Olenko ainoa, jota ei kiinnosta rikastuminen ja materian perässä juokseminen ja haaveilee yksinkertaisesta elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Väitithän sinä, otsikossasi. Uskoit olevasi ainut jota materialistinen elämäntapa ei kiinnosta. Täällä on huomautettu, että se on aika yleistäkin.

Ei kaikkea tartte ottaa niin kirjaimellisesti. Täällä on paljon aloituksia, joissa kysytään tuossa muodossa "olenko ainoa" ja varmaan jokainen älyää, ettei ole MAAILMAN AINOA ihminen, joka niin ajattelee, vaan että tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi ja oudoksi ajatustensa takia.

-ap

Tiedän että noin tavataan joskus kirjoittaa. Tässä nimenomaisessa aiheessa se on aika outoa, kun downshiftaus ja kulutuksen vähentäminen ovat olleet muotia jo aika monta vuotta.

Tarvitseeko tästä otsikkomuotoilusta nyt enää jankata? Jokainen nyt tajusi varmaan pointin.

-ap

Minulla sama kuin aloittajalla.

ap oletko vihervassari joka lainaa kristillisia hyviä arvoja? Siksikö hehkutat?

Kylläpä tosiaan ärsytti joitain tämä neutraali aloitus!

Kaikki te marisijat, itse on tehtävä elämänmuutos jos ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.

Toisin kuin nykyään usein ajatellaan, lapsille riittää vallan hyvin että perustarpeet tyydytetään. Ei lapsilla tarvitse olla ohjattua harrastustoimintaa tai matkoja! Rakkautta ja rajoja sekä aikaa lapset tarvitsevat.

+ miksi "vaatimattomampi" elämäntapa muka olisi huonoksi lapsen kehitykselle? Se päinvastoin opettaa monia asioita. Kuten esim sietämään paremmin tylsyyttä, mitä nykyaikana ei kestetä enää ollenkaan, ainakaan nää harrasteperheiden lellityt mukulat.

Ei unohdeta myöskään että vaatimattomampaan elämäntapaan siirtyminen on aika ehdotonta jos halutaan edes jossain määrin säilyttää nykyisenlainen eliölajisto ja ilmasto maapallolla.

Älkää opettako lapsianne tylsyyttä kestämättömiksi, hirveästi kuluttaviksi kitisijöiksi.

jepjep. nyt on pohdittu siis ap:n ylimielisyys, ap.n keskenkasvuisuus -kunhan aikuistut, unohdat moiset hömpötykset ja kerrottu ettei rikkaat oikeasti tahdo rikastua ja on siirrytty pohtimaan, jos ap onkin vihervasemmistoa. joo...

huoh....

olin ihan samanlainen ap:n ikäisenä ja olen edelleen.

elän jo nyt hyvin minimalistista elämää, käyn töissä ja maksan veroja,käytän vaatteet loppuun, en osta uusi tavaroita kuin viimeisenä vaihtoehtona. tilillä on ylimääräistä rahaa, jotka olen sijoittanut lähinnä siksi että tilille ei makseta korkoa. Olisinjoskus kolmekymppisena muuttanut luostariinkin asumaan, mutta ongelmana oli niiden uskonollisuus. Ekokyliä harkitsin joskus ja kävin tutustumassa joihinkin, mutta ne eivät lopulta oikein napanneet minulle, mikä mistäkin syystä.

pidä vain tavoitteistasi kiinni, ap. Maailma tarvitsee minimalisteja,jotka myös välittävät vähäosaisista, tämän yhteiskunnan syrjäyttämistä ihmisistä.

Et ole ainoa.

Ei kiinnosta tavaranpalvonta ja raha minua muutoin, kuin että saa laskut maksettua, ruokaa ja katon pään päälle. Mihin muuhun sitä tarvitsisi, en himoa elämästä isossa kartanossa tai autoista tai merkkilaukuista tai ym krääsästä tai matkustelusta maailmalla. 

