Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Jaksokuvauksista käy ilmi, että yksi pari ajautuu eron partaalle jo ennen kokeilun loppua. Valaiskaapa c-Moren katsojat, että ketkä he voisivat olla. Emma ja Tuomas vaikuttaisivat kaikkein selkeimmiltä, mutta heillä oli kuitenkin naurua ja läheisyyttä kaikesta kommunikointihässäkästä huolimatta. Vai loppuuko kärsivällisen ja ymmärtäväisen Tuomaksen pinna sittenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saadaan nähdä kuinka tuo tuuliviiri Kati kääntää suhteen niin että Janne on liian tasainen. Janne on normaali , Kati kiukutteleva vanhapiika , ja sellaisena pysyy jos ei näe että olisi jo kasvettava katsomaan peiliin.

Kenellä on jotakin henkilökohtaista Katia kohtaan ja miksi?

Itselläni ei ainakaan mitään, ja alkujaksojen perusteella tykkäsin Kati & Janne -parista. Mutta nyt uusimman C Moren jakson MATKALLA 2/2 jälkeen alkaa vahvistua mielikuva, että tuo tuleekin olemaan ehkä kuoppainen tie. Kati alkaa ärsyyntyä itse, mutta sysää sen Jannelle, kääntää siis tilannetta jotenkin nurinpäin sanoen että "sua alkaa varmaan ärsyttää"...  tms. Pientä piikittelyä Jannelle, jotain sellaista mistä on vähän vaikea saada kiinni, mutta joka ei ole ok.

Toivottavasti ei ole mitään ylitsepääsemätöntä, mutta hieman alkoi käydä Janne sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaksokuvauksista käy ilmi, että yksi pari ajautuu eron partaalle jo ennen kokeilun loppua. Valaiskaapa c-Moren katsojat, että ketkä he voisivat olla. Emma ja Tuomas vaikuttaisivat kaikkein selkeimmiltä, mutta heillä oli kuitenkin naurua ja läheisyyttä kaikesta kommunikointihässäkästä huolimatta. Vai loppuuko kärsivällisen ja ymmärtäväisen Tuomaksen pinna sittenkin?

Viimeisimmässä CMore-jaksossa Tuomas on jo väläytellyt eroa kesken kuvausten.

Vierailija kirjoitti:

Jaksokuvauksista käy ilmi, että yksi pari ajautuu eron partaalle jo ennen kokeilun loppua. Valaiskaapa c-Moren katsojat, että ketkä he voisivat olla. Emma ja Tuomas vaikuttaisivat kaikkein selkeimmiltä, mutta heillä oli kuitenkin naurua ja läheisyyttä kaikesta kommunikointihässäkästä huolimatta. Vai loppuuko kärsivällisen ja ymmärtäväisen Tuomaksen pinna sittenkin?

.

SPOILER

.

Uusimman C MOREN perusteella veikkaan Tuomasta ja Emmaa. Tuomas on jaksossa jo melkoisen kypsä Emman ailahteluun ja väärinymmärryksiin.

Toisaalta voi olla yllättäen myös Kati ja Janne. Katia on alkanut ärsyttää ja jokin tuossa tavassa kertoa asioista kilistää kelloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saadaan nähdä kuinka tuo tuuliviiri Kati kääntää suhteen niin että Janne on liian tasainen. Janne on normaali , Kati kiukutteleva vanhapiika , ja sellaisena pysyy jos ei näe että olisi jo kasvettava katsomaan peiliin.

Kenellä on jotakin henkilökohtaista Katia kohtaan ja miksi?

Kysypä muuta. Samanlaisia pahansuopia kommentteja on ollut täällä jo useita viikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmahistorian onnistunein pari?

Oletko katsonut Maikkarin palvelusta uusimman jakson? Millään parilla ei ole ollut aikaisemmin samalla tavalla hauskaa ja avointa.

Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että jatkaneista pareistakin hyvin moni on eronnut, osa lasten saamisen jälkeen.

Onnistumisprosentti on surkea.

Tuomaksella ja Emmalla sen sijaan on aito ja avoin meininki. Heillä on vilpittömästi hauskaa keskenään ja he puhuvat asioista suoraan.

Tuosta lähtökohdasta voi jotain syntyäkin, sellaista, joka kestää vuosikymmenet.

