Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kaikista osallistujista kaikilla kausilla on katsoja pystynyt tässä vaiheessa kautta sanomaan, että onko henkilö kiinnostunut vaimostaan/aviomiehestään vai selvästi ei. Jokaista osallistujaa on pystynyt jonkun verran lukemaan, vaikka ei arvaisikaan ketkä jatkaa yhdessä. Mutta Matista katsoja ei saa mitään irti. Ei tunteita suuntaan eikä toiseen. Hän jotenkin myhäilee menemään sulkien sisäänsä (ainakin kameroiden ollessa päällä) kaiken mitä ajattelee Mirasta ja avioliitostaan. Ja vaikka hän puhuisikin siitä miten heillä mielestään menee niin silti katsojalle jää olo, että höh, tarkoittiko tuo nyt sitä mitä sanoi.
Mä en sanoisi, ettei Matilla ole tunteita jne. Musta hän vaikuttaa ihmiseltä, joka voi mennä lukkoon, jos toinen piikittelee. Piikittelevän ihmisen kanssa joutuu käyttämään paljon energiaa sen miettimiseen, miten asian sanoisi, ettei toinen käännä ajatusta kummallisesti ja piikittele.
Voi olla, että Mira piikittelee, kun ei koe saavansa Matista tarpeeksi irti, ja tästä syntyy kehä.
Mielestäni piikittelevän osapuolen tulisi ensin rauhoittua ja kuunnella ilman nopeiden johtopäätösten tekoa ja piikkejä. Sitten toinen voisi rennommin ilmaista.
Funtsaan, että Marianna ajatteli samoin, kun näytti parille videopätkiä. Esim siinä kohtauksessa, kun Matti kysyi aivan neutraalisti Miran mahdollisesta lätkäkiinnostuksesta niin Mira aivan riehaantui, että ai oisit sitten halunnut sellasen vaimon etkä tällaista ja en varmasti lähe, saat mennä jätkien kanssa. Tms, en tiet. muista sanatarkasti!
Vaikutelmani on, että Mira haluaisi Matilta tekoja, päätöksiä (mitä salaattia otetaan), tunneilmaisuja jne., mutta jos Matti sanoo Miran mielestä väärin, vänkääminen (ai sä tarkoitat sitä ja sitä), piikittely ja säksätys alkaa. Tämä lukkiuttaa monen miehen.
Avautumisen ja rehellisen tunneilmaisun ehto on luottamus ja turvallinen ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
merituulia2 kirjoitti:
Kommenttini ei liity Ensitreffit alttarilla ohjelmaan, mutta silti... Tuo itsekkyydestä johtuva lapsettomuus -kommentti on minusta yhä yllättävä ja hämmentävä. Itse olen ajatellut, että lasten hankkiminen on itsekästä... lapsihan hankitaan, kun se lapsi halutaan siis täysin täyttämään oma toive. No, oikeasti syitä on tietenkin monia ja jokainen toimii niin kuin toimii, mutta ihan vaan kommenttina tuohon itsekkyysasiaan :)
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne. Lapsia haluavat epäitsekkäät ihmiset, jotka haluavat pitää huolta muista ja tehdä osansa yhteiskunnan eteen, sekä oman yhteisönsä, oman perheyksikön eteen. Heitä ei haittaa se, että joutuvat käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa muiden ihmisten vuoksi eivätkä siis pysty keskittymään pelkästään itseensä.
Lapsettomat "ikuista nuoruuttaan" elävät matkustelijat ja elämysten hakijat puolestaan ovat niitä itsekkäitä, eivät halua elämäänsä mitään mikä häiritsisi menoa ja meininkiä.
Näin siis kärjistetysti, toki poikkeuksia on, mutta kyllä yleisenä trendinä pätee. Tosin valitettavasti on myös niitä itsekkäitä vanhempia, jotka tekevät lapsia vaikka haluavat vielä vanhempinakin vain itseensä keskittyä. Juuri tapasin yhden tällaisen, joka oli mustasukkainen uuden miesystävän (kaverini) lapsesta ja sanoi että suhde ei kyllä tule toimimaan, jos mies laittaa aina lapsen etusijalle (lapsi 9v, isä yksinhuoltaja ja pitäisi siis laittaa joku uusi, vasta tavattu muija lapsen edelle???). Omista lapsistaan julisti, että kyllä ne siinä sivussa pärjää, tärkeintä on parisuhde. Kaikki eivät valitettavasti ole mitään mahtavaa äitimateriaalia...
Puhuit itsesi pussiin. Eikö lapseton ole tuolloin parempi kuin statuksen vuoksi vanhempana oleva? Tietenkään silloin ei tapailla perheellistä mikäli on ehdottomasti lapsia vastaan.
