Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika menee sen ihmettelemiseen, miten kukaan tässä maailmassa ikinä selviytyy mistään, kun kaikki asiat on niin vaikeita ja monikerroksisia. Ootte sitte varmaan kaikki "oikeesti älykkäitä".

Älykäs on se joka ymmärtää että asiat on monimutkaisia.

Seuraan mitä typerykset tekevät ja teen itse päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.

Eihän sun huomiokyky ole se ongelma vaan asenne joka on tuomitseva. Kristittynä katselisit lempein silmin toisia.

Ja sitten mietitään miten moni näistä kärsii Dunning-Krugerista.

Jeesus oli kaikkein älykkäin, siksi hän rakasti ja antoi ihmiskunnalle armon ja toivoa vaikka olemmekin syntisiä vielä täällä. Jumala on yliälykkäin.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus oli kaikkein älykkäin, siksi hän rakasti ja antoi ihmiskunnalle armon ja toivoa vaikka olemmekin syntisiä vielä täällä. Jumala on yliälykkäin.

Jeesus oli viisas, mutta ei kovin älykäs, muuten ei olisi tapattanut itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren länsimaisen vapaan aidosti liberaalin kulttuurin rappiota, ja tätä salakavalaa kommunismin uutta nousua, uusilla nimillä ja uusilla ahdistavilla dogmeilla..

Palaa asiaan vaikka sitten, kun olet oikeasti ymmärtänyt kommunismin olemuksen.

Haha! Näitähän on gulagien joukkohaudat täynnä. Heille asiasta ei jäänyt epäselvyyksiä.

Teen koko hereillä olo aikani havaintoja, päätelmäketjuja. Vertaan teoriaa ja lopputulosta. Analysoin oman päättelykykyni puutteita ja heikkouksia. Käyn läpi virhepäätelmiäni ja niihin johtaneita syitä ja puutun yksityiskohtiin ja teen itselleni parannusehdotuksia ja paljon muuta. Suurin osa ihmisistä on hitaita, muistamattomia ja omaa heikon loogisen päättelykyvyn. Se on raskasta. En ole edes kovin älykäs. Silti väsyttää selittää vain kuullakseen olevansa tyhmä kun toinen ei tajua.

En ole käynyt missään Mensan testissä, mutta minulle on tosi usein sanottu olevani "tosi älykäs". Eli ehkä nyt sitten vastaan tähän. Tapaani havainnoida maailmaa liittyy varmasti myös se, että olen introvertti. 

Kiinnitän huomiota fyysisessä ympäristössä aina säännönmukaisuuksiin tai niiden puutteeseen. Tunnen olevani usein ulkopuolinen, mutta tämä taas ei liity välttämättä tuohon (oletettuun) älykkyyteen.  Usein ympäröivät asiat tai uutiset herättävät minussa uteliaisuutta ja ajaudun aina lukemaan milloin mistäkin aiheista. Ihmettelen tavallaan kokoajan, miksi asiat ovat niinkuin ovat. Minusta tulee apaattinen ja jotenkin ahdistunut jos en saa mitään "järkevää" ajateltavaa. Olen virkeimmilläni, kun saan jotain uutta inspiroivaa tietoa. Opiskelu on minulle myös aika helppoa, eikä minun tarvitse käyttää siihen paljoakaan aikaa. Usein koen tästä huonoa omatuntoa, kun lusmuilen niin paljon, vaikka teenkin tarvittavan määrän opintopisteitä. 

Pohdin aika paljon kaikenlaista, en näe kauheasti järkeä esim. statuksen ja materian haalimisessa. Mielestäni ylipäänsä ihminen on aika merkityksetön osa tätä maailmankaikkeutta, eikä myöskään minun elämälläni ole kovin suurta merkitystä. Tämä auttaa minua itseasiassa nauttimaan omasta elämästä, vaikka saattaa kuulostaa joltai masennukseen viittaavalta. :D Ymmärrän myös sen, että muita ei liiemmin kiinnosta se mitä teen tai mitä olen (ehkä lähimmät ihmiset poislukien). Tämä tuo vapautta elämään. 

