Mikset vaan ala elää sellaista elämää, jota tahdot elää?

Minä elän juuri niinkuin haluan. Kaikkia se ei miellytä, vaikken kenenkään varpaille kulkiessani tallailekaan. Vaatii aika paljon selkärankaa elää siten kuin haluaa, aina löytyy panettelijoita ja kadehtijoita. Mutta kyllä elän, ja sen on mahdollistanut se tosiasia että lakkasin välittämästä siitä mitä muut ovat mieltä.

PS. Jos olosuhteet ovat perseestä, muuta niitä!

No jos se unelmaelämä nyt vaan on miljonäärin elämää? Tässä kysyttiin unelmaelämää, eikä "mihin voit tyytyä"- elämää. Varsinkin kun olen itse sairastellut monta vuotta ja kituuttanut enemmän tai vähemmän toimintakyvyttömänä, niin kyllä se raha vaan kummasti helpottaisi elämää- oon jo muutenkin kyllästynyt olemaan koko ajan väsynyt, vaikken edes tekisi mitään, niin sitten jos tervehdyn ja menen töihin niin tulen silti olemaan aina väsynyt, koska nykyisin töitä on tehtävä voimiensa äärirajoilla, mitä nyt olen sivusta seurannut. Ja kaikki on niin kallista, että tulojen täytyy olla todella hyvät, että voisi elää edes vähänsinnepäin-unelmaelämää ilman että tarvitsee olla koko ajan stressaantunut.

Puhutaanko tässä nyt unelmista, vai tavoitteista?

Tavoittet ovat niitä mihin pyritään ja jotka halutaan oikeasti toteuttaa. Unelmat taas ovat jotakin aivan muuta.

Itse en oikeassa elämässä halua elää unelmiani. Ne ovat vain unelmia. Silti minulla tavoitteita joita pyrin saavuttamaan ja joita olen saavuttanut.

Tämä keskustelu on vähän hämärä, kun jotkut puhuvat unelmista ja jotkut tavoitteista. Ja tavoitteista puhuvat syyttävät luusereiksi niitä, jotka puhuvat unelmistaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:20"]

on vähän liian helppoa mussuttaa ettei voi elää unelmaelämää koska ei ole miljonääri. Sysätään se vastuu omasta pahoinvoinnista johonkin muualle. Miksi asettaa ne unelmat ja tavoitteet niin korkealle, ettei niitä voi tämän elämän aikana saavuttaa? Toi on just tuollainen perusluuseriasenne, jos kaikkea ei saa ilmaiseksi niin mitään ei kannata yrittää. 

[/quote]

Missä välissä olen sanonut, että voin pahoin tai että en ottaisi vastuuta elämästäni? Ja kertooko yli sadan tonnin omaisuuden kerryttäminen kolmevitosena kovalla työnteolla perusluuseriasenteesta, että "jos kaikkea ei saa ilmaiseksi niin mitään ei kannata yrittää"? Just.

Mä olen tyytyväinen elämääni ja olen tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että elämäni olisi jatkossakin mukavaa. Siksi olen tehnyt töitä ja kerännyt omaisuutta, joka tuo mukavaa turvallisuudentunnetta ja mahdollistaa pienimuotoiset unelmat kuten kauniin kodin, kivat harrastukset ja paljon matkustelua. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi päiväuneilla täydellisestä ökyökyelämästä. Siitä tässä ketjussa kaiketi oli kysymys. Kuolluthan sellainen ihminen on, jolla ei ole saavuttamattomia unelmia. Ja ihan typerä tulla jeesustelemaan jonnekin mammapalstalle jotain kokoomuslaista märkää unta, että kaikki unelmat on mahdollisia toteuttaa kunhan vaan yrittää tarpeeksi. Joillekin on joillekin ei ole. Riippuu myös todella paljon millaisista unelmista puhutaan. Niistä toteutettavissa olevista vai sitten näistä täysin absurdeista hassutteluista, joita tämä prinsessa Madeleine -esimerkkikin edustaa.

