Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa?
03.07.2013 |
Olen miettinyt pitkään mikä minua vaivaa, ja toivottavasti joku osaisi antaa jotain suuntaa, että pitäisikö tässä ihan lääkärin vastaanotolle mennä vai mitä..?
Olen siis nuori tyttö, jolla ei ole koskaan ollut kavereita. En ole koskaan kokenut ihmissuhteita tärkeiksi, vaan lähinnä ahdistaviksi tilanteiksi. Aina kun tulee eteen pyyntö "tulla kahville" tjsp, minun täytyy keksiä tekosyy olla menemättä, sillä ihmisten seura ahdistaa. Ahdistuksen olen osannut oppimaan tunnistamaan siitä että en osaa puhua normaalia asioita, ilman että alan jauhamaan joko a) politiikasta b) fysiikasta tai c) matematiikasta. Jossain vaiheessa aina keskustelukumppani ilmoittaa että aihe ei kiinnosta. En vain yksinkertaisesti osaa puhua ihmisten kanssa, ja muutenkin semmoiset tilanteet on vaikeita, koska en tiedä miten käyttäytyä. Missä pitää käsiä, mihin katsoa jne?
Olen aina ollut koulukiusattu sen takia, etten tainnut osata ottaa normaalia kontaktia ihmisiin tai muut ihmiset vihasivat persoonaani, kuinka alan selittämään jostain asiasta, tai käyttäydyn kuulemma omituisesti. Vaikka en viihtynytkään koulussa, olin kumminkin huippuoppilas, sillä tiede kiinnosti ja kiinnostaa edelleenkin.
Myös yksi muukin sosiaalisia suhteita vahingoittava tekijä on se, että unirytmini on erikoinen. Nukun 2-3 osassa/vuorokausi ja olen aina näin nukkunut. En voi lähteä minnekkään ilman tunnin päiväuniani ja herään yleensä aamuyöstä noin. 30-60min hereille.
Muutenkin pelottavat uudet tilanteet, sillä niiden jälkeen on hyvin ahdistava olo.
Miksi en ole samalla tavalla sosiaalinen, kuin muut ihmiset, vaan vietän aikani yksin kotona tietokoneen ääressä, lukemassa tieteitä tai soittamassa pianoa?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 01:38"]
Oletko googlaillut asperger-piirteitä netistä?
[/quote]
Aspergeria epäiltiin koko lapsuus, mutta diagnoosia en koskaan saanut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuo piirteesi noin rajoittaa ja ahdistaa elämääsi - sosiaaliset kontaktit kun nyt yleensä kuuluvat ihmisen elämään edes jossain määrin - kannattaisi ehkä harkita kognitiivista terapiaa tms.? Voisit saada keinoja lieventää ahdistustasi sosiaalisissa tilanteissa.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 01:41"]
Kun tuo piirteesi noin rajoittaa ja ahdistaa elämääsi - sosiaaliset kontaktit kun nyt yleensä kuuluvat ihmisen elämään edes jossain määrin - kannattaisi ehkä harkita kognitiivista terapiaa tms.? Voisit saada keinoja lieventää ahdistustasi sosiaalisissa tilanteissa.
[/quote]
On minulla sentään pari opiskelukaveria, joiden kanssa välillä saatan puuhailla jotain vapaa-ajalla (lähinnä siis alaan liittyen).