Oletko jotenkin vajaaälyinen vai mistähän syystä keksit päästäsi noita juttuja? En missään kohtaa tekstissäni sanonut, että kenenkään pitäisi hankkia lapsia "statuksen vuoksi". Pointti oli, että itsekkyys on lisääntynyt ja totesin tosiasian, että lapsettomiksi haluavat jäädä nimenomaan itsekkäät ihmiset, mutta valitettavasti osa niistä itsekkäistä myös hankkii lapsia. Toivoisin tietenkin, että kulttuuri muuttuisi niin että nuoret ihmiset olisivat vähemmän itsekkäitä, eivätkä keskittyisi pelkkään omaan huvitukseensa. Itsekkäitä vamhempia en kenellekkään toivo, vaan yleistä perhearvojen arvostusta ja sitä että useampi nuori näkisi myös sen lasten kasvatuksen hienona ja ainutlaatuisena kokemuksena, mitä se onkin. Paljon arvokkaampi kokemus, kuin joku maailman ympäri matkailu tai kaupungin jokaisen baariretkun yhden yön nusaisu.
Vahingossa lähti kahdesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kaikista osallistujista kaikilla kausilla on katsoja pystynyt tässä vaiheessa kautta sanomaan, että onko henkilö kiinnostunut vaimostaan/aviomiehestään vai selvästi ei. Jokaista osallistujaa on pystynyt jonkun verran lukemaan, vaikka ei arvaisikaan ketkä jatkaa yhdessä. Mutta Matista katsoja ei saa mitään irti. Ei tunteita suuntaan eikä toiseen. Hän jotenkin myhäilee menemään sulkien sisäänsä (ainakin kameroiden ollessa päällä) kaiken mitä ajattelee Mirasta ja avioliitostaan. Ja vaikka hän puhuisikin siitä miten heillä mielestään menee niin silti katsojalle jää olo, että höh, tarkoittiko tuo nyt sitä mitä sanoi.
Mä en sanoisi, ettei Matilla ole tunteita jne. Musta hän vaikuttaa ihmiseltä, joka voi mennä lukkoon, jos toinen piikittelee. Piikittelevän ihmisen kanssa joutuu käyttämään paljon energiaa sen miettimiseen, miten asian sanoisi, ettei toinen käännä ajatusta kummallisesti ja piikittele.
Voi olla, että Mira piikittelee, kun ei koe saavansa Matista tarpeeksi irti, ja tästä syntyy kehä.
Mielestäni piikittelevän osapuolen tulisi ensin rauhoittua ja kuunnella ilman nopeiden johtopäätösten tekoa ja piikkejä. Sitten toinen voisi rennommin ilmaista.
Funtsaan, että Marianna ajatteli samoin, kun näytti parille videopätkiä. Esim siinä kohtauksessa, kun Matti kysyi aivan neutraalisti Miran mahdollisesta lätkäkiinnostuksesta niin Mira aivan riehaantui, että ai oisit sitten halunnut sellasen vaimon etkä tällaista ja en varmasti lähe, saat mennä jätkien kanssa. Tms, en tiet. muista sanatarkasti!
Vaikutelmani on, että Mira haluaisi Matilta tekoja, päätöksiä (mitä salaattia otetaan), tunneilmaisuja jne., mutta jos Matti sanoo Miran mielestä väärin, vänkääminen (ai sä tarkoitat sitä ja sitä), piikittely ja säksätys alkaa. Tämä lukkiuttaa monen miehen.
Avautumisen ja rehellisen tunneilmaisun ehto on luottamus ja turvallinen ympäristö.
Kyllä.
Itse rauhallisena, kylläkin suorana ja vahvatahtoisena, ihmisenä en jaksa ymmärtää tuota jatkuvaa piikittelyä ja toisen varpailla pitämistä.
Ei siinä kukaan onnelliseksi tule ja mies sulkeutuu.
Miehet ovat usein herkempiä kuin miltä näyttävät, ja juuri tuollaisella Miran käytöksellä saa monen miehen takuuvarmasti sulkeutuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
merituulia2 kirjoitti:
Kommenttini ei liity Ensitreffit alttarilla ohjelmaan, mutta silti... Tuo itsekkyydestä johtuva lapsettomuus -kommentti on minusta yhä yllättävä ja hämmentävä. Itse olen ajatellut, että lasten hankkiminen on itsekästä... lapsihan hankitaan, kun se lapsi halutaan siis täysin täyttämään oma toive. No, oikeasti syitä on tietenkin monia ja jokainen toimii niin kuin toimii, mutta ihan vaan kommenttina tuohon itsekkyysasiaan :)
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne. Lapsia haluavat epäitsekkäät ihmiset, jotka haluavat pitää huolta muista ja tehdä osansa yhteiskunnan eteen, sekä oman yhteisönsä, oman perheyksikön eteen. Heitä ei haittaa se, että joutuvat käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa muiden ihmisten vuoksi eivätkä siis pysty keskittymään pelkästään itseensä.
Lapsettomat "ikuista nuoruuttaan" elävät matkustelijat ja elämysten hakijat puolestaan ovat niitä itsekkäitä, eivät halua elämäänsä mitään mikä häiritsisi menoa ja meininkiä.
