Olenko ainoa, jota ei kiinnosta rikastuminen ja materian perässä juokseminen ja haaveilee yksinkertaisesta elämästä?

Välillä tuntuu ettei ihmiset usko miten vähällä voi tulla toimeen..järjettömiä summia kuluu elämiseen, vaikka oikeasti vähällä pärjää. Varsinkin yksinäinen ihminen..tuntuu että sitä materiaa ja mammonaa pitäisi olla äärettömästi.

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...

No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.

Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....

-ap

Ei, ei ole kyse siitä. Arvelinkin ettet ymmärtäisi yhtään. Vaan esim. sanavalinnoista "juosta materian perässä", ym. Ja myös minä vs muut -ajattelusta, joka on tyypillistä erityisesti nuorille.

"Olenko ainoa?"

"Kaikki muut...."

Kuulostaa aika perinteiseltä Not like other girls -asetelmalta. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että joku on ajatellut ja toteuttanut jo kaikki ajatuksesi. Ei haaveessasi mitään vikaa ole, mutta et todellakaan ole ainoa, joka haaveilee omavaraisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.

-ap

Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.

Niin, tämä on ehkä ainoita huonoja puolia tässä asiassa, että hoitoa ei välttämättä saa. Rahan merkitystä kritisoin lähinnä materia- ja kulutuskeskeisessä mielessä eli siinä, että täytyisi matkustella paljon, ostaa jatkuvasti uutta ja kerryttää omaisuutta yms. Tosin olen käynyt läpi syvän uupumuksen ja masennuksen, joten luulen, että jos alkaisin taas elämään sellaista suorituskeskeistä oravanpyöräarkea, mun vointi ja terveys ei ehkä jaksaisi sitä. Kumpi on sitten parempi? Se, että elän terveyteni ja omien arvojen kannalta elämää tollakin riskillä vai sairastutan itseni rikkauksien perässä juoksemisella, maksan ne hoidot omasta pussistani enkä ehkä tule työkykyiseksi?

-ap

Varmaan parasta olisi jättää matkustelu ja kerskakulutus väliin, mutta juosta rahan perässä jonkun verran pyrkien esimerkiksi sijoittamaan, niin että olisi ylimääräistä rahaa tarvittaessa nimenomaan turvaksi. Tietenkin myös mielenterveydellä sekä sosiaalisella verkostolla on paljon merkitystä epäonnesta selviämisen kannalta. Se on jännää tasapainottelua tämä elämä. Sellaisella, joka on työnarkomaani, voi olla hyvin vähän aikaa ystäville ja hänellä on paljon työorientoituneita tuttuja joiden on vaikea suhtautua kaikenlaiseen heikkouteen, kuten sairauteen, joten työelämästä pois putoaminen tuhoaisi identiteetin, verkostot ja kaiken. Mutta toisaalta olisi parempi sauma sitten laadukkaan hoidon saannissa ja aina pienempi todennäköisyys vaivojen pahenemiselle. Täydellistä valintaa ei tavallaan voi etukäteen tietääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.

-ap

Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.

Ap ei aikonut elää ilman rahaa. Kyse oli mahdollisimman vähästä kuluttamisesta, lähinnä maapallon hyvinvoinnin kannalta. Ja tämä on tulevaisuus, ökykulutus on fiksuilla out jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Ja kun minua ei hirveästl kiinnosta sisustaminen. Mulla on lähes kaikki käytettyä mun nykyisessä kodissa ja tää riittää mulle mainiosti. Voisin hyvin elää näillä tuloilla, jos haluan. Ja piti siis sanoa, että mummommökkejä vuokrataankin, ei vain myydä. Silloin ei ole tiettyjä kuluja siinä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Edullinen mummonmökki löytyy tosiaan lähes mistä vaan kylästä tai parin kilsan päästä pikkukaupungista. Katselen just näitä ja etsin sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.

-ap

Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.

Ap ei aikonut elää ilman rahaa. Kyse oli mahdollisimman vähästä kuluttamisesta, lähinnä maapallon hyvinvoinnin kannalta. Ja tämä on tulevaisuus, ökykulutus on fiksuilla out jo nyt.

Downshiftaaminen on ollut ilmiö jo monta vuotta.

Suosittelen katsomaan elokuvan Captain Fantastic. Siinä perhe elää metsässä, kunnes perheen äiti kuolee ja he joutuvat lähtemään hautajaisiin kauemmas. Lapset ovat koko elämänsä eläneet metsässä ja ovat hyvässä kunnossa ja paljon keskimääräistä fiksumpia, mutta he eivät tunne ollenkaan normaalia elämää. Itsellenikin tuli vähän into muuttaa jonnekin syrjemmälle katsottuani sen... Tosin hyvä lähtökohta voisi olla av:n sulkeminen ja vaikka lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...

