Lue keskustelun säännöt.
Millaisia kokemuksia sulla on solukämpistä?
14.07.2013 |
Itse asuin alle vuoden kahden likan kanssa solussa ja sen jälkeen päätin, että EI I-K-I-N-Ä enää soluun. Me kaikki oltiin n. kakskymppisiä eli mistään teineistä ei ollut kyse. Itse tulin aina viikonlopuiksi kotiin (isäni syöpä uusiutui) ja kämppikset oli siinä kolmen päivän aikana saaneet hirveän sotkun keittiöön (olivat lianneet omat astiat ja sitten lopulta, kun kaikki puhtaat asiat oli käytetty, niin lainasivat munkin kippoja. Ei siinä mitään, mutta kun tulee 23.00 pintaan "kotiin" junalta ja haluisi syödä iltapalaa, niin eipä ole mitään, mistä syödä.
Se vitutti ja rankasti. Samoin se, että mä olin ainut, joka tiskasi. Jos tiskasin vaan omat astiat (sitäkin tuli kokeiltua...), niin se tiskivuori tuli jo eteisessä vastaan. Myös ainoastaan minä imuroin keittiön ja eteisen ja siivosin vessan. Alunperin tarkoitus oli, että vuoroviikoin hoidetaan siivoukset, mutta paskan marjat.
Nuo myös hajottivat usean murokulhon ym. kipon, jonka lainasivat multa.
Muutenkin se asunto oli perseestä, ikkunoista veti ja olo oli kuin Siperiassa konsanaan. Ei auttanut, vaikka puki villapaidat ym. ym. päälle. Ja sama se oli muissakin huoneissa, ainoastaan keittiössä ja kylppärissä oli suht lämmin. Kiva, kun mereltä päin tuuli :( Ja muistaakseni se talvi oli suht kylmä.
Näin Helsingissä 2000-luvun alussa.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 17:09"]
Olin yhdessä tasan yhden yön. Kiva vuokranantaja sanoi, että kahdessa muussa huoneessa asuu sisarukset...kiva mulle, kun olin jo tavarat raahannut, selvisi että toinen sisaruksista on poika. Sen lisäksi tupakoivat sisällä ja olin hakenut asuntoa tupakoimattomana...purin vuokrasopimuksen sillä perusteella, että vuokranantaja on jättänyt olennaisia tietoja, pojan asumisen kertomatta. Kyllä se ujolle 19-v tytölle oli järkytys, vaikkei ehkä jollekin muulle ole. En sen jälkeen ikinä enää suostunut outojen kanssa soluun, tutun kanssa asuin kerran vähän aikaa tilapäisen tarpeen vuoksi eli tuttu etsi asuntoa ja se oli ok. Lähinnä niin, että hän asui mun olohuoneen nurkassa sen aikaa kun löysi oman.
[/quote]
Et voinut asua pojan kanssa soluasunnossa, mutta viimeistään kolmen viikon kuluttua aloit jo jaella ympäriinsä fuksibileissä. Nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää hyvää sanottavaa. Mulla toimi ja kaikilla kavereillakin on solukämpät toimineet ja kämppisten väliset suhteet.
En muista kenenkään valittaneen näinä 25 vuoden aikana, kuka on milloin asunut missäkin solussa. Myös muistelen tässä pikkusiskoni solukämppä aikaa. Sekin sai sieltä mukaansa elinikäisen ystävän.
Minä olin ujo, arka ja huonoitsetuntoinen kun menin ensimmäiseen soluasuntooni. Jaoin saman huoneen maailman mahtavimman tyyypin kanssa, eivätkä ne loput 16 kämppistä olleet hullumpia hekään. Joskus olen ajatellut, että oli melkein kuin johdatusta, että sain kämppikseksi jonkun, joka oli niin erilainen kuin minä ja jolla ei kerta kaikkiaan ollut aikaa istua miettimässä, mitä muut hänestä ajattelevat koska hänellä oli elämä elettävänä. Hänen kanssaan rohkaistuin, opin kertomaan myös omista tarpeistani ja ajatuksistani enemmän kuin kenenkään ystäväni kanssa koskaan aiemmin. Pidän entisiin kämppiksiini nykyäänkin paljon yhteyttä, yhdessä ollaan iloittu ja surtu ja tsempattu toisiamme.
Joillakin aloilla tehdään yötöitä. Hieman paha yrittää saada nukuttua solussa vaikka 16-20. Tai kun tulet aamulla 7:20 rättiväsyneenä kotiin ja toiset alkaa heräämään.
