Miten sanoa lapsuudenystävälle, että tapaamiselle ei ole enää kovin miellyttäviä, koska hänen lapset on täysin rajattomia?

Kokemuksesta viisastuneena voin kertoa teille, että lasten kasvatuksesta ei kannata alkaa keskustelemaan ystävän kanssa, se muodostuu  aina ongelmaksi ja riidaksi. Anna muiden kasvattaa niin kuin kasvattavat. Voit vihjaista että sinulle on liikaa olla tuonkokoisen meluisan ryhmän kanssa liikkeellä, että et pysty keskittymään keskusteluihinne. Mutta älä hölmö mene sanomaan väsyneelle äidille, että hänellä on rajattoman lapset. Saat vihamiehen loppuiäksesi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on isä, mutta ei kuulemma voi jättää lapsia isälle hoitoon. Äiti valittaa oman jaksamisensa kanssa olevan ongelmaa, mutta ei kuulemma tarvitse omaa aikaa. Eikä itse näe, että hänen lastensa käytös on häiritsevää ja rajatonta.

Ehkä isä ei pärjää tai ei halua kaitsea 4 lasta samalla kertaa. Harvasta miehestä on siihen, ja se on totuus. Onko ihme että tämä nainen on uupunut?

Kannattaisi ehdottaa tälle äidille, että ottaa vain 2 lasta mukaansa, ja jättää 2 kotiin miehen kanssa. Sekin voi olla miehelle liikaa. Ihan oikeasti, jos mies ei ole tottunut hoitamaan lapsia niin että äiti ei ole kotona, hän ei välttämättä pärjää niiden kanssa. Ja äiti pelkää että pienimmät satuttavat itsensä tai jotain, jos mies ei katso niiden perään. 

Itse en lähtisi tapaamisiin, jossa toisella on 4 villiä lasta ja itsellä ei yhtäkään. Vai oliko ap:lla lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.

Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..

Lapset ovat pieniä hetken. Kun niitä ei kasvata, niistä tulee kammottavia lapsiaikuisia, joilla ei ole mitään kykyä ottaa vastuuta itsestään tai käytöksestään. Silloin ei ole edes söpöyttä jäljellä pehmentämässä v*tutusta.

Hankala tilanne kyllä. Mulla oli vähän samanlaista, tosin kaverilla lapsia onneksi  vain 2. N. 10 vuotta meni, etten ottanut kertaakaan oma-aloitteisesti yhteyttä, kun koskaan ei voitu tavata ilman näitä rajattomia energiasyöppöjä. Kun kaveri pyysi kylään, suostuin kyllä yleensä, vaikka vierailut olikin yhtä helvettiä, aikuisten kesken saatiin vaihdettua ehkä 2 lausetta, kun taas jo ipanat kirjaimellisesti roikkui lahkeissa. 

Olen kuitenkin iloinen, että kestin panematta välejä poikki. Nyt nuorempikin lapsi on jo 12, ja lapsia kiinnostaa puhelimet enemmän kuin aikuisten juttelun keskeyttäminen. Uskomatonta kyllä, edelleenkään kaverini ei kuitenkaan tapaa minua ilman lapsiaan. Minua siis pyydetään mukaan ainoastaan lapsiaiheisiin tilaisuuksiin, ja jos kutsun hänet luokseni, tulevat lapset mukaan. Yhden kerran muistan, että oli esikoinen yökylässä kun kävin heillä. Mutta siis lähes 14 vuoteen en ole nähnyt tätä ystävääni ilman, että ainakin yksi lapsi on myös läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.

Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..

Jopas oli läpinäkyvä provo.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne kyllä. Mulla oli vähän samanlaista, tosin kaverilla lapsia onneksi  vain 2. N. 10 vuotta meni, etten ottanut kertaakaan oma-aloitteisesti yhteyttä, kun koskaan ei voitu tavata ilman näitä rajattomia energiasyöppöjä. Kun kaveri pyysi kylään, suostuin kyllä yleensä, vaikka vierailut olikin yhtä helvettiä, aikuisten kesken saatiin vaihdettua ehkä 2 lausetta, kun taas jo ipanat kirjaimellisesti roikkui lahkeissa. 

