Mistä lähtisin purkamaan uupumustani?

Mulla ihan samaa. Paitsi että ei ole edes lasten asioita hoidettavana. Omatkin jää hoitamatta. Ja tähän ei edes lepo auta, olin vuoden työttömänä ja se ei helpottanut vaan pahensi asiaa. Nyt alkaa työt ja hirvittää... mutta ehkä kestän juuri siitä syystä, että väsymys vaan on ja tulee olemaan osa elämääni, vaikka tekisin mitä tai olisin tekemättä. 

Koska sulla alkoi toi? Mä en ole kyll äkoskaan ollut kovin tehokas, mutta varsinainen uupumus ja oikeastaan masennus alkoi siitä kun tulin vahingossa 4. kerran raskaaksi. olin "pakolla" kotona vielä kolme vuotta vaikka olin ollut jo vuosikausia edellisten kanssa ja odotin jo elämänmuutosta. Sitten menin töihin ja juuri kun elämä alkoi hymyillä tulinkin taas raskaaksi. Ja samalla meni parisuhde ihan kuralle. Nyt en enää tiedä mitä tekisin.

t. ap

Tiedän tunteen...Vatsamakkara vain kasvaa tässä istuessa :(

Samaa täälläkin. Viime syksynä sain laihdutettua 20 kg mutta keväällä iski se uupumus ja töissä roikuin jotenkuten, kotona vain nukuin ja eoikuin netissä ja söin. Tuloksena 14 kg lisää. 

En vain saa elämää haltuuni, vaikka aktiivisesti olen etsinyt apua. Olen käynyt lääkäreillä, työpsykologilla, työterveyshoitajilla. Joka käynti jättää " tyhjän" olon, en osaa olla superläskiäkään riittävän läski, masentuneena riittävän masentunut. Aina vaan se sama: kyllä siä pärjäät, tämä käynti varmasti auttoi, nyt vain laihdutat, hankit harrastuksen, teet hommat jne. Nii-in. Jos se olisi noin helppoa, niin en varmaan sitä apua olisi lähtenyt hakemaankaan...

En enää edes tiedä, miä on ongelman nimi. Olen saamaton, laiska ja epäjärjestelmällinen. En ole ollut sellainen aina, mutta kukaan ei koe sitä ongelmaksi paitsi minä itse.

ap, suosittelen kuitenkin käymään lääkärissä tarkistuttamassa kilppariarvot, jos et e sitä tehnyt. Näin minullekin on sanottu ja sen jälkeen nostettu kädet pystyyn.

Lukekaa Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino ja Hormonidieetti ja katsokaa kolahtaako joku kohdista.

Sulla on paljon lapsia, liikaa väsyttäviä, raskaita ja puuduttavia ja yksitoikkoisia töitä ja liian vähän sellaista omaa virkistävää kivaa, josta saisit potkua ja piristystä elämään. Elämässäsi on liian paljon arkea ja liian vähän juhlaa. Motivaatio on kadonnut.

Ei minulla oikeastaan ole mitään neuvoja, koska olen itse vähän samassa tilanteessa. Onneksi on tuo ukko, joka auttaa. En tiedä, auttaako se mitään kun kerron, että et ole ainoa, joka kokee noin kuin sinä.

Kilppariarvot on mulla normirajoissa. Käyn vuosittain tarkistamassa, koska ekan raskauden aikana ne heittelehtivät. Ja yritän tehdä omaa kivaa. Hylkään nuorimmat lapseni nykyään säännöllisesti vanhempien lasten hoitoon ja häivyn omille teilleni. Käyn jopa pilateastunneilla ja kuntosalilla. Mutta tuntuu että niistä tulee vain paha olo ja maha turpoaa entisestään. Ja yks juttu joka masentaa sikana on se että rahaa ei ole. Haluaisin niin monta asiaa, joista voin vain haaveilla :( Näin siitä huolimatta että "varastan" osan talousrahoista itselleni ja käytän omiin huveihin äitini meille antamat avustusrahat. Lottoan ja ostan arpoja hulluna siinä toivossa että rikastuisin. ap

ota vaikka parin viikon d-vitamiinikuuri ja katotaan sen jälkeen vieläkö masentaa.

voi kuule, d-vitamiinia on yritetty. Vedin koko kevättalven 20-kertaista annosta suosituksiin nähden. Samoin on kokeiltu hiilareitten vähäentämistä. Mutta se ei oikein arjessa onnistu, joten oon palannut karkkien mussutukseen. ap

Olen nro 2... Tuntuu, että olen ollut teini-iästä saakka tällainen, nukkunut paljon ja rasittunut helposti. En ole varsinaisesti masentunut. Ylipainoa oli n. 15kg yhdessä vaiheessa, mutta nyt olen normaalipainossa. Taitaa olla yksilöllistä tämä, ei oikeastaan yhteisiä nimittäjiä, melkein päinvastoin..Käyn viikossa monta kertaa jumpassa ja pilateksessa, fyysisesti jaksan hyvin mutta kotona en sitten saa mitään tehtyä. Mies maksaisi minulle mitä haluaisin, mutta en osaa ottaa rahaa vastaan. 

