Mikset vaan ala elää sellaista elämää, jota tahdot elää?

Ohoh, minä olen tehnyt paljon töitä unelmien eteen. Ja paljon oon saanutkin, vaikka ne unelmat muuttuu ja kasvaa aina. Mutta pitää nähdä mahdollisuudet, ei vain esteitä. 

Kerron, miten ne kaipaamanne rahat hankitaan.

Tunnen miehen, jonka unelma oli olla yrittäjä. Hän hankki kykyjään tukevan koulutuksen, keräsi työkokemusta ja perusti yrityksen. Keksi ja kehitteli itse yrityksen tuotteet. Alkuun oli raskasta, mies kävi kotona lähinnä nukkumassa, lomia ei voinut pitää, taloudellisesti oli tiukkaa. Mutta mies koki kuitenkin tekevänsä töitä itselleen ja nautti siitä enemmän kuin pitkistä lomista.

Vuodet kuluivat, yritys kasvoi ja kehittyi. Välillä oli lama-aika, mutta kun mies ei ostellut yrityksen nimiin turhia lapinmökkejä ja huvijahteja, lamastakin selvittiin ilman irtisanomisia.

Lopulta yritys oli alallaan markkinajohtaja Suomessa. Mies sai yrityksestä hyvän ostotarjouksen. Niin hyvän, että summalla hän takaisi viisaasti sijoittamalla vielä lastensa ja lastenlastensakin tulevaisuuden.

Mies myi. Nyt hän voi, kohtuujärjen rajoissa, tehdä elämässään, mitä haluaa. Koko yrittäjänelämänsä ajan hän koki elävänsä unelmaa. Nyt hän kokee elämässäön muutenkin onnistuneensa ja voi harrastaa, matkustella, tehdä sitä mistä nauttii. Hänellä on rinnallaan nuorena löydetty puolisonsa ja muu perheensä.

Eli näin(kin) voi elää elämänsä unelmat tosiksi.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:06"]

[/quote]

[/quote]

Olishan se hienoa, jos tuollaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen, mutta miten ihmeessä se onnistuu? Ottaen siis huomioon, että tuossa elämäntyylissä ei ole aikaa palkkatyölle? Vinkkejä otan toki vastaan! 

[/quote]

Ensin hankit sen rahan, millä tuollaisen elämän voi kustantaa.

[/quote]

Hyvä idea! Kerrotko vielä, kuinka se raha hankitaan? Ja sanotaan nyt vielä selvennykseksi, että en ole töitä vieroksuva yhteiskunnan loinen. Olen kouluttautunut maisteriksi ja tehnyt valmistumiseni jälkeen katkeamatta töitä (joskus useampaakin päällekäin) nyt kolmevitoseksi. Olen asuntolainani maksanut (oma osuuteni asunnon arvosta on pikkuisen päälle 100 000,-) ja säästänyt vielä kymppitonnin pahan päivän varalle. Miten hankin vielä sanotaanko vaikka kymmenen miljoonaa euroa, jotta voin toteuttaa unelmani?

[/quote]

Et voi odottaa, että saat valmiin toimintaehdituksen tuntemattomalta! Sinä itse tiedät, mitä osaat, missä olet hyvä, missä voit muuttaa osaamisesi miljooniksi.

Tuo, että todellakin odotat ensin kustantajaa, sitten rahavirran hankintatavan ehdottajaa ulkopuolelta, kertoo minulle, että et ihan tosissasi sittenkään tahdo elämää, josta aiemmin kerroit. :)

Hyvinhän olet pärjännyt tähän asti. Ehkä tuollainen tavallisempi elämäntyyli on sittenkin se, mihin olet energiasi sijoittanut ja johon olet panostanut?

[/quote]

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Olen hyvin pitkälle realisti, joka ymmärtää rajansa. Eiköhä se tosiaan kerro jo aika paljon realismistani, että olen kymmenessä vuodessa työnteollani kerännyt yli sadan tonnin omaisuuden ja ymmärrän, kuinka mahdotonta olisi kerätä vielä sata kertaa enemmän?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:32"]

Jos kroppa toimisi, niin eläisin. Elämäni olisi täydellistä jos voisin tulla raskaaksi, harmi vaan ettei tasan käy onnenlahjat.

[/quote]

Komppaan. Eläisin sellaista elämää, jos fysiikka antaisi periksi. Mutta monet sairaudet ja taudit ovat runnelleet elimistöni sellaiseksi, että tarvitsen apukeinoja päästäkseni edes liikkeelle.

Hoitokeinoja ei vammoilleni ole ja minusta ei enää liikkuvaa saa mikään lääketiede.

