Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, jota ei kiinnosta rikastuminen ja materian perässä juokseminen ja haaveilee yksinkertaisesta elämästä?
03.08.2020 |
Olen aina ollut lahjakas, ahkera ja tunnollinen koulussa, harrastuksissa ja töissä. Silti minua ei kiinnosta yhtään rikastuminen ja materian perässä juokseminen. Haaveilen yksinkertaisesta ja luonnonläheisestä elämäntavasta pienessä mummonmökissä tai vastaavassa. Voisin tehdä osa-aikatöitä ja sivussa pientä yritystoimintaa ja totta kai vapaaehtoistyötä, koska mulle on sydämen asia tukea heitä, jotka ovat olleet yhtä pohjalla kuin mä. Mulle riittää, että saan kustannettua perustarpeet, maksettua tietyn summan luonnonsuojeluun kuussa ja ehkä pientä ylimääräistäkin. Olen taitava siinä, että saan pienenkin summan riittämään useaksi päivåksi ja hyödynnän paljon luonnon antimia. Teen myös paljon itse. Olen nyt opiskelija ja elän noin 600-700 eurolla kuussa ja se riittää mulle mainiosti. Pystyn säästämäänkin siitä, jos haluan. Olenko ihan sekaisin, kun kaikki toitottaa aina rikastumisesta ja luokkanousuista, mutta kun mua se ei vaan kiinnosta?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe, mutta miksi jonkun täytyy tulla aina jankkaamaan? Ap kertoo yhdestä tavasta elää. Mielestäni on hienoa, jos rahan merkitys on jollekin vähäinen.
Onhan täällä monesti kerrottu, mistä "jankataan". Siitä, miksi pitää polkea muita alaspäin, sen sijaan että eläisi kuten haluaa.
Sinä tunnut olevan tällä palstalla vain polkeaksi muita alaspäin. Mikset elä omaa ihanaa elämääsi tällaisista itseäsi kiusaavista aloituksista välittämättä?
Jopas sinä olet ilkeä. Et onnistu häätämään minua mihinkään. Voisit kyllä opetella vähän käytöstapoja, ne ovat ihan tarpeellisia jopa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Taisit vastata jo... Jäin itse pohtimaan, että mitä meidän lapset ovat nyt jääneet vaille, vaikka APn mainitsemaa elämää olemme lapsiperheenä viettäneet.
Rikastuminen ja materia ei ole tärkeintä meidän elämässä. Mies on it-alan töissä ja mä teen keikkaa keittiöissä ja olen vapaaehtoisena mielenterveyskuntoutujien kanssa ja ruokakassijaossa. Pystytään olemaan paljon kotona, tekemään itse, olemaan yhdessä.
Vaikka minimalistiseen materiaan pyrimme, niin ei se silti tarkoita, ettei me tässä päivässä oltaisi kiinni. Kyllä meillä on kaikilla läppärit ja puhelimet + PS4 ja videotykki pelejä ja leffailtoja varten. Kirjoja on kyllä sitäkin enemmän, kaikki saatuja tai kirpparilta. Pitäisikin osa lahjottaa pois..
Eikä kulutusjuhlaa vietetä. Esim jos teini tarvii uusia kenkiä, niin ne mietitään tarkkaan, mitä varten ja millaiset. Tarpeeseen sitten saa vaikkapa kallimmat merkkikengät, kun ei kaikista edullisista ole pitkäikäisiksi. Niitä varten on sitten säästetty hetken verran.
Tytär ja mä meikataankin. Niitäkään ei tarvii olla seitsemää sorttia kaikkea, vaan suunnittelulla saa kelpo naamoja, että kehtaa kulkea. Pinnallisuuttakin siis löytyy rippusen. ;)
Sisustaminen tapahtuu pikku hiljaa. Kun jostain aika jättää(matto/kaappi/sohva...), niin katsellaan rauhassa tarvitaanko sitä enää vai korvataanko jossain vaiheessa. uutta sohvaa ei ole koskaan hankittu, kun edellinen kulahti. Isot tukevat lattiatyynyt tulee kierrätysmatoista. jne.
Ulkokalusteet hankittiin tänä vuonna uusiksi.. kaverit oli heittämässä muovista kalustoaan pois, joten nappasin niistä kiinni. Maksoin 30 e ja pesin ja maalasin uusiksi.