Pieni toteuttamiskelpoinen haaveeni on, että pääsen asumaan hissilliseen taloon, ja voisin liikkua enemmän luonnossa. Kenties jopa yöpyä metsässä lammen rannalla, se olisi suurin unelmani jonka vielä tässä elämässä haluaisin toteuttaa. Minulla on suuri metsänkaipuu, mutta jotenkin sinne on niin vaikea päästä, kävelykykyni ei ole entisensä, minulla ei ole autoa jne, lähimetsä on vain kuivaa puupeltoa, ei sellaista oikeaa metsää mihin kaihoan päästä.

Ei meillä kaikilla ole sukutilaa, minne mennä asustamaan, kuten tällä Kaarinalla. Muuten ihan kiva tarina.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös aika omalaatuinen tapaus siinä, että haluaisin tienata paljon rahaa, jotta voisin käyttää sitä myös muiden hyväksi. Esimerkiksi lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen, perustamalla eläinsuojelukeskuksen jne. 

Tää on itse asiassa ainoita syitä, joka mua motivoisi rikastumaan enemmän. Voisin lahjoittaa silloin enemmän hyväntekeväisyyteen tai perustaa just jonkun tollasen suojelukeskuksen. :D

-ap

Vierailija kirjoitti:

jepjep. nyt on pohdittu siis ap:n ylimielisyys, ap.n keskenkasvuisuus -kunhan aikuistut, unohdat moiset hömpötykset ja kerrottu ettei rikkaat oikeasti tahdo rikastua ja on siirrytty pohtimaan, jos ap onkin vihervasemmistoa. joo...

huoh....

olin ihan samanlainen ap:n ikäisenä ja olen edelleen.

elän jo nyt hyvin minimalistista elämää, käyn töissä ja maksan veroja,käytän vaatteet loppuun, en osta uusi tavaroita kuin viimeisenä vaihtoehtona. tilillä on ylimääräistä rahaa, jotka olen sijoittanut lähinnä siksi että tilille ei makseta korkoa. Olisinjoskus kolmekymppisena muuttanut luostariinkin asumaan, mutta ongelmana oli niiden uskonollisuus. Ekokyliä harkitsin joskus ja kävin tutustumassa joihinkin, mutta ne eivät lopulta oikein napanneet minulle, mikä mistäkin syystä.

pidä vain tavoitteistasi kiinni, ap. Maailma tarvitsee minimalisteja,jotka myös välittävät vähäosaisista, tämän yhteiskunnan syrjäyttämistä ihmisistä.

Ekokyliä? Täytyypä googlettaa.

Mulla ei ole aikomustakaan työskennellä täyttä aikaa. Ei enää ikinä. Aamulla kuudelta ylös ja ennen viittä kotiin, ei kiitos.

Monelle tekisi hyvää löysätä vähän. Mielenterveysongelmatkin monesti alkaa siitä, että suoritetaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Ihan mielenkiinnosta, miten sä aiot maksaa sen mummonmökin? Jos sinne on hyvät kulkuyhteydet, niin puhutaan helposti 40-50 tuhannen euron sijoituksesta. Ne muutaman tonnin talot on umpikorvessa. Yhden ihmisen osa-aikatöillä ei niitä makseta. (Eikä maaseudulla noin vain mennä lähelle töihin, kun niitä työpaikkoja ei vaan ole). Talon pitäminen myös maksaa ja jonkinlainen hätärahasto on oltava. Enkä kyllä mitenkään ymmärrä miten omavarainen elämä olisi stressitöntä. Sulla ei taida olla mitään hajua siitä, miten rankkaa on kasvattaa merkittäviä ruokamääriä (ilmeisesti vielä kuokka ja lapio -tason välineillä...). Hiukan eri juttu, kuin se että hakee torilta mansikkalaatikon, jonka keittää hilloksi. Saat tottakai haaveilla, mutta ehkä hiukan kannattaa ottas realismia kehiin.