Näin siis kärjistetysti, toki poikkeuksia on, mutta kyllä yleisenä trendinä pätee. Tosin valitettavasti on myös niitä itsekkäitä vanhempia, jotka tekevät lapsia vaikka haluavat vielä vanhempinakin vain itseensä keskittyä. Juuri tapasin yhden tällaisen, joka oli mustasukkainen uuden miesystävän (kaverini) lapsesta ja sanoi että suhde ei kyllä tule toimimaan, jos mies laittaa aina lapsen etusijalle (lapsi 9v, isä yksinhuoltaja ja pitäisi siis laittaa joku uusi, vasta tavattu muija lapsen edelle???). Omista lapsistaan julisti, että kyllä ne siinä sivussa pärjää, tärkeintä on parisuhde. Kaikki eivät valitettavasti ole mitään mahtavaa äitimateriaalia...
Puhuit itsesi pussiin. Eikö lapseton ole tuolloin parempi kuin statuksen vuoksi vanhempana oleva? Tietenkään silloin ei tapailla perheellistä mikäli on ehdottomasti lapsia vastaan.
Oletko jotenkin vajaaälyinen vai mistähän syystä keksit päästäsi noita juttuja? En missään kohtaa tekstissäni sanonut, että kenenkään pitäisi hankkia lapsia "statuksen vuoksi". Pointti oli, että itsekkyys on lisääntynyt ja totesin tosiasian, että lapsettomiksi haluavat jäädä nimenomaan itsekkäät ihmiset, mutta valitettavasti osa niistä itsekkäistä myös hankkii lapsia. Toivoisin tietenkin, että kulttuuri muuttuisi niin että nuoret ihmiset olisivat vähemmän itsekkäitä, eivätkä keskittyisi pelkkään omaan huvitukseensa. Itsekkäitä vamhempia en kenellekkään toivo, vaan yleistä perhearvojen arvostusta ja sitä että useampi nuori näkisi myös sen lasten kasvatuksen hienona ja ainutlaatuisena kokemuksena, mitä se onkin. Paljon arvokkaampi kokemus, kuin joku maailman ympäri matkailu tai kaupungin jokaisen baariretkun yhden yön nusaisu.
Tiedän melko paljon lesta perheissä kasvaneita veloja. Sanotko ettei he tiedä tarpeeksi perhe-elämästä? Mäkin jouduin 10-17 vuotiaana katsomaan sukujuhlissa pikkuserkkujen perään koska noiden vanhemmat halusi hetken aikaa irrotella.
T. Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osallistujille käsittääkseni näytetään etukäteen ihmisten kuvia, joita pisteyttävät. Mukana on ohjelmaan hakijoiden kuvia ja random ihmisten kuvia, ettei osallistuja arvaa etukäteen kuka on hänen tuleva puolisonsa. Eli Tuomas on itse sanonut pitävänsä Emman ulkonäöstä. Mielestäni Emman ulkonäöstä puhumisen voisi jättää tähän. Jos joku palstalainen ei Emman naamasta pidä, se on voivoi muttei liity Tuomaksen ajatuksiin mitenkään.
Tuomaksella oli huono asenne jo ennen kuin tapasi Emman. Hääpäivän aamuna hän naureskeli kavereidensa kanssa jo siihen sävyyn, että kyseessä on jokin hetkellinen elämys jonka hän nyt huvikseen ajatteli testata.
Siinä jaksossa jossa miehet ja naiset tapasivat omissa porukoissaan, Emmalla oli hotellilla paha mieli ja Tuomas vähän yritti naureskellen lohduttaa kuvausryhmän edessä. Emma kuitenkin myöhemmin kertoi Tuomaksen huutaneen hänelle junassa ja haukkuneen.
Tästä kaikesta tulee vain fiilis, että Tuomaksen asenne oli jo valmiiksi huono ja hän tiesi jo etukäteen ennen kuin tapasi Emman, ettei tulisi tosissaan yrittämään. Uskon Tuomaksen myös käyttäytyvän hyvin eri tavalla kameroiden edessä ja kahden kesken.
Musta toi Tuomaksen naureskelu hääpäivän aamuna saattoi johtua siitä, että häntä jännitti ja pelotti ja yritti tunteitaan hallita vähättelemällä asian merkitystä.
Ääneen tuon sanominen silti oli typerää, keskenkasvuisuutta.
Se, mistä on toisen osapuolen kertomus eikä kuvaa, on sellaista, mistä en päättelis mitään. Näytetyistä kohtauksistakin paha päätellä, kun ei tiedä, mitä aiemmin on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
No höpö höpö, tuo nyt on ihan hullua argumentointia. "Suurempi onni on aina olla syntymättä"? No ei todellakaan ole. Syntymätön ei kärsi, mutta ei myöskään ole onnellinen tai koe yhtään mitään muutakaan, koska häntä ei ole olemassa. Jos ei edes lähdetä minkään uskonnon tai filosofian kautta asiaa pohtimaan, niin ihan biologisesti kaiken elämän tarkoitus on olla olemassa ja jatkaa sukuaan, eli siis ylläpitää elämää. Syntymätön on todellakin "onnettomampi" kuin syntynyt, koska hän ei koskaan pääse kokemaan yhtään mitään, ei myöskään sitä kaikkea upeaa, kaunista ja hämmästyttävää mitä tässä maailmassa on. Lisääntymättä jättävä myöskin (biologian kannalta objektiivisesti ajateltuna) epäonnistuu elämän tärkeimmässä perustavoitteessa.
