Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeongelmia miehen näkökulmasta
16.07.2013 |
Terve kaikille. Kirjoitellaan nyt tännekin ihan vain tunteiden purkauksena, tai miksei myös keskustelun herättämiseksi sekä mahdollisten vinkkien saamiseksi.
Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon että kyseessä ei ole nainen kuka tätä kirjoittaa, vaan mies ehkä hieman siis massasta poikkeavana.
Tilanne on seuraavanlainen, vajaa 4 vuotta oltu yhdessä ja suurin osa tuosta ajasta asuttu saman katon alla. Ikää molemmilla alle 20-30v ikävuoden välissä. Lapsia ei ole, suunnitelmissa kyllä ollut aikaisemmin.
Loppukeväästä/alkukesästä tuli siis avokin puolelta ilmoitus että hän haluaisi erota. Hän haluaisi olla yksin, sekä myös sanoi suhteemme on muuttunut liian kaverilliseksi eikä hän enään tunne kipinää minua kohtaan tarpeeksi.
Asioita on nyt pari kuukautta tässä työstetty edestakaisin vaihtelevalla tuloksella, välillä saadaan puhuttua ja välillä taas eivät eikä asia oikein mihinkään tunnu etenevän.
"Erottu" on myös jo mutta kuitenkin saman katon alla ollaan vaikka nyt kesä erikseen, toinen majailee toisella paikkakunnalla töissä. Kuitenkin lähes joka viikonloppu ollaan nähty ja melkein päivittäin keskusteltu, niin muistakin asioista kuin tästä tilanteesta.
Itse olen vasta tiedostanut tilanteen ollessa tämä miten olen toiminut väärin, lähinnä pitänyt toista itsestäänselvyytenä ja jättänyt ikävä kyllä huomioimatta tarpeeksi kosketuksella, eleillä ja toiminnalla. Tiedostan myös että tämä on väkisinkin vaikuttanut tunteisiin ja luonut tilanteen tälläiseksi mikä se on nyt. Olen siis myöntänyt itselleni sekä avokille tuon ja alkanut korjaamaan asioita, niissä olen itse mielestäni sekä jopa hänen mielestään onnistunut hyvin.
Molempien käytöksellä on kuitenkin ollut tilanteen aikaansaamiseksi, en siis ole ihan yksin tilannetta aiheuttanut. Hän myös on kertonut että koitti itse yksin korjata tilannetta talven kynnyksellä, mutta itse en tätä huomannut ja mielestäni tämä oli tavallaan väärin niin häntä kuin minuakin kohtaan. Olisin edes ansainnut keskustelun suhteen tilasta mikä on huonosti ja yhdessä työstää asioita paremmaksi kun suhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä.
Kuitenkin hän sanoo että ei edelleenkään tunne mitään vaikka olen pitkälti kaikkeni, yksin yrittänyt nyt. Lähinnä alkaa tuntua siltä että hän ei halua tuntea ja tukahduttaa tunteensa eikä uskalla antaa niille mahdollisuutta, paitsi humalassa ja tämänkin hän pistää humalan piikkiin. Ongelmallista tässä tuntuu olevan se että hän ei halua enään yhdessä edes koittaa sytyttää kipinää uudelleen vaan tuntuu vetoavan siihen että hän koitti yksin joten miksi pitäisi yhdessä koittaa?
En kuitenkaan halua luovuttaa helpolla koska olen vasta nyt tämän kaiken myllerryksen keskellä huomannut paljonko häntä rakastan ja miten olen häntä kohtaan väärin toiminut. Toki olen sen aikaisemminkin tiennyt että häntä rakastan juuri sellaisena kuin hän on, mutta en tajunnut työskennellä tarpeeksi itse suhteen eteen.
Mitään varsinaisesti vakavaa ei ole ikinä suhteessamme ollut, ei väkivaltaa, ei uskottomuutta. Yhden käden sormilla pystyy oikeastaan laskemaan rajutkin, sanalliset riidat. Nämä on jäänyt vaivaamaan itseänikin koska niitä ei ole ikinä selvitetty kunnolla ja tiedän että ne vaivaavat myös häntä mutta näistä hän ei suostu puhumaan.