No ihan normikokemukset, muut sotki mikä ei sinänsä minua haitannut, yöllä metelöi afrikkalainen vaihtari jonka poikaystävä asui käytännössä siinä samassa huoneessa jne. em nyt ihmeempiä odottanutkaan enkä kauheesti viettäny siellä aikaa. Olin tyytyväinen kun oli katto pään päällä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelut eivät edenneet. oikeastaan kenelläkään siellä solussa. lisäksi työnantajat suosivat omillaan asuvia. enkä yhtään ihmettele. solussa asuminen tekee normaalijärjestyksessä elämisen vaikeammaksi.
Sitten siellä on aina niitä 25-vuotiaita ikiopiskelijoita mt-tapauksia. En antaisi lapseni asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 15:34"]
opiskelut eivät edenneet. oikeastaan kenelläkään siellä solussa. lisäksi työnantajat suosivat omillaan asuvia. enkä yhtään ihmettele. solussa asuminen tekee normaalijärjestyksessä elämisen vaikeammaksi.
[/quote]
Öh?
Ihan ok. Olen asunut kolmesti solussa, ensin kahden hengen ja sitten kolmen hengen. Kukin pysytteli hissuksiin enimmäkseen omassa huoneessaan, omat kipot tiskattiin heti käytön jälkeen ja vessankin joku aina vuorollaan kuurasi, samoin imuroi käytävän ja keittiön. Se harmitti kahden hengen solussa, että kämppis tupakoi parvekkeella, ja monta kertaa tunki sinne juuri silloin, kun olin vienyt peittoni tuulettumaan. Kolmen hengen solussa oli paljon rauhallisempaa. Jokaisella oli omassa huoneessaan telkku, mikro ja veden/kahvinkeitin, joten keittiössä harvemmin kukaan ruokaa edes teki. Taisivat opiskelupaikoissaan syödä päivisin, kuten minäkin. Muutin kyllä mielelläni yksiöön, koska pidän omasta rauhasta ja siitä, että voin röhnöttää alusvaatteisillani keittiössä aamupalalla tai keskellä päivää. Solussa en oikein kehdannut, jos vaikka jollekin tuli joku kaveri kylään. Yksiössä sai muutenkin leviteltyä tavaroitaan ympäri kämppää häiritsemättä ketään. Opiskeltua sai solussa ihan hyvin.
Näin Tampereella 1990-luvun loppupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia kokemuksia. Kahdesti asuin ennen kuin ymmärsin ottaa opintolainan että sain oman yksiön. Kummassakaan en tuntenut ennestään solukavereita, vaan ne tuli opiskelija-asuntosäätiön kautta.
Tapaus 1. Kahden hengen solu, toinen asukki ikäiseni naisopiskelija. Hänessä oli 2 ongelmaa, joista pienempi oli hänen 2 vasikankokoista koiraansa. Niiden haukkumiset ja raapimiset joskus ärsytti varsinkin aamuisin, mutta niiden kanssa olisi voinut elää. Isompi ongelma oli neidin poikakaveri, joka lähes asui siellä solussa, ja he eivät yhtään ottaneet huomioon että minäkin asun siellä. Tosi kivaa kun mennessään vaikka vessaan voi vastaan tulla pariskunta alastomana matkalla kylppäriin, tai olla ilman vaatteita aamiaispöydässä ja tuijottaa minua sen näköisenä että kai tajuat että nyt just sun ei sovi tänne keittiöön tulla. Kerran kehtasi suorastaan kysyä minulta että miksi en mene edes viikonlopuksi vaikka vanhempien luo - että he saisivat olla kahden...
Tapaus 2. Kolmen hengen solu. Kaksi muuta asukasta keskenään tuttuja. Kovia juhlijoita ja sottapyttyjä. Kiusasivat ja naureskelivat minua vähän joka asiasta. Kiva tulla kotiinsa kun moikkaamisen jälkeen kuuluu supinaa ja hihitystä, ja kettuilua vähän joka asiasta.
Asuin 2 hengen solussa kaverin kanssa, oli tosi kivaa ja toimi hyvin! Ei ongelmia siivouksen tms. kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä työnantajat tietävät kenekin asumismuodon? Eikös töihin mennä, kun opinnot on päättyneet ja asutaan muualla kuin opiskelija-asunnossa?