En todella ymmärrä noita netissä joka lapsi/lapsettomuuskeskusteluun viljeltyjä perusteluja että "lapsen tekeminen on itsekästä, koska se lapsi joutuu kokemaan varmasti jotain pahaa". Miten ihmeen pessimistisiä ja kyynisiä te ihmiset oikein olette? Suru ja pettymykset ja synkät asiat kuuluvat kyllä ihmisen elämään, mutta niin kuuluvat monet ihanat ja onnellisetkin asiat. Hankkimalla lapsen annatte sille ihmiselle kokonaisen elämän ja ette voi tietää, mitä kaikkea upeaa se voi pitää sisällään, mutta ajattelette pelkästään niitä pelkoja ja negatiivisia asioita. Jos kerran kaikkien olisi parempi olla syntymättä, niin tuolla teidän logiikallahan olisi sitten kaikkein parasta ettei ketään tai mitään olisi olemassakaan, jottei vain mikään elollinen olento voisi kokea kärsimystä. Paras siis alkaa toivoa maailmanloppua vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
No höpö höpö, tuo nyt on ihan hullua argumentointia. "Suurempi onni on aina olla syntymättä"? No ei todellakaan ole. Syntymätön ei kärsi, mutta ei myöskään ole onnellinen tai koe yhtään mitään muutakaan, koska häntä ei ole olemassa. Jos ei edes lähdetä minkään uskonnon tai filosofian kautta asiaa pohtimaan, niin ihan biologisesti kaiken elämän tarkoitus on olla olemassa ja jatkaa sukuaan, eli siis ylläpitää elämää. Syntymätön on todellakin "onnettomampi" kuin syntynyt, koska hän ei koskaan pääse kokemaan yhtään mitään, ei myöskään sitä kaikkea upeaa, kaunista ja hämmästyttävää mitä tässä maailmassa on. Lisääntymättä jättävä myöskin (biologian kannalta objektiivisesti ajateltuna) epäonnistuu elämän tärkeimmässä perustavoitteessa.
En todella ymmärrä noita netissä joka lapsi/lapsettomuuskeskusteluun viljeltyjä perusteluja että "lapsen tekeminen on itsekästä, koska se lapsi joutuu kokemaan varmasti jotain pahaa". Miten ihmeen pessimistisiä ja kyynisiä te ihmiset oikein olette? Suru ja pettymykset ja synkät asiat kuuluvat kyllä ihmisen elämään, mutta niin kuuluvat monet ihanat ja onnellisetkin asiat. Hankkimalla lapsen annatte sille ihmiselle kokonaisen elämän ja ette voi tietää, mitä kaikkea upeaa se voi pitää sisällään, mutta ajattelette pelkästään niitä pelkoja ja negatiivisia asioita. Jos kerran kaikkien olisi parempi olla syntymättä, niin tuolla teidän logiikallahan olisi sitten kaikkein parasta ettei ketään tai mitään olisi olemassakaan, jottei vain mikään elollinen olento voisi kokea kärsimystä. Paras siis alkaa toivoa maailmanloppua vai?
Mun äiti vihaa lapsia. Koki suvun pakottaneen hänet pitämään lapsen ja olemaan äitinä. Antoi elämänohjeeksi kuunnella omia tuntojaan. Katuu nyt ettei ollut vahvempi.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
Oletko ajatellut, et ihminen ei selviäisi, jos ei olisi itsekäs, vauvasta saakka? Vauvan on pakko itkeä "itsekkäästi" maitoa, jottei kuole, ja siitä se sitten jatkuu hamaan hautaan.
Perusitsekkyys on elinehto, ja joka tapauksessa on itsekästä sekä se et haluaa lapsia, että myös se, ettei halua. Ihminen ON itsekäs, ja se on normaalia, kunhan pysyy "normaalin" rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
Oletko ajatellut, et ihminen ei selviäisi, jos ei olisi itsekäs, vauvasta saakka? Vauvan on pakko itkeä "itsekkäästi" maitoa, jottei kuole, ja siitä se sitten jatkuu hamaan hautaan.
Perusitsekkyys on elinehto, ja joka tapauksessa on itsekästä sekä se et haluaa lapsia, että myös se, ettei halua. Ihminen ON itsekäs, ja se on normaalia, kunhan pysyy "normaalin" rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILER
.....
..
Oli kyllä helppo arvata heti hääjaksosta, että T&E eroavat kesken kauden. Jotenkin tuo Tuomaksen pettymys ja Emman epävarmuus ja lapsellinen käytös heti hääjaksossa kertoi kaiken olennaisen. Edes sormuksia eivät saaneet laitettua sormeen ja Emma jotenkin löi ihan läskiksi koko homman käkätyksellään ja töksäyttelyllään. Varmasti Emman epävarma käytös ja jatkuva loukkaantuminen liittyi myös siihen, että näki Tuomaksesta, ettei hän ole tälle mieleinen, mutta Emma vaikuttaa kyllä ohjelman perusteella muutenkin todella nuorelta, epävarmalta ja kokemattomalla parisuhteista, joten ymmärrän täysin, miksei Tuomas enää jaksanut edes yrittää. Ei toki Tuomaskaan mitenkään erityisen kypsää vaikutelmaa itsestään antanut.