Olen kuitenkin iloinen, että kestin panematta välejä poikki. Nyt nuorempikin lapsi on jo 12, ja lapsia kiinnostaa puhelimet enemmän kuin aikuisten juttelun keskeyttäminen. Uskomatonta kyllä, edelleenkään kaverini ei kuitenkaan tapaa minua ilman lapsiaan. Minua siis pyydetään mukaan ainoastaan lapsiaiheisiin tilaisuuksiin, ja jos kutsun hänet luokseni, tulevat lapset mukaan. Yhden kerran muistan, että oli esikoinen yökylässä kun kävin heillä. Mutta siis lähes 14 vuoteen en ole nähnyt tätä ystävääni ilman, että ainakin yksi lapsi on myös läsnä.

Jatkan vielä, että nyt ollaan nelikymppisiä, ja oikeasti tuo 10 vuotta meni aika äkkiä, ja meillä on taas ihan hauskaa yhdessä. Eli neuvoni ap:lle on, minimoi kohtaamiset mahdollisuuksien mukaan, mutta älä katoa kokonaan ystäväsi elämästä. Muutaman vuoden päästä lapset eivät enää häiritse niin paljon, ja silloin voit taas iloita ystäväsi seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en lähtisi tapaamisiin, jossa toisella on 4 villiä lasta ja itsellä ei yhtäkään. Vai oliko ap:lla lapsia?

Ei ole lapsia. Mutta olen ollut työssä, jossa sain kokemusta lapsista on ja lastenkasvattamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole pikkuaikuisia, vaan käyttäytyvät kuin lapset. Heistä lähtee ääntä ja opetettu asiat pysyvät mielessä jopa puoli minuuttia, jos houkutin on riittävä, niin ei sitäkään.

No ei pidä paikkaansa. Toki lapsissa on eroja temperamentin suhteen mutta huonokäytöksisyys on kasvatuksen puutteessa monesti. Kyllä 4-5-vuotias jo on tarpeeksi vanha ymmärtämään ettei jatkuvasti voi huutaa ja miten tietyissä paikoissa käyttäydytään. Se on sitten toinen juttu vaatiiko vanhempi tätä vai ei.

Olin tulossa kirjoittamaan samaa, mutta ehdit ensin. Osalla vanhemmista näyttäisi olevan sellainen kuvitelma että lasten huono käytös kuuluu asiaan, eikä sille voi eikä tarvitse tehdä mitään. Nämä vanhemmat ovat sitten myöhemmin pulassa kun lapset kasvaessaan käyttäytyvät edelleen samoin, ja ulkopuolinen maailma alkaa näihin enemmän reagoida (koulu, harrastukset jne). Lapsi itsekin kärsii sitten kun sitä rajaamista ja negatiivista palautetta alkaa tulla jatkuvasti. Eihän hän edes tiedä käyttäytyvänsä huonosti, eikä tiedä minkälaista käytöstä häneltä odotetaan kun sitä ei ole kukaan koskaan opettanut! Sehän on hämmentävää kun yhtäkkiä alkaa saada moitteita ihan vaan siitä että on oma itsensä. Näihin moitteisiin lapsi sitten reagoi ainoalla osaamallaan tavalla: huutamalla, vaatimalla, kiukuttelemalla ja räyhäämällä. Jos ristiriita on tarpeeksi suuri, myös mahdollisesti fyysisellä aggressiivisuudella. Ja niinpä niin: DAA, käytöshäiriö diagnoosin kriteerit täyttyvät. Ihan pieniäkin lapsia pitää ohjata ja opettaa. Tietenkin lempeästi ja kärsivällisesti, ei huutaen, alistaen tai lasta nolaten. Lapsi kyllä haluaa olla vanhemmilleen mieliksi, tehdä oikein ja saada kehuja. Hän toimii oikein jos osaa. Opetellessaan ja sosiaalisia taitoja sekä käytöstapoja sisäistäessään lapsi tarvitsee lukemattomia toistoja, johdonmukaisuutta, hyvää esimerkkiä ja onnistumisten ja hyvän käytöksen huomioimista (vahvistamista että nyt menee oikein). Sensitiivinen vanhempi osaa automaattisesti ohjata lasta kauniilla tavalla, ja myös ennakoida ettei tule lapselle liian haastavia tilanteita huolehtimalla riittävästä unesta, ravinnosta, virikkeistä jne sekä ennakoimalla suunnielmissaan lapsen ikätasoiset tarpeet. Ei siis esim ehkä ole järkevää lähteä koko päiväksi 3-vuotiaan kanssa shoppailemaan odottaen että hänen on jaksettava käyttäytyä kauniisti koko pitkän päivän. Pitää mielessään suunnitella ja ennakoida arkea lapselle sopivaksi, ja nähdä mikä on liikaa.