Moni tässä ketjussa tahtoo rahaa ilmeisesti matkustellakseen, ostaakseen asioita (talo, moottoripyörä, käsilaukkuja) ja toteuttaakseen itseään. Mä en ihan tajua tätä. Mä ottaisin mieluummin aikaa kuin rahaa. Koska jos on aikaa, voi matkustaa hitaammin ja halvemmalla, voi opetella itse korjaamaan moottoripyörän ja säästää rahaa ja voi löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin käsilaukut.

Ihmiset käyttävät uskomattoman paljon aikaa elämästään siihen, että he käyvät töissä ostaakseen asioita ja samalla valittavat siitä että ei ole aikaa ystäville, perheelle, harrastuksille tai itsensä toteuttamiselle tai mille tahansa.

Me ollaan mietitty mikä elämässä on meille oikeasti tärkeää (matkustelu, liikunta ja yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa) ja nipistetty muut kulut minimiin. Kannattaa googlettaa ERE ja miettiä olisiko se jotain sellaista mihin itsekin pystyisit.

Minä olen unelmaelämässäni kuuluisa laulaja tai näyttelijä tai arvostettu tiedemies.

Mitään näistä en oikeassa elämässä haluaisi olla. En pidä huomioin keskipisteenä olemisesta, ja nautin pienistä ja vaatimattomista asioista sekä rauhallisesta ja leppoisasta elämästä. Kaikkia niitä asioita en saa mitä haluaisin, esim. terveyttä. Omiin lähtökohtiini nähden olen kuitenkin saavuttanut elämässäni varsin paljon ja siitä olen iloinen.

No mä haluaisin rahaa siksi, ettei monilta osin tarvitsisi murehtia lainkaan tulevaisuudesta- ainoastaan siitä, että minä päivänä mahtaa kuolla. Moni terveysongelmakin ehkäistyy ja ratkeaa rahalla. Ei tarvitsisi olla riippuvainen kenestäkään. Ja kyllä se vaihtelu vain on ainakin mulle elämässä tärkeää (ja tätä saisi esim. jos voisi matkustella eri paikkohin tai omistaisi asuntoja eri puolilla maailmaa). Ja rahallahan sitä vapaa-aikaa vasta saakin, ei suinkaan työnteolla- en ainakaan itse haaveile erityisesti minkään asioiden ostamisesta vaan yllämainituista asioista, ja kuten joku otsikko yksi päivä osui silmään, nykyajan köyhyys on kokemusten eikä ruoan puutetta. Joo, jos ei saisi ruokaa niin asiat olisi vielä kurjemmin, mutta selvästikään pelkkä säännöllinen ruokailu ei tee ihmistä onnelliseksi.

Minä en missään tapauksessa haluaisi elää mitään ökyelämää, en oikein edes ymmärrä, mikä siinä voisi viehättää muita vastaajia. Haluaisin tehdä luovaa työtä vapaasti ja opiskella uusia asioita vielä vanhanakin, ja asua leppoisasti perheeni kanssa ja juoda punaviiniä omassa puutarhassa. Käsilaukkuja voisin käydä vaikka kirpiksellä myymässä, niitä on jo liikaa. :)

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:55"]

Minä en missään tapauksessa haluaisi elää mitään ökyelämää, en oikein edes ymmärrä, mikä siinä voisi viehättää muita vastaajia. Haluaisin tehdä luovaa työtä vapaasti ja opiskella uusia asioita vielä vanhanakin, ja asua leppoisasti perheeni kanssa ja juoda punaviiniä omassa puutarhassa. Käsilaukkuja voisin käydä vaikka kirpiksellä myymässä, niitä on jo liikaa. :)

[/quote]

No, jos sulla olisi tarpeeksi rahaa, niin voisit tehdä sitä luovaa työtä vapaasti (ilmeisesti nyt et voi) tarvitsematta murehtia toimeentulosta. Siihenkin tarvittaisiin jo aika paljon sitä rahaa.

En ole älykäs, en kaunis enkä lahjakas missään eikä minulla ole intohimoja mitään spesifiä alaa kohtaan, joka voisi minut tehdä rikkaaksi. Mut on tuomittu kulkemaan tylsää, suomalaista, pienituloista tietä. Unelmani on olla rikas ja pyrin sitä kohti lottoamalla ja ostamalla silloin tällöin raaputusarpoja. Olen rakastunut mieheen, joka tienaa vähemmän kuin keskiverto suomalainen.