Miksi noin nuoret ihmiset edes pitää laittaa tällaiseen ohjelmaan? Emma on 26, aivan liian nuori menemään naimisiin. Vaikutti itsekin katuvan ohjelmaan lähtöä jo ennen häitä, kun sanoi ystävälleen, että miksei kukaan estänyt tai sanonut ohjelman olevan huono idea. Eikö kukaan pätevä psykologi arvioi osallistujien psyykettä etukäteen ja karsi pois nuoret ja epäkypsä hakijat? Emmaa ei todellakaan olisi pitänyt laittaa tähän ohjelmaan. Kaikki myötätunto hänelle kun joutunut tälleiseen myllytykseen.
Ja sitten vielä se, ettei tällä pariskunnalla edes ollut yhtikäs mitään yhteistä (paitsi asuinpaikka). Se, että joku tykkää lenkittää koiraa metsäpolulla rauhallisesti EI tarkoita, että tykkäisi ulkoilusta samalla tavalla kuin joku superurheilullinen extreme-lajien harrastaja. Emmalle seikkailu tarkoittaa selvästi sitä, että kävelee merkattua koiraystävällistä polkua hitaasti. Tuomas taas polkujuoksee, sukeltaa, kalliokiipeilee ja meloo. Tuomas halusi sporttisen naisen, jonka kanssa jakaa nuo kokemukset. Emma halusi jonkun itsensä tyyppisen rauhallisen kotona viihtyvän miehen. Mitä ihmettä asiantuntijat ovat ajatelleet, kun parittaneet nämä kaksi?!
Öh, 26v "aivan liian nuori menemään naimisiin"? Tuo on kylläkin ihanteellinen ikä naiselle mennä naimisiin, etenkin jos haluaa lapsia hankkia ja perheen perustaa. Ei tule hätä hedelmällisyyden kanssa, toisin kuin vasta yli 30v aloittavilla. Lisäksi ihan tutkimusten ja tilastojen mukaankin n. 25-vuotiaana avioituvilla avioliitto myös kestää parhaiten ja pisimpään. (Voit googlettaa tämän, jos haluat tarkistaa)
Vähän on häiriintynyt ihmisten käsitys nuoruudesta ja normaalista pariutumisiästä, jos 25-26-vuotiasta pidetään "aivan liian nuorena". Mieltääkö nuoret naiset nykyään olevansa jotain teinejä 30-vuotiaaksi asti vai? Olen itse 28v ja mulla on jo erittäin kiireellisenä mielessä lastenhankinta mieheni kanssa.
50-luvulla 26v naimatonta ois pidetty jo vanhanapiikana...
Kyllä omasta ystäväpiiristä (suurin osa yliopistokoulutettuja) naiset menneet yhteen nykyisten "pysyvien" kumppanien kanssa n. 30-vuotiaana. Itse olin 33 naimisiin mennessä. Ensisynnyttäjätkin ovat nykyään keskimäärin 29,6 vuotta ja koko ajan nousee. Luulen, että jatkossa ensisynnyttäjien keski-ikä nousee reilusti yli 30 (jos miettii juuri omaa tuttavapiiriä) ja vakiintuminen tapahtuu koko ajan myöhemmin. Ymmärrertävää, koska nykynaisilla on muitakin vaihtoehtoja kuin alkaa kotiäidiksi, halutaan kouluttautua, matkustella, seikkailla...
Ja tässä kiteytit juuri täydellisesti, mikä on syynä siihen että Suomessa syntyvyys on laskenut enennäkemättömän alhaiselle tasolle, niin että ainakintässä välillä jo meitä kuoli enemmän kuin syntyi (en ole varma mikä tilanne juuri tällä hetkellä). Kiinnostaa vain hauskanpito ja "seikkailu", koko se paras hedelmällinen ikä (eli se nuoruus) halutaan keskittyä vain itseen ja omiin huvituksiin, omiin kokemuksiin. Pitää saada kaikki mahdolliset KOKEMUKSET. Sitten herätäänkin joskus 34-vuotiaana että apua, haluaisinkin niitä lapsia. Parhaat hedelmälliset vuodet hukattu hauskanpitoon, joten käy monelle niin ettei niitä lapsia enää saa, tai sitten saa vaikka vain yhden vaikka olisi halunnut useammankin.
Tulevaisuuden Suomi tulee olemaan todella vaikeuksissa väestörakenteen kanssa tämän nuorten naisten nykyisen itsekkyysbuumin kanssa. Se sama aika, minkä nykyään monet naiset haluaa just kuluttaa tuohon maailmalla huiteluun, matkustukseen ja irtosuhteisiin on juuri sitä aikaa jolloin nainen on terveimmillään ja hedelmällisimmillään. Silloin ne lapset kuuluisi tehdä eikä sitten kun on jo niin vanha, että tarvitsee lääketieteellisiä hoitoja ja lääkkeitä ja synnytyskin on jo vaarallisempi.
Boomer siellä neuvoo nuorempaa polvea. Kuule, nykyjätkät ei halua elättää kotona olevaa puolisoa ja lasta. Pitää mennä töihin silläkin uhalla ettei niitä ole.