T: Käppänä-äijä

Olen katsonut c-morelta uusimman jakson. Siinä on aika nihkeä tunnelma. Emma itkeskelee kameralle ja Tuomas on ollut jo luovuttamassa. Ei sinänsä yllättänyt itseäni, kun en ole mitään hyväntuulista hassuttelua nähnyt heidän kanssakäymisessään muutenkaan.

Mitä merkitystä tuollaisilla itkeskelyillä on? Tämä on käsikirjoitettu ohjelma, johon etsitään draamaa. Itkeskelyn jälkeen käsikirjoituksessa on uusi alku.

Se, mikä on selvää, on Tuomaksen ja Emman välinen avoimuus ja kohtaaminen. Verrattuna esimerkiksi hipsutteleviin Juuditiin ja Tommiin, ero on huikea.

Siinä missä Juudit ja Tommi kulkevat todennäköisesti koko ohjelman läpi poroporvarillisesti ja sisäsiististi, Emma ja Tuomas antavat toisilleen aidosti itsestään. Se on mahdollisuus todelliseen yhteenkasvamiseen, jossa uskalletaan olla rehellisesti läsnä.

T: Käppänä-äijä

Olen samaa mieltä tästä. Suhtauduin aivan ekassa jaksossa epäilevästi Emmaan ja Tuomakseen, mutta seuraavat jaksot ovat osoittaneet, että heillä on ihan aito yhteys. Epävarmuuksista ja sellaisista pystytään juttelemaan niin, että niihin samalla suhtaudutaan humoristisesti ja jopa nauraen. Todella tervettä meininkiä! Toki nämä ovat pieniä osia kokonaisuudesta, eli jos loppuosa on kivireen vetämistä ja nämä vain yksittäisiä pilkahduksia joukossa, niin suhde ei silti välttämättä toimi. Mutta nähdyn perusteella pidän tätä paria tällä hetkellä lupaavimpana (Cmore-jaksoa en ole nähnyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saadaan nähdä kuinka tuo tuuliviiri Kati kääntää suhteen niin että Janne on liian tasainen. Janne on normaali , Kati kiukutteleva vanhapiika , ja sellaisena pysyy jos ei näe että olisi jo kasvettava katsomaan peiliin.

Kenellä on jotakin henkilökohtaista Katia kohtaan ja miksi?

Kysypä muuta. Samanlaisia pahansuopia kommentteja on ollut täällä jo useita viikkoja. 

Joku sama kirjoittaja niitä tehtailee. Tietysti voi olla joku vihainen eksä, mutta jostain syystä olen kuvitellut naiseksi. Hämmentävää vain, että kuka voi noin vihamielinen olla ja minkälaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat mielipiteet C-more matkalla 2/2

Spoiler

.

.

.

Tuomas ja Emma: Jakson alussa pientä eripuraa, oli liikaa konflikteja, mihin molemmat ns. halusi kai sanoa sen viimeisen sanan. Sekä Emma että Tuomas soittivat vuoropäivinä asiantuntijoille purkaakseen ajatuksiaan. Kuitenkin nämä selvitettyään, suhde näkyi paremmassa valossa. Arvostus molemmin puolin, Emma kehui vuolaasti miestään ja harmittelikin, että on kiukutellut alussa liikaakin omasta mielestään. Tuomas oli mielissään, kun tässä suhteessa saa puhua ja erimielisyydet puhutaan selväksi. Ihana pari mun mielestä. Heillä on huumoria, läheisyyttä ja sopivat toisilleen. Tuomas on ihana, Emma myös.

Kati ja Janne: Ei näkynyt paljoa enää silmiin katsomista ja huokailuja. Nyt alkoi jo olla ihan mielipiteitten kertomista selvästi ja Kati taitaa haluta, että Janne laittaisi vastaan enemmän. Ajatukseni ovat vähän kääntyneet päälaelleen, ensin luulin, että Kati on se ihastunut ja palavasti suhteen haluava. Nyt näen, että Janne on se. Katilla alkaa mennä jo hermot siihen, että Janne on koko ajan ja oli koko ajan lähellä ja halusi pussailla ja kosketella. Kati ei haluaisi ja sanoi sen, minkä Janne koki konfliktina. Kati ei kokenut sitä ollenkaan konfliktina. Mun silmiin Kati vähän ”kettuilee” Jannelle. Esim ensi viikon klipissä näkyi, kun ottivat juhannuskuvaa ja Kati vähän piikittelevään sävyyn sanoi, kun kaverit ottivat heistä juhannuskuvaa, et ”ei sit

mitään pusukuvaa vaikka tiiän et Janne olis nii halunnut” ja Janne näytti vähän sellaselta ehm. Mua ainaki ärsyttäis tollanen Jannena. Olen sitä mieltä, että liian erilaiset toisilleen.

