Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No ehkä jos laskisi vähän niitä raivoamisvibojaan ja kierroksiaan, niin voisi jutella kivassa sopuisassa hengessä. Noihan on vasta tutustumisvaiheessa ja toinen jyrää päälle kuin pahempikin jyrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Kati on liian hyökkäävä ja dominoiva päsmäri. Siksi Janne pelkää sanoa mielipiteensä. Saa sitä sitten Kati ihmetellä ja taivastella.
Fujifuji kirjoitti:
Kati ja Fujitsu
Tässähän tämä puhuu normaalisti. Mikä ihme siinä on siinä narinassa. (Epävarmuus.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Sponge kirjoitti:
Tota crossfit-juttua mäkin ihmettelin, kun luin esittelyn. Onko sitä näkynyt enää jaksoissa vai oliko vain sen hetken juttu, kun ilmoitusta on täytetty?
Ihmettelen myös sitä, mihin olen itsekin törmännyt, että 4-kymppiset miehet kuvittelee olevansa vielä nuorukaisia: "ei tässä mikään kiire ole minnekään, lapsia ehkä sitten joskus" ja sitä rataa, ja sitten havahdutaan jossain 5-kympin korvilla, kun ei ne parikymppiset mimmit olekaan kiinnostuneita, eikä edes 3-kymppiset tai ei ainakaan enää lisääntymään, ellei sitten miehellä ole miljoonaa takataskussa, mutta rakkautta on siinä kohtaa turha odottaa.
Miehen perintötekijät (sperma) alkaa heikkenemään 45 alkaen. Tämä tieto mielessä itse katselen sulhas- ja isäkandidaattia hyvinkin jopa itseäni (37) nuoremmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Mun mielestä on erikoista, että asiantuntijat ovat parittaneet Matin ja Miran, kun Miralla selvästi on kova vauvakuume ja Matti ei edes tiedä haluaako laisinkaan lapsia
Matti on sanonut asiantuntijoille haluavansa lapsia. Sano häissäkin nähdessään Miran kuvan, että sopii hänelle oikein hyvin. Kaveri komppas vieressä. Vasta myöhemmin tuli tää en tiedä haluako lapsia sittenkään vaihe.
Just tää on se mikä Miraa vaivaa, Matin puheet vaihtelee koko ajan. Välillä sitä ja välillä tätä.
Helsingin sijainti -asia.
En tiedä miksi täällä kinattiin aiheesta, se oli nimen omaan Matti joka sanoi "meillä on vaimon kans vähän, kun se tykkää tosta pk-seudusta ja pk-seudulle mä hingun yhtä paljon kuin suolihuuhteluun."
Minusta tämä on aika selvä mitä aluetta Matti tarkoittaa ja jos täällä joku suuttui siitä, että kommentoitiin Miran kodin(?) olevan pk-seudulla niin on kinasteltu ihan turhaan. Minusta tuo Matin kommentti on selvä eikä aiheuta jatkoväittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Aivan. Hyvä pointti.
Ovat siis liikaa eri aaltopituudella tai liian eritahtiset.
Jotenkin sääli, että se sitten menee siihen, että Kati koko ajan joutuu ikään kuin kannattelemaan Jannea. Tai toimimaan vauhtia antavana moottorina. Katia ihan takuulla pelottaa alitajuisesti tämä "äitinä olo" ja se tekee hänet kireäksi....kuuluu äänestä jne., ei halua lähelle.
Siinä penkillä Jannekin suivaantui. Kati oli lepyttelemässä ja lopettelemassa tilannetta, nauroi ja sanoi, että hänkään ei jaksa enää puhua. Janne sanoi siihen terävästi, että jaa, olenko minä rasittava. Katilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lepytellä, että et ole. Tuli mieleen, että Kati ei ole suhteen ainoa osapuoli, joka käyttää valtaa.