Ratkaisu? Pysy töissä, kerrytä säästöjä ja koita saada lapset yksin 30-40v. iässä.Hah, etpä tainnut kovin tarkkaan viestejäni lukea :D Kerroin että olen 28v ja parhaillaan yritän juuri lasta hankkia miehen kanssa, mut sinä vastaat että jaahas boomer se siellä! Mee nyt jo siitä.
Ja kyllä niitä kunnon miehiä on edelleenkin, etsitte vaan vääristä paikoista ja keskitytte vääriin miehiin. Jos baareista renttuja kotiin raahaa, niin turha ihmetellä kun ne ei haluakaan perheenisäksi ruveta. Jännästi lähes kaikki minun samanikäisistä kavereistani ovat löytäneet kunnollisen "isätyypin" miehen itselleen ja osalla on jo lapsiakin. Kaksi ikisinkkua kyllä kaverina minullakin, joista tosin toinen ei ole koskaan edes seurustellutkaan. Ja kyllä, ihan yliopistokoulutettu olen itsekin. Ja töissä. Että ei ole mikään valinta että kotiäidiksi täytyisi jäädä.
Etsikää niitä miehiä oikeista paikoista, eikä baarista ja tinderistä. Esim. harrastukset ja jotkut perinteisemmät deittisivustot on täynnä kunnollisia sinkkumiehiä, joista moni haluaisi perheen mielellään.
Kerrotko mulle, mikä deittisivusto on täynnä kunnollisia, perhettä haluavia sinkkumiehiä.
T. Tiedosta kiitollinen
Hejjjj ilmoitetaan Kati ja Emma palstoille +55🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksei asiantuntijat pystyneet auttamaan Emmaa ja Tuomasta parempaan kommunikaatioon. Selvästi heillä oli paljon väärinymmärryksiä, stressiä ja liian vähän yhteistä aikaa. Tuskin Tuomas tuolla käytöksellä löytää kumppania, jos oma asenne on se, että minä saan sanoa mitä minä ajattelen ja se on toisen ongelma, jos ei itsetunto kestä sitä. Myös Emmassa on vikaa, jos nyt huono itsetunto ja epävarmuus on mikään vika.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007150577.html?ut…
No huhhhuh mikä artikkeli. Tuomas on siis nyt suorastaan käyttänyt henkistä väkivaltaa, ja Emma ei uskalla antaa itsestään kaikkea suhteeseen ihan vaan Tuomakselta saamiensa ilkeiden kommenttien vuoksi?
Mitä nämä häämatkalla lauotut ilkeät kommentit siis edes muka olivat? Sanasta sanaan lainaus kiitos?
Ja on henkistä väkivaltaa, kun yksi haastaa riitaa taukoamatta, ja toinen sitten lopulta ei kestä tätä enää vaan puhuu suunsa puhtaaksi?
Miksi tässä jälleen kerran sivuutetaan täysin Emman naurettava ja asiatonkin käytös?
Eli kuinka hän möyri itsesäälissä jo ennen häitä: "toivottavasti mies tykkää edes mekostani vaikka minä olenkin ruma",
sekä toisen provosointi ja riidan hakeminen: "olenko susta ärsyttävä?"-inttäminen häissä tyyliin tunti tapaamisen jälkeen, ja "sanoit mua pöntöksi eli olen mielestäsi lihava?" häämatkalla kun toinen yritti keventää tunnelmaa ja kuitata Emman kiukuttelun huumorilla.Minusta täysin epäreilu asetelma, että Tuomaksen olisi pitänyt olla kuin itse parantaja Jeesus Kristus sanomisissaan kaiken sen jälkeen, miten Emma on häntä härkkinyt alusta asti jatkuvalla syötöllä. Jos Emma saa vapaudut vankilasta -kortin koska on jotenkim syyntakeeton, niin miksei Tuomas saa sellaista vaikka hänkin lähti ohjelmaan ajatuksella että vaimolla ei olisi mielenterveysongelmia, ja hän joutuikin ryhtymään vaimon mt-hoitajaksi kumppanuuden sijaan?
Mua ottaa päähän tämä Tuomaksen järjetön syyllistäminen, koska olen se joka aiemmin kirjoitti näkevänsä hänessä paljon itseään, voisin olla vaikka hänen sisko... Tuntuu kuin mua itseäni syyllistettäisiin aivan turhaan :D
ko. artikkelissa ei sanottu henkisestä väkivallasta Tuomaksen ja Emman suhteessa. Kummankaan ei sanottu käyttäneen.
Artikkelissa psykologi puhui välillä yleisellä tasolla suorasukaisesta yms vuorovaikutuksesta ja kertoi, että joskus mennään väkivallan puolelle. E-T-pariin tätä ei liitetty.
Välillä toimittaja kertoi E-T-suhteesta muuten.
Psykologit yms. eivät analysoi julkisesti pariskuntia, jos pari ei ole antanut siihen lupaa (kuten EA-asiantuntijoille).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
Oletko ajatellut, et ihminen ei selviäisi, jos ei olisi itsekäs, vauvasta saakka? Vauvan on pakko itkeä "itsekkäästi" maitoa, jottei kuole, ja siitä se sitten jatkuu hamaan hautaan.