Olen asunut soluasunnossa Turun ylioppilaskylässä kahden vuoden ajan 80-luvun alussa. Samassa solussa asui kaksi muutakin tyttöä. Kaikki olivat siistejä ja mukavia tyttöjä. Opinnot etenivät kaikilla normaaliin tahtiin. Valmistuvien tilalle muutti uusia tyttöjä. Minulla oli yhteensä viisi eri kämppistä.
Meillä oli keskenämme sellainen diili, että jokainen siivosi asunnon yleisiä tiloja kuukauden kerrallaan ja osti yhteiseen käyttöön vessapaperit, tiskiaineet ja saippuan. Lukuvuoden aikana jokainen siis vastasi yhteensä kolmen kuukauden ajan asunnon siisteydestä. Kaikki huolehtivat omat tiskinsä ja siivosivat omat huoneensa. Homma toimi häydellisesti. Meillä oli aina siistiä ja viihtyisää. Poikaystävät saivat käydä yökylässä mutta eivät jäädä pysyvästi majailemaan.
Uskon, että soluasumisen onnistuminen on myös itsestä kiinni. Sopikaa säännöt ja pitäkää niistä kiinni.
Terveiset Elisalle, Ritvalle, Kirsille, Maijalle ja Katariinalle!
Suomessa asuin fuksivuoden ajan kolmen hengen solussa. Porukka ei ollut kovin tiivis, mutta oli kiva saada keskusteluseuraa iltaisin ja käydä yhdessä liikkumassa.
Kandin jälkeen lähdin Lontooseen opiskelemaan. Vuokrat olivat sitä luokkaa, että muita kuin kimppakämppiä ei voinut ajatellakaan. Etenkään, kun käymäni maisteriohjelma oli sieltä kalliimmasta päästä. Meitä oli yhteensä viisi asujaa, ja voi että hauskaa oli! Olin itse asiassa ainoa opiskelija, mutta se ei menoa haitannut.
Sanoisin, että kimppakämppä on erittäin hyvä ratkaisu nuorelle, joka muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan. Minä ainakin pääsin elämän menoon huomattavasti paremmin kiinni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asuin aikoinani neljässä eri soluasunnossa. Eka oli siinä mielessä ikävä, että kaksi muuta asukasta olivat asuneet jo muutaman vuoden siinä ja olivat niin jäätävissä riidoissa, että eivät puhuneet toisilleen. Siinä minä sitten olin välikädessä joka suuntaan. Eniten riitoja aiheutti toisen poikakaveri, joka piti asuntoa omanaan. Muutinkin aika pian pois tuolta. Sain onneksi sisäisellä siirrolla toisen kämpän.
Se oli ihan ok. Meitä oli 3 aika hiljaista tyttöä, joista ei varmaankaan ollut mitään ongelmaa toisillemme. Muut kaksi soluasuntoa olivat myös ihan ongelmattomia. Viimeisestä sain pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, ja meillä oli useimmiten aivan hulvattoman hauskaa keskenämme.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 15:34"]iskelut eivät edenneet. oikeastaan kenelläkään siellä solussa. lisäksi työnantajat suosivat omillaan asuvia. enkä yhtään ihmettele. solussa asuminen tekee normaalijärjestyksessä elämisen vaikeammaksi.
[/quote]
Kerroitko työhakemuksessa, että asut omassa asunnossa?
Riippuu tosiaan niin ihmisen luonteesta sopiiko soluasuminen vai ei. Itse olen ujo, introvertti ja erakko ja soluasuminen pakkososiaalisuuden vaatimuksineen oli todella ahdistavaa, vaikkei sinänsä asuinkaverissa ollut mitään vikaa. Se vaan ahdisti jo liikaa, että siellä kotona OLI toinen ihminen ja sille piti moikata, joskus jutella jne. Puolen vuoden päästä muutin yksiöön vaikka se tarkoittikin että piti ottaa laina opiskellessa.
Jääkaapissa löytyi useampikin tuote 90-luvun puolelta (oli vuosi 2005). Jostain keittiön yläkaapista löytyi isohko pullo jotain kemian laitokselta puhallettua myrkkyä suurin varoitustarroin sekä eteisen kaapissa oli kaasunaamari. Siivosiko kukaan koskaan, ei tarvinne edes mainita.
Kaksi kertaa olen asunut kolmen hengen solussa. Molemmilla kerroilla tykkäsin.
Asuin kolme vuotta neljän hengen soluissa, oikein mukavaa. Sain kämppiksestä parhaan ystäväni. Ei mitään ongelmia.
Asuin parissakin solussa eikä ikinä ole työnhaussa kysytty asumismuodostani. Miksi olisi?