Oma hyötypuutarha on ja paljon laitetaan luonnosta talven varralle säilöön eri tavoilla.
Meillä viihtyy lapset kavereineen paljon. Aina ovat tervetulleita ja aina ovat tulleet. Potkivat palloa toisinaan, pelleilevät, uivat, välillä jelppivät omasta vapaasta tahdosta kitkentä touhuissa... meillä kun saa tehdä, jotain mitä kotona ei saa (voi).
Ehkä näin ilmastonmuutoksen ja korona-aikana saadaan paremmin hyväksyntää elämäntavallemme. Onhan meille naurettu ja kauhisteltu, että mitä hittoa oikein meinaatte?! Viime vuosina ei enää. Tai sitten ovat tottuneet, että se on niiden juttu, että asuvat tämmöisessä kesämökki asumuksessa pkseudulla.
Sorry lähti ajatus vaeltamaan laveasti. Pointtina, etten ole huomannut, että lapset olisi meidän tavasta elää kärsineet mitenkään. He ovat saaneet paljonkin ja tulevat saamaan kokemuksia etenkin.
Nurinkuristahan tässä on se, ettei säästäminen ole ollut meidän pointti, eikä ajatus rikastumisesta. Nythän sitä jää säästöön, kun emme kuluta. Hyväntekeväisyyteen menee jonkin verran. Mietitty, että jos lapset haluvat vaikka reppureissata tms. niin mielellään sitten kustannetaan osa reissuista.
Nyt en oikein ymmärtänyt... Siis tuohan kuulostaa aivan tavalliselta elämältä minusta, ei mitään epätavallista. Noinhan varmaan suurin osa elää?
Kaipa tämäkin on paikasta kiinni. En mä ole pkseudulla tavannut toista samanlaista perhettä. Joskus jopa etsintäkuuluttanut netissäkin.
Tekee puoltapäivää/vajaata viikkoa töissä, vapaaehtoistyöt, pitkälti omavaraisuus ruuassa, pieni talo kaupungin rajalla (meiltä on lähimpään naapuriin viitisen kilsaa)..
Me ollaan saatu jatkuvasti kuulla, että miksi asiat pitää tehdä noin vaikeesti. :D ynnä muita "nokkelia" juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe, mutta miksi jonkun täytyy tulla aina jankkaamaan? Ap kertoo yhdestä tavasta elää. Mielestäni on hienoa, jos rahan merkitys on jollekin vähäinen.
Onhan täällä monesti kerrottu, mistä "jankataan". Siitä, miksi pitää polkea muita alaspäin, sen sijaan että eläisi kuten haluaa.
Minulla on ystävä joka oikeasti elää kuten ap suunnittelee, eikä ole ikinä sanallakaan vihjannut muun maailman materialistisesta rahan perässä juoksemisesta eikä omasta uniikkiudestaan. Ei edes tee numeroa harjoittamastaan hyväntekeväisyydestä.
En minä koe olevani "uniikki ja parempi kuin muut", toki outo ja kummajainen, mutten hyvällä tavalla. Miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa? Siksi, että siitä voi joku loukkaantua? En minä tuomitse ketään yksilönä sen takia.
-ap
Kyseenalaistaa mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Taisit vastata jo... Jäin itse pohtimaan, että mitä meidän lapset ovat nyt jääneet vaille, vaikka APn mainitsemaa elämää olemme lapsiperheenä viettäneet.
Rikastuminen ja materia ei ole tärkeintä meidän elämässä. Mies on it-alan töissä ja mä teen keikkaa keittiöissä ja olen vapaaehtoisena mielenterveyskuntoutujien kanssa ja ruokakassijaossa. Pystytään olemaan paljon kotona, tekemään itse, olemaan yhdessä.
Vaikka minimalistiseen materiaan pyrimme, niin ei se silti tarkoita, ettei me tässä päivässä oltaisi kiinni. Kyllä meillä on kaikilla läppärit ja puhelimet + PS4 ja videotykki pelejä ja leffailtoja varten. Kirjoja on kyllä sitäkin enemmän, kaikki saatuja tai kirpparilta. Pitäisikin osa lahjottaa pois..
