Lue keskustelun säännöt.
"Nyt loppui lasten ehdoilla meno", sanoi monilapsisen perheen äiti.
18.07.2013 |
Ymmärrän, että kun lapsia on paljon, ei jaksa ja ehdi jokaiselle järjestää hupia ja tekemistä.
Mutta tuo karahti korvaan, kun oltiin juuri ystäväperheen kanssa reissussa. Yhden kerran kävimme viikon matkan aikana lasten kanssa (koululaisia jo kaikki, eli aika helppoja vahdittavia todellakin) huvipuistossa, loppumatkan ajan ystävät halusivat keskittyä itseensä ja aikuisten tekemisiin.
Niin on meitä monenlaisia, näemmä. Minusta lasten kanssa meneminen on mukavaa, varsinkin kun he ovat jo aika isoja ja ymmärtävät monen asian päälle eli ei tarvitse kykkiä hiekkalaatikolla tai kiertää pelkästään huvipuistoja. Mutta nämä ystävämme ovat tosiaan sitä mieltä, että lapset menevät siinä sivussa, heitä varten ei järkätä erikseen oikeastaan juuri mitään.
Kumpi on lähempänä sinun ajatteluasi?
Kommentit (64)
En minä ymmärrä, miten joku voisi elää vain ja ainoastaan lasten ehdoilla. Meillä eletään ihan normaalia elämää: Aikuiset määrittävät, mitä milloinkin tehdään ja lapset kulkevat mukana. Käymme kyllä leikkipuistoissa ja joskus jossain Hoplopissa tms, mutta käymme myös sellaisissa paikoissa, jotka eivät ole ehkä ensimmäsienä lasten mieleen. Näin lapset oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa, kun aina ei voi tai saa riekkua ja leikkiä, vaan pitää esim. olla hiljaa omissa touhuissaan ja odottaa hetki. Voin hyvin esim. tavata ystäviäni - joku tulee meille ja lapset järjestää silloin itse itselleen tekemistä, kun minä seurustelen ystäväni kanssa. Ei ole liikaa vaadittu, kun lapset on vähän isompia kuin 1-2v. Mitähän mahtaa tulla niistä lapsista, joiden ympärillä vanhempien maailma pyörii ihan koko ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36, tuosta ääripäästä minä en varsinaisesti puhunutkaan.
Meilläkin käydään lomilla museoissa ja nähtävyyksissä, mutta myös tehdään lasten toivomia juttuja. Välimuoto siis.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:53"]
Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).
Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.
Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.
[/quote]
TÄSSÄ ON esimerkki siitä kilpailuyhteiskunta näkyy jo alle 10-vuotiaiden lasten elämässä. Vahnempi lykkää hänet soittotunnillle ja urheiluseuraan hyvissä ajoin, jotta hänestä tulisi menestyjä. Minä olen aina vierastanut kilpaurheilua. Minusta se on sairasta. Olen itse kilpailunhaluinen, mutta minulle riittää hyvä, ei tarvitse olla paras. Lapsistanikaan en ole toivonut huippuja. Saavat siis vaihtaa lajia halutessaan tai lopettaa soittamisen (tosin se kausi on tehtävä loppuun, joka on maksettu). En odota huipputuloksia edes koulusta. Kunhan pärjäävät. Mielestäni 8 on sopiva numero, 9 on jo tosi hyvä.
[/quote]
hain pianonsoiton opetukseen vasta 10 v ikäisenä, musiikkiopiston mielestä olin liian vanha aloittamaan. kansalaisopiston opettaja oli siinä vaiheessa sanonut ettei osaa enää pidemmälle mua opettaa. olis pitänyt hakea jo nuorempana vaikkei tavoitteena ollutkaan pianistin ura. tykkäsin vaan soittaa ja oppia.