AP
Hyvä että sinulla on mieleistä seuraa, mutta siltikin elämää voisi helpottaa, jos löytäisi enemmän voimavaroja toisten ihmisten kanssa asiointiin, sillä sitä varmaan joutuu ammatissa kuin ammatissa tekemään. Jos pääset yths:n palvelujen piiriin, voisit kysyä sieltä apua tilanteesi, sillä tuo jännitys ja ahdistus varmaan rajoittaa elämääsi tai ainakin tekee siitä ajoittain raskasta. Keskusteluapu voisi lisätä itsetuntemustasi ja auttaa eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 01:49"]
Hyvä että sinulla on mieleistä seuraa, mutta siltikin elämää voisi helpottaa, jos löytäisi enemmän voimavaroja toisten ihmisten kanssa asiointiin, sillä sitä varmaan joutuu ammatissa kuin ammatissa tekemään. Jos pääset yths:n palvelujen piiriin, voisit kysyä sieltä apua tilanteesi, sillä tuo jännitys ja ahdistus varmaan rajoittaa elämääsi tai ainakin tekee siitä ajoittain raskasta. Keskusteluapu voisi lisätä itsetuntemustasi ja auttaa eteenpäin.
[/quote]
Jo pelkkä ajatus menemisestä puhunmaan vieraalle ihmiselle ahdistaa ja kammottaa. Joten en usko että hirveästi helpottaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nuo ovat nimenomaan sinun ajatuksiasi ja sinun ajatuksesi - niiden skeemat, jotka ovat rakentuneet lapsuutesi ja nuoruutesi ajan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa - ohjaavat nyt toimintaasi ja aiheuttavat erilaisia tuntemuksia, kuten ahdistusta ja pelkoa. Jos et pysty menemään juttelemaan kenenkään kanssa, voit ehkä perehtyä aiheeseen kirjallisuuden kautta, esim. kirjassa Skeematerapia kerrotaan näistä ajattelun skeemoista ja siitä, mitä ne aiheuttavat tunteiden ja toiminnan tasolla ja miten skeemoja voi muuttaa. Skeemat ovat kuin uskomuksia itsestä, muista ihmisistä ja maailmasta, ja vaikka ne olisivat ollleet lapsuudessa ja nuoruudessa tarkoituksenmukaisia silloisissa vuorovaikutustilanteissa, ne eivät ole sitä enää aikuisuudessa. Sillä aloituksesi perustella kuulosti, että elämääsi nämä skeemat haittaavat ja itsesikin mielestä sinua vaivaa jokin. Se voi olla ihan oikea oivallus itsestäsi. Ei ole tavallista, että kahvikutsu aiheuttaa tavatonta ahdistusta, mutta se ei myöskään tee sinusta outoa tai toisia mielenkiinnottomampaa. Olisi varmasti helpotus, jos tavalliset arkiset kohtaamiset eivät olisi niin ahdistavia ja olisi varmasti tärkeää miettiä keinoja helpottaa tilannetta. Jostain pitää kumminkin lähteä liikkeelle. Ehkä se sinun kohdallasi on sitten kirjallisuuden avulla itsetuntemuksen lisääminen - selvittää, mistä johtuu, että tietyt asiat ovat sinulle vaikeita ja ahdistavia.
Sun ei tarvitse tehdä mitään mitä et halua. Jos et halua nähdä ihmisiä niin ei tarvitse. Ei ole pakko keksiä tekosyitä, voit sanoa asian suoraan tai vaan lopettaa yhteydenpidon. Jokainen saa olla ja elää ilman kummempia ihmiskontakteja. Opiskelet toivottavasti jotain itseäsi kiinnostavaa (tiede)alaa? Se on tärkeää. Sosiaalisuus on yliarvostettua. Saa jännittää ja ahdistaakin. Jos vaan itseäsi todella häiritsee ja haluat muuttua, niin toki sitten kannattaa hankkia apua. Mun mielestä kannattaa ensin hyväksyä itsensä ja se, ettei aina tiedä miten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muuten pystyt opiskelemaan, jos joudut nukkumaan päiväunet aina iltapäivisin - eikä se haittaa opintoja?