Eikä kulutusjuhlaa vietetä. Esim jos teini tarvii uusia kenkiä, niin ne mietitään tarkkaan, mitä varten ja millaiset. Tarpeeseen sitten saa vaikkapa kallimmat merkkikengät, kun ei kaikista edullisista ole pitkäikäisiksi. Niitä varten on sitten säästetty hetken verran.
Tytär ja mä meikataankin. Niitäkään ei tarvii olla seitsemää sorttia kaikkea, vaan suunnittelulla saa kelpo naamoja, että kehtaa kulkea. Pinnallisuuttakin siis löytyy rippusen. ;)
Sisustaminen tapahtuu pikku hiljaa. Kun jostain aika jättää(matto/kaappi/sohva...), niin katsellaan rauhassa tarvitaanko sitä enää vai korvataanko jossain vaiheessa. uutta sohvaa ei ole koskaan hankittu, kun edellinen kulahti. Isot tukevat lattiatyynyt tulee kierrätysmatoista. jne.
Ulkokalusteet hankittiin tänä vuonna uusiksi.. kaverit oli heittämässä muovista kalustoaan pois, joten nappasin niistä kiinni. Maksoin 30 e ja pesin ja maalasin uusiksi.
Oma hyötypuutarha on ja paljon laitetaan luonnosta talven varralle säilöön eri tavoilla.
Meillä viihtyy lapset kavereineen paljon. Aina ovat tervetulleita ja aina ovat tulleet. Potkivat palloa toisinaan, pelleilevät, uivat, välillä jelppivät omasta vapaasta tahdosta kitkentä touhuissa... meillä kun saa tehdä, jotain mitä kotona ei saa (voi).
Ehkä näin ilmastonmuutoksen ja korona-aikana saadaan paremmin hyväksyntää elämäntavallemme. Onhan meille naurettu ja kauhisteltu, että mitä hittoa oikein meinaatte?! Viime vuosina ei enää. Tai sitten ovat tottuneet, että se on niiden juttu, että asuvat tämmöisessä kesämökki asumuksessa pkseudulla.
Sorry lähti ajatus vaeltamaan laveasti. Pointtina, etten ole huomannut, että lapset olisi meidän tavasta elää kärsineet mitenkään. He ovat saaneet paljonkin ja tulevat saamaan kokemuksia etenkin.
Nurinkuristahan tässä on se, ettei säästäminen ole ollut meidän pointti, eikä ajatus rikastumisesta. Nythän sitä jää säästöön, kun emme kuluta. Hyväntekeväisyyteen menee jonkin verran. Mietitty, että jos lapset haluvat vaikka reppureissata tms. niin mielellään sitten kustannetaan osa reissuista.
Nyt en oikein ymmärtänyt... Siis tuohan kuulostaa aivan tavalliselta elämältä minusta, ei mitään epätavallista. Noinhan varmaan suurin osa elää?
Kaipa tämäkin on paikasta kiinni. En mä ole pkseudulla tavannut toista samanlaista perhettä. Joskus jopa etsintäkuuluttanut netissäkin.
Tekee puoltapäivää/vajaata viikkoa töissä, vapaaehtoistyöt, pitkälti omavaraisuus ruuassa, pieni talo kaupungin rajalla (meiltä on lähimpään naapuriin viitisen kilsaa)..
Me ollaan saatu jatkuvasti kuulla, että miksi asiat pitää tehdä noin vaikeesti. :D ynnä muita "nokkelia" juttuja.
Jaa, no sitten jos asutte pk seudulla, siellä varmaan on harvinaista.
Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.
Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko elämän olla monimutkaista vaan siksi, että on rahaa? Minä otan kermat molemmista, yksinkertaisesta ja luksuksesta. Rahaa käytän hoitoihin ja ostan esim. luksuslaukkuja, koska niitä tykkään käyttää. Ostan hintaa katsomatta sen minkä haluan oli mikä vaan kyseessä. Suurin osa arjestani on kuitenkin hyvin yksinkertaista elämää, vaikka asunkin "hienostoalueella". Minulla on pieni omakotitalo, studio ja saunamökki sekä työtila. Kesäisin viljelen ja säilön talvea varten, kasvatan pajuja, joista punon koreja ja teen omat ruukut ja astiat savesta ym. Tykkään tehdä käsillä itselleni asioita. Sillä tavalla elämässä pysyy rauhallisuus ja yhteys luontoon säilyy. Talvella viihdyn kaupungeissa museoissa, hotelleissa ym. Ei elämän tarvitse olla joko tai.