Tommi ja Judit: Ei oikein näkynyt minkäänlaista fyysistä läheisyyttä,

vaikka puhuvat kyllä kauniisti toisilleen tms ja ainakin Judit arvostaa Tommia. Musta tuntuu, että jäävät ystäviksi enemmän.

Mira ja Matti: Mirasta tulee tunne, että on aika epävarma suhteesta, kun kyselee moneen otteeseen, että vieläkö mua jaksat ja kehtaatko näyttäytyä mun kanssa kaupungilla. Suhde edelleen aika ”vieraskorea”. Tavallaan kyllä heillä menee aina mukavasti ja rennon oloista meininkiä. Mira haluisi lapsia pian, Matti tuumaa, ettei niin väliä, vaikkei esim tulisikaan, mutta ei haittaa vaikka tuliskin. Mun silmissä Mira haluaa oikeasti jo suhteen ja olisi ihan valmis jo, mutta Matti vähän hannaa ja ei haluaisi millään luopua Pirkkalasta.

SPOILER

.

.

.

Samaa mieltä Katista ja Jannesta, että Katilla vaikuttaa olevan sellaista pientä piikkiä välillä Jannen suuntaan. Ja esim. sanoi Jannelle, että "sinua varmaan alkaa ärsyttää..." vaikka Kati itse on oikeasti se jonka pinnaa kiristää. Keljusti kääntää sen toisen harteille. Tästä ei hyvää seuraa. Aiemmin jo ennustin, että Kati on heistä se jota alkaa ärsyttää Jannen rauhallisuus, eikä hän itse näe omaa osuuttaan tilanteeseen. Ilmeni, että puhuu Jannen päälle jne. No, voihan olla että saavat homman silti toimimaan, mutta hyvä merkki ei ole koskaan se, että omat kipuilut kääntää päälaelleen toisen niskoille.

.

Tuomaksen ja Emman suhteen olen kyllä yhä vahvemmin sillä linjalla, että Tuomas on hyvin pitkämielinen, mutta hermo repeää Emman kanssa. Ehkei näkyvästi, mutta korvien välissä. Vaikea tuosta on ainakaan romanttista ja aidosti hyväntuulista yhdessä oloa vääntää. Alku on ilmeisesti ollut jatkuvaa kiukuttelua ja omituista väärin ymmärtämistä Emman puolelta. Liikaa sellaista niin ne hauskatkin yhdessä olemiset ja sanailut jäävät varjoon. En jaksaisi Tuomaksen sijassa.

.

Mira ja Matti parantaa juoksuaan, mutta edelleen näen Matin kehonkielessä ja sanoissa ristiriitaa. Voihan olla vain ujouttakin, mutta ihan ei ole synkassa.

.

Juudit ja Tommi, hmm. Oisko kuitenkin hieman enemmän vain kaverillista? Tosin Tommin "kova muna" -vitsi oli melko... yllättävä. :D  Juudit on ihana, valloittava, hurmaava persoona. Hän on minun lemppari.

.

.

.

Minäkin hämmästyin aika tavalla sitä vitsiä kovasta munasta :D

Rohkea veto Tommilta, kaikki naiset eivät ymmärrä pikkutuhmia vitsejä.

Sinänsä hauska, en ole ennen kuullutkaan 😀.

Juuditkin oli selvästi juonessa mukana, kun kysyi Tommilta, että onko tämä koskaan

soutanut kirkkovenettä. Johon Tommi vastasi, että onko tämä kompakysymys.

Selvästi ymmärtävät toistensa huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käppänä-äijä ja joku muu, mistä tiedätte, että Tuomas kestää tuon Emman aidosti itsensä antamisen ja avoimuuden.

Eivätköhän kaikki ihmiset tee tulkintojaan omista kokemuksistaan käsin.