Mikähän Katia on alkanut Jannessa mietityttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa älytön ihmiskoe laittaa toisilleen tuntemattomat ihmiset elämään toistensa kanssa ja toiset ihmiset seuraavat ulkopuolelta ( tirkistelevät) yhteentörmäyksiä. Näin olen ymmärtänyt ohjelman idean.
Osallistujat ovat vapaaehtoisesti mukana. Samoin katsojat katsovat vapaaehtoisesti.
Aiemmilla kausilla on kuitenkin syntynyt muutama pari, jotka edelleen ovat yhdessä. Ei minusta huono tulos, jos edes joku löytää elämänkumppanin "älyttömän ihmiskokeen" kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Aivan. Hyvä pointti.
Ovat siis liikaa eri aaltopituudella tai liian eritahtiset.Jotenkin sääli, että se sitten menee siihen, että Kati koko ajan joutuu ikään kuin kannattelemaan Jannea. Tai toimimaan vauhtia antavana moottorina. Katia ihan takuulla pelottaa alitajuisesti tämä "äitinä olo" ja se tekee hänet kireäksi....kuuluu äänestä jne., ei halua lähelle.
Miksi Kati kokee, että hänen pitää jotenkin kannatella toista? Janne on ihan pystyvä normaali aikuinen. Janne ei ole pyytänyt kannattelua, varmaan olisi helpottunut, jos Katin helikopterointi lakkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommi vaikuttaa niin ehdottomuutta vaativalta ja täydellisyyttä tavoittelevalta ihmiseltä, etten voisi kuvitellakaan itseäni hänen vaimokseen. Jotenkin tuntuu, että kotona lorvailu, Netflixin tuijottaminen, vauvapalstailu, löhöäminen ja muu laiskottelu on täysin no-no. Pitää olla minimalisti sisustuksessa (ei turhaa krääsää), vaatteissa (ei eläinkokeita, ei HM:n vaatteita), ruoassa (pelkkää kasvisruokaa), harrastuksissa (täydellinen omistautuminen tanssille), työssä (loistava asiantuntija)... Huoh, pelottaa pelkkä ajatukin. Tosin en kyllä Tommille kelpaisikaan tällaisena epätäydellisenä ja mukavuudenhaluisena. En edes kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Aivan. Hyvä pointti.
Ovat siis liikaa eri aaltopituudella tai liian eritahtiset.Jotenkin sääli, että se sitten menee siihen, että Kati koko ajan joutuu ikään kuin kannattelemaan Jannea. Tai toimimaan vauhtia antavana moottorina. Katia ihan takuulla pelottaa alitajuisesti tämä "äitinä olo" ja se tekee hänet kireäksi....kuuluu äänestä jne., ei halua lähelle.
Katin ei tarvitsisi yrittää niin paljon vaan olla vaan ja nauttia. Tottakai toinen on erilainen, niinhän aina on. Miksi Kati ei edes yritä ymmärtää erilaisuutta, vaan on heti muuttamassa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingin sijainti -asia.
En tiedä miksi täällä kinattiin aiheesta, se oli nimen omaan Matti joka sanoi "meillä on vaimon kans vähän, kun se tykkää tosta pk-seudusta ja pk-seudulle mä hingun yhtä paljon kuin suolihuuhteluun."
Minusta tämä on aika selvä mitä aluetta Matti tarkoittaa ja jos täällä joku suuttui siitä, että kommentoitiin Miran kodin(?) olevan pk-seudulla niin on kinasteltu ihan turhaan. Minusta tuo Matin kommentti on selvä eikä aiheuta jatkoväittelyä.