Voisi tuollaiselle yrittäjälle käydä huonostikin. Mä tiedän parikin tarinaa missä kävi huonosti ja yrittäjä jäi vuosikausiksi velkavankeuteen vaikka kaikki meni.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:53"]

Voisi tuollaiselle yrittäjälle käydä huonostikin. Mä tiedän parikin tarinaa missä kävi huonosti ja yrittäjä jäi vuosikausiksi velkavankeuteen vaikka kaikki meni.

[/quote]

On myös yrittäjiä, jotka epäonnistumisen jälkeen aloittavat uudelleen ja tienaavat miljoonia.

On vaikeasti vammaisia, jotka vammastaan huolimatta toteuttavat unelmiaan. Kuten Steven Hawking tai Helen Keller.

On tekijöitä ja on nurisijoita. Itse päätät, kumpaan ryhmään kuulut. Päätä ei kannata hakata seinään tietenkään, jos yksi asia ei onnistu, yritetään toista.

Tuskin kellään mitkään ihannelähtökohdat on, jos ei ole joku Paris Hilton tai rajanaapurin rinsessa. Mutta ei sillä ainakaan mitään saavuta, että nurisee, kun en mä ole tuo, haluisin mutta kun en ole... No et olekaan. Ole sinä ja tee se, mitä voit siitä tilanteesta ponnistaen, jossa nyt olet.

Minä voin sanoa hyvällä omalla tunnolla eläväni sellaista elämää, jota haluan elää. Olen naimisissa unelmieni miehen kanssa, meillä on unelmieni asunto ja matkustellan paljon sellaisissa maissa joissa olen aina halunnutkin matkustaa. Lapsia meillä ei ole eikä tule ja molemmilla on hyvät tulot. Pari vuotta sitten ajoin moottoripyöräkortin, koska niin halusin ja nyt tallissa onkin jo neljä moottoripyörää.

Miljoonia meillä ei ole, mutta tuloja sen verran, että tämä unelmien mukaan eläminen on mahdollista. Toki voisin haaveilla olevani miljonääri ja ostavani oman saaren Karibialta, mutta toistaiseksi riittää, että pääseen asumaan hienoissa hotelleissa siellä Karibialla.

Olen elämässäni oppinut kantapään kautta, että henki voi olla hiuskarvan varassa. Sen takia haluan elää ja kokea asioita juuri nyt, koska koskaan ei tiedä milloin kaikki loppuu. Järjetöntä tuhlaamista emme kuitenkaan harrasta, vaan sukanvarteen jää aina jotain myös pahan päivän varalle, ts. meiltä molemmilta löytyy sijoitussalkut vanhuuden tai sairauden varalle.

Aloittaja kysyy "mikset vaan ala elää haluamaasi elämää?" Hän ei siis kysy, miksi et ensin opiskele ja tee töitä 30 vuotta saadaksesi mitä haluat.

Näin ollen kaikki täällä annetut ohjeet, että ihmisen pitäisi ponnistella vuosia saavuttaakseen tavoitteensa eivät ole linjassa ap:n kysymyksen kanssa.

Minun unelmaelämääni olisi, ettei tarvitsisi koskaan käydä töissä. Onnistuisihan se, jos ryhtyisin yhteiskunnan elätiksi, mutta se taas ei ole osa unelmaani. Koska minulla ei ole sellaisia summia tilillä, että voisin jättäytyä työelämästä, niin en koskaan saa mitä eniten haluaisin.

Elättäjän hankkiminen on kovaa työtä! Pidettävä itsensä koko ajan edustuskunnossa. Makkarat vyötäröllä ei käy eikä voi olla huonoja päiviä. 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:53"]

Voisi tuollaiselle yrittäjälle käydä huonostikin. Mä tiedän parikin tarinaa missä kävi huonosti ja yrittäjä jäi vuosikausiksi velkavankeuteen vaikka kaikki meni.

[/quote]

On myös yrittäjiä, jotka epäonnistumisen jälkeen aloittavat uudelleen ja tienaavat miljoonia.

On vaikeasti vammaisia, jotka vammastaan huolimatta toteuttavat unelmiaan. Kuten Steven Hawking tai Helen Keller.

On tekijöitä ja on nurisijoita. Itse päätät, kumpaan ryhmään kuulut. Päätä ei kannata hakata seinään tietenkään, jos yksi asia ei onnistu, yritetään toista.