Työntekoa kyllä helpottaa, jos pystyy sietämään sosiaalisia tilanteita ahdistumatta. Ahdistus rajoittaa aika tavalla sitä mitä kaikkea voisi työelämässä tehdä ja vaikkapa miten päästä tiedemaailmassa eteenpäin. Mutta jos ahdistus ei estä työelämässä toimimista niin vapaa-ajan kontakteilla ei sitten niin ole väliä, vaikka vaikuttaisi, että ap kyllä haluaisi jonkinlaista muutosta tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 02:04"]
Miten muuten pystyt opiskelemaan, jos joudut nukkumaan päiväunet aina iltapäivisin - eikä se haittaa opintoja?
[/quote]
En syö silloin kun muut syövät, vaan menen nopeasti kämppään koisimaan ja palaan normaalisti sieltä kun muilla on vatsa täynnä tai sovellan jättämällä jotain tiettyjä luentoja jne pois. Ei ole yhtään haitannu menestymistä alalla.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 02:07"]
Työntekoa kyllä helpottaa, jos pystyy sietämään sosiaalisia tilanteita ahdistumatta. Ahdistus rajoittaa aika tavalla sitä mitä kaikkea voisi työelämässä tehdä ja vaikkapa miten päästä tiedemaailmassa eteenpäin. Mutta jos ahdistus ei estä työelämässä toimimista niin vapaa-ajan kontakteilla ei sitten niin ole väliä, vaikka vaikuttaisi, että ap kyllä haluaisi jonkinlaista muutosta tilanteeseensa.
[/quote]
Njiih, lähinnä se, että nyky-yhteiskunta odottaa ihmisestä sosiaalista eläintä, vaikka ei kyllä itseä voisi kiinnostaa *ttuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sinua ei kiinnota, niin eihän sulla sitten ole mitään vialla - miksi siis tehdä tällainen aloitus? Provoatko, eikö ole mitään muuta tekemistä? Mikä tässä on nyt ongelmana? Ei ainakaan mikään sellainen ilmeisesti, mihin haluat tai voit vaikuttaa.
Kuulostaa aika samanlaiselta kuin minulla, minulla on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko ja käyn terapiassa. Mutta sillä itse diagnoosilla ei ole mitään väliä, tärkeintä on terapiassa käynti. Terapiaa on monenlaista, mutta siitäkään ei kannata kovin paineita ottaa, kun tärkeintä on hyvä suhde terapeuttiin. Minun tavoitteeni on selvityä elämästä ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen, eli sinällään en suosittele mitään maailman mullistavinta yhtäkkistä muutosta odottamaan omassa käytöksessä. Sitä vaan pikkuhiljaa alkaa hyväksyä itsensä, ja sen että kaikille meillä on omat taakkamme, sitten ne tilanteetkaan ei enää tunnu vaan niin pahoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 02:15"]
No jos sinua ei kiinnota, niin eihän sulla sitten ole mitään vialla - miksi siis tehdä tällainen aloitus? Provoatko, eikö ole mitään muuta tekemistä? Mikä tässä on nyt ongelmana? Ei ainakaan mikään sellainen ilmeisesti, mihin haluat tai voit vaikuttaa.
[/quote]
No lähinnä mietin että miksiköhän minä olen tälläinen, onko sille joku normaali syy vai pitääköhän kääntyä lääkärin puoleen. Lukemisen ymmärtäminen on sitten joillekkin vaikea laji :)
AP
Miksi olet tuollainen? .... Hyväksy itsesi hyvä ihminen. Olet sinä. Tuo on sinun luonteesi.
Ihminen voi muuttua, jos haluaa. Unirytmiään voi muuttaa, pelkojaan voi opetella kohtaamaan ja askel askeleelta opetella niistä pois. Itse en pelännyt toisia ihmisiä, vaan sairaaloita, lääkäreitä, neuloja, pistämistä ym. Elämäni on helpottunut paljon, kun olen vähä vähältä opetellut sietämään pelkäämiäni asioita eri tavoin totuttautumalla niihin. Sinun kohdallasi se suuri kysymys on, haluatko? Jos et halua, se siitä. Jos haluat, löydät kyllä keinot.
Oletko googlaillut asperger-piirteitä netistä?