No kun se Miran koti on Järvenpäässä, joka taas ei ole pk-seudulla eli voivat hyvin pysyä poissa pk-seudulta, kun ei sinne taida kummallakaan olla vetoa.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun mielestä on erikoista, että asiantuntijat ovat parittaneet Matin ja Miran, kun Miralla selvästi on kova vauvakuume ja Matti ei edes tiedä haluaako laisinkaan lapsia
Rakastunut mies hyppää vaikka kuuhun ja tekee muitakin hulluja juttuja suhteen eteen. Ja sitten taas jos ei ole niin kaikki on enempi vähempi vaikeaa. Ja sen sanoittaminen on aika usealle miehelle ihan hirveän hankalaa. Tietysti on myös eirtahtisuutta- jotkut lämpenee hitaammin. Ja jotkut vaan tyytyy osaansa.
Kati itse sanoi, että jos Janne sanoisi jotain negatiivista/parannettavaa Katista itsestään, niin hän tatuoisi sen käteensä ja yrittäisi muuttua.
Ihan puppua. Tuolla sanomisella Kati vain tarkoitti, että Jannen pitäisi muuttua sellaiseksi kuin hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No ehkä jos laskisi vähän niitä raivoamisvibojaan ja kierroksiaan, niin voisi jutella kivassa sopuisassa hengessä. Noihan on vasta tutustumisvaiheessa ja toinen jyrää päälle kuin pahempikin jyrä!
Siinä on kaksi ihmistä ja heidän välinen dynamiikka. Vuorovaikutus on kahden kauppa. Katilla on ehkä alitajuinen pelko, että joutuu ohjaamaan Jannea kuin lasta koko lopun ikäänsä. Tavallisesti tutustumisvaihe ei ole noin räjähdysherkkää, mutta näillä on jo lopullisuus eli papin aamen paineena.
En Kadehdi Katia, Janne on kyllä todella hidas liian monissa asioissa. Jokin ei ole ookoo kun käyttää esim kirjakieltä (suojana?) myös. Janne on itse asiassa sellainen mies mitä Matti koko ajan toistaa kuvailuissa itsestään: pehmeä, ei-miesmäinen jne.
Vierailija kirjoitti:
Kati itse sanoi, että jos Janne sanoisi jotain negatiivista/parannettavaa Katista itsestään, niin hän tatuoisi sen käteensä ja yrittäisi muuttua.
Ihan puppua. Tuolla sanomisella Kati vain tarkoitti, että Jannen pitäisi muuttua sellaiseksi kuin hän haluaa.
Helppo Katin sanoa noin, koska ajattelee olevansa täydellinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No ehkä jos laskisi vähän niitä raivoamisvibojaan ja kierroksiaan, niin voisi jutella kivassa sopuisassa hengessä. Noihan on vasta tutustumisvaiheessa ja toinen jyrää päälle kuin pahempikin jyrä!
Siinä on kaksi ihmistä ja heidän välinen dynamiikka. Vuorovaikutus on kahden kauppa. Katilla on ehkä alitajuinen pelko, että joutuu ohjaamaan Jannea kuin lasta koko lopun ikäänsä. Tavallisesti tutustumisvaihe ei ole noin räjähdysherkkää, mutta näillä on jo lopullisuus eli papin aamen paineena.
En Kadehdi Katia, Janne on kyllä todella hidas liian monissa asioissa. Jokin ei ole ookoo kun käyttää esim kirjakieltä (suojana?) myös. Janne on itse asiassa sellainen mies mitä Matti koko ajan toistaa kuvailuissa itsestään: pehmeä, ei-miesmäinen jne.
Tuota kirjakieltä minäkin ole ihmetellyt. Onko niin että on kotoisin joltakin pieneltä paikkakunnalta jostakin Savosta/Itä-Suomesta ja pitää omaa puhetapaansa niin nolona, että se pitää peittää kirjakielellä. Ihan kuin joku poliitikko, jonka pitää muistaa kaikki omistusliitteet "minun vaimoNI".
Ketju on lukittu.
Provosoitunut ihminen provosoi olemuksellaan toista. Yleensä se provokaatio johtaa vastapuolen joko hyökkäykseen tai vetäytymiseen, harvoin iloisesti ja vapaasti kerrottuun vastaukseen.