Jättäydyn pois työelämästä ja ryhdyn kotirouvaksi lokakuussa. Kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi oli vain 100e/kk ja lapsilisä ja mies maksaa kaiken. Sitten ilmestyi jo huimat säästötkin ja eläkettäkin pystyt itsellesi takaamaan.

Ilmestyi? Vastasin niihin kysymyksiin siinä järjestyksessä mitä kysyttiin. Joku kysyi ensin tilille tulevia rahoja, (lapsilisä ja sijoitukset) ja sitten vasta joku kysyi onko mulla omaisuutta johon vastasin seuraavaksi.

Vapaaehtoiset eläkemaksut mulle tietysti mies maksaa.

Ap

Vapaaehtoinen eläkemaksu on surkeaa säästämistä. Rahasi menevät täysin hukkaan. Kun jäin kotirouvaksi perehdyin tarkasti raha-asioihin ja omaisuuden hoitamiseen. Niin sinunkin kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen onko teillä avioehtoa? Kotirouvaksi ei kannata jäädä, jos jää eron sattuessa tyhjän päälle. Jos perhe on varakas, niin avioehdon puuttuminen takaa kohtuullisen elintason eron jälkeen ja paikkaa eläketurvaa. Tai sitten omaa omaisuutta on oltava sen verran, että pärjää. 

Olen itsekin kotirouvana ollut pitkään ja osaan käyttää taskulaskinta. Vaikka avioliitossa näyttäisi olevan kaikki hyvin, niin kannattaa varautua taloudellisesti kaikkiin tilanteisiin. Testamenttiasiat kannattaa myös panna kuntoon. Jalka työelämän ovenraossa kannattaa myös pitää, jos mahdollista. Pitkän kotonaolon jälkeen ei välttämättä löydä töitä, jos alallasi ei ole mahdollista perustaa yritystä. Itse olen koko ajan harrastanut yritystoimintaa. Eläke jää pieneksi (yrittäjäeläke), mutta elämänlaatu näkyy kyllä kehosta ja kasvoista enkä ole valintaani katunut.

Ei ole avioehtoa.

Ja siis työskentelen hoitoalalla, josta töitä aika varmasti löydän (vaikka olisin vuosiakin pois), jos ero tulisi tai haluaisinkin jostain syystä takaisin töihin. Lisäksi minulla on toisenkin alan koulutus.

Ap

Ton ikäiset teinilapset, ja sä jäät kotiin makaamaan? Ok

Vierailija kirjoitti:

Ai kauheeta. Mämjust pääsen takas töihin, kun lapsi täyttää 9 kuukautta. Mun painajainen on jonkun unelma, ajatella :D

Sanos muuta, ollaan me erilaisia :D

Mutta vapaus valita lieneekin se paras vaihtoehto, vai mitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ton ikäiset teinilapset, ja sä jäät kotiin makaamaan? Ok

Emmää oikein tykkää makaamisesta. Herään vapaapäivinäkin yleensä ensimmäisenä koko porukasta, ja luulisin että jatkan samoilla linjoilla. Ei kai vanha koira opi uusia temppuja. ;)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai kauheeta. Mämjust pääsen takas töihin, kun lapsi täyttää 9 kuukautta. Mun painajainen on jonkun unelma, ajatella :D

Ihan samaa mietin. Itse olin kotona kunnes lapsi oli 1,5 vuotias ja sen jälkeen osa-aikatöissä kunnes hän oli kolmevuotias. Osa-aikatyöni oli ilta- ja viikonlopputyötä, joten lapsi oli silloin isänsä kanssa lukuun ottamatta 2-3 päivänä viikossa 2-4 tunnin jaksoa pph:lla. Tiesin haluavani vain yhden lapsen ja siksi halusin mahdollistaa hänelle mahdollisimman pitkän kotonaolon. Mutta en pystyisi edes kuvittelemaan, että pelkkä lapsen ja kodin hoitaminen olisi riittänyt minulle. Puhumattakaan, että nauttisin pelkän kodin hoitamisesta. Ruokaa tykkään laittaa, joskaan en joka päivä, mutta inhoan siivoamista. Mies hoitaa meillä onneksi tiskit, pyykit ja imuroinnin, ja molemmille koti on paikka, jossa voi viihtyä vaikka kaikki ei olisikaan tiptop.

Opiskelusta tykkään ja opiskelen koko ajan työn ohessa. Edellinen tutkinto valmistui 2018 ja nyt syksyllä aloitan seuraavaa. Lisäksi opiskelen omaksi ilokseni. Ihan hyvin on aikaa silti myös muille harrastuksille. Jo pitkä kesäloma (otin palkatonta vuosiloman lisäksi) osoitti, että aika käy pitkäksi.

Eniten minua kuitenkin huolestuttaisi raha. Jos omaa rahaa tulee vain noin satanen kuussa, niin ei se kovin suurta vapautta tarjoa. Se, että saa käyttää miehen tiliä ei ole sama asia kuin oma raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kauheeta. Mämjust pääsen takas töihin, kun lapsi täyttää 9 kuukautta. Mun painajainen on jonkun unelma, ajatella :D

Ihan samaa mietin. Itse olin kotona kunnes lapsi oli 1,5 vuotias ja sen jälkeen osa-aikatöissä kunnes hän oli kolmevuotias. Osa-aikatyöni oli ilta- ja viikonlopputyötä, joten lapsi oli silloin isänsä kanssa lukuun ottamatta 2-3 päivänä viikossa 2-4 tunnin jaksoa pph:lla. Tiesin haluavani vain yhden lapsen ja siksi halusin mahdollistaa hänelle mahdollisimman pitkän kotonaolon. Mutta en pystyisi edes kuvittelemaan, että pelkkä lapsen ja kodin hoitaminen olisi riittänyt minulle. Puhumattakaan, että nauttisin pelkän kodin hoitamisesta. Ruokaa tykkään laittaa, joskaan en joka päivä, mutta inhoan siivoamista. Mies hoitaa meillä onneksi tiskit, pyykit ja imuroinnin, ja molemmille koti on paikka, jossa voi viihtyä vaikka kaikki ei olisikaan tiptop.

Opiskelusta tykkään ja opiskelen koko ajan työn ohessa. Edellinen tutkinto valmistui 2018 ja nyt syksyllä aloitan seuraavaa. Lisäksi opiskelen omaksi ilokseni. Ihan hyvin on aikaa silti myös muille harrastuksille. Jo pitkä kesäloma (otin palkatonta vuosiloman lisäksi) osoitti, että aika käy pitkäksi.

Eniten minua kuitenkin huolestuttaisi raha. Jos omaa rahaa tulee vain noin satanen kuussa, niin ei se kovin suurta vapautta tarjoa. Se, että saa käyttää miehen tiliä ei ole sama asia kuin oma raha.

Hyvä että voit käydä töissä, kun siitä ilmeisestikin saat elämääsi lisäarvoa eikä se verota jaksamistasi. Tykkään että teet kuten parhaimmalta itsellesi ja perheellesi tuntuu. Itse teen samoin.

Ap