Kävelen ja ihmettelen. Täällä on kesä, ei koronaa. Meri on syvä ja hyvä niin. Amen.

Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni. 

Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni älykkäänä, mutta en vain saa mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta useimpiin. Haluaisin vaihtaa sanoja ja ajatuksia "'älykkäämmästä aiheestata" mutta ei, pitää vain jauhaa paskaa. Tosin sorrun siihen itsekin ruokapöydässä.

Joo tämäkin, mutta ei kehtaa autistisesti vaihtaa puheenaihetta omasta mielestä kiinnostavampaan. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus oli kaikkein älykkäin, siksi hän rakasti ja antoi ihmiskunnalle armon ja toivoa vaikka olemmekin syntisiä vielä täällä. Jumala on yliälykkäin.

Jeesus oli viisas, mutta ei kovin älykäs, muuten ei olisi tapattanut itseään.

Jeesus oli älykkäin ja sellainen rakastaa aina eniten muita. Hän antoi henkensä sinunkin pelastamiseksi.

Olemalla oma itseni ja elämällä elämääni, ja lukemalla, miettimällä elämää ja avaruutta, ja sitä miten kirjoitan taas best-sellerin..

Vierailija kirjoitti:

Halusin nyt ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten älykkäät ajattelevat, ja millaisia johtopäätöksiä näistä esimerkeistä he tekevät. Odottelen vielä, aika ympäripyöreitä vastauksia tullut.

Esitä jotain tarkkoja kysymyksiä sitten! :) 

Näen jotenkin sosiaalisen maailman hyvin kirkkaana edessäni. Kuten joku täydellisen muistin omaava on kuvannut, että näkee ikään kuin ajan janana avaruudessa ja pystyy siinä menee johonkin ajan kohtaan ja vain avaamaan muistot siltä ajalta. Itse näen sosiaaliset suhteet tällaisena selvänä maailmana ympärilläni. Esimerkiksi voin havaita jonkun toisen ihmisen olevan ajatusketjussa taaempana ja saatan yrittää saada hänet luokseni, jotta hänkin ymmärtäisi saman minkä minä, mutta se on pirun vaikeaa. Jokaisen ihmisen täytyy kokea ja tehdä ne omat ahaa-elämyksensä ja kliksutella itsensä ajatusketjussa eteenpäin. Kaikki eivät tokikaan koko elämässään pääse samalla ketjun pituudelle kuin minä. Toisaalta tiedostan itse olevani vain tietyssä osassa sitä ja on muita ihmisiä, jotka ovat pidemmällä. En siis välttämättä itse mikään erikoisen älykäs. Kyseenalaistankin älyäni kovasti, varsinkin kun se ilmenee oikeassa olemisen tunteena.

Tuntuu, että näen syy-seuraus-suhteet hirveän selkeinä ja ärsyttää kun toiset eivät niitä näe. Mutta toisaalta kuka minä olen väittämään olevani oikeassa. Ehkä minäkin olen vain keskellä omia harhaisia kapeakatseisia harhojani. En tiedä onko tämä sitten älykkyyttä, näitä ajatuksia vain nousi esiin. Mensan testin perusteella olen älykäs.

Ns. Normaalien ihmisten kyvyttömyys hahmottaa laajemmin esim.yrityksen toimintaa ja syy-seuraussuhdetta turhauttaa todella paljon. Enkä nyt puhu mistään isoista businesskuvioista vaan ihan jokapäiväisistä työtehtävistä ja esimerkiksi eri osastojen vaikutuksesta toisiinsa.

viisaan silmissä ei ole hölmöjä koska viisas ymmärtää myös heitä.

Vierailija kirjoitti:

Kävelen ja ihmettelen. Täällä on kesä, ei koronaa. Meri on syvä ja hyvä niin. Amen.

Amen.

Kuka määritellään oikeasti älykkääksi ihmiseksi? No, joka tapauksessa mietin maailmaa jatkuvasti monen eri paradigman kautta.