Miten sanoa lapsuudenystävälle, että tapaamiselle ei ole enää kovin miellyttäviä, koska hänen lapset on täysin rajattomia?
Ennen lapsia tapaamiset olivat mukavia. Ja lasten ollessa vauvoja. Nyt lapsia on neljä ja lapset kulkee aina ja kaikkialle mukana. Lapset ovat rajattomia, koväänisiä eikä heillä ole mitään käytöstapoja. Uskon, että jos sanoisin tämän, niin siitä suututtaisiin minulle niin, että välit voivat mennä kokonaan. Olen yrittänyt kysyä, että voimmeko nähdä kahdenkesken, niin ei käy.
Miten sinä toimisit?
Kommentit (55)
Ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia, ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia, ilman lapsia.
Lue aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia, ilman lapsia.
"Olen yrittänyt kysyä, että voimmeko nähdä kahdenkesken, niin ei käy."
Lapset eivät ole pikkuaikuisia, vaan käyttäytyvät kuin lapset. Heistä lähtee ääntä ja opetettu asiat pysyvät mielessä jopa puoli minuuttia, jos houkutin on riittävä, niin ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia, ilman lapsia.
"Olen yrittänyt kysyä, että voimmeko nähdä kahdenkesken, niin ei käy."
Niitä innokkaita lapsenvahteja on aika harvassa. Ja tuollaisella kattavalla on rahalle muutakin käyttöä kuin palkata vahti satunnaisen kahvittelun takia.
No etäisyyttä muutama vuosi. Sitten lapset jo teinejä ja omissa menoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia, ilman lapsia.
"Olen yrittänyt kysyä, että voimmeko nähdä kahdenkesken, niin ei käy."
Silloin sille kaverille sanotaan, että okei, ota yhteyttä, kun pääset lähtemään kahville ilman lapsia.
Luojalle kiitos minulla on enemmän kuin yksi ystävä.
Tuollaisia asioita ei KOSKAAN kannata sanoa ääneen. Mielummin vain häivytät ystävyyden, olet aina kiireinen kun hän pyytää jonnekin.
Kuka nyt lasten kanssa tapaa? Sano, että tavataan kahdestaan. Jos ei sovi, ei sovi. Anna sen kaverin olla.
Antaisin suuttua ja välit kerrasta poikki. Kun eivät elämäntilanteet oikein kohtaa niin turha alkaa kärsiä.
Jos on pakko tavata lasten kanssa, voi tapaamisen sopia johonkin lapsiystävälliseen paikkaan, esim. leikkipuisto, hoplop, puistopiknik... eli lapset saa rauhassa riehua ja melskata turvallisesti, ja aikuiset voi jutella.
Sovi tapaaminen HopLoppiin tai vastaavaan. Lapset saavat riehua ja te seuraatte ja voitte jutella kuulumisia.
Itsellä oli melkein sama tilanne. Vähensin vaan tapaamisia ja en lopulta suostunut tapaamisiin lasten kanssa, lopulta ystävyys hiipui. Mutta ihan hyvä niin, hänen lapsensa oli ihan kauhea ongelmalapsi joka teki kiusaa omalle lapselleni. En voinut sellaista hyväksyä, mieluummin suojelen omaa lastani vaikka sitten menettäisinkin ystävyyssuhteen siinä.
Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.
Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli melkein sama tilanne. Vähensin vaan tapaamisia ja en lopulta suostunut tapaamisiin lasten kanssa, lopulta ystävyys hiipui. Mutta ihan hyvä niin, hänen lapsensa oli ihan kauhea ongelmalapsi joka teki kiusaa omalle lapselleni. En voinut sellaista hyväksyä, mieluummin suojelen omaa lastani vaikka sitten menettäisinkin ystävyyssuhteen siinä.
Tämä nyt on eri tilanne. Ei kai kukaan järkevä äiti vie lastaan sellaisen lapsen seuraan, joka kiusaa. Meillä oli vastaava tilanne, kaverin lapsi oli vähän erityisempi tapaus ja teki kiusaa, töni, puri ja lällätteli. Ei kuulemma voi mitään, ja pitää ymmärtää. En ymmärtänyt, miksi oma lapsi pitää altistaa pari vuotta vanhemman erityistapauksen nyrkkeilysäkiksi. Ei olla enää tekemisissä. Lapsen turvallisuus ennen kaikkea.
Eikö lasten isä voi katsoa lapsia ollenkaan? Kuitenkin toinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole pikkuaikuisia, vaan käyttäytyvät kuin lapset. Heistä lähtee ääntä ja opetettu asiat pysyvät mielessä jopa puoli minuuttia, jos houkutin on riittävä, niin ei sitäkään.
No ei pidä paikkaansa. Toki lapsissa on eroja temperamentin suhteen mutta huonokäytöksisyys on kasvatuksen puutteessa monesti. Kyllä 4-5-vuotias jo on tarpeeksi vanha ymmärtämään ettei jatkuvasti voi huutaa ja miten tietyissä paikoissa käyttäydytään. Se on sitten toinen juttu vaatiiko vanhempi tätä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.
Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..
Eiköhä se isä voisi vahtia lapsiaan välillä? Tai tässä tapauksessa luultavasti isät.
Jos tahtoo että ihmiset pysyvät elämässä, kannattaa tehdä tapaamisista sille toisellekin osapuolelle miellyttäviä. Esim. sillä että kasvataa penikkansa, ja jos ei osaa, ei tee neljää kappaletta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.
Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..
No aika pikkumaista loukkaantua jos asiallisesti huomautetaan että nyt on vähän lähteny homma hanskasta.
No oikeasti, sano vain. Jos välit menee ni sitten menee, joka tapauksessa ette näe usein kun kärsit liikaa, ja syö sekin ajan kanssa.
Tai sitten alat kasvattaa lapsia, ovelasti ja pehmeästi, mutta napakasti ohjaat. Joskus vanhemmat itsekin hoksaa kun ensin itse sanoo "Nico-Petteri", ei kannata juosta sinne motarille, tulepa äkkiä takaisin!