Olen hyväksynyt rajallisuuteni, enkä tappele sitä vastaan. Rouva Fortuna muistaa mua, jos näkee niin tarpeelliseksi.

Minä olin levoton ja tyytymätön vuosikausia. Opiskelin, työskentelin, suoritin elämääni. Olin oravanpyörässä: ansaitsin rahaa ostaakseni jotakin turhaa van päästäkseni ostamaan seuraavaksi jotain muuta. Halusin sitä, tätä ja tuota eikä mikään ollut kylliksi.

Kunnes pysähdyin ja tarkastelin, mikä tässä elämässä onkaan minulle tärkeää. Lopetin materialistisen elämän ja säästin rahaa, sitten lopetin kuluttavan työni. Nyt olen kotirouvana ja elän unelmaani. Lenkkeilen, kokkailen ja puuhastelen mitä mieleen juolahtaa. Elän säästöilläni ainakin toistaiseksi. Olen vihdoinkin onnellinen! Lisäksi minulle tuo turvallisuuden tunnetta se, etten ole kiinni materiassa tai tavaroissa. Jos kodissani syttyisi vaikka tulipalo, ottaisin koiran mukaani ja lähtisin ulos. Mitään tavaroita en jäisi kaipaamaan. En omista mitään korvaamatonta materiaa, jota ei vakuutuskorvauksista saisi hankittua.

Asunnon osakekirjakin on pankissa säilössä, koska on lainan vakuutena. Tiedostot ja valokuvat ovat pilvipalvelimella, eli tietokoneen rikkoutuminenkaan ei olisi katastrofi. Rakastan läheisiäni, elääkseni tarvitsen myös ruokaa ja katon pääni päälle. Niin yksinkertaista se on.

Tulipa siirappista tekstiä! Mielestäni ihmisten pitäisi käyttää enemmän aikaa haaveiluun ja uskaltaa tehdä töitä haaveidensa eteen. Minä sain rohkeutta elämänmuutokseen Ylen Viimeiset sanani -sarjasta. Entä jos minulle kerrottaisi huomenna sairastavani parantumatonta sairautta, elinaikaa puoli vuotta? Se sai minut ajattelemaan. Ennen ensimmäinen ajatukseni olisi ollut suru siitä, miksen uskaltanut ELÄÄ. Uskaltakaa tekin!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:31"]Nykyinen tilanne on ihan hyvä kompromissi ja pitäähän ihmisellä haaveita olla.[/quote]

Nyt sanoit tärkeän asian. Itseäni v*tuttaa raskaasti, kun ei ole enää haaveita. Ainoa haave olisi päästä varhain eläkkeelle, mutta se varmaan järjestyy kun alkaa "sairastelemaan" tuossa ennen kuudettakymmenettä ikävuotta. Ei ole mitään järkeä polttaa itseään töillä loppuun nyt vain siksi, että voi sitten istua pää pipinä pyörätuolissa kuusvitosena.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 15:05"]

Tulipa siirappista tekstiä! Mielestäni ihmisten pitäisi käyttää enemmän aikaa haaveiluun ja uskaltaa tehdä töitä haaveidensa eteen. Minä sain rohkeutta elämänmuutokseen Ylen Viimeiset sanani -sarjasta. Entä jos minulle kerrottaisi huomenna sairastavani parantumatonta sairautta, elinaikaa puoli vuotta? Se sai minut ajattelemaan. Ennen ensimmäinen ajatukseni olisi ollut suru siitä, miksen uskaltanut ELÄÄ. Uskaltakaa tekin!

[/quote]

Mä olen ihan oma-aloitteisesti monesti miettinyt, että mitä tekisin jos olisi vain vähän elinaikaa, ja olen todennut, että kun joutuu koko ajan köyhäilemään niin ei tunnu että olisi tehnyt elämällään mitään mielekästä. Minustakaan ei mitään kuuluisaa ja hyödyllistä tiedemiestä tule, niin olisipahan sitten edes nauttinut elämästä tyhjäpäisesti, mikäli sitä rahaa olisi.