Seksiä meillä ei ole ollut muutamiin kuukausiin, viimeksi talven lopulla. Tiedostan myös tässä että miten toisen kohtelu lähinnä juuri itsestäänselvyytenä pitäminen ja romanttisten eleiden osoittaminen arjen keskellä on hiertänyt tuotakin asiaa.
Kuitenkin vähän väliä saattaa tulla eleitä ja toiveita jatkosta mutta muutaman tunnin päästä saattaa kaikki olla taas toisin. Olen ollut myös valmis menemään keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa meidän ongelmista asioiden korjaamiseksi mikäli hän on halukas, mutta tarvetta hän ei ole nähnyt asialle.
Kuitenkin eron jälkeen hän haluaisi pysyä kaverina, itse en tähän välttämättä pysty - ainakaan heti. Minulla on kuitenkin omat tunteeni häntä kohtaan vielä ja tiedän että kaveriväleissä pysyminen tässä tilanteessa vaikuttaa omaan kykyyni päästä asiasta yli.
Anteeksi pitkähkö kirjoitus, hatun nosto niille ketkä jaksoivat lukea saatika kommentoida mietteitään.
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 07:20"]
Olen myös sanonut hänelle että eropäätöksestä hänen tarvitsee ottaa vastuu kun sen aluille laittoikin ja itse kannan omat virheeni mutta en tuota päätöstä.
-ap-
[/quote] Onpa virallista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:43"]
Onpa virallista....
[/quote]
Ei tässä mitään virallisuutta ole haettu, vaan ihan toteamus. Mielestäni on vähintääkin kohtuullista mikäli toinen osapuoli pistää eron aluilleen oma-aloitteisesti niin kyseinen osapuoli on tuosta päätöksestä myös vastuussa. Varsinkin kun päätös tulee lähinnä yksipuolisesti.
Omat virheeni tosiaan kannan suhteen osalta mutta en sitä että yhdessä ei koiteta asioita korjata. Tämän jälkeem mikäli asiat eivät olisi toimineet jos molemmat olisivat oikeasti halunneet panostaa olisin ollut valmiimpi myös eroamaan ja toteamaan että asiat eivät vain toimi.
22 vielä jatkaa..
pakko sanoa, että vaikka välillä ikävä olisikin kova, niin en todellakaan tiedä ottaisinko edes enää takaisin vaikka tulisi. Vaikka ikävässäni sitä mietin ja haluan, en usko että kuitenkaan ottaisin. Tuntuu vieraalta ajatukselta jo.
Millä tavalla siitä ollaan vastuussa? Eihän tuossa kuolemaa/varkautta tehdä. Jotenkin vaan on niin virallista, että hellitä jo, voisin hieman ymmärtää miksi kaveruus on astunut kuvioihin...anteeksi vaan, ja otan kyllä vastuun siitä mitä kirjoitan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:56"]
22 vielä jatkaa..
pakko sanoa, että vaikka välillä ikävä olisikin kova, niin en todellakaan tiedä ottaisinko edes enää takaisin vaikka tulisi. Vaikka ikävässäni sitä mietin ja haluan, en usko että kuitenkaan ottaisin. Tuntuu vieraalta ajatukselta jo.
[/quote]
Olen myös samaa miettinyt ennen kuin tässä on edes vielä kunnolla erottu, mitä jos kuitenkin hän tulee katumapäälle? Tästäkin on puhuttu ja olen myös sanonut että en voi asiaan mitään kommentoida koska tilanne ei ole tässä hetkessä vaan sen näkee sitten mikä on. Vaikea kuitenkin itsekään kuvitella jos on asiasta alkanut pääsemään suhteellisen hyvin jossain vaiheessa yli ja tuollaista ilmenisi, olisiko sitä välttämättä kykenevä enään itse yrittämään uusiksi. Saattaisi olla että jossain päässä olisi kuitenkin tunne että mitä jos taas tulee jätetyksi saman henkilön osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 13:32"]
. Sen tiedän että minun kokonaan menettämistä pelkää ja yhteydenpidon loppua, tämän hän on itse sanonut. Tähänkin olen kyllä todennut että sen kanssa on elettävä koska tämä on nyt hänen oma päätöksensä.
