Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi ei hyväksy
17.07.2013 |
Omaa "kasvamistaan"/ iän tuloa.
Mitä pitäisi tehdä? Siis miehen poika on minulle kahdesti jo viikon sisään avautunut siitä, ettei halua olla sen ikäinen kuin on. Poika on 9v. Meille on tulossa vauva, miehen ja minun yhteinen ja pojan äidillä on 2 lasta uudesta liitostaan, nämä lapset ovat 2 ja 6kk.
Poika on ainakin meillä ollessaan alkanut mm.lässyttää, varsinkin isälleen ja pylly pystyssä vauvojen tapaan kiehnää sohvalla yms., monenlaisia pikkulasten elkeitä tullut kuvioihin. Emme ole korostaneet hänelle, että kohta olet ISOveli täälläkin, mutta kyllähän hän sen tiedostaa, että pian isälläkin on täällä vauva, joka vie osan isän huomiosta ja hän on tottunut olemaan täällä se ainut lapsi.
Eilisiltana pojalle puhuin isästä "iskänä" ja poika alkoi lässyttää, että "te ei oo itkä, vaan te on mun iti" ja että hän haluaisi olla vielä isän pieni napero, jonka isä nostaa pinnasängystä ym...
Mies on vaan hyvillään, kun poika on ikäisekseen muutenkin hyvin pienikokoinen ja käyttää mm.sanontaa "isin pikku-ukko" ja kuinka pojalla on niiin pieni masu ja pieni solisluu etc.
Itse olen hyvin hämilläni. Olen opetustehtävissä ja minulle 9v.on jo melkoisen iso poika. Opetan itse mm.3 vuotiaista lähtien ihan lukioikäisiin asti, joten tietysti sellaista vertailupohjaa ikäkausistakin on.
Olenko turhasta hämilläni, vai pitäisikö tästä saada jotain keskustelua aikaiseksi?
Kommentit (23)
Opetat 3v ikäsistä lukioikäisiin - mitä ihmettä mahdat opettaa, jos sinulla ei ole alkeellisintakaan tietoa kehityspsykologiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3: Kyllä olen kehityspsykologiani lukenut ja tiedän oidipus-teorian ja myös, että tähänkinikäkauteenkin kuuluu lapsuuden ihannointi, mutta tiedän myös läheltä seurattuna, ettei pojan käytös ole aiemmin ollut näin räikeää ja nyt tosiaan kuitenkin suoraan puhunut asiasta minulle (ei miehelleni). Ammattiani en toki halua tässä paljastaa.
Mietin hieman samaa kuin edellinen vastaaja. Jos kaivat vaikka lastenpsykiatrian kirjaa / psykologian kirjaa, huomaat siellä vielä erikseen mainitun 9-10 vuotiaalle tyypillistä käytöstä - jota voisi myös kutsua "taantumiseksi".
Ja ehkäpä teidän tapauksessa poika on jo äitinsä luona oppinut, että vauvat vievät kaiken ajan. Ja pelkää, että myös teidän perheessä tuleva vauva vie kaiken huomion, ja hän saa pärjätä omillaan... Hakee huomiota jo nyt, kun sitä voi helposti saada.
Ihmettelen samaa, olet opetustehtävissä (mikä mahdat olla koulutukseltasi, kouluavustaja?), etkä tiedä lapsista tuon enempää?? Olisikomm. uusperhekuviolla jotain tekemistä asian kanssa?
Lähinnä mielessäni mietin, olisiko hyvä puhua asiasta miehelle, joka ei siis tiedä, mitä poika on minulle puhunut? Vai parempi, ettei tiedä?
Olisiko pojalle hyvä kertoa kasvamisen eduista ja kertoa miehelle, miten vahvistaisimme pojan ikään liittyen sitä, että vain pienuus tai pikkulapsen ominaisuudet eivät tee ihmisestä rakastettavaa, vaan että häntä rakastetaan pienempien tavoin isän ja äidin taholta yhtä lailla, mutta vain se huomio ja hoiva on isommille erilaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:10"]
3: Kyllä olen kehityspsykologiani lukenut ja tiedän oidipus-teorian ja myös, että tähänkinikäkauteenkin kuuluu lapsuuden ihannointi, mutta tiedän myös läheltä seurattuna, ettei pojan käytös ole aiemmin ollut näin räikeää ja nyt tosiaan kuitenkin suoraan puhunut asiasta minulle (ei miehelleni). Ammattiani en toki halua tässä paljastaa.
[/quote]
3v ikäisille ei opeteta samoja asioita kuin yläasteikäisille, joten epäilen, että et opeta lainkaan vaan korjaat eli toimit logopedina. Silloin on ymmärrettävää, että et osaa katsoa laajoja kokonaisuuksia vaan kekityt pieniin, joskus aika epäolennaisiin asioihin.
Jos tuo 9v ikäinen ei taantuisi, olisin huolissani! Lapselta ollaan viemässä ihan kaikki ja sinä ihmettelet, että paska isä sillä, kun lapsestaan välittää.