Tuskin kellään mitkään ihannelähtökohdat on, jos ei ole joku Paris Hilton tai rajanaapurin rinsessa. Mutta ei sillä ainakaan mitään saavuta, että nurisee, kun en mä ole tuo, haluisin mutta kun en ole... No et olekaan. Ole sinä ja tee se, mitä voit siitä tilanteesta ponnistaen, jossa nyt olet.

[/quote]

Väitätkö että Stephen Hawking elää unelmaelämäänsä? Juuri sellaista jota aina on halunnutkin elää?

Elämässä voi saavuttaa paljon ja tehdä hienoja asioita, vaikkei juuri sitä omaa unelmaansa pystyisikään elämään.

Minunkin unelmaelämääni kuuluisi se, että olisi rahaa tehdä ihan mitä haluaa ja olla tekemättä mitä haluaa. Jotenkin luulen, että jos pääsen tuohon pisteeseen esim. 65- vuotiaana niin se ei enää tunnu ihan samalta..joten sen vuoksi en voi alkaa unelmaelämääni, raha tekee onnelliseksi ja rahanpuute onnettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:05"]

Aloittaja kysyy "mikset vaan ala elää haluamaasi elämää?" Hän ei siis kysy, miksi et ensin opiskele ja tee töitä 30 vuotta saadaksesi mitä haluat.

Näin ollen kaikki täällä annetut ohjeet, että ihmisen pitäisi ponnistella vuosia saavuttaakseen tavoitteensa eivät ole linjassa ap:n kysymyksen kanssa.

Minun unelmaelämääni olisi, ettei tarvitsisi koskaan käydä töissä. Onnistuisihan se, jos ryhtyisin yhteiskunnan elätiksi, mutta se taas ei ole osa unelmaani. Koska minulla ei ole sellaisia summia tilillä, että voisin jättäytyä työelämästä, niin en koskaan saa mitä eniten haluaisin.

[/quote]

Totta. En minä halua elää vuosikausia tehden työtä, että jos vaikka tuurilla pääsisin isoihin rahoihin kiinni viiskymppisenä. Ei sellainen ole mun UNELMAELÄMÄÄ mitä ap aloituksessaan peräsi. Sitä paitsi mä olen opiskellut ja tehnyt töitä ja nähnyt valtavasti vaivaa saadakseni unelmaelämäni mutta en saanut enkä enää pysty aloittamaan koko ruljanssia uudelleen sillä aika on muuttunut niin paljon, että se mun unelmani on nykyisin vielä paljon kauempana kuin mitä oli silloin kun sitä aloin tavoittelemaan.

Minä haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti. Haluaisin keräillä, metsästää ja kalastaa sekä viljellä kasveja ja kasvattaa eläimiä omassa pihassa. Haluaisin opiskella kasvilääkintää ja kalevalaista jäsenkorjausta, haluaisin värjätä lankoja kasviväreillä, haluaisin hillota, hiostaa, kuivattaa, mehustaa, savustaa, leipoa ja panna olutta. Haluaisin säilöä kunnolliseen maakellariin, haluaisin syödä kausiruokaa. Haluaisin myös neuloa, kutoa, karstata, kehrätä, käyttää ekologisia vaatteita.

Miksikö ei? Tilaa on, mutta niin on lainaakin. Unelma vaatisi myös isoja investointeja. Laina on pakko maksaa enkä muutenkaan elätä toivetta, että voisin elää ilman rahaa. Omavaraisuuskin on sellainen unelma, joka ei toteutunut ennenvanhaankaan täydellisenä kellään eikä varsinkaan yhden naisen voimin. Töissä on siis käytävä, jotta saan rahaa ja voin elää edes murto-osan unelmastani.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:53"]

Voisi tuollaiselle yrittäjälle käydä huonostikin. Mä tiedän parikin tarinaa missä kävi huonosti ja yrittäjä jäi vuosikausiksi velkavankeuteen vaikka kaikki meni.

[/quote]

On myös yrittäjiä, jotka epäonnistumisen jälkeen aloittavat uudelleen ja tienaavat miljoonia.

On vaikeasti vammaisia, jotka vammastaan huolimatta toteuttavat unelmiaan. Kuten Steven Hawking tai Helen Keller.

On tekijöitä ja on nurisijoita. Itse päätät, kumpaan ryhmään kuulut. Päätä ei kannata hakata seinään tietenkään, jos yksi asia ei onnistu, yritetään toista.

Tuskin kellään mitkään ihannelähtökohdat on, jos ei ole joku Paris Hilton tai rajanaapurin rinsessa. Mutta ei sillä ainakaan mitään saavuta, että nurisee, kun en mä ole tuo, haluisin mutta kun en ole... No et olekaan. Ole sinä ja tee se, mitä voit siitä tilanteesta ponnistaen, jossa nyt olet.

