Lue keskustelun säännöt.
Mies arvosteli mun rinnat. Olen itkenyt yöni.
17.07.2013 |
Reagoinko liioitellusti?
Mies pyysi mua eilen pihaan katsomaan yhtä juttua. Olin jo yöpaitasillani eikä mulla ollut rintaliivejä.
Puin pikaiseen neuletakin ja ovella naureskelin miehelle, että en kehtaa tulla kun rinnat roikkuu napaan asti.
Mies katsoi ja naurahdin vielä uudestaan, että no, roikkuuhan ne.
En kaivannut vastauksia kun mies yhtäkkiä tokas, että "no, vähän".
ETTÄ MITÄ?!
Ihan sama kun hän on joskus heittänyt olevansa pienimunainen, että olisin vastannut siihen vaan "no, vähän"
EIKÖ?
En saanut sanotuksi mitään vaan pakenin makkariin ja laitoin oven perässäni kii.
Mies tuli sinne hetken päästä ja sanoi anteeksi, mutta en vielä silloin kyennyt ajattelemaan vaan pyysin, että antaa mun nyt olla ja menee pois.
Sanoin hänellekin, tuon, että mitäpä jos minä kommentoisin hänen ulkoisia ominaisuuksiaan noin?
Ei vastannut ja yritti sanoa, että oma kommenttinsa oli vitsi ja kun vilkaisin häntä silmiin niin tarkensi, että vitsi oli huono sellainen.
Kun mies poistui makkarista, annoin hänelle hänen peittonsa ja tyynynsä mukaan Ja jäin yksin makkariin itkemään.
Tässä kohtaa kaipasin, että mies tulisi ja pyytäisi nyt anteeksi kun olin saanut hetken olla ja pystyisin kuuntelemaan hänen puolensa asiasta.
Nytpä ei mies vaivautunutkaan enään. Makoili vaan sohvalla kun ei olisi mitään ollutkaan. Oli kyllä tietoinen siitä miten pahasti loukkasi mua.
On nimittäin niin, että oma äitini on aina hokenut minulle, että rintani ovat häpeän asia. Tiedän ettei äitini ollut ihan terve, kehu aina itseään ja mun piti arvostella hänen kroppaansa kuinka on taas viime viikolta kiinteytynyt kovasti yhden jumpan jäljiltä. On siis elossa yhä, mutta ei minulle.
Aikanaan tapasin mieheni ja olin 3 lapsen yh ja mieheni lapseton ja minua jonkin verran nuorempi. Tuolloin äitini kommentoi ihan kysymättä, että mun rintoja voisi mieheni hiukan pelästyä. JUST!
Okei, ne ei ole pystyssä, mutta eipä ne nyt kovin eriskummallisetkaan ole muiden naisten rintavarustukseen verrattuna. Olen tätä tarkkailua ohimennen tehnyt vuosia ja päätynyt tulokseen, että omani on omani ja ne kelpaa. Niistä on lapsemme saanut ruokansa jne.
Olen siis koittanut hyväksyä itseni ja alkaa nähdä todellisuuden enkä sitä minkä äitini näki.
En ole koskaan saanut keneltäkään muilta moitteen sanaa itsestäni vaan pelkkiä kehuja. Oma minäkuvani on vasta nyt , 32-vuotiaana ollut tervehtymään päin. Niitä saamiani kehuja en ole ottanut tosissani aiemmin, en edes nuorena kun minut olisi haluttu kuuluisaan mallitoimistoon malliksi. Pyysivät äidiltäni lupaa hakea minut kuvausmatkalle jne. Äitini ei kannustanut ja pelästyin sekä laitoin lankapuhelimen seinästä irti.
Olen kertonut tämän miehelleni ja nimenomaan rinnoistani, jotta tietäisi eikä tälläisiä tilanteita tulisi kuin nyt on.
Koitan pitää reliteettiset narut käsissäni enkä antaa taas sijaa sille, että näkisin itseni jälleen äitini silmin. Ne hänen sanat kaikui eilen mielessäni kun itkin.
Kaikkein pahimmalta tuntui se, että mieheni ei puhu vieläkään mitään. Ihan kuin lisätä ei enään kiinnostaisi, että lepynkö vai en. Olemme käyneet tässä hyvin lähellä eroa, mutta ihan muiden asioiden vuoksi. Minä olen päättänyt arvostaa miestäni enemmän ja muutenkin korjata hiljalleen asioita mitkä ovat lähes kaataneet liittomme. Rakkaus ei ole koskaan loppunut eikä kolmansia osapuolia asiassa ole. Elämme vaan 2 vuotta liian rankkoja aikoja, lapsemme sairastui ja minä itsekin, pilkan paljon asioita liian pienellä ajalla yhteen perheeseen kannettavaksi. Siksi loukkasi kun minusta mieheni oli kylmempi kuin koskaan ennen minua kohtaan.
