Lue keskustelun säännöt.
"Nyt loppui lasten ehdoilla meno", sanoi monilapsisen perheen äiti.
18.07.2013 |
Ymmärrän, että kun lapsia on paljon, ei jaksa ja ehdi jokaiselle järjestää hupia ja tekemistä.
Mutta tuo karahti korvaan, kun oltiin juuri ystäväperheen kanssa reissussa. Yhden kerran kävimme viikon matkan aikana lasten kanssa (koululaisia jo kaikki, eli aika helppoja vahdittavia todellakin) huvipuistossa, loppumatkan ajan ystävät halusivat keskittyä itseensä ja aikuisten tekemisiin.
Niin on meitä monenlaisia, näemmä. Minusta lasten kanssa meneminen on mukavaa, varsinkin kun he ovat jo aika isoja ja ymmärtävät monen asian päälle eli ei tarvitse kykkiä hiekkalaatikolla tai kiertää pelkästään huvipuistoja. Mutta nämä ystävämme ovat tosiaan sitä mieltä, että lapset menevät siinä sivussa, heitä varten ei järkätä erikseen oikeastaan juuri mitään.
Kumpi on lähempänä sinun ajatteluasi?
Kommentit (64)
Musta toi kommentti ei kumpua tuosta monilapsisuudesta vaan ihmisestä itsestään. HÄN haluaa itsekkäästi omaa tekemistä. Itse monilapsisen perheen äitinä ajattelisin, että vastaavalla reissulla oikein keskittyisin lapsiini, kun ei ole tavallista ruuanlaitto/siivous/töihinmeno-hoitoonvienti -rumbaa. Oltaisiin perheenä lomalla ja nautittaisiin kerrankin vain yhdessä olemisesta, kaikkien toiveita kuunnellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:53"]
Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).
Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.
Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.
[/quote]
TÄSSÄ ON esimerkki siitä kilpailuyhteiskunta näkyy jo alle 10-vuotiaiden lasten elämässä. Vahnempi lykkää hänet soittotunnillle ja urheiluseuraan hyvissä ajoin, jotta hänestä tulisi menestyjä. Minä olen aina vierastanut kilpaurheilua. Minusta se on sairasta. Olen itse kilpailunhaluinen, mutta minulle riittää hyvä, ei tarvitse olla paras. Lapsistanikaan en ole toivonut huippuja. Saavat siis vaihtaa lajia halutessaan tai lopettaa soittamisen (tosin se kausi on tehtävä loppuun, joka on maksettu). En odota huipputuloksia edes koulusta. Kunhan pärjäävät. Mielestäni 8 on sopiva numero, 9 on jo tosi hyvä.
Jos lomaa ajatellaan niin aikuisten ehdoilla eli aikuiset päättävät kohteen ja sen missä majoitutaan, missä käydään. Lapsilta kysytään mielipdettä. JOs viikon reissu niin yhtenä päivänä voidaan käydä huvipuistossa tms. jossa vain lapset viihtyvtä. Muina päivinä tehdään asioita jotka sopivat lapsille ja aikuisille. MUtta illalla syödään ravintolassa "hienosti" jne. - ei mitään nuggettilinjaa. Ja nähtävyyksiä katsellaan jne - mutta ovat yleensä myös lasten mieleen. Eli siis aikuisten ehdoilla mutta lapset huomioiden!
. "Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista)."
Just joo, ja näinkö oletat ap:n toisen perheen toimineen matkan aikana? Vieneen kouluikäiset lapset ipanakerhoon, jotta voivat ryypätä rauhassa? Lue se aloitus uudestaan ja mieti sitten, mikä sun päivän palopuheen aihe voisi olla.
Harrastuksista puhuminenkaan ei liittynyt tähän aiheeseen, kas kun kysymys oli lomamatkasta, ei siitä viedäänkö lapset harrastusleirille tai futistreeneihin.
No kuuluu siihen perheeseen muitakin kuin ne lapset. Missäs niiden ehdot ovat? Ei lasten pidä olla joka käänteessä keskipisteenä, vaan he saavat taipua muiden tarpeisiin ja oppia sen, että maailmassa on muutakin tärkeää kuin heidän viihtymisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset menevät siinä sivussa mutta toki heillekin järjestetään aika ajoin aikaa kivaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:31"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:07"]
[/quote]
Voi aloittaa, mutta esim. musiikkiopistossa soitinvalmennukseen haetaan seitsenvuotiaana, ja kilpaurheilussa (jonka mainitsin) lapset aloittavat jo ennen kouluikää. Välttämättä ei edes pääse edistyneiden ryhmään sivusta, kun alkeisryhmät on 4-5 -vuotiaille ainoastaan.