Olen jo reilusti keski-ikäinen ja kokenut sekä sisäsiistin että avoimen suhteen, jossa konfliktit, tarpeet ja tunteet tuodaan rehellisesti esiin.

Sisäsiistiä suhdetta voisi kuvailla myös kauhun tasapainoksi. Kun suhteen sisällöksi muodostuu pyrkimys hillittyyn kohteliaisuuteen ja ulkoiseen rauhaan, niin samaan aikaan piilotetaan valtavasti asioita, jotka syövät suhdetta sisältäpäin.

Sisäsiistissä suhteessa kumpikaan ei ole turvassa, koska pyrkimys sisäsiisteyteen piilottaa ristiriidat. Se on vähän kuin pomon ja alaisen suhde. Pomo julistaa, että minulle voit rehellisesti kertoa ongelmista, mutta samaan aikaan alainen pelaa itselleen asemaa työyhteisössä ja miettii, että mitäköhän pomolle sopii kertoa.

Tuollainen asennoituminen johtaa ulkoisuuteen ja etääntymiseen. 

T: Käppänä-äijä

Hyvää analyysia! Ja itsellä samat ajatukset omista menneistä suhteista.

Ensimmäinen vakava suhteeni oli tuollainen sisäsiisti, jossa halusin tulla ennen kaikkea nähdyksi hyvässä valossa. Jäimme toisillemme etäisiksi ja vieraiksikin, vaikka suhde jatkui kuusi vuotta. Jouduin lopulta lähtemään siitä vaikka en pystynyt osoittamaan suhteesta mitään vikaa tai toimimattomuutta. En vain tuntenut oloani kotoisaksi ja koin, että heitän elämääni hukkaan. 

Seuraavassa suhteessa sitten tajusin mikä edellisessä oli vikana. Uusi mies kyseli aktiivisesti tunteistani ja mielipiteistäni, ja ajatuksista niiden taustalla. Rohkenin vähitellen sanomaan mielipiteeni suoraan ja asettumaan miehen mielipidettä vastaan silloin kun koin sen aiheelliseksi. Otimme joskus yhteen jopa niin kiivaasti että paikalla ollut äitini melkein pelästyi. Hän on omassa avioliitossaan edelleen samanlainen hissuttelija kuin itse olin ensimmäisessä suhteessani. Mutta sekä minulla että miehellä oli turvallinen olo myös silloin kun kiistelimme raivokkaasti, ja kiistan jälkeen jatkoimme elämää aivan sulassa sovussa, toistemme lähellä viihtyen. Tämä on ollut paras suhteeni, ikävä kyllä se päättyi lapsettomuuteen. Pääsimme kymmenen vuoden aikana kaikista mahdollisista ongelmista yli yhdessä, mutta tästä ymmärrettävästi emme.

Tuomas ja Emma olivat kumpikin oikein erikseen toivoneet paria, joka ilmaisee itseään avoimesti, joten heillä on kyllä hyvät mahdollisuudet saada tuo toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käppänä-äijä ja joku muu, mistä tiedätte, että Tuomas kestää tuon Emman aidosti itsensä antamisen ja avoimuuden.

Eivätköhän kaikki ihmiset tee tulkintojaan omista kokemuksistaan käsin.

Olen jo reilusti keski-ikäinen ja kokenut sekä sisäsiistin että avoimen suhteen, jossa konfliktit, tarpeet ja tunteet tuodaan rehellisesti esiin.

Sisäsiistiä suhdetta voisi kuvailla myös kauhun tasapainoksi. Kun suhteen sisällöksi muodostuu pyrkimys hillittyyn kohteliaisuuteen ja ulkoiseen rauhaan, niin samaan aikaan piilotetaan valtavasti asioita, jotka syövät suhdetta sisältäpäin.

Sisäsiistissä suhteessa kumpikaan ei ole turvassa, koska pyrkimys sisäsiisteyteen piilottaa ristiriidat. Se on vähän kuin pomon ja alaisen suhde. Pomo julistaa, että minulle voit rehellisesti kertoa ongelmista, mutta samaan aikaan alainen pelaa itselleen asemaa työyhteisössä ja miettii, että mitäköhän pomolle sopii kertoa.

Tuollainen asennoituminen johtaa ulkoisuuteen ja etääntymiseen. 

