Haluaisin liittyä harrastelijateatteriin!!

Viikolla harjoitukset iltaisin ja viikonloppuisin voi olla päivälläkin. Rohkeesti vaan eka askel. 

Onko apllä aiempaa kokemusta teatterijutuista? Kansalaisopiston tarjonrakin kannattaa katsoa jos sellanen paikkakunnalla on.

Minäkin haluaisin, mutta en uskalla kun en osaa laulaa. Lapsena olen ollut näytelmäkerhossa ja sain aika usein pääsosat koulun juhlanäytelmissä, jos ei ollut lauluosuuksia; ujoudestani huolimatta mulla oli selkeä kuuluva ääni ja opin vuorosanat aina nopeasti ulkoa. Jotenkin tekisi mieli päästä elämään kadottetua lapsuutta, mutta miten tuo laulutaidon puute? En voi edes harjoittelemalla oppia laulamaan, sillä minulla on äänijänteissä fyysinen vika, mikä estää korkeat äänet. 

Harrastajateattereissa ei useinkaan vaadita lauöutaitoa, joten rohkeasti yhteyttä paikalliseen harrastajateatteriin. Minä olen harrastanut näyttelemistä vuosia enkä osaa laulaa edes ukko nooaa oikein :)

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 23:49"]

Onko apllä aiempaa kokemusta teatterijutuista? Kansalaisopiston tarjonrakin kannattaa katsoa jos sellanen paikkakunnalla on.

[/quote]

Hieman on kokemusta. :) Kansalaisopiston tarjontaan tutustuin, mutta siellä ei ollut mitään teatteriin liittyvää. Ainoa vaihtoehto siis on tuo harrastajateatteri, joita niitäkin on koko kaupungissa vain yksi.

-ap

Onko ap:n paikkakunnalla useempia harrastajateattereita?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 23:18"]

Onko ap:n paikkakunnalla useempia harrastajateattereita?

[/quote]

Ei ole kuin yksi.

Onko harjoitukset pääsääntöisesti iltaisin? Siinä tapauksessa mulla olisikin ehkä mahdollista sovittaa harrastus koulun kanssa yhteen. Meillä on koulussa todella usealla tunnilla läsnäolopakko, joten jos päällekkäin sattuisi pakollinen oppitunti ja teatteriharjoitukset, olisi mun oltava pois harjoituksista.

Keräilen rohkeutta siihen, että viimeinkin otan yhteyttä kaupungin harrastajateatteriin ja kyselen toki sitten puhelimessa tarkemmin näistä asioista.

Yleensä harjoitukset ovat iltaisin, sillä suurin osa harrastajista käy töissä. Tai ainakin niin siinä porukassa jossa itse olen mukana.

Mukaan vaan ap! Hieno harraatus ja antaa paljon.

up

No se riippuu paljon kyseisestä teatterista, koska käytäntöjä on monia. Kaikissa teattereissa (harrastaja) ei ole ollenkaan itsestään selvää, että pääsisi heti näyttelemään. Voi olla, että ensin pitää osallistua muulla tavoin teatterin toimintaan ja näin näyttää kiinnostuksensa. Sekään ei ole itsestään selvää mihin produktioihin pääsee mukaan. Joillakin teattereilla hyväksytään poissaoloja harjoituksista, mutta siitä voi päätellä että teatteri ei todennäköisesti ole kovinkaan laadukas. Harvoin poissa oloja hyväksytään kovinkan paljoa. Monissa tapauksissa ainoastaan, jos on todella sairaana tai muu erittäin pätevä syy. Noin ylipäänsä voisi sanoa, että teatteriharrastus on tietynlainen elämän tapa ainakin sen ajan kun harjoitus- ja esityskausi on menossa. Siis siksi aikaa harrastus on todella sitova. Itse en suosittelisi mukaan lähtöä ellei ole varma, että pystyy kyseisen produktion ajan sitoutumaan todella. Tarkoittaen siis harjoitusten ja esitysten lisäksi myös repliikkien opettelua kotona ja roolihahmon työstämistä. Voi olla parempi aloittaa esimerkiksi kansanopistojen tmv kursseilla. Toisaalta jos pystyy sitoutumaan ja teatteri todella kiinnostaa on teatteriharrastus mitä antaoisin. Itse en voisi kuvitella elämääni ilman sitä ja olen harrastanut jo pitkäästi toistakymmentä vuotta.

Jatkan vielä...

Harjoitusten määrä viikossa vaihtelee. Joissakin teattereissa harjoituksia on kerran viikossa toisissa  seitsemänä päivänä viikossa. Jos harjoituksia on harvemmin on harjoituskausi pidempi, esimerkiksi puoli vuotta, jos tiheämmin niin kuukausi kaksi. Vielä hetkosen koneella, jos haluat kysyä lisää.