No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.

Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....

-ap

Ei, ei ole kyse siitä. Arvelinkin ettet ymmärtäisi yhtään. Vaan esim. sanavalinnoista "juosta materian perässä", ym. Ja myös minä vs muut -ajattelusta, joka on tyypillistä erityisesti nuorille.

"Olenko ainoa?"

"Kaikki muut...."

Kuulostaa aika perinteiseltä Not like other girls -asetelmalta. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että joku on ajatellut ja toteuttanut jo kaikki ajatuksesi. Ei haaveessasi mitään vikaa ole, mutta et todellakaan ole ainoa, joka haaveilee omavaraisesta elämästä.

Miksi täytyy aina haluta käsittää väärin? En ole väittänyt, että olisin nyt maailman ensimmäinen tässä asiassa. Johan sanoin, muutama sivu taaksepäin, että isoimpia idoleitani on Kaarina Davis, joka on toteuttanut tämän tyyppisen elämäntavan. Tälläinen ajattelu vaan ei tunnu olevan kovin yleistä tai me tunnemme itsemme monesti vähän outolinnuiksi. Sen takia kaipasin vähän samalla tavalla ajattelevia ja ehkä myös herättelemään ajattelemaan omaakin arkea.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Väitithän sinä, otsikossasi. Uskoit olevasi ainut jota materialistinen elämäntapa ei kiinnosta. Täällä on huomautettu, että se on aika yleistäkin.

Downshiftaaminen ja oravanpyörästä pakeneminen houkuttelee ajatuksena lähes joka päivä.

Haaveeksi jää, koska toimeentulo on saatava, enkä kaupunkilaisena tietokonenörttinä pärjäisi hetkeäkään ilman palveluita, mistään luonnon helmassa omavaraisena elämisestä puhumattakaan.

Lyhyempään työpäivään sain tosin siirryttyä jokin aika sitten ja tunnin lisäys vapaa-ajassa per päivä on paljon, paljon isompi elämänlaadun parannus kuin olin kuvitellutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.

-ap

Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.

Ap ei aikonut elää ilman rahaa. Kyse oli mahdollisimman vähästä kuluttamisesta, lähinnä maapallon hyvinvoinnin kannalta. Ja tämä on tulevaisuus, ökykulutus on fiksuilla out jo nyt.

Siis minä olin aina ollut sellainen, joka ei ökykuluta, matkusta, sisusta, autoile jne. eli en ennen tuota juurikaan ollut kärsinyt köyhyydestäni. Tuossa kohtaa se kuitenkin kostautui ja myöskin kadutti, että en ollut hankkiutunut rikkaammaksi. Ja kaikki aina ajattelee, että ei se sairastuminen ja huono hoito ole kumminkaan kovin todennäköistä minulle tapahtua, mutta ei se nyt niin harvinaistakaan ole ja jollekin se aina napsahtaa.

Me eletään aika lailla noin :) Teen töitä, kaksi viikkoa kuukaudessa. Tienaan 900e/kk. Mies on freelancer, eli tulot vaihtelevat paljonkin. Välillä menee kuukausia ilman tuloja, ja sitten tulee taas isompi summa rahaa. Jos hänen tulonsa jakaa koko vuodelle niin niistä tulee ehkä noin 700-1000e/kk.

Meillä on säästötilillä useampi tonni. Vuokra on 600e/kk, kiva puutalokaksio pienellä pihalla. Sähkö, netti, kissan tarvikkeet, puhelinliittymät yms vievät max 100e/kk. Ruokakauppaan menee jotain 250e/kk, suunnilleen kerran viikossa syödään ulkona tai tilataan ruokaa. En koe että pihisteltäisiin mistään, aina on ollut varaa ostaa kaikki tarpeellinen ja ekstraakin. Pikemminkin tuntuu ettei oikein tiedä mihin se kaikki raha "pitäisi" kuukausittain käyttää. Siksi sitä kai säästöön onkin kertynyt.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen katsomaan elokuvan Captain Fantastic. Siinä perhe elää metsässä, kunnes perheen äiti kuolee ja he joutuvat lähtemään hautajaisiin kauemmas. Lapset ovat koko elämänsä eläneet metsässä ja ovat hyvässä kunnossa ja paljon keskimääräistä fiksumpia, mutta he eivät tunne ollenkaan normaalia elämää. Itsellenikin tuli vähän into muuttaa jonnekin syrjemmälle katsottuani sen... Tosin hyvä lähtökohta voisi olla av:n sulkeminen ja vaikka lukeminen.

