Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinusta avaruuden ajattelu ahdistavaa vai miellyttävää?
03.08.2020 |
Kun mietit, miten iso avaruus on, miltä se tuntuu?
Kommentit (58)
Äärettömän kiehtovaa mutta joskus alkaa ahdistaakin kun oikeen syvälle aivonsa solmuun vääntää.
Vielä enemmän kyllä menee aivot solmuun tällä palstalla. Tämänkään ketjun joitakin viestejä en pystynyt lukemaan, kun en tajunnut yhtään mitään, ahdistavaa. Mistähän noin päättömät jutut oikeen kumpuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äärettömän kiehtovaa mutta joskus alkaa ahdistaakin kun oikeen syvälle aivonsa solmuun vääntää.
Vielä enemmän kyllä menee aivot solmuun tällä palstalla. Tämänkään ketjun joitakin viestejä en pystynyt lukemaan, kun en tajunnut yhtään mitään, ahdistavaa. Mistähän noin päättömät jutut oikeen kumpuaa.
Kerro pari esimerkkiä joita et ymmärtänyt. Ehkä voimme auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavalta. Minua on jo kauan kiehtonut kysymys, miksi on olemassa jotain (universumi, maailmankaikkeus) sen sijaan, että ei olisi yhtään mitään.
Ei sitä välttämättä olekaan olemassa. On mahdollista että kuvitellaan koko asia.
Mää kallistun simulaatioteoriaan.
Kaikki oli jännästi valmiina kun synnyttiin.
En usko avaruuteen btw!
Enkä usko myöskään menneisiin siviilisaatioihin, eihän niillä ollu terveydenhuoltoo silloi, yksi mätä hammas ja loppuiänkipu, ettäjoo...
Historia on täysin fixattu valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apeirofobia, loppumattomuuden pelko; kaikkeuden pelko.
Miellyttävä tunne. Varsinkin kun tiedostaa miten mitättömän vähän aikaa olemme elossa maailmankaikkeuden mittakaavassa. Tosiaan vain käväisemme täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumalan ihmeellisyyden takia kristittynä ihana paikka. Turvaisa. Kiitos Jeesus!
Koska jumalaa ei ole olemassa niin 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan ihmeellisyyden takia kristittynä ihana paikka. Turvaisa. Kiitos Jeesus!
Juu, pelkäsin avaruutta ja aikaa ennen uskoontuloa, en enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelee avaruutta tajuaa, ettei millään ole mitään väliä. Elämä on täysin merkityksetöntä ja on ihan sama onko se hirveää tuskaa vai mukavaa, koska millään ei ole mitään väliä, kaikki menee ohi.
Nuorena olin maadoittamattomampi kuin nyt, myöhemmin osasi maadoittaa sopivasti, eli ei leiju liikaa. Joten avaruuden ajattelu on nyt miellyttävämpää ja mielenkiintoista, kivaa. Riippuu tietysti mitä sieltä valitsee. Harmi että nuorena siirsin pois pari hienoa galaksikirjaa / avaruuskirjaa syvästä avaruudesta ja nyt niitä ei saa mistään. Ellei tule vastaan taas. Odotan hyviä kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kumpaakin. Toisaalta upeaa, toisaalta alkaa pyörryttämään kun ajattelee sitä äärettömyyttä.
Minua pelottaa ajatus siitä, että nytkin jossain päin avaruutta kiitää iso meteori, joka jonain päivänä osuu Maapalloon. Olen myös kuullut hypernovista, jotka ovat monta kertaa voimakkaampia aurinkojen räjähdyksiä kuin supernovat. Jos hypernova räjähtää "lähellä" Maapalloa, sen säteilyaallot voivat pyyhkäistä pois suuren osan elämää Maapallolta. Myös se ahdistaa, että älyllistä elämää ja ylipäänsä elämää vaikuttaa olevan kovin vähän avaruudessa - jos siis ollenkaan Maapallon ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa ajatus siitä, että nytkin jossain päin avaruutta kiitää iso meteori, joka jonain päivänä osuu Maapalloon. Olen myös kuullut hypernovista, jotka ovat monta kertaa voimakkaampia aurinkojen räjähdyksiä kuin supernovat. Jos hypernova räjähtää "lähellä" Maapalloa, sen säteilyaallot voivat pyyhkäistä pois suuren osan elämää Maapallolta. Myös se ahdistaa, että älyllistä elämää ja ylipäänsä elämää vaikuttaa olevan kovin vähän avaruudessa - jos siis ollenkaan Maapallon ulkopuolella.
Sekin mahdollista mutta itseäni pelottaa enemmän maapallolla olevat uhkat.
On jännää. Pelkästään oman galaksimme, Linnunradan halkaisija on 200 000 valovuotta. Galakseja on tiettävästi muitakin ja yksi naaprigalaksi näkyy jopa tähtitaivalla. Valtava, tuhlailevan suuri avaruus. Tuntuu jotenkin itsekäältä ajatella että tämä kaikki olisi vain ihmistä varten. Toisaalta yhtä epätodennäköistä on että törmäisimme "naapuriin". Ja jos törmäämme, tunnistammeko sem elolliseksi? Tunnistaako se meidät.
Ja sitten huvittaa kuunnella juhlapuheita ihmisen "avaruudenvallloituksesta". Ihminen on käynyt vain kuussa - sinne on runsas VALOSEKUNTI.
Ahdistaa vietävästi kun ei tiedä sitä, mitä on sen jälkeen kun avaruus loppuu?
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa ajatus siitä, että nytkin jossain päin avaruutta kiitää iso meteori, joka jonain päivänä osuu Maapalloon. Olen myös kuullut hypernovista, jotka ovat monta kertaa voimakkaampia aurinkojen räjähdyksiä kuin supernovat. Jos hypernova räjähtää "lähellä" Maapalloa, sen säteilyaallot voivat pyyhkäistä pois suuren osan elämää Maapallolta. Myös se ahdistaa, että älyllistä elämää ja ylipäänsä elämää vaikuttaa olevan kovin vähän avaruudessa - jos siis ollenkaan Maapallon ulkopuolella.
Ei maapallollakaan ole älyllistä elämää.
Alue: Aihe vapaa
Todella mielenkiintoista. Ja turhauttavaa, koska emme tiedä avaruudesta ja sen ilmiöistä tarpeeksi. Turhauttavaa myös siksi, että välimatkat toisiin tähtiin, saati toisiin galakseihin, ovat niin hemmetin pitkiä. Laittaisin huomattavasti enemmän rahaa avaruustutkimukseen, kuin mitä tällä hetkellä tehdään.
Minusta kaikki maailman johtajat tulisi lähettää jollain avaruussukkulalla yläilmoihin ihailemaan maapalloa avaruudesta käsin. Siinä voisivat maidenväliset rajakiistat ja muut ongelmat saada hieman uutta perspektiiviä. Me kaikki ihmiset asumme maapallolla, tämä on ihmiskunnan yhteinen koti, josta täytyy pitää hyvää huolta.
Haaveilin nuorena siitä, että leijalisin vain koko elämäni avaruuspuvussa avaruudessa, ja ihmettelisin kaikkea, mikä tulisi vastaan. No joo, selvää on, etten olisi vielä tähän ikään (50 v) kovin kauaksi maapallolta päässyt. :)