N30
Periaatteessa olen tästä samaa mieltä. Ei tarvitse muuttaa mökkiin tai edes maalle elääkseen yksinkertaisemmin ja luonnonläheisesti, kaupungissakin onnistuu yksinkertaisempi elämä hyvin. Mutta isomman määrän rahan saamiseksi pitää kuitenkin tehdä monesti paljon töitä, varsinkin, jos sitä haluaa enemmän. Olen miettinyt kyllä sijoittamista, mutta se ei tunnu omiin arvoihin jotenkaan sopivalta.
-ap
Olet edelläkävijä. Yksinkertainen elämä on nouseva trendi. Tulevaisuudessa vaikka puusepän palveluista maksetaan oman pihan marjoilla ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.
Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.
Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Taisit vastata jo... Jäin itse pohtimaan, että mitä meidän lapset ovat nyt jääneet vaille, vaikka APn mainitsemaa elämää olemme lapsiperheenä viettäneet.
Rikastuminen ja materia ei ole tärkeintä meidän elämässä. Mies on it-alan töissä ja mä teen keikkaa keittiöissä ja olen vapaaehtoisena mielenterveyskuntoutujien kanssa ja ruokakassijaossa. Pystytään olemaan paljon kotona, tekemään itse, olemaan yhdessä.
Vaikka minimalistiseen materiaan pyrimme, niin ei se silti tarkoita, ettei me tässä päivässä oltaisi kiinni. Kyllä meillä on kaikilla läppärit ja puhelimet + PS4 ja videotykki pelejä ja leffailtoja varten. Kirjoja on kyllä sitäkin enemmän, kaikki saatuja tai kirpparilta. Pitäisikin osa lahjottaa pois..
Eikä kulutusjuhlaa vietetä. Esim jos teini tarvii uusia kenkiä, niin ne mietitään tarkkaan, mitä varten ja millaiset. Tarpeeseen sitten saa vaikkapa kallimmat merkkikengät, kun ei kaikista edullisista ole pitkäikäisiksi. Niitä varten on sitten säästetty hetken verran.
Tytär ja mä meikataankin. Niitäkään ei tarvii olla seitsemää sorttia kaikkea, vaan suunnittelulla saa kelpo naamoja, että kehtaa kulkea. Pinnallisuuttakin siis löytyy rippusen. ;)
Sisustaminen tapahtuu pikku hiljaa. Kun jostain aika jättää(matto/kaappi/sohva...), niin katsellaan rauhassa tarvitaanko sitä enää vai korvataanko jossain vaiheessa. uutta sohvaa ei ole koskaan hankittu, kun edellinen kulahti. Isot tukevat lattiatyynyt tulee kierrätysmatoista. jne.
Ulkokalusteet hankittiin tänä vuonna uusiksi.. kaverit oli heittämässä muovista kalustoaan pois, joten nappasin niistä kiinni. Maksoin 30 e ja pesin ja maalasin uusiksi.
Oma hyötypuutarha on ja paljon laitetaan luonnosta talven varralle säilöön eri tavoilla.
Meillä viihtyy lapset kavereineen paljon. Aina ovat tervetulleita ja aina ovat tulleet. Potkivat palloa toisinaan, pelleilevät, uivat, välillä jelppivät omasta vapaasta tahdosta kitkentä touhuissa... meillä kun saa tehdä, jotain mitä kotona ei saa (voi).
Ehkä näin ilmastonmuutoksen ja korona-aikana saadaan paremmin hyväksyntää elämäntavallemme. Onhan meille naurettu ja kauhisteltu, että mitä hittoa oikein meinaatte?! Viime vuosina ei enää. Tai sitten ovat tottuneet, että se on niiden juttu, että asuvat tämmöisessä kesämökki asumuksessa pkseudulla.
Sorry lähti ajatus vaeltamaan laveasti. Pointtina, etten ole huomannut, että lapset olisi meidän tavasta elää kärsineet mitenkään. He ovat saaneet paljonkin ja tulevat saamaan kokemuksia etenkin.