Mun unelmaelämääni olisi elää syvästi rakastamani miehen kanssa hyvässä parisuhteessa, ensin yhdessä kokien kaikenlaista mukavaa, mikä yksin tai jonkun puolituttujen seurassa on kamalan tylsää ja mitä ystävät taas haluavat tehdä (esim. matkustelu), perustaa jossain vaiheessa perhe, kunnostaa omakotitaloa ja sen pihaa kivaksi. Omakotitalo siksi, että oma puutarha on yksi suurimpia haaveitani.

No tuota miestä ei ole löytynyt, yksin mulla ei tule olemaan ikinä varaa asua omakotitalossa edes vuokralla ja ilman miestä ei tuo perheen perustaminenkaan onnistu. Yksin matkustelua ja muuta harrastamista olen kokeillut, mutta ei todellakaan ole mun juttu. Kohta mulla alkaa tulla ikä vastaan, joten voi olla että tämä unelma jää kokonaan toteutumatta.

Enkä oo mikään kotona nyhjäävä peräkammarintyttö, vaan liikun aktiivisesti paikoissa, joissa tutustuu uusiin ihmisiin, olen käynyt kymmenillä nettitreffeillä jne. Tutustunutkin niin todella mahtaviin ihmisiin. Yrittänyt useita kertoja seurustellakin, siinä toivossa, että kyllä tää tästä "ihan kivasta" vielä syvenee kunhan tutustutaan kun tää on kuitenkin niin hyvä ja kunnollinen mies ja kiva (ei se syvene, ne suhteet ovat aina kaatuneet ennemmin tai myöhemmin). Mutta en valitettavasti ole törmännyt vieläkään kehenkään, kenen kanssa kiinnostus olisi ollut aidosti molemminpuolista. Miehet kyllä ihastuvat minuun helposti, mutta eivät valitettavasti he, ketä kohtaan itselläni olisi ollut tunteita :(

Tuosta jäi lause kesken, piti siis kirjoittaa "mitä ystävät taas haluavat tehdä perheidensä tai omien kumppaneidensa kesken"

Ihan sääliksi käy tätä ketjua lukiessa, kuinka monen elämä pyörii rahan ympärillä. Ettekö mistään muusta haaveile, oikeasti?!

No en mä haaveile rahasta, vaan sitä, mitä sillä voisi tehdä. Aika tylsää pyöriä jossain kirjastossa ja lähimetsässä koko ikä vain siksi kun ne ovat harvoja ilmaisia tekemisen kohteita.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 16:12"]

Ihan sääliksi käy tätä ketjua lukiessa, kuinka monen elämä pyörii rahan ympärillä. Ettekö mistään muusta haaveile, oikeasti?!

[/quote]

Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jossa aikaa voi mielin määrin käyttää itselleen tärkeisiin juttuihin. Ei se raha itsessään onnelliseksi tee, mutta se vapauttaa toteuttamaan itseään. Minulle esimerkiksi matkustelu, liikunta ja vähäosaisten auttaminen ovat tärkeitä. Eli jos olisi rahaa, niin keskittyisin pelkästään näihin juttuihin. Nyt suurimman osan tehokkaasta peliajasta vie työnteko, joka sekin on onneksi ihan mukavaa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 16:21"]

No en mä haaveile rahasta, vaan sitä, mitä sillä voisi tehdä. Aika tylsää pyöriä jossain kirjastossa ja lähimetsässä koko ikä vain siksi kun ne ovat harvoja ilmaisia tekemisen kohteita.

[/quote]

Juuri näin. Rahan puute estää minuakin elämästä siten kuin haluaisin. Ei sitä rahaakaan ihan älyttömästi tarvitsisi olla, en mä haaveile olevani ökyrikas.

Koska mulla on ex, jonka elämäntehtävä on kiusata ja vainota. Elän näissä puitteissa, jos en muuta Suomesta ja sitten en taas voisi elää sitä elämää jota haluan, koska rakastan kotipaikkaani.