[/quote]

Väitätkö että Stephen Hawking elää unelmaelämäänsä? Juuri sellaista jota aina on halunnutkin elää?

Elämässä voi saavuttaa paljon ja tehdä hienoja asioita, vaikkei juuri sitä omaa unelmaansa pystyisikään elämään.

[/quote]

Eiköhän hän niistä lähtökohdista, jotka elämä hänelle antoi, ole rakentanut omanlaistaan unelmaa. Varmasti hänkin haluaisi olla fyysisesti terve. Mutta niistä lähtökohdista, joita ei voi muuttaa, hän on lähtenyt toteuttamaan sellaisia unelmia, joita on voinut saavuttaa. Tuskin kukaan saa sellaista menestystä, ohos, hupsista vaan, sattumalta vaan sen eteen on täytynyt tehdä töitä. Ja wnsin on täytnyt olla unelma päämäärästä.

Unelmatkin kannattaa asettaa sen mukaan, mikä on fyysisten rajojen sallimissa rajoissa. Varmasti Hawkingkin haluaisi olla fyysisesti terve. Mutta sen sijaan, että olisi jäänyt johonkin hoitolaitokseen asiaa itkemään, hän on löytänyt omat vahvuutensa ja luonut itselleen toisella tapaa mielekkään, mielenkiintoisen elämän.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:53"]

Voisi tuollaiselle yrittäjälle käydä huonostikin. Mä tiedän parikin tarinaa missä kävi huonosti ja yrittäjä jäi vuosikausiksi velkavankeuteen vaikka kaikki meni.

[/quote]

On myös yrittäjiä, jotka epäonnistumisen jälkeen aloittavat uudelleen ja tienaavat miljoonia.

On vaikeasti vammaisia, jotka vammastaan huolimatta toteuttavat unelmiaan. Kuten Steven Hawking tai Helen Keller.

On tekijöitä ja on nurisijoita. Itse päätät, kumpaan ryhmään kuulut. Päätä ei kannata hakata seinään tietenkään, jos yksi asia ei onnistu, yritetään toista.

Tuskin kellään mitkään ihannelähtökohdat on, jos ei ole joku Paris Hilton tai rajanaapurin rinsessa. Mutta ei sillä ainakaan mitään saavuta, että nurisee, kun en mä ole tuo, haluisin mutta kun en ole... No et olekaan. Ole sinä ja tee se, mitä voit siitä tilanteesta ponnistaen, jossa nyt olet.

[/quote]

Väitätkö että Stephen Hawking elää unelmaelämäänsä? Juuri sellaista jota aina on halunnutkin elää?

Elämässä voi saavuttaa paljon ja tehdä hienoja asioita, vaikkei juuri sitä omaa unelmaansa pystyisikään elämään.

[/quote]

Eiköhän hän niistä lähtökohdista, jotka elämä hänelle antoi, ole rakentanut omanlaistaan unelmaa. Varmasti hänkin haluaisi olla fyysisesti terve. Mutta niistä lähtökohdista, joita ei voi muuttaa, hän on lähtenyt toteuttamaan sellaisia unelmia, joita on voinut saavuttaa. Tuskin kukaan saa sellaista menestystä, ohos, hupsista vaan, sattumalta vaan sen eteen on täytynyt tehdä töitä. Ja wnsin on täytnyt olla unelma päämäärästä.

Unelmatkin kannattaa asettaa sen mukaan, mikä on fyysisten rajojen sallimissa rajoissa. Varmasti Hawkingkin haluaisi olla fyysisesti terve. Mutta sen sijaan, että olisi jäänyt johonkin hoitolaitokseen asiaa itkemään, hän on löytänyt omat vahvuutensa ja luonut itselleen toisella tapaa mielekkään, mielenkiintoisen elämän.

[/quote]

Ai. Minä kun luulin että puhutaan nyt ihan oikeista unelmista, eikä vain järkevistä unelmista ;)

Varmasti Hawking on joutunut sopeutumaan sairastuttuaan 21-vuotiaana. Ihan sama juttu meillä muilla vakavasti sairastuneilla. Aika rajulta kuulostaa, jos siinä samalla pitäisi unelmansakin muuttaa ja sopeuttaa.

Muuttaisitko itse unelmasi jos sairastuisit tässä jonain päivänä vakavaan sairauteen? Tuumaisit vaan tyytyväisenä, että nyt lähtökohtani ovatkin tämmöiset, joten muutanpa unelmani vastaamaan näitä lähtökohtia?