Hmmm jos vielä jatkan siitä, että mitä teatteriharrastus antaa. Hyvässä harrastajateatterissa ja hyvässä porukassa oppii itsestään valtavasti. Itsevarmuus ja esiintymistaito kasvavat. Ryhmästä tulee todella läheinen ja tutustuu ihmisiin, jonkalaisista ei muuten kenties koskaan tulisi niin läheisiä. Teatteri opettaa niin paljon, ettei sitä osaa edes kuvailla. Näin ainakin minun kohdalla. Kannattaa varoa se on todella aikaa vieväö harrastus, johon voi jäädä pahasti koukkuun;) Jos kuulostaa sinun jutulta niin googleta paikkakuntasi harrastajateatterit ja ota rohkeasti yhteyttä ja kysy heidän toimintatavoista.

Lämpimät kiitokset sinulle, joka vastasit pitkästi ja useiden viestien verran. Halu harrastaa näyttelemistä tosiaankin olisi kova, mutta juuri nyt opiskelut vievät myös paljon aikaa. Jos näytelmätreenit ja tenttiin luku menee päällekäin, niin pakko valita se tenttiin luku. Ehkäpä pitää luopua vielä toistaiseksi tästä teatterihaaveesta, sillä opiskelu on kuitenkin nyt se ykkösjuttu, josta ei aina voi edes kauheasti joustaa. :/

köh.köh suomalaiseksi et ole varmasti mikään kullannuppu joka olisi tähti nuissa hommissa

Olin muutaman vuoden pienessä porukassa mukana. Harjoituksia oli pääsääntöisesti kerran viikossa ja usein ne menivät yleiseen löpinään. Koskaan kaikki eivät olleet yhtä aikaa paikalla. Kauden alku meni usein jaappaamiseksi siitä, mitä tehdään, milloin ja missä. Tavoite oli aina saada kesäteatteriesitys ja se treenattua valmiiksi ennen kesää, jotta harrastajat ehtisivät kesällä tehdä muutakin kuin leikkiä teatteria. Koskaan sitä ei saatu valmiiksi ennen ensi-iltaa.

Pidän harrastusta sitovana, vaikka jokainen ymmärtää kyllä sen, että ollaan harrastajia ja elämä menee niin kuin menee. Meilläkin viimeisimmästä esityksestä jäi yksi pääroolin esittäjistä pois terveyssyistä. Eihän sille mitään voinut. Saimme onneksi sitten hyvän paikkaajan ja saimme esitettyä sovitut esitykset. Ja harjoituksia loppuvaiheessa oli melkeinpä joka päivä/ilta ja useampi kesä meni sitten kesäteatterin aikataulujen ehdolla.

Se ryhmähän siinä on parasta. Ja esiintyminen yleisölle. Ja palautteen saaminen, kehittyminen.

Täällä 3,4 ja 5:n kirjoittaja taas :)

Niissä teattereissa, joissa olen itse ollut mukana on ollut ihmisiä monenlaisissa tilanteissa. Itse olen ollut teattereissa, joissa on tiivis ja intensiivinen harjoituskausi. Mukana on ollut niin pienten lasten äitejä, vuorotyöläisiä kuin opiskelijoitakin. Myös sellaisia opiskelijoita, jotka ovat olleet myös töissä samaan aikaan. Ajanhallintaa ja paneutumista se vaatii kyllä. Jos halusi on kova niin ota kuitenkin yhteyttä paikkakuntasi teatteriin ja kysele lisää. Kuten sanoin monesti aloitetaankin, esimerkiksi talkoilemalla tai avustamalla puvustuksessa, lavastuksessa, tarpeistossa jne. Sillä tavoin pääsee tutustumaan porukkaan ja myös oppii paljon näyttelemisestä, jos esimerkiksi seuraa harjoituksia. Harrastajateattereissa tehdään yleensä kaikki talkoo voimin eli vaikka kutsumus olisikin olla lavalla niin yleensä pitää osallistua myös muihin hommiin ja ne ovat myös mukavia ja yhtä tärkeitä, mutta eivät sido niin paljoa. Samalla näkee myös, että onko juuri se teatteri oma paikka, koska harrastajateattereissa on todella isoja eroja.

Osassa teattereita järjestetään myös lyhyitä kursseja tai pienoisnäytelmiä vasta-aloittajille. Aina kannattaa selvittää oman paikkakunnan harrastajateattereista millaisia käytännöt ovat. Voit hyvinkin löytää jotain itsellesi sopivaa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 00:49"]

köh.köh suomalaiseksi et ole varmasti mikään kullannuppu joka olisi tähti nuissa hommissa

[/quote]

Kukaan ei ole tähti syntyessään!