Perusitsekkyys on elinehto, ja joka tapauksessa on itsekästä sekä se et haluaa lapsia, että myös se, ettei halua. Ihminen ON itsekäs, ja se on normaalia, kunhan pysyy "normaalin" rajoissa.
Maidon itkeminen tai muukaan vastaava ei ole kyllä itsekästä, vaan vauvan kommunikaatiokeino ja luonnollinen refleksi nälkään. Itsekästä voi olla vain tietoinen teko, eli ihminen valitsee tehdä tai jättää tekemättä jotain itsekkäistä tarkoitusperistä. Outoa vääntää jostain normaaliin kanssakäymiseen ja interarktioon kuuluvista asioista jotain esimerkkiä itsekkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä uskon, että moni on lapseton ihan vaan pakosta. Ei löydy sopivaa kumppania, jonka kanssa tähän lopunelämän koitokseen uskaltaisi lähteä. Varsinkin miehet ovat pitkään sitoutumiskammoisia eivätkä todellakaan halua lapsia...ennen kuin vasta 35-vuotiaana. Enää ei vaan pariuduta niin helposti nuorena ja sitouduta. Itselläni kävi tuuri, kun löysin elämäni miehen jo 18-vuotiaana. Miehen, joka ensin halusi lapsia kanssani jo nuorena. Kyllä perheen perusta on hyvässä parisuhteessa, ja jos sitä ei ole, ei kannata lapsia tehdä. Erikseen on tietenkin ne velat, mutta kunnioitan heidän päätöstään.
Puhutaan nyt tästä ohjelmasta, kiitos!!
Käyttäjä9658 kirjoitti:
merituulia2 kirjoitti:
Kommenttini ei liity Ensitreffit alttarilla ohjelmaan, mutta silti... Tuo itsekkyydestä johtuva lapsettomuus -kommentti on minusta yhä yllättävä ja hämmentävä. Itse olen ajatellut, että lasten hankkiminen on itsekästä... lapsihan hankitaan, kun se lapsi halutaan siis täysin täyttämään oma toive. No, oikeasti syitä on tietenkin monia ja jokainen toimii niin kuin toimii, mutta ihan vaan kommenttina tuohon itsekkyysasiaan :)
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne. Lapsia haluavat epäitsekkäät ihmiset, jotka haluavat pitää huolta muista ja tehdä osansa yhteiskunnan eteen, sekä oman yhteisönsä, oman perheyksikön eteen. Heitä ei haittaa se, että joutuvat käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa muiden ihmisten vuoksi eivätkä siis pysty keskittymään pelkästään itseensä.
Lapsettomat "ikuista nuoruuttaan" elävät matkustelijat ja elämysten hakijat puolestaan ovat niitä itsekkäitä, eivät halua elämäänsä mitään mikä häiritsisi menoa ja meininkiä.
Näin siis kärjistetysti, toki poikkeuksia on, mutta kyllä yleisenä trendinä pätee. Tosin valitettavasti on myös niitä itsekkäitä vanhempia, jotka tekevät lapsia vaikka haluavat vielä vanhempinakin vain itseensä keskittyä. Juuri tapasin yhden tällaisen, joka oli mustasukkainen uuden miesystävän (kaverini) lapsesta ja sanoi että suhde ei kyllä tule toimimaan, jos mies laittaa aina lapsen etusijalle (lapsi 9v, isä yksinhuoltaja ja pitäisi siis laittaa joku uusi, vasta tavattu muija lapsen edelle???). Omista lapsistaan julisti, että kyllä ne siinä sivussa pärjää, tärkeintä on parisuhde. Kaikki eivät valitettavasti ole mitään mahtavaa äitimateriaalia...
Oksensin vähän suuhuni tätä lukiessa. Oikeastiko joku ajattelee näin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne.
En minä ainakaan tehnyt lapsia jotain ideologiaa varten. Lapset olivat minulle äärimmäisen itsekäs valinta ja olen monesti miettinyt, oliko lasten tekeminen lapsia kohtaan oikein, koska kukaan ei voi kohtaloaan valita.
Lapseni saattavat kokea elämänsä vaikeaksi taisteluksi, jolloin minä olen syyllinen.
Joten kyllä lasten tekeminen on aivan äärimmäisen itsekäs valinta, jossa lapsilla pelataan venäläistä rulettia. Oman itsekkyyden vuoksi otetaan riski siitä, että lapset joutuvat kärsimään.
Suurempi onni on aina olla syntymättä kuin joutua syntymään. Syntymätön ei kadu eikä kärsi. Syntynyt kärsii väistämättä. Lapset valitseva valitsee siis myös lapsilleen kärsimyksen. Onko se oikeudenmukaista?
Oletko ajatellut, et ihminen ei selviäisi, jos ei olisi itsekäs, vauvasta saakka? Vauvan on pakko itkeä "itsekkäästi" maitoa, jottei kuole, ja siitä se sitten jatkuu hamaan hautaan.
Perusitsekkyys on elinehto, ja joka tapauksessa on itsekästä sekä se et haluaa lapsia, että myös se, ettei halua. Ihminen ON itsekäs, ja se on normaalia, kunhan pysyy "normaalin" rajoissa.