2
[/quote]
Välttämättä ei pääse, mutta työtä tekemällä pääsee helpostikin... Tyttäreni aloitti tämän viimeisimmän harrastuksensa vasta viidennellä luokalla ja jo kutosella meni samalla tasolla kuin pidempään harrastaneet... Niin, ja siis kilpaharrastus kyseessä. Eli riippuu monesta muustakin tekijästä se pärjääminen kuin vain aloitusiästä... OT
Et kerro sanallakaan, mitä se aikuisten ehdoilla oleminen teidän matkallanne tarkoitti. Mitä lapset tekivät sen aikaa? Taisivat kulkea mukana nurisematta, veikkaan.
Muistan omasta lapsuudestani, että lapsilta ei kysytty mitään, minne mennään. Autossa istuttiin 1000 kilsaa matkalla Lappiin, yövyttiin leirintäalueilla ja välillä käytiin uimassa. En nähnyt mitään ongelmaa siinä, että mentiin sinne ja siinä aikataulussa, minkä aikuiset katsoivat parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on menty niin että jos vaikka on pitkä viikonloppu pe-ma vapaana niin yksi päivä lasten ehdoilla, esim. korkeasaareen, toinen vanhempien, esim. ACS tai muu messu. Ne kaksi muuta päivää on siten järjestetty että hoidetaan tarpeellisia asioita ja vanhemmat voivat eri aikoina vaikka käydä tapaamassa ystäviä muutamaksi tunniksi. Illalla ennen kuin on "arki" taas niin pidämme vielä vaikka lettukestit.
Sen verran harvoin on yhdessä vapaata joten kaikkien ehdoilla menään.
Mä olen kanssa yrittänyt ohjata lapsia harrastuksiin, joissa kilpailu ja puoliammattilainen harjoittelu eivät ole vaatimuksena. Pidän arvokkaana, että oppii monia eri taitoja ja harrastuksia eikä niin, että aloitetaan soitinvalmennus 4 v tai mitä kukin nyt tekee.
Kannattaa lukea se kirja Tiger Mom, siitä saa perspektiiviä kannattaako kilpailla vai löytyisikö joku toinen tapa menestyä ja olla onnelli n elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:53"]
Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).
Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.
Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.
[/quote]
TÄSSÄ ON esimerkki siitä kilpailuyhteiskunta näkyy jo alle 10-vuotiaiden lasten elämässä. Vahnempi lykkää hänet soittotunnillle ja urheiluseuraan hyvissä ajoin, jotta hänestä tulisi menestyjä. Minä olen aina vierastanut kilpaurheilua. Minusta se on sairasta. Olen itse kilpailunhaluinen, mutta minulle riittää hyvä, ei tarvitse olla paras. Lapsistanikaan en ole toivonut huippuja. Saavat siis vaihtaa lajia halutessaan tai lopettaa soittamisen (tosin se kausi on tehtävä loppuun, joka on maksettu). En odota huipputuloksia edes koulusta. Kunhan pärjäävät. Mielestäni 8 on sopiva numero, 9 on jo tosi hyvä.
[/quote]
Olettaisin kumminkin, että kakkonen puhuu ihan vaan ylipäätään harrastukseen pääsemisestä. Monessa lajissa on aloitettava jo ennen kouluikää, jos ylipäätään haluaa sitä lajia harrastaa. Näin on esimerkiksi luistelussa: oma esikoiseni on kokeillut monia lajeja ja kokeili sitäkin, mutta vasta 12-vuotiaana, ja tipahti jopa teiniryhmästä (joka ei ole ko. seurassa edes se kilpailuryhmä) pois, koska muut ryhmässä olivat jo harrastaneet lajia vuosikausia, ja osasivat ihan hurjasti kaikkea enemmän kuin tyttäreni, normaalisti koulussa ja omin päin luistellut.
Että ei tarvitse hinguta olla paras, jo ylipäänsä mukaan pääsy voi olla myöhemmin vaikeaa.
Mitä tulee koulunkäyntiin, niin lapsen taitojen mukaanhan siinä mennään. Jos lapsi on lahjakas ja älykäs, kahdeksikko voi häneltä olla merkki alisuoriutumisesta ja slarvaamisesta. Huonopäisemmälle se on iso saavutus.
ap, ohiksena
Kannattaa todellakin suunnitella etukäteen, mitä tehdään, jos ottaa riesakseen jonkun pöljän ystäväperheen matkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:54"]
. "Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista)."
Just joo, ja näinkö oletat ap:n toisen perheen toimineen matkan aikana? Vieneen kouluikäiset lapset ipanakerhoon, jotta voivat ryypätä rauhassa? Lue se aloitus uudestaan ja mieti sitten, mikä sun päivän palopuheen aihe voisi olla.
