Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa lapsuudenystävälle, että tapaamiselle ei ole enää kovin miellyttäviä, koska hänen lapset on täysin rajattomia?
03.08.2020 |
Ennen lapsia tapaamiset olivat mukavia. Ja lasten ollessa vauvoja. Nyt lapsia on neljä ja lapset kulkee aina ja kaikkialle mukana. Lapset ovat rajattomia, koväänisiä eikä heillä ole mitään käytöstapoja. Uskon, että jos sanoisin tämän, niin siitä suututtaisiin minulle niin, että välit voivat mennä kokonaan. Olen yrittänyt kysyä, että voimmeko nähdä kahdenkesken, niin ei käy.
Miten sinä toimisit?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken. Silti olet valmis jopa loukkaamaan ystävääsi? Ok.
Jos hän kerta aina tuo kaikki 4 lasta mukanaan on melko selvä merkki siitä ettei hänellä oikein ole mitään hoito apua. Luottaa siihen että edes sinä pysyt hänen elämässä..
No aika pikkumaista loukkaantua jos asiallisesti huomautetaan että nyt on vähän lähteny homma hanskasta.
Homma taisi lähteä hanskasta jo siinä kohtaa kun tehtiin neljä lasta, vaikka ei saada niitä edes hoitoon mihinkään eikä ilmeisesti is(i)äkään mukana kuvioissa, kun kerran lapset pitää raahata joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko tavata lasten kanssa, voi tapaamisen sopia johonkin lapsiystävälliseen paikkaan, esim. leikkipuisto, hoplop, puistopiknik... eli lapset saa rauhassa riehua ja melskata turvallisesti, ja aikuiset voi jutella.
Kyllä niiden 4 pienen lapsen perään on katsottava myös muuallakin kuin kyläpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lasten isä voi katsoa lapsia ollenkaan? Kuitenkin toinen vanhempi.
Tuossa niitä isiä voi olla jopa neljä.
Jos otat asian puheeksi sun on varauduttava myös siihen, että itsekin olet tehnyt jotain pieleen hänen vinkkelistään. Sieltä tulee varmasti napakkaa palautetta sun kasvatustavoista myös.
Itse en välttämättä lähtisi sanomaan. Vaan yksinkertaisesti olisin puuttunut jo pienestä lasten käytökseen. Omieni ja toisen. Ojentanut ja komentanut samalla rakkaudella.
Siitä varmaan olisi poikinut omanlaisensa keskustelu, että hän uskoo toisenlaiseen kasvatustapaan jne,
Minä aikoinaan sanoin suoraan ja komensin myös lapsia, koska meillä on meidän säännöt. Leikki voi olla äänekästä ja rajuakin, mutta päätön riehuminen on asia erikseen etenkin kylässä. Kaverin lapset eivät kiusanneet omaa lastani, mutta villitsivät hänetkin touhuihinsa. En mielelläni samasta syystä vieraillut enää myöskään heillä tai liikkunut julkisilla paikoilla yhdessä heidän kanssaan, koska aina sai hävetä.
Kaverini tietysti loukkaantui ja näin jälkeenpäin ajatellen en minäkään kauhean rakentavasti asiaa käsitellyt. Yritimme tavata myös kahden, mutta hän ei luottanut, että kotona pärjätään, vaan roikkui puhelimessa koko ajan tai lapset soittelivat.
Noihin aikoihin välimme viilenivät pysyvästi. Rajattomista lapsista kasvoi kyllä ihan fiksuja aikuisia. Olen tämän nuoruuteni sydänystävän kanssa nykyään korkeintaan hyvänpäiväntuttu. Tähän on muitakin syitä kuin lastenkasvatuksen erot, mutta tuosta se lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten äidillä ei ole rajoja, lasten äidin kaverilla ei ole rajoja. AP, muutos on sinussa. Joko olet kynnysmatto tai jätät koko sikalauman. Mieti myös pitkällä aikavälillä, niistä tulee teinejä.
Yllättävä, suojaava tekijä tuossa kuitenkin on jos äiti on lapsilleen läsnä ja onhan sisaruksilla turvaa myös toisistaan. Joskus yh kuvio onnistuu paremmin ilman vaihtuvia isäpuolia. Eli APn ei tarvi olla heistä huolissaan.
Mikä pakkomielle "ystävyydestä".
On pitkiä ihmissuhteita jotka on jossain elämänvaiheessa. On kuitenkin luonnollista että vaiheet muuttuu.
Itse muuttuu, toinen muuttuu, tilanteet muuttuu.
Sun täytyy vaan AP hyväksyä tilanne, että tilanteet ei pysy samoina. Ota etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama ongelma. Mielenkiintoista oli, että jos äiti oli muualla ja lapset minun kanssani niin osasivat käyttäytyä. Samoin isänsä kanssa, oliko sitten jotain huomio hakua, kun äitiä ei kiinnostanut. En sanonut asiasta, koska olisi varmasti suuttunut. Sitten vaan häpesin kun kahvilla ollessa lapset huusi, riehui ja törmäili vieraisiin ihmisiin. Kannattaa miettiä onko ystävyys niin tärkeä että kestää sitä häpeän tunnetta. Tai sitten sopii ne kahvittelut tosiaan johonkin riehumista sietävän paikkaan.
Lapsilla on isä, mutta ei kuulemma voi jättää lapsia isälle hoitoon. Äiti valittaa oman jaksamisensa kanssa olevan ongelmaa, mutta ei kuulemma tarvitse omaa aikaa. Eikä itse näe, että hänen lastensa käytös on häiritsevää ja rajatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on isä, mutta ei kuulemma voi jättää lapsia isälle hoitoon. Äiti valittaa oman jaksamisensa kanssa olevan ongelmaa, mutta ei kuulemma tarvitse omaa aikaa. Eikä itse näe, että hänen lastensa käytös on häiritsevää ja rajatonta.
