Millaisia kokemuksia sulla on solukämpistä?

Minä olen asunut soluissa sekä Suomessa että ulkomailla, ja olen nauttinut! Aivan parhaimpia aikoja, kun omassa kodissa oli läsnä niin monta eri maailmaa ja maailmankatsomusta, ja jokainen heistä pystyi opettamaan minulle jotain tästä elämästä.

Kämppiksiä on ollut yhteensä lähemmäs 30, eikä kukaan ole ollut niin epänormaali, etteikö hänen kanssaan olisi voinut elää. Minun maailmassani tiskaamatta jääneet astiat tai imuroimatta jäänyt eteinen ei ole iso asia, koska jos aikoo asua toisen ihmisen kanssa, on kehitettävä tiettyä hässäkän-ja epäjärjestyksensietokykyään. Minulle ainakin oli selvää, että soluasuminen on väliaikaista, ja jos joskus joku asia harmitti, niin mitä sitten? Pieniä murheita ne ovat kuitenkin isommassa mittakaavassa.   Jos jotakin soluasumisen aikana oppii, niin sen, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asiat eri tavalla. On oma valinta, paljonko uhraa energiaa sen miettimiseen, miksi toiset eivät ole sellaisia kuin haluaisi heidän olevan, ja paljonko käyttää energiaansa siihen, että opettelee tuntemaan heidät, tulemaan toimeen ja pitämään ehkä jopa hauskaa yhdessä (jos siis kämppis on terve, tasapainoinen ja normaalin sosiaalinen ihminen).

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 15:48"]

Mistä työnantajat tietävät kenekin asumismuodon? Eikös töihin mennä, kun opinnot on päättyneet ja asutaan muualla kuin opiskelija-asunnossa? 

Olen asunut soluasunnossa Turun ylioppilaskylässä kahden vuoden ajan 80-luvun alussa. Samassa solussa asui kaksi muutakin tyttöä. Kaikki olivat siistejä ja mukavia tyttöjä. Opinnot etenivät kaikilla normaaliin tahtiin. Valmistuvien tilalle muutti uusia tyttöjä. Minulla oli yhteensä viisi eri kämppistä. 

Meillä oli keskenämme sellainen diili, että jokainen siivosi asunnon yleisiä tiloja kuukauden kerrallaan ja osti yhteiseen käyttöön vessapaperit, tiskiaineet ja saippuan. Lukuvuoden aikana jokainen siis vastasi yhteensä kolmen kuukauden ajan asunnon siisteydestä. Kaikki huolehtivat omat tiskinsä ja siivosivat omat huoneensa. Homma toimi häydellisesti. Meillä oli aina siistiä ja viihtyisää. Poikaystävät saivat käydä yökylässä mutta eivät jäädä pysyvästi majailemaan. 

Uskon, että soluasumisen onnistuminen on myös itsestä kiinni. Sopikaa säännöt ja pitäkää niistä kiinni. 

Terveiset Elisalle, Ritvalle, Kirsille, Maijalle ja Katariinalle! 

[/quote]

aika moni tekee jo oman alan töitä tokan opiskeluvuoden jälkeen. vinkkinä...

Olin yhdessä tasan yhden yön. Kiva vuokranantaja sanoi, että kahdessa muussa huoneessa asuu sisarukset...kiva mulle, kun olin jo tavarat raahannut, selvisi että toinen sisaruksista on poika. Sen lisäksi tupakoivat sisällä ja olin hakenut asuntoa tupakoimattomana...purin vuokrasopimuksen sillä perusteella, että vuokranantaja on jättänyt olennaisia tietoja, pojan asumisen kertomatta. Kyllä se ujolle 19-v tytölle oli järkytys, vaikkei ehkä jollekin muulle ole. En sen jälkeen ikinä enää suostunut outojen kanssa soluun, tutun kanssa asuin kerran vähän aikaa tilapäisen tarpeen vuoksi eli tuttu etsi asuntoa ja se oli ok. Lähinnä niin, että hän asui mun olohuoneen nurkassa sen aikaa kun löysi oman.