On hänelläkin ja meillä jokaisella on omat epäkohtamme joita emme halua kaikille kuuluttaa tai näyttää/puhua.
On miehellänikin, enkä koskaan häntä hänen heikolla kohdallansa ruotisi, koska tiedän kuinka vahingollista se voi itsetunnolle olla. Toisekseen MINÄ en näe miehessäni mitään vikaa, rakastan häntä.
Mutta nyt mieheni kai näkee minussa ja tarkoittaako tämä sitä, että rakkaus on vähentynyt?
Tämä olisi nyt ihan pakko saada selvitettyä ja niin ettei se jää mieleen kummittelemaan jos meinaa, että tulevasta ja seksielämästä tulee mitään.
Mulla meni hei 6 vuotta riisua liivit mieheni edessä seksin aikana, saunassa kyllä varhemmin. Tämä oli mulle iso edistys ja pelkään, että nyt mentiin takapakkia.
Tahtoisin asiallisia vastauksia siitä, että miten te ottaisitte tämän asian?
Te joilla on terve itsetunto omien rintojenne suhteen? Jotta voisin pyrkiä toimimaan kuten ne naiset jotka ovat sinut oman etuvarustuksensa kanssa.
Vai aiheuttaisiko vastaava kaikille naisille pahan mielen ja miten luulette, kuinka selviäisitte asiasta? Vaikuttaisiko tällainen suhteessanne johonkin?
Tai oletteko te loukanneet joskus miestänne vastaavasti? Miksi ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (125)
No mulla on tapana arvostella, itseäni tyyliin "kylläpä nuo tissitkin roikkuu niinku tiskirätit", "peräkin on niinku seitsemän leivän uuni" jne. Mieheni kommentoi asiaan, että "voipihan se vähän niinkin olla, mutta kaunis ja seksikäs olet silti!". En ole koskaan ikinä loukkaantunut siitä, että mieheni myöntää totuuden, jonka itsekin vallan mainiosti tiedostan. Ei aikuinen, kolme lasta synnyttänyt ja imettänyt nainen enää mitenkään voi olla täysin samassa kuosissa kuin parikymppisenä. Silti voi olla kaunis, seksikäs, rakas ja haluttava, vaikka oliskin vaan ne tiskirätit ja leveämpi perä :-D. Ne kertoo eletystä elämästä. Eivätkä ne tee minusta yhtään huonompaa äitiä, vaimoa tai naista, oikeastaan päinvastoin. Kun oppii rakastamaan itseään sellaisena kuin on, tulee elämästä monin verroin mukavampaa ja nautittavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies sanoo mulle aina että olet niin kaunis vaikka en varmasti missi olekaan. Ja kun koitan vähätellä niin hän sanoo että mulle olet maailman kaunein nainen. Ja samoin, hän on mulle se maailman komein mies.
Millaisten sivistymättömien miesten kanssa te elätte, jotka noin rumasti ulkonäköä kommentoi?
Ap:lle:
mene ammattiauttajalle. Ei tissien eikä itsetunnon vuoksi, vaan tämän alituisen aikaa vievän trollaamisen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 13:46"]
En tajunnut puoliakaan sössötyksestäsi. En itse käy parisuhteissani läpi mainitsemiasi dialogeja.
En ole vetänyt hernettä nenään. Ihmettelin miksi alleviivaat sukupuoltasi, joka ei loppupeleissä kerro sinusta yhtään mitään.
T: nainen
[/quote]
Sääli ettet ymmärtänyt. Onnistuit itse kirjoittamaan kaksi viestiä pelkästään liittyen minun allekirjoitukseen, jättämättä toisarvoiseksi itse tekstien sisällön ja kysymykset. Se taas kertoo sinusta aika paljon. Vihaatko miehiä? Vai miksi puhut parisuhteistasi monikossa?
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 14:18"]
Minun mies sanoo mulle aina että olet niin kaunis vaikka en varmasti missi olekaan. Ja kun koitan vähätellä niin hän sanoo että mulle olet maailman kaunein nainen. Ja samoin, hän on mulle se maailman komein mies.
Millaisten sivistymättömien miesten kanssa te elätte, jotka noin rumasti ulkonäköä kommentoi?
[/quote]
Koska meillä meistä molemmat tietää, että ei olla maailman kauneimpia eikä komeimpia.
Mies tykkää sellaisista fitness-naisista ja mä olen perinteinen suomalainen löysä valas.
Mä tykkään pitkistä ja raamikkaista miehistä.
Mun mies on mua sentin lyhyempi ja tanakka.
