Lue keskustelun säännöt.
Mikset vaan ala elää sellaista elämää, jota tahdot elää?
Kommentit (108)
Voihan siirtää alkaa haluta elää juuri sitä elämää, jota elän? Kovin monet täällä luulee, että unelmien elämään tarvitaan miljoonia ja komeita puitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:38"]
No jos saisi ihan vapaasti päättää, millaista elämää viettäisin olisi se aika lähellä prinsessa Madeleinen elämää. Asuisin Nykissä hulppeassa asunnossa (jonka maksaisi joku muu kuin minä itse), puuhastelisin vapaaehtoistyön parissa, harrastaisin liikuntaa ja nauttisin miljoonakaupungin lukuisista kahviloista, ravintoloista ja teattereista. Aina välillä ottaisin "lomaa" tästä raskaasta oravanpyörästä ja lähtisin paratiisisaarelle sukeltelemaan ja Aspeniin laskettelemaan. Mainitsinko jo, että tämän elämän siis kustantaisi joku muu kuin minä itse?
Ja vieläkö ihmettelet, miksi en elä tällaista elämää?
Miksi jonkun muun pitää maksaa se? Eikö hienompaa olisi, jos sellaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen? kunhan kysyin...
[/quote]
[/quote]
Olishan se hienoa, jos tuollaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen, mutta miten ihmeessä se onnistuu? Ottaen siis huomioon, että tuossa elämäntyylissä ei ole aikaa palkkatyölle? Vinkkejä otan toki vastaan!
pitää osata olla välillä itsekäs, muistakaapa naiset tämä! uhrautuminen tuskin vie asioita eteenpäin.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Täällä päivästä toiseen haukutaan vaikkapa blogin pitäjiä, kun on niin täydellinen elämä. On laukkuja, matkoja, parisuhdetta, asuntoa, töitä, rahaa, siisti koti, lapset.
Paljon on itsestä kiinni. Melko samalla rahalla ja vaivalla teet esim. rumaa ja pahaa ruokaa kuin hyvää ja kaunista. Samalla ostat tyylikästä päällepantavaa kuin rumaa. Sisustat kauniisti kuin rumasti jne. Kaikilla ei vaan taida olla viitseliäisyyttä ja taitoa.
Jos perhe estää unelmat, miksi on hankittu perhe? Ja harvoin perhekään on este, järjestelykysymys lähinnä. Jos perhe on unelmana, miksi ei tehdä töitä sen eteen, että sellaisen saa? Adoptio on mahdollista, samoin kumppanin saaminen.
Jos haluat rahaa, oletko selvittänyt, miten sijoitetaan? Pienistä puroista tulee joki.
Jos haluat ammatin, koulutus ja harjoitus auttaa. Niin ja suhteet. Vaihda paikkaa, mene vaikka ulkomaille.
Terveysongelmat rajoittaa oikeasti, mutta onpa vaan olemassa kuurosokea lakimieskin olemassa ja monta muuta esimerkkiä, että unelmia voi toteuttaa vammoista ja sairauksistakin huolimatta!
Madeleine tekee myös kaiken sen mitä Pappa Kungen käskee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
[/quote]
Olishan se hienoa, jos tuollaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen, mutta miten ihmeessä se onnistuu? Ottaen siis huomioon, että tuossa elämäntyylissä ei ole aikaa palkkatyölle? Vinkkejä otan toki vastaan!
[/quote]
Ensin hankit sen rahan, millä tuollaisen elämän voi kustantaa.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:51"]
Miksi hankitte sen perheen, jos se ei ole unelmienne elämää?
[/quote]
Ihmettelen näissä vastauksissa ihan samaa. Lähes jokainen toteaa, että pitää ottaa perhe huomioon, muuten eläisi. Jos se tänhetkinen elämänne eli perhe-elämä ei ole sitä unelmaanne, niin miksi ihmeessä olette hankkineet sen perheen?! Tuntuu siltä, että perhe on vaan tekosyy, jolla ihmiset perustelee itselleen elämätöntä elämää.