T: Käppänä-äijä

Hyvää analyysia! Ja itsellä samat ajatukset omista menneistä suhteista.

Ensimmäinen vakava suhteeni oli tuollainen sisäsiisti, jossa halusin tulla ennen kaikkea nähdyksi hyvässä valossa. Jäimme toisillemme etäisiksi ja vieraiksikin, vaikka suhde jatkui kuusi vuotta. Jouduin lopulta lähtemään siitä vaikka en pystynyt osoittamaan suhteesta mitään vikaa tai toimimattomuutta. En vain tuntenut oloani kotoisaksi ja koin, että heitän elämääni hukkaan. 

Seuraavassa suhteessa sitten tajusin mikä edellisessä oli vikana. Uusi mies kyseli aktiivisesti tunteistani ja mielipiteistäni, ja ajatuksista niiden taustalla. Rohkenin vähitellen sanomaan mielipiteeni suoraan ja asettumaan miehen mielipidettä vastaan silloin kun koin sen aiheelliseksi. Otimme joskus yhteen jopa niin kiivaasti että paikalla ollut äitini melkein pelästyi. Hän on omassa avioliitossaan edelleen samanlainen hissuttelija kuin itse olin ensimmäisessä suhteessani. Mutta sekä minulla että miehellä oli turvallinen olo myös silloin kun kiistelimme raivokkaasti, ja kiistan jälkeen jatkoimme elämää aivan sulassa sovussa, toistemme lähellä viihtyen. Tämä on ollut paras suhteeni, ikävä kyllä se päättyi lapsettomuuteen. Pääsimme kymmenen vuoden aikana kaikista mahdollisista ongelmista yli yhdessä, mutta tästä ymmärrettävästi emme.

Tuomas ja Emma olivat kumpikin oikein erikseen toivoneet paria, joka ilmaisee itseään avoimesti, joten heillä on kyllä hyvät mahdollisuudet saada tuo toimimaan.

Erittäin kiinnostavaa analyysia. Peilaan omiin suhteisiini ja itseeni eri suhteissa ja ymmärrän pointin.

Olen vaan eri mieltä siitä että E&T saisivat homman toimimaan. Siinä on jokin perustavaa laatua oleva epätasapaino, jonka vuoksi suhde ei näyttäydy ainakaan minulle siltä että kummallakaan olisi mitenkään turvallinen olo siinä "yhteen ottaessaan". Liiaksi jotain vääntöä ja väärin ymmärtämistä ja Tuomaksen puolelta tasapainottelua. Ei ole tasapainossa tuo homma onnistuakseen.

Uusimpien Cmore-jaksojen perusteella heitin siis tuon kommenttini 4298

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni löysi miehensä juuri tanssikurssilta, he osallistuivat sinkkuina paritanssikurssille ja rakastuivat. 

Kyselin huvikseni ystäväpiirini naiset läpi. Aika monella oli sellainen haave/uskomus/toive, että miehellä pysyy vasara kädessä ja olisi osaamista/intoa tehdä jonkinlaista kunnostusta kotona. Suurimmalla osalla näin onkin. Yhden miesystävä ei (vegaani) ei koe minkäänlaista kiinnostusta mihinkään kotiin liittyvään satunnaisen kokkaamisen ohella ja toisen aviomies taas on hieman samaa maata kuin Matti, eli omat harrastukset kiinnostavat enemmän kuin mikään muu, jopa enemmän kuin vaimo ja lapset. 

Olen samaa mieltä siitä, ettei miehen tarvitse rempata kotia "kelvatakseen", sillä aina voi etsiä tuttavapiiristä suosituksia kätevästä remppaajasta, mutta onhan sen nyt seksikästä, jos mies saa aikaan vaikka sen uuden terassin.

Juu, mutta jos se miesystävä/-kandidaatti vaivautuu niihin remppahommiin, niin käytöstavat omaava nainen tarjoutuu tietenkin maksamaan (rahalla tai muilla palveluksilla) remppaamisesta, muuten haiskahtaa hyväksikäytöltä. Yksi kaverini huijasi aikanaan poikkiskandidaattinsa (jota oli tapaillut pari viikkoa) remppaamaan kotiaan (ilmaiseksi), ja pian sen jälkeen lemppasi tyypin ja etsi toisen. Melkoisen härskiä touhua.