Nurinkuristahan tässä on se, ettei säästäminen ole ollut meidän pointti, eikä ajatus rikastumisesta. Nythän sitä jää säästöön, kun emme kuluta. Hyväntekeväisyyteen menee jonkin verran. Mietitty, että jos lapset haluvat vaikka reppureissata tms. niin mielellään sitten kustannetaan osa reissuista.
Täähän kuulostaa ihan normaalilta keskiluokkaiselta arjelta. Käytte töissä, olette kotona ja ostatte tarpeeseen. Luulin, että suuri osa elää suurinpiirtein näin ja marginaaliryhmässä ovat ne, jotka matkustelee ja kuluttaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe, mutta miksi jonkun täytyy tulla aina jankkaamaan? Ap kertoo yhdestä tavasta elää. Mielestäni on hienoa, jos rahan merkitys on jollekin vähäinen.
Onhan täällä monesti kerrottu, mistä "jankataan". Siitä, miksi pitää polkea muita alaspäin, sen sijaan että eläisi kuten haluaa.
Minulla on ystävä joka oikeasti elää kuten ap suunnittelee, eikä ole ikinä sanallakaan vihjannut muun maailman materialistisesta rahan perässä juoksemisesta eikä omasta uniikkiudestaan. Ei edes tee numeroa harjoittamastaan hyväntekeväisyydestä.
En minä koe olevani "uniikki ja parempi kuin muut", toki outo ja kummajainen, mutten hyvällä tavalla. Miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa? Siksi, että siitä voi joku loukkaantua? En minä tuomitse ketään yksilönä sen takia.
-ap
Et koe olevasi uniikki ja parempi kuin muut? Kuitenkin kysyt jo otsikossa, oletko ainut joka ei halua juosta materian perässä. Ja materian perässä juoksemista tosiaan pidetään halveksittavana kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa, kuten hyvin tiedät.
Kyllä tuo hiukan ylemmyydentuntoiselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko elämän olla monimutkaista vaan siksi, että on rahaa? Minä otan kermat molemmista, yksinkertaisesta ja luksuksesta. Rahaa käytän hoitoihin ja ostan esim. luksuslaukkuja, koska niitä tykkään käyttää. Ostan hintaa katsomatta sen minkä haluan oli mikä vaan kyseessä. Suurin osa arjestani on kuitenkin hyvin yksinkertaista elämää, vaikka asunkin "hienostoalueella". Minulla on pieni omakotitalo, studio ja saunamökki sekä työtila. Kesäisin viljelen ja säilön talvea varten, kasvatan pajuja, joista punon koreja ja teen omat ruukut ja astiat savesta ym. Tykkään tehdä käsillä itselleni asioita. Sillä tavalla elämässä pysyy rauhallisuus ja yhteys luontoon säilyy. Talvella viihdyn kaupungeissa museoissa, hotelleissa ym. Ei elämän tarvitse olla joko tai.
N30
Periaatteessa olen tästä samaa mieltä. Ei tarvitse muuttaa mökkiin tai edes maalle elääkseen yksinkertaisemmin ja luonnonläheisesti, kaupungissakin onnistuu yksinkertaisempi elämä hyvin. Mutta isomman määrän rahan saamiseksi pitää kuitenkin tehdä monesti paljon töitä, varsinkin, jos sitä haluaa enemmän. Olen miettinyt kyllä sijoittamista, mutta se ei tunnu omiin arvoihin jotenkaan sopivalta.
-ap
Voit sijoittaa omiin arvoihin sopiviin juttuihin, vaikka aurinkovoimaan ja veteen ja "kasvislihaan" ja muuhun. Ei rahassa ja sijoittamisessa itsessään ole mitään vikaa, ne on vaan ne Wall Streetin ahneet geelitukat jotka on tehny siitä niin vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe, mutta miksi jonkun täytyy tulla aina jankkaamaan? Ap kertoo yhdestä tavasta elää. Mielestäni on hienoa, jos rahan merkitys on jollekin vähäinen.
Onhan täällä monesti kerrottu, mistä "jankataan". Siitä, miksi pitää polkea muita alaspäin, sen sijaan että eläisi kuten haluaa.