Puoliväli, eli mennään sekä lasten että aikuisten mukaan. Esim. harrastuksissa valittu lapsille mieluisat mutta sellaiset jotka eivät vie meiltä paljon aikaa kuskaamiseen tms. (ellei sitten ole joku juttu joka kiinnostaa sekä vanhempia että lapsia) ja matkoilla pyritään keksimään juttuja jotka kiinnostavat kaikkia (viime ulkomaanreissulla eläintarha ja rantapäivä), enemmän lapsia (huvipuisto) ja enemmän aikuisia (mm. käynti taidenäyttelyssä). Lapset siis ovat olennainen osa perhettä, mutta eivät keskipiste jonka ympärillä kaikki pyörii. Meistä lasten on hyvä oppia että perheessä kaikki otetaan huomioon, ja että välillä se tarkoittaa että lapsetkin joustavat eikä joka hetki ole heille erikseen kohdistettua kivaa tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 11:40"]
Meistä lasten on hyvä oppia että perheessä kaikki otetaan huomioon, ja että välillä se tarkoittaa että lapsetkin joustavat eikä joka hetki ole heille erikseen kohdistettua kivaa tekemistä.
[/quote]
Aivan samaa mieltä, noin meilläkin toimitaan. Pisti vaan äimäksi, kun törmäsi lähietäisyydeltä toiseen ääripäähän...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että.
Esimerkiksi lomalla pidetään huoli että kaikille on mieleistä tekemistä, mutta vain sillä ehdolla että jokainen osallistuu mukisematta muiden mieleisiin juttuihin. Kukaan (edes uhmis!) ei kiukuttele taidenäyttelyssä, koska tietää että pääsee itse vuorollaan vesipuistoon. Jokaiselle siis jotakin, kaikkien toiveet huomioiden!
Enemmän aikuisten ehdoilla kuin lasten. Meillä määrää aikuiset, ei lapset mutta toki kaikki otetaan huomioon. Meinaan ei ole mitään järkeä lähteä vaikka viikonlopuksi Pariisiin ja viettää koko aika Disney Wordissa (vai mikä se nyt on..!), päivä korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:05"]
Jos lapsi on lahjakas ja älykäs, kahdeksikko voi häneltä olla merkki alisuoriutumisesta ja slarvaamisesta. Huonopäisemmälle se on iso saavutus.
ap, ohiksena
[/quote]
Ohiksena tämäkin, mutta mitä haittaa lapsen elämälle on siitä, jos kaikessa ei suorita maksimaalisesti? Itse en tehnyt kouluaikoinani monissa aineissa juurikaan töitä ja sain kaseja, mutta niistä, joihin panostin, sain kymppejä. Näin opiskelin vielä yliopistossakin, ja sain vakituisen koulutusta vastaavan työn reilusti alle kolmikymppisenä. Olen lukenut monen menestyneen ihmisen suorittaneen tähän tyyliin.
Kuusi ällää on yliarvostettua touhua, ja itse asiassa ne pari kuuden ällän yo:ta, jotka tiedän, haahuilevat vielä lähempänä neljääkymppiäkin, mitä tehdä isona.
Ammattimuusikoksi voi päätyä aivan hyvinkin, vaikka aloittaisi soiton reilusti yli kymmenvuotiaana, ja päästä vaikkapa Sibelius-Akatemiaan, tiedän tämän ihan hyvin. Ei lapsia tarvitse hiillostaa.
Minusta viikon reissulla yksi huvipuistopäivä on aivan riittävästi, ainakin meillä myös lapset arvostavat nähtävyyksien katselemista, hyvin syömistä jne. Ainoastaan shoppailu voi tylsiä, jos ei ole itselle mieleisiä juttuja, mutta minusta lapsenkin pitää oppia joustamaan. Eli minä neljän lapsen äitinä taidan olla ihan samaa mieltä ap:n ystävän kanssa. Ei kaikkea kuulu tehdä lapsien ehdoilla (vaikka tietysti lapset aina huomioiden, esim valvomisten ja alkoholin ym suhteen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko liiallisesta lasten ehdoilla toimintamallista johtuvaa narsismin lisääntyminen.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:05"]
Jos lapsi on lahjakas ja älykäs, kahdeksikko voi häneltä olla merkki alisuoriutumisesta ja slarvaamisesta. Huonopäisemmälle se on iso saavutus.
ap, ohiksena
[/quote]
Ohiksena tämäkin, mutta mitä haittaa lapsen elämälle on siitä, jos kaikessa ei suorita maksimaalisesti? Itse en tehnyt kouluaikoinani monissa aineissa juurikaan töitä ja sain kaseja, mutta niistä, joihin panostin, sain kymppejä. Näin opiskelin vielä yliopistossakin, ja sain vakituisen koulutusta vastaavan työn reilusti alle kolmikymppisenä. Olen lukenut monen menestyneen ihmisen suorittaneen tähän tyyliin.