Ja nro 2 on myös käyttänyt vitamiineja ja karpannut... Ei muuttunut mikään.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 19:29"]

Lukekaa Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino ja Hormonidieetti ja katsokaa kolahtaako joku kohdista.

[/quote]

Miksi alapeukku? Syitä voi olla lukemattomia ja noista kirjoista saa hyviä vinkkejä siihen, mistä voisi alkaa purkaa vyyhtiä. Minun lisäkseni tiedän muitakin, jotka ovat tästä hyötyneet eikä ihme, että pääkaupunkiseudun kirjastoissa oli näihin kirjoihin talvella 100 lainaajan varausjono.

2 on myös nettiriippuvainen, mutta on ollut kuukausien jaksoja "kuivilla", kun kotona ei ole ollut nettiä. Hetkellinen vaikutus. 

Samaa sanoi myös eräs toimittaja, joka kokeili nettipaastoa vuoden "It's a been a year now since I "surfed the web" or "checked my email" or "liked" anything with a figurative rather than literal thumbs up. I've managed to stay disconnected, just like I planned. I'm internet free.

And now I'm supposed to tell you how it solved all my problems. I'm supposed to be enlightened. I'm supposed to be more "real," now. More perfect.

But instead it's 8PM and I just woke up. I slept all day, woke with eight voicemails on my phone from friends and coworkers. I went to my coffee shop to consume dinner, the Knicks game, my two newspapers, and a copy of The New Yorker. And now I'm watching Toy Story while I glance occasionally at the blinking cursor in this text document, willing it to write itself, willing it to generate the epiphanies my life has failed to produce." 

http://www.theverge.com/2013/5/1/4279674/im-still-here-back-online-after-a-year-without-the-internet

Kilpirauhasesta sen verran, että aina verikokeet ei kerro kaikkea. Varsinkin, jos arvoissasi on ollut aiemmin (raskauden aikana) heittelyä tai jos suvussa on kilpirauhasongelmia, selvittäisin sitä. Itselläni arvot rajojen sisällä, mutta palelu, väsymys ja v*tutus jne. oireisiin koen saavani apua pienellä tyroksiinilääkityksellä. Hyvä, kuunteleva lääkäri olisi nyt paikallaan.

riippuu mistä uupumus johtuu-???

jos johtuu jaksamisesta ja liian paljosta työstä- työmäärää tulee vähentää ja apuja kehittää

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 13:37"]

No voi nynnyti nynnyti. Itseaiheutettu tila. Etkä edes halua "parantua". Ketään kiinnosta mitkään merkinnät papereissa, luuletko, että Suomessa oikein seurataan ja julkistetaan psykiatrilla käyneiden nimiä vai mistä moinen paranoia? Lääkkeitä et halua, ruokaa et jaksa laittaa, makaat kotona ja nillität....

[/quote]

Sherlok. Sehän tässä onkin ongelmana etten jaksa muuta kuin maata ja nillittää. Yritän toki aina välillä parantaa tilannetta. Esim. siis yritän liikkua. Ja viime talven myös yritin syödä hyvin ja terveellisesti. Mutta kun se ei auta paskaakaan, niin ei jaksa. Syön mieluummin karkkia. Ja lääkärit ei oikeasti osaa tehdä mitään munkaltaisille. Joku huippu yksityislääkäri ehkä, mutta siihen ei ole varaa.

ap

Palaan vielä kilppariarvoihin koska tuo tarina kuulostaa ihan samanlaiselta kuin mitä minulla oli siinä vaiheessa kun todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Mulla pitää olla T4V ihan ylärajoilla että ylipäätään pärjään, pienemmällä lääkemäärällä mua väsyttää, viluttaa, lihon ymv.

Toinen asia mikä on helppo tarkistaa on veren hemoglobiini ja rautavarastot. Itselläni oli paha anemia mikä on tullut varmaan vuosien saatossa ja se teki minulle todella vetämättömän olon. Joten nyt syön sekä tyroksiinia että rautaa purkista mutta ei kai tässä muu auta (anemian syy on kuitenkin löydetty ja "korjattu"). Olo on kuitenkin jo paljon parempi! Molemmat lääkitykset myös vaikuttivat nopeasti joten kauan aikaa ei tarvinnut syödä ennen kun oli jo parempi olo.