Joten jos me alettais väittään toisillemme, että ollaan maailman kauneimpia ja komeimpia, ni molemmat tietäis toisen valehtelevan.
Toki molemmat tykätään myös toistemme ulkonäöstä, mutta on niitä silti kauniimpia ja komeampia maailma pullollaan. Me tykätään toistemme päiden sisällöstä, ne on meidän mielestämme TOISILLEMME täydelliset ja se riittää meille molemmille. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miesparkaa. Kaikenlaista sitä onkin. Jos itse sanot, että roikkuu niin älä odota muilta mitään. Yritä olla kiltimpi itsellesi ja miehellesi.
Oletko missään vaiheessa harkinnut esim terapiaa, jotta voisit käsitellä ammatilaisen avulla äitisi aiheuttamat itsetunto-ongelmat? Ihan hyvällä siis kyselen, kun itse käyn terapiassa. Sillä se on oikeastaan ainoa millä voit tuosta kunnolla nousta, et voi ikinä kontrolloida sitä mitä muut sanovat ja tekevät, mutta terapian avulla voisit oppia rakastamaan kehoasi ja itseäsi muiden "sammakoista" huolimatta, ja oppia laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Mies ei tuskin tarkoittanut sanomallaan mitään, ja hänelle voi aivan hyvin tulla yhtä lapsellesia tunteita kuin sinulle (eli ei jaksa pyytää anteeksi, mököttää), mutta sinä et niille mahda mitään. Me kaikki ollaan vaan ihmisiä, suututaan pöljistä asioista, ja loukataan tietäen tai tahtomattaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin että jossain vaiheessa maanvetovoima alkaa vaikuttamaan jolloin rinnat alkaa roikkumaan. So what... Kerrot vaan että menepä tässä tissejä pienennyttämään
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 17:57"]
Kyllä se on niin että jossain vaiheessa maanvetovoima alkaa vaikuttamaan jolloin rinnat alkaa roikkumaan. So what... Kerrot vaan että menepä tässä tissejä pienennyttämään
[/quote]siis menenpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehellesi samat asiat mitä aloitusviestissäsi ja unohda sitten koko juttu. Olet hiukan liian herkkä asian suhteen.
Joko sinun pitää hyväksyä rintasi tai sitten hommata silikonit. Ehdotan ensimmäistä vaihtoehtoa.
Loukkaannuit asiasta jonka itse sanoit ääneen ja mies myönsi niin olevan?
Nainen. SÄ olet sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parahin ap,
olen nainen, monenlaisia ulkonäköpaineita ja kompleksejakin läpikäynyt. Jollakin tapaa ymmärrän sinua, ja juuri siksikin voin sanoa tämän: et ole ihan terve.
Sun pitää aikuistua, ryhdistäytyä, käsitellä kompleksisi ja tulla sinuiksi itsesi kanssa. Mies lähti sun omaan sanailuusi mukaan, sinä itse sen aloitit ja sitten marttyyrina murenit. Oikeasti, jos sun mies jaksaa tuollaista touhua, niin hänelle isot rispektit. Sinulle: mene käsittelemään asioita vaikka terapiaan. Sun äitisi on ilmeisesti yhtenä osatekijänä vaurioittanut minäkuvaasi, joten sinuna pitäisin myös aikamoisen etäisyyden häneen, kunnes olet tarpeeksi irti ja henkisesti vahvistunut.
P.S. Pyydä anteeksi mieheltäsi typeryyttäsi tässä asiassa.
Montako kertaa miehen pitäisi pyydellä samaa asiaa anteeksi? Kymmeniä kertoja kunnes sun loukattu sielusi olisi armollinen ja päästäisi miehen takaisin samaan petiin?
Jotain rajaa nyt tuohonkin touhuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun luin tämän ketjun, kävi sääliksi ap:ta. Ei siksi, että hänen miehensä olisi häntä verisesti loukannut vaan siksi, että ap on selvästi jäänyt aika keskeneräiselle tasolle minäkuvansa kanssa.
Moni on on tähän ketjuun kirjoittanut asiaa. Olisin itse voinut reagoida ap:n kuvailemalla tavalla 2-kymppisenä. En kuitenkaan näin hieman päälle 3-kymppisenä. Ja minulla ei edes ole niitä lapsia jotka olisivat rinnat riipauttaneet! Aikuinen nainen arvostaa itseään sen verran että ei tuollaisesta heitosta vedä kilareita. Eikä varsinkaan tilanteessa, jossa hän on ITSE kerjännyt tuollaista vastausta. Suosittelen minäkin ap sinulle lämpimästi keskusteluavun hakemista. Se olisi tärkeätä siksi, että muuten siirrät tämän negatiivisen ja suorastaan häiriintyneen minäkuvan myös omille lapsillesi. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Puhukaa ihmeessä, teidän pitäisi kuitenkin olla toisillenne niitä läheisimpiä ja silloin myös näistä itsetuntoasioista pitää voida puhua reilusti!
