En uskalla erota :(

Mene terapiaan selvittämään päätäsi?

Haluaisitko erota jos tietäisit, että olet vuosia yksin ja yh? Se on ihan todellinen vaihtoehto, koska on mahdollista että suhteesi ei jatkuisi alun jälkeen. Jos tuota ihastusmiestä ei olisi, eroaisitko silti?

Jos miehesi ja elämä hänen kanssaan on niin pahaa ja ahdistavaa, että mieluummin olet yksinkin kuin hänen kanssa, niin silloin eroa, ja mitä pikimmin. Huonossa suhteessa ei pidäkään olla.

Tekisi vahvasti mieli jatkaa matkaa mutta olen korviani myöten taloudellisesti sidoksissa puolisoon.

Tässä sitten kärvistellään.

Ihastukseen kannattaa vaihtaa vain silloin, jos yksin oleminen olisi parempi vaihtoehto kuin nykyinen suhde. Sillä yksinolemiseenhan se lopulta päätyy kun ihastus oli ihastus eikä ollutkaan sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Ihastukseen kannattaa vaihtaa vain silloin, jos yksin oleminen olisi parempi vaihtoehto kuin nykyinen suhde. Sillä yksinolemiseenhan se lopulta päätyy kun ihastus oli ihastus eikä ollutkaan sopiva kumppani.

Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme nykyisen kanssa asuneet erillään aiemmin suhteessa ollessa, tuntui että silloin yksin ollessa jaksoin paremmin kuin hänen kanssaan kimpassa.

Olen alkanut miettiä yksilö ja pariterapiaa. Meillä on ”ihan hyvä suhde” - mutta jotain tästä puuttuu, joku suuri tyhjiö on täyttänyt suhteen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Se ihastus katoaa parissa kuukaudessa, itselleni kävi niin. Nykyään mietin mitä ihmettä näin siinä toisessa miehessä. Onneksi en ikinä kertonut mitään, enkä jättänyt omaa miestäni.

Meillä on upea elämä yhdessä oman mieheni kanssa, elämä on vain parantunut koko ajan.

Näissä asioissa voi lopputuloksena olla mitä tahansa.

Tuo on ihan p*skapuhetta, että ihastus katoaisi parissa kuukaudessa. Tai no, katoaa, jos kyse on jostain merkityksettömästä ihastuksesta.

Jos oikeasti on rakastunut ei se helpota parissa vuodessakaan. Itse olen nyt taistellut tunteitani vastaan yli 5vuotta eikä se hellitä... :/

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan p*skapuhetta, että ihastus katoaisi parissa kuukaudessa. Tai no, katoaa, jos kyse on jostain merkityksettömästä ihastuksesta.

Jos oikeasti on rakastunut ei se helpota parissa vuodessakaan. Itse olen nyt taistellut tunteitani vastaan yli 5vuotta eikä se hellitä... :/

Oletko sinäkin suhteessa? Miten olet jaksanut taistella niin kauan? Tämä on raskasta :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastukseen kannattaa vaihtaa vain silloin, jos yksin oleminen olisi parempi vaihtoehto kuin nykyinen suhde. Sillä yksinolemiseenhan se lopulta päätyy kun ihastus oli ihastus eikä ollutkaan sopiva kumppani.

Kiitos tästä näkökulmasta. Olemme nykyisen kanssa asuneet erillään aiemmin suhteessa ollessa, tuntui että silloin yksin ollessa jaksoin paremmin kuin hänen kanssaan kimpassa.

Olen alkanut miettiä yksilö ja pariterapiaa. Meillä on ”ihan hyvä suhde” - mutta jotain tästä puuttuu, joku suuri tyhjiö on täyttänyt suhteen.

AP

Tuo kuulostaa siltä että teillä on jo silloin ollut ongelmia, eivätkä ne johdu suhteestasi. Mutta terapiasta ei ole sinulle ja teille hyötyä jos pidät samaan aikaan yllä salasuhdetta.

Entä jos sanot suhteellesi, että sinun on otettava puolen vuoden tauko, ja ota totaali radiohiljaisuus, jotta voit käydä terapiaa läpi.

Jos hän on suuri rakkaus, puoli vuotta ei ole mitään. Jos se on hänen puolesta vain suhde, hän pitää muita sillä välin.

Miksi muutit yhteen nykyisen miehen kanssa jos erillään oli parempi? Koska niin kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa siltä että teillä on jo silloin ollut ongelmia, eivätkä ne johdu suhteestasi. Mutta terapiasta ei ole sinulle ja teille hyötyä jos pidät samaan aikaan yllä salasuhdetta.

Entä jos sanot suhteellesi, että sinun on otettava puolen vuoden tauko, ja ota totaali radiohiljaisuus, jotta voit käydä terapiaa läpi.

Jos hän on suuri rakkaus, puoli vuotta ei ole mitään. Jos se on hänen puolesta vain suhde, hän pitää muita sillä välin.

Miksi muutit yhteen nykyisen miehen kanssa jos erillään oli parempi? Koska niin kuuluu?