[/quote]
Kun haluaa sekä pitää sinut että erota, niin sille on oma sananlaskunsa: Ei voi sekä syödä kakkua että säästää sitä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:59"]
Millä tavalla siitä ollaan vastuussa? Eihän tuossa kuolemaa/varkautta tehdä. Jotenkin vaan on niin virallista, että hellitä jo, voisin hieman ymmärtää miksi kaveruus on astunut kuvioihin...anteeksi vaan, ja otan kyllä vastuun siitä mitä kirjoitan.
[/quote]
No enpä ole kuullutkaan, että vain kuolemasta ja varkaudesta ollaan vastuussa. Jos sun sanavarastoosi ei kuulu muita verbejä kuin olla, syödä ja nukkua, niin ei kannata paljon muille huomautella, kun käyttävät laajempaa sanavarastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APn tyttöystävä voisin olla minä, kuulostaa tuo lähtöprosessi niin samanlaiselta kuin itse aina teen, kun huomaan että vikasuuntaan mennään. Noin vuosi siinä yleensä on mennyt kun lähtöä teen. Yritän kohentaa suhdetta "yksin" omalta osaltani, jos mies ei huomaa että hänen pitää tehdä jotain suhteen eteen, en minä sitä hänen puolestaan tee. Haluan, että mies tajuaa itse, että heikoilla jäillä ollaan. Mielestäni huonoa suhdetta ei voi järkevä ihminen olla huomaamatta.
Parikymmentä vuotta vanhempana täti-ihmisenä ja kahdessa pitkässä parisuhteessa ja parissa lyhyemmässä olleena lohdutan sinua ap että olet viisas ja fiksu nuori mies. Nyt vain on käynyt niin, että tuossa sinun ja avovaimosi suhteessa olette molemmat lipsahtaneet kaveruuden tasolle, jonka sinä huomaat vasta kun kumppanisi on oman eropäätöksensä tehnyt. Älä syytä itseäsi, koska toinen ei ole enää valmis osaltaan korjaamaan tilannetta. Nyt yritä hyväksyä tilanne ja tuleva ero, etsi se uusi kiva koti ja opettele elämään yksin. Älä jää murehtimaan, vaan käsittele suhde mielessäsi läpi niin, että kykenet ottamaan siitä opiksesi ja kulkemaan kohti uusia naisia, heistä kyllä löytyy yksi hyvä sinullekin, joka osaa arvostaa sinun kaltaistasi miestä, ehkä avovaimosi ei osannut. Juopot ja uskottomat saattavat olla intohimoisempia kuin sinä, mutta sinunkaltaisia vakaita, kilttejä ja luotettavia ei kasva joka oksalla. Näin kun katsot asiaa, huomaat, että nykyinen kumppanisi oli tärkeä tässä elämänvaiheessa ja pysyy kauniina muistona. Kaveruusasiaa älä turhaan mieti, anna ajan kulua, eroprosessissa voi olla hyvä ottaa etäisyyttä ja uudet mahdolliset kumppanit tietenkin vaikuttavat siihen syntyykö kaveruutta vai ei. Toiset ovat avaramielisempiä kuin toiset.
Voimia raskaaseen olotilaan ja iloa ja uusia tuulia senjälkeiseen elämääsi! Parempiakin kesiä tulee vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu epäreilulta ja defensiiviseltä, ettei toinen ole valmis puhumaan eikä hakemaan apua. Ihmiset ymmärtävät toisiaan aivan jatkuvalla syötöllä väärin, se on automaatio, ja se pitäisi ottaa huomioon. Mun mielestä on kohtuutonta, että omin päin "yrittää korjata" suhdetta (ikään kuin salassa), ja sitten kun asiat eivät mene siihen suuntaan kuin niiden haluaisi menevän, luovuttaa kertomatta omista tunteista ajoissa. Ehkä sellaisen ihmisen kanssa ei kannata olla.