Eli sellainen suorittajaäiti taas vauhdissa. Miehenä saattaisin hieman suutahtaa jos nainen omisi yhteiset lapset noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on isä, mutta ei kuulemma voi jättää lapsia isälle hoitoon. Äiti valittaa oman jaksamisensa kanssa olevan ongelmaa, mutta ei kuulemma tarvitse omaa aikaa. Eikä itse näe, että hänen lastensa käytös on häiritsevää ja rajatonta.
Eli sellainen suorittajaäiti taas vauhdissa. Miehenä saattaisin hieman suutahtaa jos nainen omisi yhteiset lapset noin.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on kovin erilainen elämänvaihe ja poikkeava käsitys kasvatuksesta niin on ihan ok ottaa etäisyyttä. Ei sinun tarvitse elää toisen lapsiperhearkea jos itselläsi ei ole lapsia.
Tai hyväksyt tilanteen ja suostut tapaamaan jo ehdotetuissa puitteissa eli hoplopit yms. missä kakarat saavat reuhtoa minkä kerkiävät. Et kai sentään ole omaan kotiisi tollasta kuritonta laumaa kutsunut? Ei kai kukaan nyt niin hölmö ole? JA sille kaverille voi sanoa ihan suoraan että eikö olisi jo isukin vuoro katsoa kakaroittensa perään niin pääsisi kaverikin joskus oluelle tai kahville rauhassa. Jos astaus on edelleen ei niin ei mikään pakota sua katsomaan menoa sekuntiakaan.
Käytännössä et voi sanoa asiasta, koska se olisi pirun kiusallista ja vaikuttaisi ystävyyssuhteeseenne. Lapset ovat hänelle nyt numero yksi, se on tajuttava. Joten sinun on joko alistuttava niiden lasten mellastamiseen, tai sitten tehtävä kuten minä, eli lopetettava tapaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut tunnetaan erittäin suorasanaisena henkilönä, joten minulle asia ei olisi ollenkaan ongelma. Omassa kodissani pitäisin tietenkin kurin ja järjestyksen.
"Lapset ovat pieniä vain hetken" , mutta ei pienuus anna yhtään suurempaa oikeutta käyttäytyä huonosti kuin vaikkapa kehitysvamma. Silloin vaan järjestetään riiviön ympäristö sellaiseksi, että se kestää riehumista, tai siis pidetään riiviöt poissa sellaisista paikoista, joissa se ei sovi.
Sama ongelma mulla. Tosin kaverilla on vain yksi lapsi, mutta käytös on hirveää. Kiljuu, riehuu, lyö, sylkee. En voi sanoa asiasta, koska äitinsä loukkaantuisi takuuvarmasti. Ajattelen vain, että sääli lasta. Ei ole helppoa kun niitä rajoja ei saa oppia pienenä, joskus ne tulevat vastaan kumminkin.
Selostaisin, mitä haittaa lasten käytöksestä on.
Miten sanoa??? Olisiko rehellinen suora puhe mitään? Noin aikuisten (?) ihmisten kesken.
Viime tapaaminen meni esimerkiksi siihen, että toin lapsille tuliaisia. Yhdelle lapsista tuliaiset eivät kelvanneet ja 2h tapaaminen meni sen selvittelemiseen kun lapselle tuli paha mieli tuomastani tuliaisesta ja kiukutteli sitä. Ei ollut mikään rentouttava mukava tapaaminen mulle. Lasta ei edes pyydetty pyytämään anteeksi minulta sitä, että hänelle ei tuliaiset kelvanneet. Kuitenkaan niitä ei saanut myöskään viedä pois, kun sanoin että otan ne sitten mukaani, kun lapsi ei niistä tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Viime tapaaminen meni esimerkiksi siihen, että toin lapsille tuliaisia. Yhdelle lapsista tuliaiset eivät kelvanneet ja 2h tapaaminen meni sen selvittelemiseen kun lapselle tuli paha mieli tuomastani tuliaisesta ja kiukutteli sitä. Ei ollut mikään rentouttava mukava tapaaminen mulle. Lasta ei edes pyydetty pyytämään anteeksi minulta sitä, että hänelle ei tuliaiset kelvanneet. Kuitenkaan niitä ei saanut myöskään viedä pois, kun sanoin että otan ne sitten mukaani, kun lapsi ei niistä tykännyt.
Älä vie enää tuliaisia kun ei kerran kelpaa. Turhaa rahan ja vaivan kulutusta. Ystävälläsi on todellakin vanhemmuus pahasti hukassa.
Joo tapaa vain paikoissa, joissa lasten huono käytös ei vaikuta sinuun. Eli missä tahansa muualla kuin sinun kotonasi. Jos joku muu valittaa lapsista esimerkiksi kahvilassa, kohautat vain olkapäitäsi ja toteat, etteivät ole sinun etkä ole niistä vastuussa.
Toki tiedän, että jotkut kuvittelevat, että kun menee kaverin kanssa johonkin, tämä kaveri olisi yhtäkkiä se, joka katsoo niiden lasten perään. Minulla on yksi tuollainen kaveri. Ensin olin välittämättä, mutta kun lapsi meinasi jäädä auton alle, hain sen pois ja karjaisin vihaisena, että en tiedä kuka näistä lapsista on vastuussa, mutta minä en ainakaan ole ja se meinasi juuri kuolla auton alle. Sen jälkeen kaveri on ihan itse huolehtinut lapsistaan ja alkanut myös opettaa niille käytöstapoja.