Emmalla selkeästi ei ole turvallinen olo. Ja Tuomas väläyttelee jo eroa hänelle. Ihan kivaa tuo vertailu omiin suhteisiin, mutta kun ne nyt ei ihan ole kuitenkaan yksyhteen tämän kanssa, vaikka jokin itselle tärkeäksi koettu elementti löytyisikin. Tässä formaatissa toivoisi kyllä, että osallistujat olisivat sinut itsensä kanssa, kun aikuiseksi kasvaminen kumppanin kanssa ei ole ihan realistista viidessä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

CMORE SPOILERS

.

.

.

.

Matin ja Mirankin naljailu ja kuittailu on minusta aika keskenkasvuista pohjavireeltään. Se on olevinaan huumoria, mutta nuo vitsit ei jostain syystä oikeasti naurata. Vähän väkisin väännetyn tuntuista. En halua tuomita kumpaakaan, joten oletan vain, ettei kemiat ja huumori pelaa heillä mitenkään superluontevasti yhteen.

Tommista tuli ekan kerran esiin vähän huumorintajuisempi ja miehekkäämpi puoli.

Kati alkoi kehittää draamaa.

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia siinä, kuinka paljon tykkää kosketella, mutta kyllä tuntuisi pahalta, jos jo alkuvaiheessa toinen torjuisi hellyyttä noin. Toivottavasti ei kieli isommistakin ongelmista Katin ja Jannen välillä. He olisivat aika ihana pari, jos homma toimii. Arkihan sen vasta näyttää todella.

Kyllä tuntui minustakin pahalta tuo Katin kommentti tuosta Jannen ”koko ajan minussa kiinni olemisesta”. Kosketus on kuitenkin se kaikkein herkin asia suhteessa. Mieshän ilmaisee kiintymystään juuri koskettamisella (enemmän kuin sanoilla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käppänä-äijä ja joku muu, mistä tiedätte, että Tuomas kestää tuon Emman aidosti itsensä antamisen ja avoimuuden.

Eivätköhän kaikki ihmiset tee tulkintojaan omista kokemuksistaan käsin.

Olen jo reilusti keski-ikäinen ja kokenut sekä sisäsiistin että avoimen suhteen, jossa konfliktit, tarpeet ja tunteet tuodaan rehellisesti esiin.

Sisäsiistiä suhdetta voisi kuvailla myös kauhun tasapainoksi. Kun suhteen sisällöksi muodostuu pyrkimys hillittyyn kohteliaisuuteen ja ulkoiseen rauhaan, niin samaan aikaan piilotetaan valtavasti asioita, jotka syövät suhdetta sisältäpäin.

Sisäsiistissä suhteessa kumpikaan ei ole turvassa, koska pyrkimys sisäsiisteyteen piilottaa ristiriidat. Se on vähän kuin pomon ja alaisen suhde. Pomo julistaa, että minulle voit rehellisesti kertoa ongelmista, mutta samaan aikaan alainen pelaa itselleen asemaa työyhteisössä ja miettii, että mitäköhän pomolle sopii kertoa.

Tuollainen asennoituminen johtaa ulkoisuuteen ja etääntymiseen. 

T: Käppänä-äijä

Hyvää analyysia! Ja itsellä samat ajatukset omista menneistä suhteista.

Ensimmäinen vakava suhteeni oli tuollainen sisäsiisti, jossa halusin tulla ennen kaikkea nähdyksi hyvässä valossa. Jäimme toisillemme etäisiksi ja vieraiksikin, vaikka suhde jatkui kuusi vuotta. Jouduin lopulta lähtemään siitä vaikka en pystynyt osoittamaan suhteesta mitään vikaa tai toimimattomuutta. En vain tuntenut oloani kotoisaksi ja koin, että heitän elämääni hukkaan. 