Apua, luulin jo ettäoma avopuolisoni oli tuon aloituksen kirjottanut. Meillä on aika lailla sama tilanne meneillään. Itse olen siis nainen ja hauluan erota, sillä "kipinää" ei ole. Tuntuu että olen vain tottumuksesta hänen kanssaan...Seksiä ei ole ollut varmaan kahteen vuoteen, ollaan oltu yli 7 vuotta yhdessä. Haluan erota mutta se on niin hiton vaikeeta... Oikeinhan se olisi molempien kannalta että erottaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että avokkisi haluaa erota. Mutta ei pysty tekemään sitä niin kuin haluaisi, koska näkee, että sinä "roikut hänessä".
Parempi sinulle, että et yritä enää mitään yhdessä. Tunteet ovat kuolleet hänen osaltaan. Hän pystyy olemaan vain ystävä. Ei muuta.
Tiedän, että tuo tuntuu pahalta. Mutta tulee aika kun huomaat, että elämällä on parempaakin tarjolla..:) Usko minua.
Olet hyvä mies, kohdalle tulee vielä nainen joka rakastaa sinua.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:57"]
Apua, luulin jo ettäoma avopuolisoni oli tuon aloituksen kirjottanut. Meillä on aika lailla sama tilanne meneillään. Itse olen siis nainen ja hauluan erota, sillä "kipinää" ei ole. Tuntuu että olen vain tottumuksesta hänen kanssaan...Seksiä ei ole ollut varmaan kahteen vuoteen, ollaan oltu yli 7 vuotta yhdessä. Haluan erota mutta se on niin hiton vaikeeta... Oikeinhan se olisi molempien kannalta että erottaisiin.
[/quote]
Joskus saattaa elämä käydä lyhyeksi sen kirkkaimman "kipinän" etsimisessä mutta ainahan kannattaa yrittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin sinuna niin, että hankkisin pikaisesti oman kämpän ja ottaisin avovaimoon etäisyyttä. Ehkä hän teritseekin nimenomaan sitä etäisyyttää sinusta ja sitä tunnetta, että olet oiekasti poissa ja miltä se sitten tuntuu?
Voithan sinä sanoa, että toivot hänen rohkeasti ottavan yhteyttä jos joskus tuntuu, että on tehnyt elämänsä mokan päästämällä sinut menemään. Silloin viimeinen kortti jää tavallaan hänelle ja sinä voit vain jatkaa elämääsi. Kannattaa kokeilla hetken aikaa mahdollisimman pitkää välimatkaa, niin että et pidä yhteyttä millään muotoa häneen. Hän kyllä tietää, että voi ottaa sinuun yhteyttä jos mieli muuttuu, mutta anna sille tilaa muuttua! Sehän voi olla, että kun nainen sitten joku päivä tajuaa mitä menetti, niin sinä oletkin jo päässyt elämässä mukavasti eteenpäin.
kaikkea hyvää ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:57"]
Apua, luulin jo ettäoma avopuolisoni oli tuon aloituksen kirjottanut. Meillä on aika lailla sama tilanne meneillään. Itse olen siis nainen ja hauluan erota, sillä "kipinää" ei ole. Tuntuu että olen vain tottumuksesta hänen kanssaan...Seksiä ei ole ollut varmaan kahteen vuoteen, ollaan oltu yli 7 vuotta yhdessä. Haluan erota mutta se on niin hiton vaikeeta... Oikeinhan se olisi molempien kannalta että erottaisiin.
[/quote]
Joskus saattaa elämä käydä lyhyeksi sen kirkkaimman "kipinän" etsimisessä mutta ainahan kannattaa yrittää..