Täytyy muistaa, että ennen soluasuminen oli enemmän normi kuin poikkeus. Joten se rekrytoija on erittäin todennäköisesti itsekin asunut solussa opiskeluaikanaan. Tuntuisi jotenkin kummalliselta, että hän karsastaisi soluasujaa työhönottotilanteessa.

Siis kysytäänkö teiltä tosiaan työhaastattelussa, että mikä on asumismuotosi? Minulta ei ole kysytty tätä ikinä-

Tyypillistä menoa näissä kolhooseissa! Eihän niihin kukaan täyspäinen ihminen enää halua muuttaakaan. 

Onnistuu ainoastaan niin että laaditaan säännöt. Jokainen huolehtii siisteydestä eikä kajota toisten ruokiin jne. Mieluummin sosiaaliset luonteet mutta kunnioitus myös että annetaan toiselle rauha olla myös omissa oloissaan. 

Onko moisia edes nykyään olemassa? Itse asuin 90-luvulla opiskeluaikoina kolmen hengen solussa. Ihan hyvä kokemus.

Nostan vanhaa ketjua.

Minun ongelmani on minun mielestäni liian siisti kämppis; vaatii säännöllisiä suursiivouksia lattianpesuineen jne. Minä taas selviäisin vähemmällä siivouksella, imurointi riittää minun mielestäni lähes aina, kun ei juuri edes sotketa. Omat kipot ja kupit tiskataan molemmat joka päivä. Kaiken lisäksi olen asunnossa vain noin puolet ajasta, suuren osan ajasta vietän poikaystäväni luona. Kämppis viettää asunnossa paljon enemmän aikaa.

Mitä olette mieltä, voiko kämppis vaatia minua mukaan näihin säännöllisiin suursiivouksiin? Hän on laittanut jopa vuorot jääkaapin oveen.

Pierupyllypersevagina

Ihan ok, mutta kyseessä oli kahden hengen solu ja kämppis ei ollut täysin siivoton tai bilettänyt joka toinen ilta. Useamman hengen solussa olisi varmaan alkanut ahdistamaan.

Kahden hengen solu: Ensimmäinen kämppis oli alkoholisti. Toi vielä poikakaverinsakin asumaan huoneeseensa. Pitivät bileitä usein ja kännääminen oli viikoittaista. Rahat olivat loppukuusta aina lopussa.

Toinen kämppis oli sitten hiljaisuutta vaativa neurootikko.

Mulle vaihtui kämppäkaveri vuodenvaihteessa. Korvaushoidossa oleva. Toinen kämppis käy tuplavuorotöissä ja joskus polttelee piippua, makeaa huumetta. Parveketupakointikielto ja yörauha on säännöissä.

Korvaushoidossa oleva heitti mun puurot roskiin ja otin ne sieltä ja panin multaan. Alkoi homehtua ja korvaushoidossa oleva nukkui samassa huoneessa homeisten multien kanssa. Tänään vei parvekkeelle, siinä kasvaa sipuli. Viime vuonna kasvatin yrttejä, ehkä tänä vuonna jotain taas. Tappelua siis, mua ahdistaa. Korvaushoidossa oleva on aika ahdingossa, ulosottokirjeitä ja tietokone hajosi, vaati multa rahaa, en antanu.

Äiti, isä ja nollalinja sanoi että muuta yksiöön. Mun piti mennä Vilppulaan kunnan vuokra-asuntoon ja Turenkiin tai halvempaan paikkaan. Tää on kaupunkiseudulla halvin asunto.

Sit on tää korona. Ei sais lähteä kotoa mihinkään. Tulee stressiä vielä entisestään.

Veli muutti mun tavaroita tänne ja sillä on kai omia hommia.

Kommuunista vapautu huone en ole sitä hakenut vielä.

Sossussa olen käyny, on ristiriitaista viestiä että saanko vaiko enkö eläkettä vai kuntouttavaa työtoimintaa. Palkkaa en ole saanut, mitä nyt nuollu toisten lautasia ja jogurttipurkkeja ja muita pakkauksia. Sinällään purkkien nuoleminen ei haittaa, kunhan en saa allergista kohtausta, kuten lidlin tiramisusta tai aiemman kämppiksen ruuasta.