Mutta myös ruoka vaikuttaa ja masennukseen olisi ihan hyvä syödä mm manteleita ja jättää nuo einekset ja karkit hyllylle, muutos tuskin vaikuttaa nopeasti eikä ole edes helppo huomata mutta uskon että kannattaa kuitenkin.

Tsemppiä! Yritä saada syy tuohon selville, en usko että tuo kuitenkaan on mikään elinikäinen tuomio kunhan saat tietää mistä oireet johtuu! Ja pyydä lähete endokrinologille, se tietää nuo kilpirauhasongelmat huomattavasti paremmin kuin joku rivilääkäri!

Kuulostaapa tutulta. Kuin suoraan omasta elämästäni. NO, minä menen lepäämään pariksi päiväksi sairaalaan. Siellä nääs etsitään taas vikaa jostain päästä. Otan sen loman kannalta. Omat isovanhempamme viis veisaavat lapsenlapsistaan eivätkä siis auta perhettämme millään tavoin. Taloudellisesti olemme niin tiukalla olleet jo vuosia ettei apua ja lomia ole saanut ostettu perheessä kellekään. mutta tosiasiallisesti tarvitsisit kahden viikon loman jossain trooppisessa paratiisissa.

Kiitos 28! Sinä sait minut ajattelemaan että ehkä sittenkin pitäisi käydä kunnon tutkimuksissa että ainakin tietäisin mikä mättää. Jotenkin olen vaan kasvanut siihen etten yhtään luota lääkäreihin. Oman äitini mielestä "koululääketiede" oli pahasta ja minua vietiin lääkäriin ylipäänsä vain kun oli ihan pakko ja silloinkaan ei koskaan tutkittu mitään kunnolla. Sitä paitsi olen kamalan herkkä sille että joku jotenkin kajoaa väkivaltaisesti ruumiiseeni. Esim. verikokeen ottokin on jo ihan kamalaa. Siksi välttelen. Ja tosiaan en kestä sitä että joku ihminen määräilee mitä minun pitäisi tehdä (esim. syödä joka päivä joku tietty pilleri) ja rähjää jos en niin tee.

Minulla on krooninen anemia, ollut lapsesta asti. Rautalääkkeet eivät edes imeydy. vedän silloin tällöin Kreuterblutsaft-pullollisen, koska se on ainoa joka nostaa veren rautapitoisuutta joksikin aikaa, mutta kontrolleissa en käy. Raskauksien aikana niitä seurattiin, koska laskivat välillä vaarallisen alas. Raskauksien aikana myös maksani reistaili (hepatoosi) eikä senkään toimintaa ole tutkittu "normaaliaikana". Raskauksien aikana oli myös sokerihäikkää, sitäkään ei ole tutkittu muuten. Kärsin lapsena todella pahata allergiasta jota ei hoidettu ja luulen että keuhkojeni tilavuus on sen takia murto-osa normaalista. Ei ole koskaan tutkittu, mutta muistan että joskus koulussa testattiin keuhkojen tilavuutta puhaltamalla ilmapalloon. Minun palloni oli alle puolet kaikkien muitten palloista. Lisäksi sydämessäni taitaa olla vikaa. En pysty mihinkään rankempaan urheilusuoritukseen ilman että sydän kieltäytyy yhteistyöstä.

Silti on tosi vaikea ajatella että heittäytyisin "asiantuntijoiden" kidutettavaksi. En jaksa uskoa että oloni tulisi siitä paremmaksi, pelkään vain joutuvani jonkun kasvottoman "medikalisaation" orjaksi ja menettäväni itsemääräämisoikeuteni. Mitä siitä esim. seuraisi jos todettaisiin että tarvitsisin sydämen tahdistimen, mutta kieltäytyisin siitä? En vaan kestä ajatusta leikkaamisesta tai vierasesineestä elimistössä.

Ja numerolle 29 jaksuhali. Uskoisin että sinä ja minä pärjättäisiin kroppamme kanssa jos ympäristö olis meille sopiva. Jos ei olis paineita tehdä mitään, jos olis rahaa, aikaa ja käytännön töihin apua. Jos olis edes onnellinen. Mutta kun tässä elämässä pitäis jaksaa ja jaksaa suorittaa. Shit.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 21:21"]

riippuu mistä uupumus johtuu-???

jos johtuu jaksamisesta ja liian paljosta työstä- työmäärää tulee vähentää ja apuja kehittää

[/quote] Miten se työttömällä/hoitovapaalaisella voisi siitä johtua?