Seuraavassa suhteessa sitten tajusin mikä edellisessä oli vikana. Uusi mies kyseli aktiivisesti tunteistani ja mielipiteistäni, ja ajatuksista niiden taustalla. Rohkenin vähitellen sanomaan mielipiteeni suoraan ja asettumaan miehen mielipidettä vastaan silloin kun koin sen aiheelliseksi. Otimme joskus yhteen jopa niin kiivaasti että paikalla ollut äitini melkein pelästyi. Hän on omassa avioliitossaan edelleen samanlainen hissuttelija kuin itse olin ensimmäisessä suhteessani. Mutta sekä minulla että miehellä oli turvallinen olo myös silloin kun kiistelimme raivokkaasti, ja kiistan jälkeen jatkoimme elämää aivan sulassa sovussa, toistemme lähellä viihtyen. Tämä on ollut paras suhteeni, ikävä kyllä se päättyi lapsettomuuteen. Pääsimme kymmenen vuoden aikana kaikista mahdollisista ongelmista yli yhdessä, mutta tästä ymmärrettävästi emme.

Tuomas ja Emma olivat kumpikin oikein erikseen toivoneet paria, joka ilmaisee itseään avoimesti, joten heillä on kyllä hyvät mahdollisuudet saada tuo toimimaan.

Erittäin kiinnostavaa analyysia. Peilaan omiin suhteisiini ja itseeni eri suhteissa ja ymmärrän pointin.

Olen vaan eri mieltä siitä että E&T saisivat homman toimimaan.

Hyvin harvat ovat saaneet, kun osallistujien avioliittomenestystä mitataan pitkällä aikavälillä. Kuten totesin, lapsiakin saaneet ovat eronneet.

Parempi lähtökohta suhteeseen on kuitenkin lyödä kortit avoimesti pöytään ja yrittää kuin ruveta rationalisoimaan. Ihminen on tunneolento ja myös tunnepuoli on käsiteltävä suhteen alusta saakka.

Sekä Emma että Tuomas, etenkin Emma, ovat vielä varsin nuoria. Ainakin itselläni tuohon ikään kuului vielä monenlaista kuohuntaa. Ei 25-vuotias ole valmis ihmisenä. Siinä vaiheessa aivot alkavat olla vasta biologisesti valmiit ja lopettaneet kehittymisen. Henkinen kasvu tuosta pisteestä vielä kestää, joten ei tuo Emman tuhraaminen mikään ihme ole. 

T: Käppänä-äijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

CMORE SPOILERS

.

.

.

.

Matin ja Mirankin naljailu ja kuittailu on minusta aika keskenkasvuista pohjavireeltään. Se on olevinaan huumoria, mutta nuo vitsit ei jostain syystä oikeasti naurata. Vähän väkisin väännetyn tuntuista. En halua tuomita kumpaakaan, joten oletan vain, ettei kemiat ja huumori pelaa heillä mitenkään superluontevasti yhteen.

Tommista tuli ekan kerran esiin vähän huumorintajuisempi ja miehekkäämpi puoli.

Kati alkoi kehittää draamaa.

Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia siinä, kuinka paljon tykkää kosketella, mutta kyllä tuntuisi pahalta, jos jo alkuvaiheessa toinen torjuisi hellyyttä noin. Toivottavasti ei kieli isommistakin ongelmista Katin ja Jannen välillä. He olisivat aika ihana pari, jos homma toimii. Arkihan sen vasta näyttää todella.

Kyllä tuntui minustakin pahalta tuo Katin kommentti tuosta Jannen ”koko ajan minussa kiinni olemisesta”. Kosketus on kuitenkin se kaikkein herkin asia suhteessa. Mieshän ilmaisee kiintymystään juuri koskettamisella (enemmän kuin sanoilla).

Joo, mutta ei sitä jatkuvaa käpälöintiäkään kukaan jaksa. Rajansa silläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä hoitamis asiaa vaikka siltäkin kantilta, että jos vaikka oma isänne/veljenne /äitinne /siskonne saisi jonkun sairauden, johon kuuluisi lääkkeen ottaminen säännöllisesti. Olisiko teistä ihan ok, että heidän puolisonsa sanoisi, että en en kyllä ala huolehtimaan /tekemään niin raskasta työtä/  että huomauttaisin hänelle, jos hän ei ole muistanut ottaa lääkettään. 

Luulen, että suurin osa olisi sitä mieltä, että kyllä äidin/isän pitäisi  pitäisi puolisoaan muistuttaa.

Läheisitä ihmisistä kun on puhe, tuntuu luontevalta, että toisesta huolehditaan. 