Aivan, aivan jokainen on itsekäs. Se jotenkin jopa huvittaa, että lapsia hankkineet yrittävät tehdä itsestään epäitsekkäitä siitä syystä, että ovat hankkineet lapsia. Se on naurettavaa. Lapsia hankitaan itsekkäistä motiiveista ja itsekkäänä myös vanhemmat pysyvät.
Vaikuttaa että moni on antanut hakuvaiheessa liian ruusuisen kuvan itsestään: sopeutuva, avoin, luotettava, sitoutunut, korostanut että vain henkiset arvot tärkeitä, ulkoinen olemus ei ym. Ja nyt tosielämässä ei olekaan pystynyt noihin. Paperilla kiva vetää rastit yleviin luonteenpiirteisiin ja haastatteluissa näyttää paraatipuolta. Mutta sitten kun arki koittaa ja pitäiskin osoittaa olevansa se tosi fiksu ja järkevä, rehti ja huomaavainen jne., se onkin aika hakusessa. Ei o helppo homma.
Käyttäjä9658 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä9658 kirjoitti:
merituulia2 kirjoitti:
Kommenttini ei liity Ensitreffit alttarilla ohjelmaan, mutta silti... Tuo itsekkyydestä johtuva lapsettomuus -kommentti on minusta yhä yllättävä ja hämmentävä. Itse olen ajatellut, että lasten hankkiminen on itsekästä... lapsihan hankitaan, kun se lapsi halutaan siis täysin täyttämään oma toive. No, oikeasti syitä on tietenkin monia ja jokainen toimii niin kuin toimii, mutta ihan vaan kommenttina tuohon itsekkyysasiaan :)
No itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestähän se nimenomaan johtuu, ettei halua lapsia häiritsemään vapauttaan, matkusteluaan, hauskanpitoaan jne. Lapsia haluavat epäitsekkäät ihmiset, jotka haluavat pitää huolta muista ja tehdä osansa yhteiskunnan eteen, sekä oman yhteisönsä, oman perheyksikön eteen. Heitä ei haittaa se, että joutuvat käyttämään omaa aikaansa ja energiaansa muiden ihmisten vuoksi eivätkä siis pysty keskittymään pelkästään itseensä.
Lapsettomat "ikuista nuoruuttaan" elävät matkustelijat ja elämysten hakijat puolestaan ovat niitä itsekkäitä, eivät halua elämäänsä mitään mikä häiritsisi menoa ja meininkiä.
Näin siis kärjistetysti, toki poikkeuksia on, mutta kyllä yleisenä trendinä pätee. Tosin valitettavasti on myös niitä itsekkäitä vanhempia, jotka tekevät lapsia vaikka haluavat vielä vanhempinakin vain itseensä keskittyä. Juuri tapasin yhden tällaisen, joka oli mustasukkainen uuden miesystävän (kaverini) lapsesta ja sanoi että suhde ei kyllä tule toimimaan, jos mies laittaa aina lapsen etusijalle (lapsi 9v, isä yksinhuoltaja ja pitäisi siis laittaa joku uusi, vasta tavattu muija lapsen edelle???). Omista lapsistaan julisti, että kyllä ne siinä sivussa pärjää, tärkeintä on parisuhde. Kaikki eivät valitettavasti ole mitään mahtavaa äitimateriaalia...
Puhuit itsesi pussiin. Eikö lapseton ole tuolloin parempi kuin statuksen vuoksi vanhempana oleva? Tietenkään silloin ei tapailla perheellistä mikäli on ehdottomasti lapsia vastaan.
Oletko jotenkin vajaaälyinen vai mistähän syystä keksit päästäsi noita juttuja? En missään kohtaa tekstissäni sanonut, että kenenkään pitäisi hankkia lapsia "statuksen vuoksi". Pointti oli, että itsekkyys on lisääntynyt ja totesin tosiasian, että lapsettomiksi haluavat jäädä nimenomaan itsekkäät ihmiset, mutta valitettavasti osa niistä itsekkäistä myös hankkii lapsia. Toivoisin tietenkin, että kulttuuri muuttuisi niin että nuoret ihmiset olisivat vähemmän itsekkäitä, eivätkä keskittyisi pelkkään omaan huvitukseensa. Itsekkäitä vamhempia en kenellekkään toivo, vaan yleistä perhearvojen arvostusta ja sitä että useampi nuori näkisi myös sen lasten kasvatuksen hienona ja ainutlaatuisena kokemuksena, mitä se onkin. Paljon arvokkaampi kokemus, kuin joku maailman ympäri matkailu tai kaupungin jokaisen baariretkun yhden yön nusaisu.
Mikä sua riepoo, jos toiset ei lisäänny? Hiipiikö mieleen pelko, että JOS sillä maailmanmatkailijalla ja yhdenyönnusailijalla on kuitenkin kivempaa? Lohduta itseäsi sillä, että olet omissa silmissäsi ainakin epäitsekkäämpi.
Typeryytesi näkyy toisten henkilökohtaisten elämänratkaisujen arvostelusta ja niiden syiden muka-tietämisestä.
Ketju on lukittu.
Mitäs luonteelle tehtäis?