[/quote]
Oletkos itsekin hieman katkeroitunut tässä elämän varrella? :) Jos ei seksiä ole parisuhteessa ollut kahteen vuoteen, niin ei se kauhean normaalia ole. Suattaapi olla että joku kipinä siitä puuttuu. Minä en vain yksinkertaisesti halua miestäni, en voi sille mitään. Parisuhteeseen kuuluu seksi, kaverisuhteeseen ei. Sitäpaitsi, tämä on minun elämäni. En voi aina ajatella vain muita ihmisiä. En missään nimessä haluaisi loukata puolisoani, mutta miten tallaiset asiat voi tuoda julki loukkaamatta toista, joka sanoo rakastavansa? Kamalaahan tämä on. Ja virhehän tänne vauva-palstalle on mitään tulla avautumaan, mutta tulinpahan kuitenkin :)
Eronneitahan jo olette ja sillä selvä. Päästäkää irti tuosta veivaamisesta ja yrittämisestä... Niinsanotusti paska jo housussa niin ei sitä enää takaisin toinna tunkea. Antakaa toisillenne vapaus, se helpottaa teitä kumpaakin. Nainen yritti ensin yksin, luovutti ja sinä heräsit yrittämään liian myöhään. Paluuta ei ole. Löydätte molemmat uudet ja ehommat kumppanit.
Ihan selvä juttu. Naisella on toinen mies, joka ei ole naiseen valmis sitoutumaan. Siksi haluaa erota kun saanut mielestään tyydyttävämpää seksiä tai ainakin henkisellä tasolla tyydyttävämpää kanssakäymistä. Mutta, toisen miehen haluttomuus sitoutumiseen pelottaa ja naista kauhistuttaa jäädä yksin. Tästä syystä ei halua luopua entisestä siipastaan kokonaan. Egoismia. Myös huono omatunto tai ylemmyyden tunne voi ajaa tarjoamaan ystävyyttä armopullana entiselle siipalle vastikkeeksi eron antamisesta suosiolla.
Näin nämä vain useimmiten menee, valitettavasti. Ja näin toimii niin monet miehet kuin naisetkin. Kasvata nyt itseäsi ja naista lähtemällä elämään ihan omaan elämääsi ja ajan kanssa löydät itsellesi sopivan naisen. Jälkeen päin ymärrät, kunhan olet saanut asioihin etäisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 19:38"]
APn tyttöystävä voisin olla minä, kuulostaa tuo lähtöprosessi niin samanlaiselta kuin itse aina teen, kun huomaan että vikasuuntaan mennään. Noin vuosi siinä yleensä on mennyt kun lähtöä teen. Yritän kohentaa suhdetta "yksin" omalta osaltani, jos mies ei huomaa että hänen pitää tehdä jotain suhteen eteen, en minä sitä hänen puolestaan tee. Haluan, että mies tajuaa itse, että heikoilla jäillä ollaan. Mielestäni huonoa suhdetta ei voi järkevä ihminen olla huomaamatta.
[/quote]
"Itse aina teet"? Oetko ollut samassa tilanteessa useinkin? Jos olet, katsopa peiliin, sieltä löytyy syy. Ihmiset ovat erilaisia, mutta yhdessä asiassa kaikki ovat samanlaisia: kukaan ei pysty lukemaan toisen ihmisen ajatuksia. Asioista ja ongelmista pitää keskustella hyvissä ajoin, ilman sitä ei parisuhde onnistu.
Päästä irti jo. Et sinä saa toista väkisin itseesi uudelleen rakastumaan vaikka kuinka ja mitä yrittäisit.
Alue: Aihe vapaa
Hei,
sen kummemmin eron todennäköisyyttä, positiivisuutta/negatiivisuutta kommentoimatta halusin sanoa, että olet ilmeisesti kehittynyt eroprosessin aikana valtavasti. Tämä kaikki kypsyminen, itsetuntemuksen paraneminen ja oppi itsestäsi parisuhteessa tulee varmasti auttamaan sinua sekä yksilönä että tulevaisuuden ihmissuhteissa - kunhan vain muistat lopulta suhtautua tähänkin elämän käänteeseen avoimin ja positiivisin mielin :)
tunteet on hyvä tuntea ja käsitellä elämän kuohuissa, kunhan muistat että tästäkin ikävästä asiasta käteen jää paremmat avaimet huomisen ovien avaamiseen.
voimia <3
-T