Ei tämmöinen elämäntapa tarkoita välttämättä erakoitumista metsän keskelle, vaan itsekin sanoin, että haluan hankkia osa-aikatyön, tehdä vapaaehtoistyötä ja sivutoimista yritystoimintaa. Olen lukenut tästä aiheesta paljon ja opiskelenkin nyt siihen liittyvää alaakin. :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...

No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.

Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....

-ap

Ei, ei ole kyse siitä. Arvelinkin ettet ymmärtäisi yhtään. Vaan esim. sanavalinnoista "juosta materian perässä", ym. Ja myös minä vs muut -ajattelusta, joka on tyypillistä erityisesti nuorille.

"Olenko ainoa?"

"Kaikki muut...."

Kuulostaa aika perinteiseltä Not like other girls -asetelmalta. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että joku on ajatellut ja toteuttanut jo kaikki ajatuksesi. Ei haaveessasi mitään vikaa ole, mutta et todellakaan ole ainoa, joka haaveilee omavaraisesta elämästä.

Miksi täytyy aina haluta käsittää väärin? En ole väittänyt, että olisin nyt maailman ensimmäinen tässä asiassa. Johan sanoin, muutama sivu taaksepäin, että isoimpia idoleitani on Kaarina Davis, joka on toteuttanut tämän tyyppisen elämäntavan. Tälläinen ajattelu vaan ei tunnu olevan kovin yleistä tai me tunnemme itsemme monesti vähän outolinnuiksi. Sen takia kaipasin vähän samalla tavalla ajattelevia ja ehkä myös herättelemään ajattelemaan omaakin arkea.

-ap

Olen markkinointialalla ja tuo on itse asiassa yksi nousevista trendeistä, eli ei nyt niin kovin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Väitithän sinä, otsikossasi. Uskoit olevasi ainut jota materialistinen elämäntapa ei kiinnosta. Täällä on huomautettu, että se on aika yleistäkin.

Ei kaikkea tartte ottaa niin kirjaimellisesti. Täällä on paljon aloituksia, joissa kysytään tuossa muodossa "olenko ainoa" ja varmaan jokainen älyää, ettei ole MAAILMAN AINOA ihminen, joka niin ajattelee, vaan että tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi ja oudoksi ajatustensa takia.

-ap

Harvemmin on tullut vastaan ihmisiä, jotka oikeasti haluavat rikastua, muuten kuin ettei tarvitsisi huolehtia ruuan ostamisesta tai saisi auton, jolla kuljettaa lapsia harrastuksiin. Materian perässä juoksevat tekevät sitä usein harrastuksensa tai työnsä kautta: kuvaajat ostavat kuvauskalustoa, golffari parempia mailoja, askartelija kaikkea liimasta metallinputkiin, muusikko soittimia ja äänentoistolaitteita.

En haaveile rahasta, en edes ymmärrä sellaisia asioita kuin status. Pidän mökkimäisestä talostani. En panosta ulkonäkööni, en omista televisiota. Minulla on kuitenkin paljon omia harrastuksia ja pieni asuntoni on lähes täynnä erilaista tavaraa. Sanoisin, että elän melko yksinkertaista elämää, mutta materia tietyssä mielessä on elämäni keskipiste harrastusten ja mielenkiinnonkohteiden kautta.

Eihän yksinkertaisuutta voi tietyllä tavalla arvioida. Voi olla rikas, mutta silti elää yksinkertaista elämää. Voi olla suuri kenkien keräilijä, mutta silti omistaa vain kaksi lautasta ja yhden juhlapuvun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Väitithän sinä, otsikossasi. Uskoit olevasi ainut jota materialistinen elämäntapa ei kiinnosta. Täällä on huomautettu, että se on aika yleistäkin.

Ei kaikkea tartte ottaa niin kirjaimellisesti. Täällä on paljon aloituksia, joissa kysytään tuossa muodossa "olenko ainoa" ja varmaan jokainen älyää, ettei ole MAAILMAN AINOA ihminen, joka niin ajattelee, vaan että tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi ja oudoksi ajatustensa takia.

-ap

Tiedän että noin tavataan joskus kirjoittaa. Tässä nimenomaisessa aiheessa se on aika outoa, kun downshiftaus ja kulutuksen vähentäminen ovat olleet muotia jo aika monta vuotta.