Haaveilet yksinkertaisesta elämästä? Sehän on helppo toteuttaa!

suomesta saa muuttotappiopaikkakunnilta hyvinkin edullisesti omkotitaloja isoine pihoineen. kaikista halvimmat vaativat eniten remonttia, mutta asumiskelpoisiakin ja muuttokuntoisiakin löytyy halvalla.ja mitä enemmän tämä maa kansainvälistyy ja mitä enemmän ihmiset unohtavat hyvän elämän koodiston (esim. että ei saa varastaa toisen omaa, kännätessäkin pitää muistaa, että toiset yrittää samaan aikaa nukkua päästäkseen virkeänä töihin jne), sitä enemmän nykytouhuun kyllästyneet ihmiset tahtovat muutta rauhallisemmille paikkakunnilleja yrityksetkin saattavat herätä siihen, että yrityksen pyörittäminen onhalvempaa muuall kuin pk-seudulla. ajan myötä niiden asuntojen arvo sitten alkaa taas nousta.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Nimenomaan näin ajattelen minäkin. Raha luo turvallisuutta odottamattomien tilanteiden varalta. Toki jos se oma arki on melko edullista, ei tarvitse huippupalkkaista työtä saadakseen vararahaston. Ei sitä rahaa nyt kaiken varalta tarvitse loputtomiin haalia silmät kiiluen. Aina voi olla myös niin, että kuoleekin nuorena ja siksi on turha kituuttaa ja kerryttää varallisuutta eläkeikää ajatellen. Mutta itse kaipaan ehdottomasti jotakin perusturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aika monella on ollut ihan muut haaveet kuin raha ja status. Moni on haaveillut itsensä elättämisestä taiteella tai *jonkun merkityksellisen* tekemisellä.

Aika harva näkee omia tavoitteitaan materialistisena. Sinä näet omakotitalon, auton, kaksi lasta ja vuodessa pari ulkomaan matkaa = statuksen perässä juoksevia materialisteja, se toinen näkee että on oma koti ja pikku piha, auto jolla pääsee kauppaan jne normaaleja asioita.

Opiskelijana elämä on myös aika erilaista kuin myöhemmin, pikkuhiljaa monenlaisista asioista tulee normi, ja on ehkä tylsä aina olla se jolla ei ole mahdollisuutta ravintolaan, tai sielä mummonmökistä olisi kiva päästä jonnekin omalla autolla. Alkaa arvostaa vakituista työpaikkaa. Sen vaatimattomankin pikkukodin speksit alkaa kiinnostaa (mummonmökki vaatii sekin rahaa).

Entä jos ei halua sitä normia? Entä jos se ei kiinnosta? Kyllä mulla nytkin on varaa käydä joskus ravintolassa. Tykkään tehdä kuitenkin myös itse ruokaa, hilloja, suoloja yms. Mummommökkejä myydään myös alueilla, missä kulkee julkisia tai pääsee pyörällä tai sähköpotkulaudalla kulkemaan esim. kauppaan. Mulle riittää pieni koti, en halua isoa omakotitaloa ja en haaveile lapsista. Totta kai on ihmisiä, joita materialistinen elämäntapa ei kiinnosta, en ole muuta väittänytkään.

-ap

Ihan mielenkiinnosta, miten sä aiot maksaa sen mummonmökin? Jos sinne on hyvät kulkuyhteydet, niin puhutaan helposti 40-50 tuhannen euron sijoituksesta. Ne muutaman tonnin talot on umpikorvessa. Yhden ihmisen osa-aikatöillä ei niitä makseta. (Eikä maaseudulla noin vain mennä lähelle töihin, kun niitä työpaikkoja ei vaan ole). Talon pitäminen myös maksaa ja jonkinlainen hätärahasto on oltava. Enkä kyllä mitenkään ymmärrä miten omavarainen elämä olisi stressitöntä. Sulla ei taida olla mitään hajua siitä, miten rankkaa on kasvattaa merkittäviä ruokamääriä (ilmeisesti vielä kuokka ja lapio -tason välineillä...). Hiukan eri juttu, kuin se että hakee torilta mansikkalaatikon, jonka keittää hilloksi. Saat tottakai haaveilla, mutta ehkä hiukan kannattaa ottas realismia kehiin.