Minulla on ystävä joka oikeasti elää kuten ap suunnittelee, eikä ole ikinä sanallakaan vihjannut muun maailman materialistisesta rahan perässä juoksemisesta eikä omasta uniikkiudestaan. Ei edes tee numeroa harjoittamastaan hyväntekeväisyydestä.
En minä koe olevani "uniikki ja parempi kuin muut", toki outo ja kummajainen, mutten hyvällä tavalla. Miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa? Siksi, että siitä voi joku loukkaantua? En minä tuomitse ketään yksilönä sen takia.
-ap
Et koe olevasi uniikki ja parempi kuin muut? Kuitenkin kysyt jo otsikossa, oletko ainut joka ei halua juosta materian perässä. Ja materian perässä juoksemista tosiaan pidetään halveksittavana kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa, kuten hyvin tiedät.
Kyllä tuo hiukan ylemmyydentuntoiselta kuulostaa.
Ei mielestäni kuulosta yhtään ylimieliseltä tämä aloitus. Ihme porukkaa olette kyllä. Tyytymättömät negailijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko elämän olla monimutkaista vaan siksi, että on rahaa? Minä otan kermat molemmista, yksinkertaisesta ja luksuksesta. Rahaa käytän hoitoihin ja ostan esim. luksuslaukkuja, koska niitä tykkään käyttää. Ostan hintaa katsomatta sen minkä haluan oli mikä vaan kyseessä. Suurin osa arjestani on kuitenkin hyvin yksinkertaista elämää, vaikka asunkin "hienostoalueella". Minulla on pieni omakotitalo, studio ja saunamökki sekä työtila. Kesäisin viljelen ja säilön talvea varten, kasvatan pajuja, joista punon koreja ja teen omat ruukut ja astiat savesta ym. Tykkään tehdä käsillä itselleni asioita. Sillä tavalla elämässä pysyy rauhallisuus ja yhteys luontoon säilyy. Talvella viihdyn kaupungeissa museoissa, hotelleissa ym. Ei elämän tarvitse olla joko tai.
N30
Periaatteessa olen tästä samaa mieltä. Ei tarvitse muuttaa mökkiin tai edes maalle elääkseen yksinkertaisemmin ja luonnonläheisesti, kaupungissakin onnistuu yksinkertaisempi elämä hyvin. Mutta isomman määrän rahan saamiseksi pitää kuitenkin tehdä monesti paljon töitä, varsinkin, jos sitä haluaa enemmän. Olen miettinyt kyllä sijoittamista, mutta se ei tunnu omiin arvoihin jotenkaan sopivalta.
-ap
Voit sijoittaa omiin arvoihin sopiviin juttuihin, vaikka aurinkovoimaan ja veteen ja "kasvislihaan" ja muuhun. Ei rahassa ja sijoittamisessa itsessään ole mitään vikaa, ne on vaan ne Wall Streetin ahneet geelitukat jotka on tehny siitä niin vastenmielistä.
Tää on muuten hyvä pointti! Mä voisin alkaa tutkailla tätäkin asiaa enemmän, koska se myös voisi helpottaa tämän haaveen toteutumista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.
Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.
-ap
Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet edelläkävijä. Yksinkertainen elämä on nouseva trendi. Tulevaisuudessa vaikka puusepän palveluista maksetaan oman pihan marjoilla ja niin edelleen.
Miten niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe, mutta miksi jonkun täytyy tulla aina jankkaamaan? Ap kertoo yhdestä tavasta elää. Mielestäni on hienoa, jos rahan merkitys on jollekin vähäinen.
Onhan täällä monesti kerrottu, mistä "jankataan". Siitä, miksi pitää polkea muita alaspäin, sen sijaan että eläisi kuten haluaa.
Minulla on ystävä joka oikeasti elää kuten ap suunnittelee, eikä ole ikinä sanallakaan vihjannut muun maailman materialistisesta rahan perässä juoksemisesta eikä omasta uniikkiudestaan. Ei edes tee numeroa harjoittamastaan hyväntekeväisyydestä.
En minä koe olevani "uniikki ja parempi kuin muut", toki outo ja kummajainen, mutten hyvällä tavalla. Miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa? Siksi, että siitä voi joku loukkaantua? En minä tuomitse ketään yksilönä sen takia.