Ap mene ja vetäise roikko kassit esiin, hankaa niillä ukkosi naamaa,pyllistä reilusti toosa levällään ja käske vedellä kunnolla pienellä munallaan.
Sovinto seksi on parasta.
Provo?
Oli tai ei, sanon, että kaikken oudointa on se, että ap ei kuuteen vuoteen riisunut rintojaan paljaaksi sekstaillessaan miehen kanssa. En oikeastaan tiedä, kumpi on oudompi, ap joka noin teki, vai mies joka ei ottanut jalkojaan alleen ja häipynyt. Tsiisus. Sairasta.
Ap:n kirjoitus kuulostaa kyllä kovasti miehen kirjoittamalta provolta...
Jokatapauksessa, kyllähän nuo miehet osaa. Omanikin on tökerösti joskus kommentoinut ulkonäköäni, myös rintoja jotka on mullekin sellanen arka paikka, kun olivat nuorena todella hyvät ja nyt parin raskauden ja imetyksen jälken...noh eivät enää läheskään niin hyvät.
Kerran esim mietin peilin edessä ääneen tisseistäni että "Hmmm, voisikohan näille tehdä jotain?" Toiveikkaana ajattelin jotain jumppaliikkeitä mielessän, niin mies vaan naurahti: "Ei niille mitään voi tehdä. Ne on sellaset aikuisen naisen rinnat." Olin sitten yliherkkä tai en, mutta kyllä se tuntu pahalta. Olisi edes lisännyt siihen että olet silti seksikäs tms, mutta ei tajunnut kun vasta sitten kun huomasi että loukkaannuin kommentista...Kun en oikeasti edes odottanut mitään vastausta mieheltä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 13:59"]
No mulla on tapana arvostella, itseäni tyyliin "kylläpä nuo tissitkin roikkuu niinku tiskirätit", "peräkin on niinku seitsemän leivän uuni" jne. Mieheni kommentoi asiaan, että "voipihan se vähän niinkin olla, mutta kaunis ja seksikäs olet silti!". En ole koskaan ikinä loukkaantunut siitä, että mieheni myöntää totuuden, jonka itsekin vallan mainiosti tiedostan. Ei aikuinen, kolme lasta synnyttänyt ja imettänyt nainen enää mitenkään voi olla täysin samassa kuosissa kuin parikymppisenä. Silti voi olla kaunis, seksikäs, rakas ja haluttava, vaikka oliskin vaan ne tiskirätit ja leveämpi perä :-D. Ne kertoo eletystä elämästä. Eivätkä ne tee minusta yhtään huonompaa äitiä, vaimoa tai naista, oikeastaan päinvastoin. Kun oppii rakastamaan itseään sellaisena kuin on, tulee elämästä monin verroin mukavampaa ja nautittavampaa.
[/quote]
Mä en ole myöskään koskaan päässyt yli siitä, kun ex -mies haukkui rintani. Ja kun sanon HAUKKUI, tarkoitan jotain ihan muuta kuin mitä ap tässä. AP, mies ei haukkunut rintojasi. Hän vain kommentoi jotain siihen, kun dissasit itse itseäsi. Teetkö tätä useinkin? Ehkä mies ei sen kummemmin ajatellut kommenttiaan, se van pääsi suusta.
Joskus suomalaiset miehet ovat katkeria jos nainen on suht koht hyvan nakoinen ja jos joskus naista vaikka sattuu kehumaan joku ulkopuolinen, sellaisesta mies voi olla katkera koko loppuelaman. Voisiko ap:n miehellakin olla joku tallainen juttu. Vaikuttaa ainakin olevan jotenkin pihi kehujen suhteen, haluaa mieluummin mollata kun kerrankin saa tilaisuuden.
Annoit peiton ja aloit ulos ja kuitenkin kärvistelit, että mies tulisi halailemaan ja pussailemaan heti näin tehtyäsi. Voi ällötys.
Jos joku asiassa jäi vaivaamaan, ota se itse puheeksi. Jos mies pyysi jo anteeksi, se on hänen taholtaan käsitelty. Naisissa mua ärsyttää juurikin se, että kaikesta löydetään piilomerkityksiä ja suurennellaan olemattomia asioita.
Ilmanko mulla ei juuri naispuolisia ystäviä ole ja olen monen kanssa törmäyskurssilla myös työelämässä. Haluan että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Olen totaalisen kyllästynyt turhanpäiväiseen sievistelyyn.