Et ole tainnut kuulla, että mummommökkejä ja pieniä omakotitaloja myös vuokrataan? Et ole kuullut etätöistä tai siitä, että voi asua myös pienemmässä kaupungissa tai paikkakunnalla, missä on pihaa ja palveluita? Tavoitteenani ei ole kokonainen omavaraisuus. Olen puhunut osittaisesta omavaraisuudesta, en siitä, että kaikki pitää tehdä itse kokonaan. Toki heitäkin löytyy, mutta se ei oo mun tavoite. Edullisia mummommökkejä löytyy ihan naamakirjasta, siellä on tullut lukuisia kivoja vaihtoehtoja.

-ap

Ymmärrän sinua hyvin. Tosin sillä varauksella, että joskus nämä mummonmökki-elämästä haaveilevat ihmiset eivät ymmärrä sellaisen elämäntavan vaativan fyysistä työtä. Itse on aika laiska ja pidän mukavuudesta. Olen lapsena ollut maaseudulla sukulaisia auttamassa ja kesämökillä, jossa vesi tuli kaivosta, peseytyminen hoidettiin saunassa ja vessa oli sellainen ulkohyyskä. Sellaiseen en ikinä enää halua. Haluan myös nettiyhteyden :D

On ihan järkevää pohtia mitä itse haluaa ja mihin haluaa panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun sairastuin, niin tajusin lopullisesti rahan merkityksen. Rikkaana olisin saanut paremman ja nopeamman hoidon vakavaan sairauteen. Hampaita on hoidettu julkisella puolella ja sillä saralla olen iloinen yhteiskunnan pyörimisestä. Julkisella hoitoonpääsy on hidasta, mutta yksityisellä hampaisiin olisi kulunut pitkä penni. Enpä olisi tahtonut, että itse joudun repimään erämaassa hampaani irti tai maksaa itse korjauksia yksityisellä.

Vaatimattomasti on helppo elää niin kauan kun kaikki on hyvin, eli niin kauan kun fyysisesti kestää kuluttavaa elämää ja pysyy terveenä. Katastrofin sattuessa rahan tuomalla turvalla on mittaamaton merkitys oman selviämisen kannalta.

Nimenomaan näin ajattelen minäkin. Raha luo turvallisuutta odottamattomien tilanteiden varalta. Toki jos se oma arki on melko edullista, ei tarvitse huippupalkkaista työtä saadakseen vararahaston. Ei sitä rahaa nyt kaiken varalta tarvitse loputtomiin haalia silmät kiiluen. Aina voi olla myös niin, että kuoleekin nuorena ja siksi on turha kituuttaa ja kerryttää varallisuutta eläkeikää ajatellen. Mutta itse kaipaan ehdottomasti jotakin perusturvaa.

Kuinka monella pienituloisella on tälläinen vararahasto? Miksi se tuodaan esiin aina näissä tapauksissa, mutta duunareiden yms. kohdalla siitä ei ikinä puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Tosin sillä varauksella, että joskus nämä mummonmökki-elämästä haaveilevat ihmiset eivät ymmärrä sellaisen elämäntavan vaativan fyysistä työtä. Itse on aika laiska ja pidän mukavuudesta. Olen lapsena ollut maaseudulla sukulaisia auttamassa ja kesämökillä, jossa vesi tuli kaivosta, peseytyminen hoidettiin saunassa ja vessa oli sellainen ulkohyyskä. Sellaiseen en ikinä enää halua. Haluan myös nettiyhteyden :D

On ihan järkevää pohtia mitä itse haluaa ja mihin haluaa panostaa.

Niin, aika moni ohitti kokonaan sen kohdan aloituksessani, että mä tienaisin myös rahaa osa-aikatyöllä ja yritystoiminnalla. Eli mulla olisi perusasioihin rahaa. Toki siinä sivussa sitten hyödyntäisin luonnon antimia. Nytkin sienestän, marjastan ja hortoilen paljon. Kasvatan omia yrttejä. Olen elänyt mm. kuukauden sähköttömällä mökillä eikä sähköttömyys haitannut ollenkaan. Teen itse myös kosmetiikkaa. Mummommökkejä ja sen tyyppisiä saa vuokrattua edullisestikin.