Uusperheellä toki asian kanssa sen verran tekemistä, että lapsi ei ole meillä kokoaikaisesti ja äidin luona on varmasti erilaista, ihan kaikinpuolin jo ympäristönsä ja arjen vuoksi.
En ole kouluavustaja...ei kai kolme vuotiaita vielä avusteta koulussa? ;) Joka tapauksessa ammattiani en halua korostaa siksi, että se ei ole ihan tavanomainen. Kyllä tiedän nuo taantumukset ja muut, en tietystikään oppilaitani näe siinä kotiarjessaan, joten kyllä tämän pojan käytös on herättänyt ihmetystä! Huolimatta siitä, mitä psykologiankirjoissa onkaan...
Huoh...ja miksi ammattini tähän niinkään liittyy? Ammattini on sen verran laaja, että voihan toki olla, että olen sekoittanut kehityspsykologian ja aluehallinnon keskenään...ehe ehe...
Haluaisin vain mielipiteitä aloitukseeni, en ammattitaitoni arvstelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:14"]
Olisiko pojalle hyvä kertoa kasvamisen eduista ja kertoa miehelle, miten vahvistaisimme pojan ikään liittyen sitä, että vain pienuus tai pikkulapsen ominaisuudet eivät tee ihmisestä rakastettavaa, vaan että häntä rakastetaan pienempien tavoin isän ja äidin taholta yhtä lailla, mutta vain se huomio ja hoiva on isommille erilaista?
[/quote]
Tää kuulostaa oikein hyvältä. Pojalla on nyt selvästi käsitys että vain pieniä rakastetaan ja hellitään.
8: Kyllä minun ammatissani opetetaan samoja asioita, toki hiukan eri tekniikoilla, vauvasta vaariin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan korostaa teille ammattiani ihmetteleville, että kotona olen ihan vain nainen, äitipuoli, tuleva äiti ja ihminen, en ammattikuntani edustaja. En lähde käyttämään esim.koulutustani opettaakseni pojalle asioita. Myöskään isä ei mielestäni ole lainkaan paska, vaan erittäin hyvä ja rakastava, siksi hän on myös mieheni. Paskaa isää en saman katon alla katsoisikaan! On hyvin tärkeää minulle, että hän antaa huomiotaan lapselleen, ei se ole keltään pois.
Tuo poika on siis epävarma omasta asemastaan ja siitä, välittääkö hänestä enää kukaan kun taas tulee lisää vauvoja. Sinuna ja lapsen isänä katsoisin tiiviisti peiliin.
Ottakaa poika mukaan elämäänne, siten ettei hänen enää tarvitse kiehnätä sohvalla esittämässä vauvaa että huomaisitte hänet. Tekeekö isä hänen kanssaan mitään kahdestaan, esim. jokaviikonloppuinen uimareissu?
Sinun täytyy nyt sopia pojan kanssa, mitkä hänen tärkeät isoveljen tehtävänsä tulevat olemaan. Se, että poika on tärkeä tälle tulevalle vauvalle (ja tietysti teille). Menette vaikka jo etukäteen pojan kanssa ostamaan tervetuliaislahjan uudelle vauvalle, helistin tmv. Näin me teimme esikoisen kanssa ja hän oli tärkeänä kun sai antaa sen vauvalle, hänen valitsemansa lelu. Ja kun vauva syntyy, annatte pojalle "palkkioksi" jotakin, vaikka HopLop-reissu tai uusi pleikkapeli. Juhlistatte YHDESSÄ vauvan tuloa. No sinä tietysti olet sairaalassa, mutta isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yksi lapsi joka saanut huomiota ja rakkautta yllinkyllin ja en ole kuullut että voiko jämähtäisi tähän ikään. Huomio lasta, ole läsnä, anna kahdenkeskistä aikaa, tehkää yhdessä jotain jne.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:10"]
3: Kyllä olen kehityspsykologiani lukenut ja tiedän oidipus-teorian ja myös, että tähänkinikäkauteenkin kuuluu lapsuuden ihannointi, mutta tiedän myös läheltä seurattuna, ettei pojan käytös ole aiemmin ollut näin räikeää ja nyt tosiaan kuitenkin suoraan puhunut asiasta minulle (ei miehelleni). Ammattiani en toki halua tässä paljastaa.
[/quote]
3v ikäisille ei opeteta samoja asioita kuin yläasteikäisille, joten epäilen, että et opeta lainkaan vaan korjaat eli toimit logopedina. Silloin on ymmärrettävää, että et osaa katsoa laajoja kokonaisuuksia vaan kekityt pieniin, joskus aika epäolennaisiin asioihin.
Jos tuo 9v ikäinen ei taantuisi, olisin huolissani! Lapselta ollaan viemässä ihan kaikki ja sinä ihmettelet, että paska isä sillä, kun lapsestaan välittää.
[/quote]
Monenlaisia asioita opetetaan, eikä pelkästään kaikille pakollisessa koulussa. Tulee ekana mieleen esim musiikki (eri instrumentit) ja muut taideharrastukset. Näissä toimii opettajia jotka opettavat n3 v - lukioikäisiä.