-ap
Et koe olevasi uniikki ja parempi kuin muut? Kuitenkin kysyt jo otsikossa, oletko ainut joka ei halua juosta materian perässä. Ja materian perässä juoksemista tosiaan pidetään halveksittavana kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa, kuten hyvin tiedät.
Kyllä tuo hiukan ylemmyydentuntoiselta kuulostaa.
Ei mielestäni kuulosta yhtään ylimieliseltä tämä aloitus. Ihme porukkaa olette kyllä. Tyytymättömät negailijat.
Sinullahan on tosi rakentava tapa suhtautua erilaisiin tekstitulkintoihin keskustelupalstalla... Noinko vastaat esim. politiikkaa koskevassa keskustelussa ihmiselle, joka ei näe kannattamasi puolueen ylivertaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Tee mitä lapsellesi? Onko työnarkomaani vanhempi parempi?
- ei ap
Sitä että "ME ei tarvita mitään eikä haluta mitään, vaan tullaan toimeen pelkästään puuroa syömällä ja pihalla voi potkia palloa"
Ja tiesitkö, että vaihtoehtoja on muitakin kuin minimalismi tai työnarkki?
Meneekö tämä näin tunteisiin? Sinä saat elää miten haluat mun puolesta, ei sinun tartte "syödä vain puuroa ja potkia palloa ulkona", jos et halua. Jos osa meistä haluaa ja keskustelee siitä ja vaihtaa ajatuksia, miten se on sulta pois?
-ap
Älä välitä noista. Niiden elämä pyörii täysin sen ympärillä koska tukiaiset tulee tilille ja mitä kaikkea kivaa sillä voi ostaa.
Minulle olisit ihannekumppani. Minulla on rahaa riittävästi jotta sen voi unohtaa eikä kuluttaminen ole minun juttu. Sielunkumppani sen sijaan puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.
Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.Kyllä mä aion säästää sukanvarteen rahaa tälläisiä tilanteita varten. Mutta tässä maassa on paljon pienituloisia, joilla on sairauksia, joten miten he sitten pärjäävät? Kyllä me pienitulosetkin olemme saaneet hoitoa tarvittaessa.
-ap
Pärjää kuka mitenkin, osa hyvin ja osa huonosti. Esimerkiksi mun kohdalla tilanne oli se, että julkisella en meinannut päästä systeemin läpi siinä kohtaa, että olisin saanut ajoissa diagnoosia. Kun hoitoon pääsy viivästyi, niin lopputulos oli krooninen sairaus ja riippuvuus systeemistä loppuiäksi. Paljon parempi olisi siis kohtaloni ollut, jos olisin ollut keskituloinen tai rikas, ja olisin heti päässyt yksityiselle ja/tai saanut asioita maksettua sairasvakuutuksesta (minulla ei ollut sairasvakuutusta, koska olin niin köyhä ja naiivisti uskoin, että pärjään julkisen puolen hoidolla). Sen takia se jotenkin ärsyttää, kun jotkut jeesustelee, että raha ei merkitse heille paljon. Ette vaan ole joutuneet tilanteeseen, jossa kipeästi tarvisitte sitä.
Niin, tämä on ehkä ainoita huonoja puolia tässä asiassa, että hoitoa ei välttämättä saa. Rahan merkitystä kritisoin lähinnä materia- ja kulutuskeskeisessä mielessä eli siinä, että täytyisi matkustella paljon, ostaa jatkuvasti uutta ja kerryttää omaisuutta yms. Tosin olen käynyt läpi syvän uupumuksen ja masennuksen, joten luulen, että jos alkaisin taas elämään sellaista suorituskeskeistä oravanpyöräarkea, mun vointi ja terveys ei ehkä jaksaisi sitä. Kumpi on sitten parempi? Se, että elän terveyteni ja omien arvojen kannalta elämää tollakin riskillä vai sairastutan itseni rikkauksien perässä juoksemisella, maksan ne hoidot omasta pussistani enkä ehkä tule työkykyiseksi?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Taisit vastata jo... Jäin itse pohtimaan, että mitä meidän lapset ovat nyt jääneet vaille, vaikka APn mainitsemaa elämää olemme lapsiperheenä viettäneet.