Olen suvusta, jossa eletään unelmat todeksi. Mutta niiden eteen joutuu tekemään myös työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos unelmaelämä on kohtaisen rikasta luksuselämää sitä on aika vaikea alkaa elämään sairaana työttömänä vaikka kuinka haluaisi. Vai ehdotatko ap, että ryhtyisimme varkaiksi? Että jos vaikka varastan joltakin toiselta , että saan itselleni sen mitä haluan. Niinkö?
Erittäin hyvä kysymys. Rehellinen vastaus omalla kohdallani on rahan puutteen, velvollisuuksien tai ajankäytön ongelmien sijasta kuitenkin p e l k o. Pelko siitä, että jos lähden tavoittelemaan kreisejä, eikä se sitten onnistukaan. Tai jos (kun) itseni näköistä elämää tavotellakseni joutuisin luopumaan joistain tällä hetkellä tärkeistä asioista, katuisinko, olisiko se sen arvoista. Elämänilon taustalla on kuitenkin usein se, että pririsoi ne kaikkein tärkeimmät asiat vähemmän tärkeiden asioiden kustannuksella. Kaikkea kun ei voi saada kerralla. Niin kauan kuin tämä oman elämän prioriteettilista on epäselvä, kuitenkin pelottaa tehdä päätöstä. Panostaako enemmän uraan vai perheeseen? Pysyvyyteen vai seikkailuun? Turvattuun talouteen vai luovaan ilmaisuun? Kotiin vai matkailuun? Jne.
Asiat eivät ole näin mustavalkoisia, mutta jotain suuntia pitäisi kuitenkin osata valita, jotta osaa elää arvojensa mukaan. Omia arvojani tässä vasta selkeyttelen, siksi en vielä elä näköistäni elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 11:38"]
No jos saisi ihan vapaasti päättää, millaista elämää viettäisin olisi se aika lähellä prinsessa Madeleinen elämää. Asuisin Nykissä hulppeassa asunnossa (jonka maksaisi joku muu kuin minä itse), puuhastelisin vapaaehtoistyön parissa, harrastaisin liikuntaa ja nauttisin miljoonakaupungin lukuisista kahviloista, ravintoloista ja teattereista. Aina välillä ottaisin "lomaa" tästä raskaasta oravanpyörästä ja lähtisin paratiisisaarelle sukeltelemaan ja Aspeniin laskettelemaan. Mainitsinko jo, että tämän elämän siis kustantaisi joku muu kuin minä itse?
Ja vieläkö ihmettelet, miksi en elä tällaista elämää?
[/quote]
Tuossa elämässä on myös paljon velvollisuuksia. Joku väijyy koko ajan kameran kanssa. pakko edustaa, vaikka ei haluaisi. Sairaslomaa et juuri saa, vaikka syömishäiriöön sairastuisit. Koko elmäsi on julkista. Mun mielestä suuri hinta tuosta elämästä.
No mistä mä ne miljoonat pierasen? Lotonnut olen 20 vuotta, mutta eipä ole auttanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein toista kymmentä vuotta työtä mitä suorastaan rakastin vielä 5 v sitten. Sitten alkoivat yt-neuvottelut, jotka vaan jatkuvat ja jatkuvat. Aloitin työn ohella opiskelut, mutta koulumenestys oli surkeaa, liian vähän aikaa lukemiseen. Joten otin opintovapaata. Vähän paremmin nyt sujuvat, mutta kohta päättyy opintovapaa, eikä opinnot ole vielä loppusuoralla. Uusi ammatti on nurkan takana, mutta ikääkin painaa ja nuoret valmistuneet menevät ohi.
Emme tykkää nykyisestä asunnosta, mutta lapsien loistava hoitopaikka on lähellä. Pari vuotta jos tässä olemme, sitten voisimme muuttaa takaisin keskustaan.
Yritän parhaani. Unelmia kohti, toivottavasti !
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:06"]
[/quote]
[/quote]
Olishan se hienoa, jos tuollaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen, mutta miten ihmeessä se onnistuu? Ottaen siis huomioon, että tuossa elämäntyylissä ei ole aikaa palkkatyölle? Vinkkejä otan toki vastaan!
[/quote]
Ensin hankit sen rahan, millä tuollaisen elämän voi kustantaa.
