Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä unettomuuteen
03.08.2020 |
Kärsin unettomuudesta 3v sitten. Silloin unettomia öitä oli noin 2-3 kertaa viikossa. Sain ongelmaan masennuslääkettä, jota en koskaan edes hakenut apteekista (ja lopulta tulin raskaaksi, enkä edes olisi voinut niitä syödä.)
Nyt hoitovapaa loppui ja näyttää pahasti siltä että unottomuus on palannut kuvioihin. Tiedän että kohdallani on kyse lähinnä psyykkisestä puolesta, sillä en juo mitään kofeiinipitoista ja urheilen päivittäin vähintään 1h työmatkapyöräilyä (ja usein siis tämän päälle vielä juoksutreenejä, lasten kanssa touhaamista ja mitä nyt milloinkin).
En pidä työstäni. Olen varhaiskasvatuksen parissa. Olen ylikuormittunut siitä melusta ja ihan vain siitä että en haluaisi sitä työtä enää tehdä. Olen umpikujassa, koska varhaiskasvatuksen opena en voi oikein muutakaan työtä tehdä, ellen uudelleen kouluttaudu. Opiskelelijaksi taas ei ole varaa jäädä.
Mutta unettomuuteen palatakseni, ottaisin mielellään kaikki keinot apuun.
Melatoniiniä ostin, en ole vielä kokeillut. Äitini suositteli panadolia?!? Mitäs vielä?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi säännollinen masislääkitys. Mullakin unettomuus palannut vuosien jälkeen. Kroppa ja hermosto jatkuvassa hälytystilassa stressin takia. Pitää varmaan käydä lääkärissä. Kaikki muut keinot käytetty. Ketipinoreita olen kokeillut, mutta en ole saanut siitä apua unettomuuteen. Niistä tulee lähinnä ontto olo, muttei väsytä. Viime kerralla ssri-lääkityksestä oli apua.
Minulla toimii parhaiten vanhanaikainen väsyttävä allergialääke, siis antihistamiini jonka sivuvaikutuksiin kuuluu väsymys ja uneliaisuus. Saa apteekista ilman reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuus on kamalaa. Olen kärsinyt siitä jo yli kymmenen vuotta ja puhunut siitä lääkäreille jo silloin.
Ne "apukeinot" ovat aina samat: tuupataan käteen joku lehtinen unihygieniasta ja toistellaan että syö hyvin, liiku, vähennä tai lopeta kofeiininkäyttä jaadidaa. Mikään ei auta, ei melatoniini, ei ahdistus- tai masennuslääkkeetkään, saati sitten nämä itsehoitokeinot. Kai nyt tajuan ilman neuvojakin kokeilla ensimmäisenä niitä juttuja jotka voin itse tehdä.
Ongelma on aika pitkälti se, että minun täytyy olla aivan totaalisen poikki ennen kuin voin nukkua, jos silloinkaan, muuten mieli valvottaa. Välillä voin tuntea että nyt en enää jaksa pitää silmiä auki, mutta kun yritän nukkua niin ei siitä tulekaan mitään.
Ikävä kyllä itselläni ei ole mitään neuvoja jotka olisivat auttaneet, mutta jos jollain olisi jotain uutta niin kuulisin mielelläni.
En käyttäisi uni- tai masennuslääkkeitä tms. kemiallista nukutusta muuten kuin absoluuttisena viimeisenä keinona, ja silloinkin vain lyhyissä jaksoissa. Melatoniini voi edesauttaa nukahtamista jos nukahtamisen edellytykset ovat muuten kunnossa, mutta itselläni nekin aiheuttivat sellaista 'krapulaista' oloa, varsinkin jos en saanut tarpeeksi kauan unta niiden ottamisen jälkeen. Ei kannata ohjeita enempää tai pidempään niitä käyttää, se saattaa vaikuttaa omaan unihormonin tuotantoon ja tehdä ongelmistasi vielä pahempia. Unilääkkeet ovat vielä karmeampia - olo on kuin sumussa, ja masennuslääkkeet saavat kaiken tuntumaan vain entistä masentavammalta. En voi suositella ellei elämä zombina kuulosta houkuttelevalta.
Ongelmasi ei ole todennäköisesti unettomuus, se on vain oire. Kehon tapa kertoa että nyt on jotain pielessä. Sen sijaan että yrittäisit lääkitä itsesi turraksi niin pyri muuttamaan kehyksiä jotka ovat ongelman syntyyn vaikuttaneet tai sen aiheuttaneet.
Itselläni oli myös erittäin vakavia unettomuusjaksoja stressaavaksi muuttuneen työn vuoksi, jossa en viihtynyt enää ollenkaan. Tilanne meni niin pahaksi että minun oli vaikeaa nukahtaa koska aamulla täytyi herätä taas töihin. Näin jatkuvia erilaisia töihin liittyviä painajaisia. Heräilin öisin paniikissa koska minusta tuntui etten voinut hengittää. Lopulta pelkäsin etten heräisi aamulla ajoissa vaan nukkuisin pommiin, yms. Välillä olin nukahtaa kesken työpäivien, olin henkisesti ja fyysisesti todella umpikujassa. Olin ajoittain niin epätoivoinen että olisin halunnut vain luovuttaa ja kuolla. En ole itsetuhoinen mutta pitkään jatkunut unettomuus tekee ihmisestä raunion.
Kävin pariin otteeseen työterveydessä psykologin juttusilla. Hän suositteli unipäiväkirjaa, kirjoittamaan mieltä painavat asiat ja päivän murheet ylös, sekä huolehtimaan muutenkin unihygieniasta. En kokenut saavani oikein tarvitsemaani apua sieltä, tuntuu ettei otettu oikein tosissaan. Otin muutaman kerran päivän tai kaksi saikkua kaikkein vaikeimpien hetkien yli. Jotenkin sain psyykattua itseäni ja pikkuhiljaa pääsin eroon paniikkikohtauksista, ja onnistuin rauhoittumaan jotta sain edes jotenkin nukutuksi. Kaikkein pahinta unettomuuden ja sitä seuraavan henkisen romahtamisen hoidossa on että avun hakeminenkin ja itsensä hoitaminen on erittäin vaikeaa koska on niin väsynyt ettei tahdo edes jaksaa tehdä asialle mitään.
Lopulta päätin irtisanoutua silloisesta työstäni vaikka pääsinkin pahimman vaiheen ylitse. Olin kuitenkin hyvin vähällä palaa loppuun, ja henkisesti ja fyysisesti uupunut. Se työ ei tuonut minulle enää mitään hyvää oloa, pikemminkin se oli myrkynjuontia. Vaikka taloudellisesti se oli sillä hetkellä fiasko niin en kadu hetkeäkään että tein ratkaisuni. Mikään ei ole tärkeämpää kuin terveys. Töitä on aina tarjolla jos on valmis ja kykenevä tekemään, ensin täytyy kuitenkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaantunut elimistö käy ylikierroksilla. Vaikka tuntuu, että hikilenkki tai rankka urheilu olisi hyväksi, niin oikeasti se lisää kierroksia. Voitko vaihtaa niitä juoksulenkkejä johonkin rentoutushatjoitukseen, joogaan tms? Elimistön kierroksia pitää saada alas, jotta nukkuminen olisi helpompaa.
Unilääkkeet ovat vain ensiapu. Junan vessa -Tenox voi aiheuttaa riippuvuutta.
Seksi
mies52v