Takaisin muuttaessa uskoimme, että saamme suhteen toimimaan. Silloinen pesäero johtui kumppanin reissutyöstä ja koimme tunnekylmyyttä molemmin puolin. Kumppani sai minut puhuttua takaisin, ja että asiat menisivät parempaan suuntaan. Reissutyötä ei enää ole mut se sama kylmyys mikä oli silloin on vieläkin vaikka meillä elämä toimiikin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Voiko aikuinen ihminen olla oikeasti näin lapsellinen?

Kyllä voi. Nimimerkillä: kokenut kaikki tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa siltä että teillä on jo silloin ollut ongelmia, eivätkä ne johdu suhteestasi. Mutta terapiasta ei ole sinulle ja teille hyötyä jos pidät samaan aikaan yllä salasuhdetta.

Entä jos sanot suhteellesi, että sinun on otettava puolen vuoden tauko, ja ota totaali radiohiljaisuus, jotta voit käydä terapiaa läpi.

Jos hän on suuri rakkaus, puoli vuotta ei ole mitään. Jos se on hänen puolesta vain suhde, hän pitää muita sillä välin.

Miksi muutit yhteen nykyisen miehen kanssa jos erillään oli parempi? Koska niin kuuluu?

Takaisin muuttaessa uskoimme, että saamme suhteen toimimaan. Silloinen pesäero johtui kumppanin reissutyöstä ja koimme tunnekylmyyttä molemmin puolin. Kumppani sai minut puhuttua takaisin, ja että asiat menisivät parempaan suuntaan. Reissutyötä ei enää ole mut se sama kylmyys mikä oli silloin on vieläkin vaikka meillä elämä toimiikin.

AP

Tuo kylmyys on huono merkki ja hänelle varmaan normaali eikä muutu. Sinuna kyllä eroaisin, ja myöntäisin itselleni että oli virhe palata yhteen.

Mutta pistä nyt merkille että olet helposti miehen puhuttavissa ympäri, eli ei kannata alkaa ruotia suhdetta hänen kanssa, hän puhuu sinut pyörryksiin. Minusta tuollainen kylmyys suhteessa jo alusta asti on aivan riittävä syy erota, se ei siitä parane. Harmi että on lapsi, älä nyt kuitenkaan enempää hänen kanssa tee.

Sen sijaan olisin sinuna nyt tosi varovainen uudessa suhteessa kenenkään kanssa. Nimittäin sinulla voi olla taipumus ihastua kylmiin miehiin, tai etäisiin ja vaikeasti miellytettäviin. Niinpä on täysin mahdollista että uusikin ihastuksesi osoittautuu alkuhuuman jälkeen tällaiseksi. Ei kannata heti muuttaa yhteen ja tehdä lisää lapsia, vaan asu alkuun vaikka parikin vuotta lapsen kanssa kaksin.

Opit myös kuka olet kun sinun ei tarvitse miellyttää ketään eikä tehdä töitä saadaksesi huomiota.

Minulla on omakohtaista kokemusta, minullakin on huono miesmaku, josta on pitänyt opetella pois. Taustalla voi olla kotioloissa ollut viileys ja välittämisestä vaille jääminen. Sitä jumittuu miehiin jotka eivät anna lämpöä ja läheisyyttä, ja ajattelee että pitää vain yrittää enemmän ja toisin. Mutta kyse ei ole sinusta, he vain ovat sellaisia ja tulevat tietysti aina olemaan.

Jos eläminen sellaisen kanssa lopun ikää kauhistaa, on parempi yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihastus katoaa parissa kuukaudessa, itselleni kävi niin. Nykyään mietin mitä ihmettä näin siinä toisessa miehessä. Onneksi en ikinä kertonut mitään, enkä jättänyt omaa miestäni.

Meillä on upea elämä yhdessä oman mieheni kanssa, elämä on vain parantunut koko ajan.

Näissä asioissa voi lopputuloksena olla mitä tahansa.

Tuo on ihan p*skapuhetta, että ihastus katoaisi parissa kuukaudessa. Tai no, katoaa, jos kyse on jostain merkityksettömästä ihastuksesta.

Jos oikeasti on rakastunut ei se helpota parissa vuodessakaan. Itse olen nyt taistellut tunteitani vastaan yli 5vuotta eikä se hellitä... :/

Ohis useimmilla se katoaa. Ainakin niillä, jotka elää reaalimaailmassa ei haavemaailmassa. Työ, perhe, harrastukset, ystävät ja todelliset kokemukset syrjäyttävät haaveet ihastuksesta jossain vaiheessa.

Itse olen sarjaihastuja ja tiedän, että kaikilla ihastuksilla on alku ja loppu.

Minäkin olen sarjaihastuja, ja ihastukset loppuu.

Kuulostat tuuliviiriltä.

Tiedätkö, mitä rakastaminen tarkoittaa?

Siitä vaan lennossa hyppäät toiseen suhteeseen ja erotessa taas hakailet takasin. Jätä kumminki lapsi isänsä luokse ettei sen tarvii kestää sitä kaikkea