Harrastuksista puhuminenkaan ei liittynyt tähän aiheeseen, kas kun kysymys oli lomamatkasta, ei siitä viedäänkö lapset harrastusleirille tai futistreeneihin.
[/quote]
Puolustan kakkosta, että hän tuskin otti ollenkaan kantaa meidän lomaamme, miksi pitäisikään - tässä ei nokita nyt onneksi (kiitos keskusteluun osallistujille, kerrankin keskustelua käydään yleisemmällä tasolla eikä takerruta aloituksessa kerrottuun esimerkkiin!) minun lomaani.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:07"]
Kannattaa todellakin suunnitella etukäteen, mitä tehdään, jos ottaa riesakseen jonkun pöljän ystäväperheen matkalle.
[/quote]
Ystävämme eivät ole pöljiä, ja loma oli ihan ok. Kunhan tuli mieleen, että tuossa on mielenkiintoinen asenne-ero, josta voisi keskustella.
Tämä näin selvennykseksi: en valita ystävistämme.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:54"]
. "Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista)."
Just joo, ja näinkö oletat ap:n toisen perheen toimineen matkan aikana? Vieneen kouluikäiset lapset ipanakerhoon, jotta voivat ryypätä rauhassa? Lue se aloitus uudestaan ja mieti sitten, mikä sun päivän palopuheen aihe voisi olla.
Harrastuksista puhuminenkaan ei liittynyt tähän aiheeseen, kas kun kysymys oli lomamatkasta, ei siitä viedäänkö lapset harrastusleirille tai futistreeneihin.
[/quote]
Puolustan kakkosta, että hän tuskin otti ollenkaan kantaa meidän lomaamme, miksi pitäisikään - tässä ei nokita nyt onneksi (kiitos keskusteluun osallistujille, kerrankin keskustelua käydään yleisemmällä tasolla eikä takerruta aloituksessa kerrottuun esimerkkiin!) minun lomaani.
ap
[/quote]
Niin ja piti lisätä, että totta munassa harrastukset kuuluvat keskeisesti tähän aiheeseen, kyse ei ole meidän lomastamme, vaan ylipäätään asenteesta lasten kasvatukseen, hoitoon ja harrastuksiin.
Minkä kakkonen hyvin oivalsi.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:00"]
Et kerro sanallakaan, mitä se aikuisten ehdoilla oleminen teidän matkallanne tarkoitti. Mitä lapset tekivät sen aikaa? Taisivat kulkea mukana nurisematta, veikkaan.
Muistan omasta lapsuudestani, että lapsilta ei kysytty mitään, minne mennään. Autossa istuttiin 1000 kilsaa matkalla Lappiin, yövyttiin leirintäalueilla ja välillä käytiin uimassa. En nähnyt mitään ongelmaa siinä, että mentiin sinne ja siinä aikataulussa, minkä aikuiset katsoivat parhaaksi.
[/quote]
Ei, olet väärässä meidän suhteemme. Vastasinkin jo tuolla.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:18"]
Lapsia pitää tehdä vasta kun oma elämä on eletty. Näin minä näen.
[/quote]
Olen tavallaan samaa mieltä. Kun ehtii ennen lasten saamista reissaamaan, harrastamaan ja tylsistymään omaan elämäänsä, jaksaa ja viitsii lasten kanssa elää perheen ehdoilla, ei välttämättä nimenomaan lasten.
En ymmärrä sitä, että lapset tulevat "siinä sivussa" enkä ymmärrä sitäkään, että heidän kanssaan tehdään vain "lasten juttuja" tyyliin Puuhamaa uudestaan ja uudestaan. Moni lapsi nauttii taidenäyttelyistä, konserteista, jopa marjastamisesta jne. riittävän pieninä annoksina. Lapsi ei ole pieni aikuinen, mutta hänen kanssaan voi tehdä monia ei-lapsellisia juttuja.
Toisaalta lasten ehdoilla meneminen on aikuiselle avartavaa: mikään ei ole niin vapauttava kokemus kuin pysähtyä katsomaan kastepisaraa koivunlehdellä.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:31"]
Voi aloittaa, mutta esim. musiikkiopistossa soitinvalmennukseen haetaan seitsenvuotiaana, ja kilpaurheilussa (jonka mainitsin) lapset aloittavat jo ennen kouluikää. Välttämättä ei edes pääse edistyneiden ryhmään sivusta, kun alkeisryhmät on 4-5 -vuotiaille ainoastaan.
2
[/quote]
Ja se jos mikä on täysin sairasta ja vääristynyttä!
9, joo. Kuten sanoin kolmoskommentissa, minusta keskitiekin on olemassa. Omaa aikaa aikuisille mutta myös yhteistä tekemistä ja lasten harrastusten mahdollistamista.
ap