Kun puhe on EA pareista, on helppo sanoa, että toinen rasittuu liitaa, kun huolehtii puolisostaan. Näin ei kuitenkaan sanottaisi, jos puhe olisi omista vanhemmista. Moni paheksuisi, että "aattele, meidän iskä/äiti ei voi sanoa iskälle/äidille, että muista lääke. Väittää että se rasittaa häntä liikaa"

Vai olisiko teistä oikein, että äitinne sanoisi, että huolehtikoon isänne itse lääkkeensä oton, en puutu, kuolkoot, jos ei muista ottaa. Tämäkö on ihanne nykyään?

Tämähän on ihan eri tilanne. Vanhuus ja sairaudet tuovat mukanaan uusia haasteita parisuhteeseen ja sen luonnekin muuttuu pakosta. Ajatellaanpa, että toinen vaikka dementoituu, silloinhan hänestä on jonkun huolehdittava. Tässä ohjelmassa on kysymys kuitenkin nuorista, terveistä (oletettavasti) ihmisistä ja heidän pärjäämisestään omin voiminkin. 

En tarkoittanut vain vanhuksia/vanhoja pareja. Siksi luki myös veli/sisko. Myös nuoret ihmiset sairastaa ja käyttävät lääkkeitä säännöllisesti. Jos oman sisaresi/veljesi puoliso sanoisi, ettei aio muistuttaa, jos sisaresi/veljesi unohtaa lääkkeensä, koska ei halua uuvuttaa asiaalla itseään, ajattelisit varmaan, että onpa siinä laiska/välinpitämätön puoliso.

"Me ollaan nyt Salossa, meidän häämatkakohteessa" 

:DD

Asiantuntija sanoo, että matkustamiseen ei kulu samalla tavalla aikaa nyt, kun matkat on koti-Suomessa: Helsingin pari ajanut Rukalle - aikaisemmilla kausilla suhattu Norskilla parissa tunnissa Berliiniin ja Prahaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä hoitamis asiaa vaikka siltäkin kantilta, että jos vaikka oma isänne/veljenne /äitinne /siskonne saisi jonkun sairauden, johon kuuluisi lääkkeen ottaminen säännöllisesti. Olisiko teistä ihan ok, että heidän puolisonsa sanoisi, että en en kyllä ala huolehtimaan /tekemään niin raskasta työtä/  että huomauttaisin hänelle, jos hän ei ole muistanut ottaa lääkettään. 

Luulen, että suurin osa olisi sitä mieltä, että kyllä äidin/isän pitäisi  pitäisi puolisoaan muistuttaa.

Läheisitä ihmisistä kun on puhe, tuntuu luontevalta, että toisesta huolehditaan. 

Kun puhe on EA pareista, on helppo sanoa, että toinen rasittuu liitaa, kun huolehtii puolisostaan. Näin ei kuitenkaan sanottaisi, jos puhe olisi omista vanhemmista. Moni paheksuisi, että "aattele, meidän iskä/äiti ei voi sanoa iskälle/äidille, että muista lääke. Väittää että se rasittaa häntä liikaa"

Vai olisiko teistä oikein, että äitinne sanoisi, että huolehtikoon isänne itse lääkkeensä oton, en puutu, kuolkoot, jos ei muista ottaa. Tämäkö on ihanne nykyään?

Tämähän on ihan eri tilanne. Vanhuus ja sairaudet tuovat mukanaan uusia haasteita parisuhteeseen ja sen luonnekin muuttuu pakosta. Ajatellaanpa, että toinen vaikka dementoituu, silloinhan hänestä on jonkun huolehdittava. Tässä ohjelmassa on kysymys kuitenkin nuorista, terveistä (oletettavasti) ihmisistä ja heidän pärjäämisestään omin voiminkin. 

En tarkoittanut vain vanhuksia/vanhoja pareja. Siksi luki myös veli/sisko. Myös nuoret ihmiset sairastaa ja käyttävät lääkkeitä säännöllisesti. Jos oman sisaresi/veljesi puoliso sanoisi, ettei aio muistuttaa, jos sisaresi/veljesi unohtaa lääkkeensä, koska ei halua uuvuttaa asiaalla itseään, ajattelisit varmaan, että onpa siinä laiska/välinpitämätön puoliso.

Joo, tai käly tai siskon kummin kaima tai ... Kuka enää jaksaa jauhaa tätä näkemystään loputtomiin!