Kuusi ällää on yliarvostettua touhua, ja itse asiassa ne pari kuuden ällän yo:ta, jotka tiedän, haahuilevat vielä lähempänä neljääkymppiäkin, mitä tehdä isona.
[/quote]
No, minäkään en nipota yksittäisistä koenumeroista - jos menee huonosti, seuraavalla kerralla luetaan vain paremmin.
Mutta ensinnäkään koulua ei käydä vain ajanvieton takia, vaan oppimisen vuoksi. Jos joku slarvaa, häneltä jää siten asioita oppimatta - ja se on vaan hukkaan heitettyä aikaa.
Toiseksikaan esim. täällä stadissa ei ole samantekevää, onko sinulla yläasteen päättötodistuksessa keskiarvo 8 vai 9. Kunnon lukioon vaaditaan aika hyvät keskiarvot. Ja kunnon lukioon kannattaa mennä, jotta saa opiskella mielenkiintoisia aineita ja opettajat ovat hyviä. Hyvällä todistuksella on siten ovia avaava funktio.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 12:33"]
Ammattimuusikoksi voi päätyä aivan hyvinkin, vaikka aloittaisi soiton reilusti yli kymmenvuotiaana, ja päästä vaikkapa Sibelius-Akatemiaan, tiedän tämän ihan hyvin. Ei lapsia tarvitse hiillostaa.
Minusta viikon reissulla yksi huvipuistopäivä on aivan riittävästi, ainakin meillä myös lapset arvostavat nähtävyyksien katselemista, hyvin syömistä jne. Ainoastaan shoppailu voi tylsiä, jos ei ole itselle mieleisiä juttuja, mutta minusta lapsenkin pitää oppia joustamaan. Eli minä neljän lapsen äitinä taidan olla ihan samaa mieltä ap:n ystävän kanssa. Ei kaikkea kuulu tehdä lapsien ehdoilla (vaikka tietysti lapset aina huomioiden, esim valvomisten ja alkoholin ym suhteen.)
[/quote]
Ammattimuusikoksi voi päätyä ilman mitään musiikkiopintoja - mutta millaiseksi muusikoksi ja miten paljon siinä joutuu tekemään enemmän töitä, se onkin sitten jo vähän toinen asia.
En minäkään sitä mieltä ole, että kaikessa pitää ottaa lapset etusijalle, mutta kannatan välimuotoa. Ja mainitsemillani "aikuisten jutuilla" en tarkoittanut nähtävyyksiä tai näyttelyitä, niistä meidänkin muksut olisivat nauttineet. Vaan television katselua, bissen juomista yms.
ap
Sibelus-Akatemian käynyttä en pidä ihan ilman koulutusta olevana muusikkona. Ja tosiaan sinne voi päätyä, vaikka aloittaisi soittamisen 15-vuotiaana. Ja tämä on fakta.
Bissen juominen on sitten vähän eri juttu, junttia touhua se nyt on ilman lapsiakin, ja lapsien kanssa jotain sellaista, mitä en ihan allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48, joten musiikkiopiston käyminen on ihan hukkaa hommaa, kun sinä tiedät yhden ihmisen, joka pääsi SA:aan ihan "kylmiltään".
Älä nyt viitsi. Tässä ei varsinaisesti kinata siitä, mikä on jollekulle mahdollista, jos on erikoislahjakas - vaan siitä, onko lapselle hyötyä siitä, että vanhemmat mahdollistavat hänelle harrastuksia.
ap
Kyllä minäkin sanoisin, että peli on jo menetetty, jos vasta teini-iässä aloittaa soittamisen. Johan siinä on musiikin teoriassa pänttäämistä ja ilman sitä tietoutta ei lahjakaskaan pitkälle opiskele.
