Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on kirjailijan elämä?
04.08.2020 |
Haastatteluissa monet todella menestyneet kertoilevat viipyilevistä kävelylenkeistä, joiden aikana juonikoukerot selviävät mielessä.
Kuulostaa leppoisalta, mutta onko se oikeasti sellaista?
Toisaalta kirjailijat kertovat hankalista, jumittavista romaaneistaan, joiden kirjoitustyö ei etene. Ja taas mennään kävelylle tai lenkille selventämään ajatuksia.
Minkälaistahan kirjailijan elämä oikeasti on? Kokemusta, arvauksia?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti lähes pelkkää kävelylenkkeilyä.
Kirjan kirjoittaa alle kuukaudessa mutta niitä julkaisevat ahkreimmatkin kerran vuodessa. Loput ajasta menee käppäilyyn.
Siltä tosiaan vaikuttaa. :D
Ehkä kirjan kirjoittaa kuukaudessa tai parissa, tai ehkä kolmessa, mutta varmaan parantelu vaatii sen loppuajan vuodesta. Ja tosiaan ne kävelylenkit. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan koskaan oikeasti nähnyt oikeaa kirjailijaa kävelyllä missään? Pelkkää lähikaupan hernaripurkin noutoa ei lasketa, vaikka se tapahtuisikin jalkaisin.
Minulla on etupäässä sellainen kuva, että se on yksinäistä ja huonopalkkaista. Riippuu kylläkin paljon kirjailijasta ja suuntauksesta. Viihderomaaneja kirjoitetaan periaatteessa samalla kaavalla ja saatetaan myydä paljonkin. Jos on todellinen älykkö, niin pohjatyöhön ja luomiseen voi kulua todella paljon aikaa, ja menestys ja rahallinen hyöty voi jäädä pieneksi. Näille toisaalta se kirjoittaminen ei välttämättä ole toimeentulo, vaan kutsumus.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan oikeasti nähnyt oikeaa kirjailijaa kävelyllä missään? Pelkkää lähikaupan hernaripurkin noutoa ei lasketa, vaikka se tapahtuisikin jalkaisin.
Apurahahakemusten postiin vieminen ja lähikuppilaan inspiraatiota hakemaan maleksiminen laskettaneen myös tähän lenkkeilyyn.
Sekalaisten kirjoitustöiden haalimista ja kirjoittamista, apurahahakemusten kirjoittamista, kirjasto- ja nuortenkirjailijoilla kouluesiintymisiä, työn alla olevan/olevien tekstien kirjoittamista tai editointia, uusien tekstien taustatietojen keräämistä ja ideointia. Kirjailijalla on varmaan oikeus käydä kävelyllä siinä missä perusduunarillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kirjoittanut 4 romaania, mutta en koskaan ole julkaissut yhtäkään. Pärjään rahallisesti ihan hyvin ilmankin, eikä se rumba noin muuten kiinnosta. Kyllä mä tulen ajatelleeksi parhaiten kävelylenkeillä, uimarannalla maatessa tai automatkalla matkustajana. Joku sellainen paikka on hyvä, jossa ei ole liikaa muita virikkeitä. Minulle toimisi varmaan jonkinmoinen metsämökki ilman nettiä ihanteellisesti. Ideoidessa kirjoitan ajatuksia ylös vihkoon, joskus myöhemmin kirjaan ne tietokoneelle yhteen isoon tiedostoon, jonka olen organisoinut kappaleiden ja hahmotägien perusteella. Varsinaista tekstiä kirjoitan, kun kappale on ideatasolla koossa, usein öisin kun muut nukkuvat ja saan keskittyä. Vuorokausirytmini heittää todella paljon sen mukaan, milloin kirjoitan enemmän.
Paljon aikaa menee yleiseen lusmuiluun ja venkoiluun, ja itselläni on todella vahva tyhjän paperin kammo. Joskus vitkuttelen viikonkin ennen kuin alan kirjoittaa ideoimani kappaleen. Sillä aikaa ideoin jotakin muuta tai unohdan koko kirjan hetkeksi. Myös lukeminen on minulle tärkeää, jotta kosketus kieleen pysyy.
Aika paljon on joutilasta aikaa, kuten huomaa siitä, mihin vuorokaudenaikaan roikun palstalla. Tällä hetkelläkin itse asiassa minulla on yksi kappale, joka pitäisi kirjoittaa loppuun, mutta en koe olevani valmis tai sopivassa mielentilassa.
Itse työ on koneen äärellä puurtamista. Jokin juonikuvion pätkä voi ratketa kävelylenkillä samalla tavalla kuin muillakin työasia tulee mieleen iltalenkin aikana, mutta ei kirjoja lenkkeilemällä kirjoiteta. Aikaa menee paljon myös taustatyöhön eli esimerkiksi aiheeseen liittyvään lukemiseen. Kuulostaa ehkä leppoisalta, mutta moni asia, joka harrastuksena on mukavaa, käy säännöllisenä työnä puuduttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pirun köyhää. Enemmän tienaa vaikka provikkapuhelinmyynnillä.
Haastattelut taitavat olla mainostamista. Olettavat että potentiaalisia lukijoitaan houkuttaa kuulla tuollaista luomiskertomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lenkkeile enkä kävele. Tai kävelen toisinaan vaikean kohdan takia kämppää ympäri. Mutisen itsekseni. Kun piipahdan lähikaupasta sen hernaripurkin, toivon, ettei minua tunnisteta. Sen verran sulkeutuneelta tai maaniselta varmaankin vaikutan ainakin ulkonäköni puolesta. (Kirjoittamisvaiheessa ulkoiset seikat eivät kiinnosta.)
Enimmäkseen kehittelen tarinaa päässäni. Toisinaan etsin tietoa, kuuntelen ihmisiä tai fiilistelen tunnelmaa. Kehittelen hyvän lauseen ja yritän pakottaa itseni muistamaan sen vielä hetken kuluttua (en muista).
Usein ihmiset joilla ei ole säännöllistä työaikaa ja -matkaa, mutta jotka eivät ole pahasti syrjäytyneitä, käyvät kävelylenkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa että se on hyvin samanalaista kuin opiskelijoilla.
Ilmeisesti lähes pelkkää kävelylenkkeilyä.
Kirjan kirjoittaa alle kuukaudessa mutta niitä julkaisevat ahkreimmatkin kerran vuodessa. Loput ajasta menee käppäilyyn.