Tää korvaushoidettava huutaa ja paiskoo tavaroita ja saan tiskata ja siivota sen jäljet. Se suuttu kun vein pyykkiä sen huoneeseen ja näin huumeneulat. Kerroin vuokranantajalle joka kuulemma lähetti viestiä eteenpäin. Että pyykit on nyt aika arka juttu, kuten ne huumeetkin. Otin oman pyykinkuivatustelineen pois muiden käytöstä.

Selkä on kipeä, että joskus vaikea tehdä hommia.

Masennuskyselyitä teettävät psykiatrisella osastolla, en vielä taipunut siihen.

Niin asuin joskus Tupsulassa Tampereella teekkaritalossa, ne osallistuu joskus soluasumisen maailmanmestaruuskilpailuihin. SaMMK kaiketi. Tupsulassa on kehittynyt asukasdemokratia, klaani.

En ole suomessa asunut ikinä kimppakämpässä, mutta täällä briteissä asun kahden työkaverini kanssa. Hyvin menee, firman puolesta kävi siivooja kerran viikossa ennen lock downia.

Asuin kolmen hengen solukämpässä opiskeluajan.  Suurin osa kämppiksistä oli kivoja. Kaksi oli sellaista, joilla kävi vaihtuvia miesvieraita harvase yö  ja yksi huudatti hevimusaa aamusta iltaan. 

Soluasunnot nykymuodossaan tulisi lailla kieltää! Jos asunnossa on useamman asukkaan yhteistilat, niin yhteistiloissa pitäisi mielestäni olla lukolliset kaapit tavaroiden säilyttämistä varten (elintarvikkeet/astiat/siivousvälineet). On kumma, ettei tällaista seikkaa ole jo alun alkaen otettu huomioon! 

Soluasuminen on yhtä hyödyllinen keksintö kuin neuvostoliittolainen traktori: toimii hyvin teoriassa, voi toimia joskus hyvällä tuurilla myös käytännössä, mutta useimmiten ei toimi! Liikaa liikkuvia osia: uusavuttomia/käytöstavattomia/yhteistyötaidottomia ja -haluttomia kämppiksiä, eri kulttuureista tulevia ihmisiä, sekä opiskelija-asuntosäätiöiden haluttomuus ja kyvyttömyys puuttua ongelmatilanteisiin (juopottelu, huumeiden käyttö, ylimääräiset asukkaat, sottaaminen).

Opintoihinsa paneutuvalle opiskelijalle ainoa oikea vaihtoehto on a) joko yksiö tai b) ns. käytäväyksiö, jossa on oman huoneen lisäksi oma vessa ja suihku ja yhteinen keittiö ja oleskelutilat jotka siivotaan vuokranantajan puolesta (esim. Turussa on ollut näin). On ihan turhaa kuvitella, että kymmenen ventovierasta ihmistä kykenisivät sopimaan esim. siivouksista keskenään! 

Täyttä kura paskaa, ei kannata, homeisia, likaisia loukoja, meluisia, haisevia joista vielä pitäisi maksaa ylihintaa

Kaveri, AMK-opiskelija, sai kämppikseksi jonkun alaikäisen amiksen. Äly hoi. Ei siitä mitään tullut, kun toinen yrittää elää aikuista elämää ihmisiksi, ja toinen on levoton ja pöllii viinat.

Kerran asuin joskus 90 -luvun alussa ja vielä Porvoossa. Ei ollut mun juttu, kämppäkavereista ei sinänsä ollut kauheasti haittaa, mutta olivat kovin outoja (toisen huone oli mm. täynnä sammakko -juttuja). Ainoastaan kerran paloi käämit kun olivat ottaneet jonkun kulkukissan sinne ja syöttäneet sitä mun lautaselta. Heitin kissan parvekkeelta pihalle ja kun kämppikset kysyivät että onko kissaa näkynyt, sanoin että eipä ole. Muutin pois sieltä kohtalaisen nopeasti.