Lue keskustelun säännöt.
"Nyt loppui lasten ehdoilla meno", sanoi monilapsisen perheen äiti.
18.07.2013 |
Ymmärrän, että kun lapsia on paljon, ei jaksa ja ehdi jokaiselle järjestää hupia ja tekemistä.
Mutta tuo karahti korvaan, kun oltiin juuri ystäväperheen kanssa reissussa. Yhden kerran kävimme viikon matkan aikana lasten kanssa (koululaisia jo kaikki, eli aika helppoja vahdittavia todellakin) huvipuistossa, loppumatkan ajan ystävät halusivat keskittyä itseensä ja aikuisten tekemisiin.
Niin on meitä monenlaisia, näemmä. Minusta lasten kanssa meneminen on mukavaa, varsinkin kun he ovat jo aika isoja ja ymmärtävät monen asian päälle eli ei tarvitse kykkiä hiekkalaatikolla tai kiertää pelkästään huvipuistoja. Mutta nämä ystävämme ovat tosiaan sitä mieltä, että lapset menevät siinä sivussa, heitä varten ei järkätä erikseen oikeastaan juuri mitään.
Kumpi on lähempänä sinun ajatteluasi?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:53"]
Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).
Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.
Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.
[/quote]
Mikä siinä kilpaurheilussa sitten on niin hienoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietty se paremmuudentunne verrattuna niihin, jotka eivät kilpaile. Vaikkei tätä tietysti moni myönnä.
[/quote]
Mikä siinä kilpaurheilussa sitten on niin hienoa?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:05"]
Jos lapsi on lahjakas ja älykäs, kahdeksikko voi häneltä olla merkki alisuoriutumisesta ja slarvaamisesta. Huonopäisemmälle se on iso saavutus.
ap, ohiksena
[/quote]
Ohiksena tämäkin, mutta mitä haittaa lapsen elämälle on siitä, jos kaikessa ei suorita maksimaalisesti? Itse en tehnyt kouluaikoinani monissa aineissa juurikaan töitä ja sain kaseja, mutta niistä, joihin panostin, sain kymppejä. Näin opiskelin vielä yliopistossakin, ja sain vakituisen koulutusta vastaavan työn reilusti alle kolmikymppisenä. Olen lukenut monen menestyneen ihmisen suorittaneen tähän tyyliin.
Kuusi ällää on yliarvostettua touhua, ja itse asiassa ne pari kuuden ällän yo:ta, jotka tiedän, haahuilevat vielä lähempänä neljääkymppiäkin, mitä tehdä isona.
[/quote]
No, minäkään en nipota yksittäisistä koenumeroista - jos menee huonosti, seuraavalla kerralla luetaan vain paremmin.
Mutta ensinnäkään koulua ei käydä vain ajanvieton takia, vaan oppimisen vuoksi. Jos joku slarvaa, häneltä jää siten asioita oppimatta - ja se on vaan hukkaan heitettyä aikaa.
Toiseksikaan esim. täällä stadissa ei ole samantekevää, onko sinulla yläasteen päättötodistuksessa keskiarvo 8 vai 9. Kunnon lukioon vaaditaan aika hyvät keskiarvot. Ja kunnon lukioon kannattaa mennä, jotta saa opiskella mielenkiintoisia aineita ja opettajat ovat hyviä. Hyvällä todistuksella on siten ovia avaava funktio.
ap
[/quote]
Enpä voisi olla enempää samaa mieltää AP:n kanssa. Viisas ihminen!
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:21"]
48, joten musiikkiopiston käyminen on ihan hukkaa hommaa, kun sinä tiedät yhden ihmisen, joka pääsi SA:aan ihan "kylmiltään".
Älä nyt viitsi. Tässä ei varsinaisesti kinata siitä, mikä on jollekulle mahdollista, jos on erikoislahjakas - vaan siitä, onko lapselle hyötyä siitä, että vanhemmat mahdollistavat hänelle harrastuksia.
ap
[/quote]
Joo, meidän lapsemme ovat musiikkiopistossa, eikä siinä ole mitään väärää sinänsä. Mutta mitään paineita en kenellekään suostu asettamaan, itse ovat sinne halunneet, ja toki tuemme parhaamme mukaan. Mutta meille lapset ovat ensisijaisesti lapsia, eivät mitään suorittajia. Olemme itse saavuttaneet elämässämme ihan riittävästi, lasten ei tarvitse saavuttaa meille yhtään mitään.
Valitettavasti tunnen parikin naista, jotka ovat joutuneet aikuisiällä hakeutumaan terapiaan, molemmilla taustalla vaativa isä ja yleisurheiluharrastus. Lahjakkaita tyttöjä ovat olleet, mutta aikamoinen hinta on nyt molemmilla maksettavana jotenkin niin tyhjänpäiväisen asian takia. Harrastus on harrastamista, mutta kilpaurheilua vastustan.
[/quote]
Joo, toki voi supermarjomaisesti vouhottaa liikaa. Kuten peräänkuulutinkin, keskitie on paras.
Lähinnä tässä oli kyse siitä, mahdollistaako harrastamisen, vai kokeeko sen liialliseksi passaamiseksi ja hössöttämiseksi.
ap