[/quote]
Hyvä idea! Kerrotko vielä, kuinka se raha hankitaan? Ja sanotaan nyt vielä selvennykseksi, että en ole töitä vieroksuva yhteiskunnan loinen. Olen kouluttautunut maisteriksi ja tehnyt valmistumiseni jälkeen katkeamatta töitä (joskus useampaakin päällekäin) nyt kolmevitoseksi. Olen asuntolainani maksanut (oma osuuteni asunnon arvosta on pikkuisen päälle 100 000,-) ja säästänyt vielä kymppitonnin pahan päivän varalle. Miten hankin vielä sanotaanko vaikka kymmenen miljoonaa euroa, jotta voin toteuttaa unelmani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, alankin elämään. Viruin vuosikymmenen masentuneena kotona, lapsia tuli hankittua jne. vaikka en oikeastaan edes niitä halunnut. Vasta kun päätin muuttaa pois, jättää lapset isälleen ja alkaa keskittymään itseeni, vointini parani välittömästi!
Eikö perheen kanssa voi seikkailla?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 12:06"]
[/quote]
[/quote]
Olishan se hienoa, jos tuollaisen elämän voisi itse kustantaa itselleen, mutta miten ihmeessä se onnistuu? Ottaen siis huomioon, että tuossa elämäntyylissä ei ole aikaa palkkatyölle? Vinkkejä otan toki vastaan!
[/quote]
Ensin hankit sen rahan, millä tuollaisen elämän voi kustantaa.
[/quote]
Hyvä idea! Kerrotko vielä, kuinka se raha hankitaan? Ja sanotaan nyt vielä selvennykseksi, että en ole töitä vieroksuva yhteiskunnan loinen. Olen kouluttautunut maisteriksi ja tehnyt valmistumiseni jälkeen katkeamatta töitä (joskus useampaakin päällekäin) nyt kolmevitoseksi. Olen asuntolainani maksanut (oma osuuteni asunnon arvosta on pikkuisen päälle 100 000,-) ja säästänyt vielä kymppitonnin pahan päivän varalle. Miten hankin vielä sanotaanko vaikka kymmenen miljoonaa euroa, jotta voin toteuttaa unelmani?
[/quote]
Et voi odottaa, että saat valmiin toimintaehdituksen tuntemattomalta! Sinä itse tiedät, mitä osaat, missä olet hyvä, missä voit muuttaa osaamisesi miljooniksi.
Tuo, että todellakin odotat ensin kustantajaa, sitten rahavirran hankintatavan ehdottajaa ulkopuolelta, kertoo minulle, että et ihan tosissasi sittenkään tahdo elämää, josta aiemmin kerroit. :)
Hyvinhän olet pärjännyt tähän asti. Ehkä tuollainen tavallisempi elämäntyyli on sittenkin se, mihin olet energiasi sijoittanut ja johon olet panostanut?
Mitä olet tehnyt sen eteen, että löytäisit sen kustantajan? Joo - rikkaita miehiä on! Madeleinen miehen äiti on jo nainut viisi !
Miksi en elä sellaista elämä kuin haluan?
Siksi, koska sairauteeni ei ole parannuskeinoa. Olisihan se hauskaa jos jaksaisi tehdä kaikkea kivaa, mutta voimat ei valitettavasti riitä.
Lääkärit eivät hirveästi pysty auttamaan. Voivat vain vähän lievittää joitakin oireita ja hidastaa sairauden etenemistä jonkin verran.
En minä todellakaan halua tämmöistä elämää elää.
kaikki melkein miettii miksi ei eikä sitä miten onnistuisi tuo unelmien elämä edes pieneltä osin.?
Itselläni kävi ihan hirveän hyvä tuuri puolison valinnassa. Menin nuorena naimisiin ja olisihan puolison valinta nuorena ja kokemattomana voinut mennä ihan pieleenkin. Yhtään ylimielinen en ole niitä kohtaan, joilla on vaikeuksia liitoissaan ja muutenkin kaikki ei mene ihan putkeen. Elämässä on niin paljon muuttuvia ja itsestä riippumattomia tekijöitä, että ei voi ottaa kunniaa itselleen, jos kaikki menee tosi hyvin, vaan oltava nöyrän kiitollinen.