Osa jättää kasvattamatta ihan puhtaasti laiskuuttaan. Tekevät kyllä aikamoisen karhunpalveluksen sekä itselleen että lapsilleen...

Vaikeaa olla ystävä myöhemminkään, kun ystävän oma väärä toiminta on aiheuttanut rajattomia lapsia. Kuitenkin olet koko ajan nähnyt, että hän kasvattajana toimii väärin ja et halua antaa ymmärrystä teineistään valittavalle ystävälle.

Omaa lasta pitää suojella rajattomilta, se on tärkein asia. Jos ei ole omia lapsia, sitten omaa kotia saa kyllä myös suojella.

Pyydä kaveria sanomaan lapsilleen, ja sano myös itse yksityiskohtaisesti asioista ”sitä kaappia ei saa avata”. Jos ei onnistu tai menee pelkäksi kieltelyksi, siinähän on luontevaa todeta, ettei tapaamiset onnistu.

Parasta olisi sanoa neutraalisti ennenkuin alkaa liikaa jurppia. Omista tunteista voi puhua, voi sanoa kuten asia on että kokee tapaamiset liian rauhattomiksi.

Mulla on 2 kaveria ja heillä molemmilla 4 lasta. Ikinä eivät pääse mihinkään ilman niitä lapsia, miehet on aina töissä.

Pienetkin lapset osaavat käyttäytyä asiallisesti, jos heidät on hyvin kasvatettu. Poikkeuksena sitten jollakin tavalla vammaiset /muuten häiriintyneet. Mutta ne hyvinkin käyttäytyvät pikkulapset tarvitsevat aikuisen huomiota eikä lasten mukana ollessa voi samalla tavalla keskustella rauhassa aikuisten kesken.

Joissakin kauppakeskuksissa on ns. lapsiparkkeja, johon lapset voi jättää hetkeksi. Etsikää tällainen lähialueeltanne, kaverin lapset parkkiin vaikka tunnin ajaksi ja sillä aikaa aikuiset voi kahvitella ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia asioita ei KOSKAAN kannata sanoa ääneen. Mielummin vain häivytät ystävyyden, olet aina kiireinen kun hän pyytää jonnekin.

Onko tää jotain sarkasmia? Oikeesti tollanen ghostaaminen saa vaan pahan mielen kaverille ja ihmettelee ikuisesti mihin katosit. Minusta kannattaa sanoa, mutta muotoile se passiivissa niin et kritisoi hänen lastenkasvatustaitojaan suoraan. Sanot että haluaisit kovasti nähdä mutta lapset on villiä seuraa etkä ole tottunut siihen hälinään ja kaikkeen ja on vaikea keskittyä.

Ulkomailla näkee miten pienetkin lapset osaavat olla seurallisia ja suloisia. Heitä kyllä opastetaankin koko ajan. Suomessa tapana on sallia ja sietää kunnes hermostuu ja sitten sätitään.

Opettamalla hyvää käytöstä lapselle, hän kerää hyvää karmaa lähipiiriltään ja itsetunto vahvistuu.