Itse unelmoin edelleen samanlaisista asioista kuin ennen sairastumista. Ei kaikkia unelmia ole edes tarkoitettu toteutettaviksi, ne on tarkoitettu vain piristämään elämää.

andy mccoysta tuli vuosia sitten joku tosi-tv ohjelma. siitä on jäänyt mieleen andyn vaimon sanat "kaiken voi saada jos tarpeeksi haluaa". näinhän se on.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:15"]

Juu, alankin elämään. Viruin vuosikymmenen masentuneena kotona, lapsia tuli hankittua jne. vaikka en oikeastaan edes niitä halunnut. Vasta kun päätin muuttaa pois, jättää lapset isälleen ja alkaa keskittymään itseeni, vointini parani välittömästi!

[/quote]

Jep, tämä on varmasti ratkaisu kaikkeen. Nyt kaikki unelmien tavoittelijat (naiset sekä miehet), vedotkaa masennukseen ja hylätkää lapsenne!

on vähän liian helppoa mussuttaa ettei voi elää unelmaelämää koska ei ole miljonääri. Sysätään se vastuu omasta pahoinvoinnista johonkin muualle. Miksi asettaa ne unelmat ja tavoitteet niin korkealle, ettei niitä voi tämän elämän aikana saavuttaa? Toi on just tuollainen perusluuseriasenne, jos kaikkea ei saa ilmaiseksi niin mitään ei kannata yrittää. 

Sattumien summana olen tehnyt elämäntyöni muussa  työssä kuin koulutukseni antaisi mahdollisuuden. Kuitenkin työni on ollut minulle tosi tärkeätä ja  olen myös tehnyt sen mielestäni hyvin.

Jossakin vaiheessa minulla oli kriisi asiasta, mutta satuin lukemaan  ajatelman: "Jos et voi tehdä sitä työtä, jota rakastat, niin rakasta sitä työtä jota teet."

Tämä ohje sopii muuhunkin elämään. En tarkoita, etteikö ihmisellä pitäisi olla unelmia, mutta oma elämäkin voi olla se paras, jos ei muuhun ole mahdollisuutta.

Olosuhteitaan ei voi valita, mutta unelmansa voi suhteuttaa niihin.

Synnyin perheeseen, jossa oli (ja on) alkoholismia, skitsofreniaa, masennusta ja toivottomuutta. Mun lähtöruutuni oli aika kaukana muista; tajusin sen viimeistään kun menin kouluun. Haaveet oli aika pieniä; makaronilaatikkoa ja puhtaat farkut. Mutta oikeasti tulin onnelliseksi todella pienestä ja säälin niitä lapsia, jotka ei osanneet iloita yhtään mistään. Ja niitä oli tosi paljon!

Teoriassa mun olisi pitänyt syrjäytyä jo lapsena. En suostunut. En vaan suostunut nöyrtymään. Tarrauduin niihin asioihin, joita mulla oli. Olin melko kaunis lapsi ja opettelin hyvän käytöksen. Ihmettelin, miten paljon ovia avautuu pelkästään sillä että siisti ja puhdas ja kohtelias. Imin kavereiden luona normaalia perhe-elämää. Päätin, että joskus mulla kaikki tämä; huuhteluaineelle tuoksuvia pyyhepinoja liinavaatekaapissa ja mustikkapiirakkaa sunnuntaisin. Harrastin joka ilta jotakin, vaikka rahaa ei ollut harrastuksiin laittaa. Kirjaston täti kuului parhaimpiin kavereihini.

Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas. Olin sukuni ensimmäinen maisteri.

En valmistunut erityisen hyväpalkkaiselle alalle. Silti joka tilipäivä pyörryttää se rahan määrä, joka ropsahtaa tilille. Nettona 2000e, kuvitelkaa! :D

Kaikki perheeseen liittyvät haaveet olen saanut toteen. On hyvä mies ja kaksi ihanaa lasta. Meillä on usein makaronilaatikkoa ja lapsilla puhtaat vaatteet.

Nyt voi jo haaveilla ihan utopistisen isoista asioista. Ostaa uuden auton, käydä matkalla, hommata hyvän parisängyn. Mutta samalla tiedän, että nämä jutut ei tuo onnea samalla mitalla kuin ne pienet, mutta tärkeät jutut. Lähinnä ne tuo arkeen helpotusta ja vähän vaihtelua, mutta ei ne ketään onnelliseksi tee.

Mitä te oikein elämältä odotatte? Tehkää makaroonilaatikko ja laittakaa vessaan hyvälle tuoksuvat pyyhkeet roikkumaan; se onni on ihan oikeasti siinä.