Kun lapsi ei hyväksy
Omaa "kasvamistaan"/ iän tuloa.
Mitä pitäisi tehdä? Siis miehen poika on minulle kahdesti jo viikon sisään avautunut siitä, ettei halua olla sen ikäinen kuin on. Poika on 9v. Meille on tulossa vauva, miehen ja minun yhteinen ja pojan äidillä on 2 lasta uudesta liitostaan, nämä lapset ovat 2 ja 6kk.
Poika on ainakin meillä ollessaan alkanut mm.lässyttää, varsinkin isälleen ja pylly pystyssä vauvojen tapaan kiehnää sohvalla yms., monenlaisia pikkulasten elkeitä tullut kuvioihin. Emme ole korostaneet hänelle, että kohta olet ISOveli täälläkin, mutta kyllähän hän sen tiedostaa, että pian isälläkin on täällä vauva, joka vie osan isän huomiosta ja hän on tottunut olemaan täällä se ainut lapsi.
Eilisiltana pojalle puhuin isästä "iskänä" ja poika alkoi lässyttää, että "te ei oo itkä, vaan te on mun iti" ja että hän haluaisi olla vielä isän pieni napero, jonka isä nostaa pinnasängystä ym...
Mies on vaan hyvillään, kun poika on ikäisekseen muutenkin hyvin pienikokoinen ja käyttää mm.sanontaa "isin pikku-ukko" ja kuinka pojalla on niiin pieni masu ja pieni solisluu etc.
Itse olen hyvin hämilläni. Olen opetustehtävissä ja minulle 9v.on jo melkoisen iso poika. Opetan itse mm.3 vuotiaista lähtien ihan lukioikäisiin asti, joten tietysti sellaista vertailupohjaa ikäkausistakin on.
Olenko turhasta hämilläni, vai pitäisikö tästä saada jotain keskustelua aikaiseksi?
Kommentit (23)
Outo olet, kun et tiedä mitään lapsen kehityksestä. Poika täysin normaali ja tuo menee kyllä äkkiä ohikin.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:10"]
3: Kyllä olen kehityspsykologiani lukenut ja tiedän oidipus-teorian ja myös, että tähänkinikäkauteenkin kuuluu lapsuuden ihannointi, mutta tiedän myös läheltä seurattuna, ettei pojan käytös ole aiemmin ollut näin räikeää ja nyt tosiaan kuitenkin suoraan puhunut asiasta minulle (ei miehelleni). Ammattiani en toki halua tässä paljastaa.
[/quote]
3v ikäisille ei opeteta samoja asioita kuin yläasteikäisille, joten epäilen, että et opeta lainkaan vaan korjaat eli toimit logopedina. Silloin on ymmärrettävää, että et osaa katsoa laajoja kokonaisuuksia vaan kekityt pieniin, joskus aika epäolennaisiin asioihin.
Jos tuo 9v ikäinen ei taantuisi, olisin huolissani! Lapselta ollaan viemässä ihan kaikki ja sinä ihmettelet, että paska isä sillä, kun lapsestaan välittää.
[/quote]
Monenlaisia asioita opetetaan, eikä pelkästään kaikille pakollisessa koulussa. Tulee ekana mieleen esim musiikki (eri instrumentit) ja muut taideharrastukset. Näissä toimii opettajia jotka opettavat n3 v - lukioikäisiä.
Mutta, eihän ap:n ammatti tässä nyt ole mitenkään oleellinen asia.
[/quote]
Ammatti nimenomaan on olennainen, koska jo ap olisi opettaja, olisi hänellä hallussa sekä kehityspsykologia että erilaiset vaikuttamisen ja ohjaamisen keinot. Nyt kaikki tämä puuttuu, mikä ei kerro kovinkaan vahvasta opettajataustasta. Jos baariapulainen kysyisi, miten toimia, me ymmärtäisimme hyvin hänen avuntarpeensa, mutta kun lapsia opettava ihminen ei hallitse perusasioita, alkaa epäilyttää koko opettaja-ammattikunnan puolesta.
[/quote]
Puhut asian vierestä. Ap kertoi jo mikä on ongelma hänen perheessään, ja sinun mielestäsi täytyy nyt alkaa arvailemaan ap:n ammattia? Eihän se ongelmaa mihinkään muuta, mikä se ap:n ammatti tai jonkun ammattikunnan uskottavuus on.
No HUH taas näitä vastauksia!
Meillä ihan normi perhe, eikä vauvoja tulossa ja silti 9v tyttö on jo jonkin aikaa pohtinut ihan samoja asioita kuin ap:n poika! Ei haluaisi kasvaa eikä halua olla iso, vaan haluaisi olla vielä pieni. Katselee kaihoten vanhoja vauva-/taaperokuvia ja harmittelee, kun kasvaa.
Ehkäpä se vaan kuuluu ikään tai jotain...?