Ehkö pitäisi määritellä mitä se on se lasten ohdoilla toimiminen. Minusta ne eivät ole huvipuistoja tai muita huvittelupaikkoja huvittelun vuoksi vaan lapsen ikätasoisen rytmin huomioimista, lapsen ikätasoisen ymmärryksen ja keskittymisen huomioimista.
esim. museoissa taapero istui rattaissa ja hänelle annettiin leluja rattaisiin. Sitten museokäynnin jälkeen pidettiin huolta lapsen liikunnan tarpeesta ja sylittelystä. ateriarytmi pidetään reissuillakin oikeana, terveellisyydestä voi hieman lipsua. Järjestää matkan myös niin, että taapero voi nukkua päiväunet. jos se vaatii sängyssä nukkumista, niin sitten hotelli on keskellä kaupunkia. jos taas voir attaissa nukkua, niin sitten nukkuu rattaissa.
Lapsen ehdoitta tekeminen ei siis minusta ole sitä, että lapsella olisi hauskaa koko ajan, vaan että kaikessä mitä tehdään , otetaan lapsen kehitystaso huomioon. Tämä ei toki poista sitä, että voidaan käydä myös niissä huvipuistoissa yms.
Me mennään ilmeisesti aikuisten ehdoilla sikäli, että reissatessa ei mennä juuri lasten huvipuistoihin ym., vaan oletamme että lapsia kiinnostaa paikkojen ja nähtävyyksien näkeminen siinä missä meitä aikuisiakin. Lasten ollessa pienempiä tosin mitoitettiin aina heidän jaksamisensa mukaan, mutta nyt kouluikäisten lasten kanssa lähdemme siitä, ettei erikseen haeta lasten juttuja. Toki ei missään yökerhoissa sitten biletetä.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:21"]
48, joten musiikkiopiston käyminen on ihan hukkaa hommaa, kun sinä tiedät yhden ihmisen, joka pääsi SA:aan ihan "kylmiltään".
Älä nyt viitsi. Tässä ei varsinaisesti kinata siitä, mikä on jollekulle mahdollista, jos on erikoislahjakas - vaan siitä, onko lapselle hyötyä siitä, että vanhemmat mahdollistavat hänelle harrastuksia.
ap
[/quote]
Joo, meidän lapsemme ovat musiikkiopistossa, eikä siinä ole mitään väärää sinänsä. Mutta mitään paineita en kenellekään suostu asettamaan, itse ovat sinne halunneet, ja toki tuemme parhaamme mukaan. Mutta meille lapset ovat ensisijaisesti lapsia, eivät mitään suorittajia. Olemme itse saavuttaneet elämässämme ihan riittävästi, lasten ei tarvitse saavuttaa meille yhtään mitään.
Valitettavasti tunnen parikin naista, jotka ovat joutuneet aikuisiällä hakeutumaan terapiaan, molemmilla taustalla vaativa isä ja yleisurheiluharrastus. Lahjakkaita tyttöjä ovat olleet, mutta aikamoinen hinta on nyt molemmilla maksettavana jotenkin niin tyhjänpäiväisen asian takia. Harrastus on harrastamista, mutta kilpaurheilua vastustan.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:31"]
Voi aloittaa, mutta esim. musiikkiopistossa soitinvalmennukseen haetaan seitsenvuotiaana, ja kilpaurheilussa (jonka mainitsin) lapset aloittavat jo ennen kouluikää. Välttämättä ei edes pääse edistyneiden ryhmään sivusta, kun alkeisryhmät on 4-5 -vuotiaille ainoastaan.
2
[/quote]
Ja se jos mikä on täysin sairasta ja vääristynyttä!
[/quote]
Minustakin se on hullua, koska asiantuntijatkin kehottaa lapsia kokeilemaan eri lajeja.
Mutta toisaalta siinä mennään kaiketi kilpaurheilun ehdoilla: menestyksen uskotaan vaativan lajivalmennusta jo varhain (ja puhun taitolajeista, en jostain juoksusta).
Joka tapauksessa se on olemassaoleva fakta, jota vastaan meidän paheksunnalla ei ole merkitystä.
ap, ohiksena