Rikastuminen ja materia ei ole tärkeintä meidän elämässä. Mies on it-alan töissä ja mä teen keikkaa keittiöissä ja olen vapaaehtoisena mielenterveyskuntoutujien kanssa ja ruokakassijaossa. Pystytään olemaan paljon kotona, tekemään itse, olemaan yhdessä.
Vaikka minimalistiseen materiaan pyrimme, niin ei se silti tarkoita, ettei me tässä päivässä oltaisi kiinni. Kyllä meillä on kaikilla läppärit ja puhelimet + PS4 ja videotykki pelejä ja leffailtoja varten. Kirjoja on kyllä sitäkin enemmän, kaikki saatuja tai kirpparilta. Pitäisikin osa lahjottaa pois..
Eikä kulutusjuhlaa vietetä. Esim jos teini tarvii uusia kenkiä, niin ne mietitään tarkkaan, mitä varten ja millaiset. Tarpeeseen sitten saa vaikkapa kallimmat merkkikengät, kun ei kaikista edullisista ole pitkäikäisiksi. Niitä varten on sitten säästetty hetken verran.
Tytär ja mä meikataankin. Niitäkään ei tarvii olla seitsemää sorttia kaikkea, vaan suunnittelulla saa kelpo naamoja, että kehtaa kulkea. Pinnallisuuttakin siis löytyy rippusen. ;)
Sisustaminen tapahtuu pikku hiljaa. Kun jostain aika jättää(matto/kaappi/sohva...), niin katsellaan rauhassa tarvitaanko sitä enää vai korvataanko jossain vaiheessa. uutta sohvaa ei ole koskaan hankittu, kun edellinen kulahti. Isot tukevat lattiatyynyt tulee kierrätysmatoista. jne.
Ulkokalusteet hankittiin tänä vuonna uusiksi.. kaverit oli heittämässä muovista kalustoaan pois, joten nappasin niistä kiinni. Maksoin 30 e ja pesin ja maalasin uusiksi.
Oma hyötypuutarha on ja paljon laitetaan luonnosta talven varralle säilöön eri tavoilla.
Meillä viihtyy lapset kavereineen paljon. Aina ovat tervetulleita ja aina ovat tulleet. Potkivat palloa toisinaan, pelleilevät, uivat, välillä jelppivät omasta vapaasta tahdosta kitkentä touhuissa... meillä kun saa tehdä, jotain mitä kotona ei saa (voi).
Ehkä näin ilmastonmuutoksen ja korona-aikana saadaan paremmin hyväksyntää elämäntavallemme. Onhan meille naurettu ja kauhisteltu, että mitä hittoa oikein meinaatte?! Viime vuosina ei enää. Tai sitten ovat tottuneet, että se on niiden juttu, että asuvat tämmöisessä kesämökki asumuksessa pkseudulla.
Sorry lähti ajatus vaeltamaan laveasti. Pointtina, etten ole huomannut, että lapset olisi meidän tavasta elää kärsineet mitenkään. He ovat saaneet paljonkin ja tulevat saamaan kokemuksia etenkin.
Nurinkuristahan tässä on se, ettei säästäminen ole ollut meidän pointti, eikä ajatus rikastumisesta. Nythän sitä jää säästöön, kun emme kuluta. Hyväntekeväisyyteen menee jonkin verran. Mietitty, että jos lapset haluvat vaikka reppureissata tms. niin mielellään sitten kustannetaan osa reissuista.
Täähän kuulostaa ihan normaalilta keskiluokkaiselta arjelta. Käytte töissä, olette kotona ja ostatte tarpeeseen. Luulin, että suuri osa elää suurinpiirtein näin ja marginaaliryhmässä ovat ne, jotka matkustelee ja kuluttaa liikaa.
Mä en usko, että monikaan tulisi puolella palkalla (yhdellä palkalla) toimeen kaupungissa. Etenkään keskiluokka.
eri
Alue: Aihe vapaa
En minä koe olevani "uniikki ja parempi kuin muut", toki outo ja kummajainen, mutten hyvällä tavalla. Miksi sitä ei saisi kyseenalaistaa? Siksi, että siitä voi joku loukkaantua? En minä tuomitse ketään yksilönä sen takia.
-ap