Mutta, eihän ap:n ammatti tässä nyt ole mitenkään oleellinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:21"]
8: Kyllä minun ammatissani opetetaan samoja asioita, toki hiukan eri tekniikoilla, vauvasta vaariin. ;)
[/quote]
Nyt keksin: suuhygienisti!
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:10"]
3: Kyllä olen kehityspsykologiani lukenut ja tiedän oidipus-teorian ja myös, että tähänkinikäkauteenkin kuuluu lapsuuden ihannointi, mutta tiedän myös läheltä seurattuna, ettei pojan käytös ole aiemmin ollut näin räikeää ja nyt tosiaan kuitenkin suoraan puhunut asiasta minulle (ei miehelleni). Ammattiani en toki halua tässä paljastaa.
[/quote]
3v ikäisille ei opeteta samoja asioita kuin yläasteikäisille, joten epäilen, että et opeta lainkaan vaan korjaat eli toimit logopedina. Silloin on ymmärrettävää, että et osaa katsoa laajoja kokonaisuuksia vaan kekityt pieniin, joskus aika epäolennaisiin asioihin.
Jos tuo 9v ikäinen ei taantuisi, olisin huolissani! Lapselta ollaan viemässä ihan kaikki ja sinä ihmettelet, että paska isä sillä, kun lapsestaan välittää.
[/quote]
Monenlaisia asioita opetetaan, eikä pelkästään kaikille pakollisessa koulussa. Tulee ekana mieleen esim musiikki (eri instrumentit) ja muut taideharrastukset. Näissä toimii opettajia jotka opettavat n3 v - lukioikäisiä.
Mutta, eihän ap:n ammatti tässä nyt ole mitenkään oleellinen asia.
[/quote]
Ammatti nimenomaan on olennainen, koska jo ap olisi opettaja, olisi hänellä hallussa sekä kehityspsykologia että erilaiset vaikuttamisen ja ohjaamisen keinot. Nyt kaikki tämä puuttuu, mikä ei kerro kovinkaan vahvasta opettajataustasta. Jos baariapulainen kysyisi, miten toimia, me ymmärtäisimme hyvin hänen avuntarpeensa, mutta kun lapsia opettava ihminen ei hallitse perusasioita, alkaa epäilyttää koko opettaja-ammattikunnan puolesta.
13: Meillä tämän pojan kanssa on aina touhuttu paljon, johtuen siitä, ettei hän elä täällä arkeaan, kuten äidin luona. Välimatka näiden kahden kodin välillä on pitkä. Isänsä kanssa tekevät paljon yhteisiä juttuja ihan joka päivä, kun poika on täällä. Teemme myös kolmisin jonkin verran asioita ja reissaamme yhdessä, eli huomiota, välittämistä ym.on aivan varmasti tullut annettua. Kun poika oli alle kouluikäinen, hän asui meillä puolet kuukaudesta, koska se oli silloin mahdollista. Toki pikkuveljen syntymästä ollaan puhuttu ja yhdessä miettineet nimiä, käyneet ostamassa mm.pinniksen ja vaatteita.
16: Heh, en tiennytkään suuhygienistin opintoihin sisältyvän myös opettajankoulutus...aina oppii uutta. ;)
17: Siskoni on opettaja varmasti niin kuin sinä ja monet teistä opettajan näkevät: eli peruskoulun opettaja. Valitettavasti hänelläkään ei tunnu aina olevan hallussa omien lastensa kasvattaminen, vaikka hänkin lukenut kirjallisuutensa opiskeluaikanaan...joskus jopa olen kuullut, että suutarin lapsilla ei olisi kenkiä. Siksi en lokeroisi koskaan, että vain opettajien lapset ovat parhaiten kasvatetut tai terveydenhoitoalan lapsilla kaikki terveyteen liittyvä kunnossa...
Ihan turhasta olet niin kovin hämilläsi.
Minusta voisitte käydä nyt tämän 9-vuotiaan kanssa keskustelua siitä, mitä uuden vauvan tulo hänelle merkitsee. Muuttuuko jokin? Miten isällä on aikaa hänelle? Mitä voi tehdä yhdessä vauvan kanssa? Mitkä seikat isän kanssa kahden?
Ilman muuta puhut lapsen isälle tilanteesta. Teillä on 9-vuotias, joka kokee, että vain pieniä rakastetaan. Hänelle vauvan syntymä on uhka, joka vie isän häneltä. Ehdottomasti nyt ennen vauvan syntymistä korjaavia liikkeitä, paljon huomiota ja vauvan syntymän jälkeen se korostus, että sinä isona autat, osaat tämän, voit tehdä tämän jne. ja aina kehuja, miten hienoa on, kun on talossa myös se iso poika.
Alue: Aihe vapaa
Kyse ei varmaan ole niinkään siitä ettei hyväksy omaa kasvamistaan, vaan siitä että on kokenut jäävänsä huomiotta kun perheeseen tulee uusia pieniä jotka vievät vanhempien kaiken ajan, rakkauden, huomion. Kaiken sen, mikä aiemmin kuului yksin hänelle. Ei kannata varmaan asiasta tehdä isoa numeroa vaan huolehtia siitä että poika saa vauvantuolonkin jälkeen runsaasti positiivista huomiota.