Onko Suomessa edes teoriassa mahdollista tilanne, jossa erossa lapset jäävät miehelle ja nainen maksaa tälle elatusapua?

Vierailija kirjoitti:

Lapset jää isälle vain jos äiti on kuollut. Näin Suomessa.

Höpöhöpö. Tunnen monta yh isää ja äiti on kyllä elossa, äitiä ei vaan lapset kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset jää isälle vain jos äiti on kuollut. Näin Suomessa.

Äiti haluaa että isä ottaa päävastuun tai sitten äidillä alkoholihuume ongelma ym ongelmia.

Meillä oli eron jälkeen vuoroviikot, eikä elareita maksettu mihinkään suuntaan. Välillä lapsilisät menivät isälle ja välillä minulle. Tosin 17-vuotiaana kuopus ilmoitti, ettei halua enää käydä isällään. Isä oli muuttanut yhteen uuden naisen kanssa, joka ei oikein siedä lapsiamme omassa kodissaan. Nyt kun lapset ovat aikuisia, yön yli vierailuja ei sallita exän ja uuden naisen kodissa.

Mun veljellä on ollut lasten yksinhuoltajuus siitä asti kun lapset oli 2v ja 3v. Teinejä ovat nyt. Lapset tapaa äitiään 2-3 kertaa vuodessa vastentahtoisesti.

Tiedän tapauksen, jossa äiti lähti kotoa uuden miehen perään. Taisteli oikeidessa saadakseen lapset (8 ja 12v.) itselleen, mutta hävisi. Vanhempi lapsista ei halunnut tavata äitiään enää ollenkaan, ääni kellossa muuttui tällä vasta kun w t :nä tuli raskaaksi 19-vuotiaana jollekin pellelle. Sitten tämän luuseriäidin seura yhtäkkiä kelpasikin. Nuorempi kävi harvakseltaan tapaamassa äitiä, mutta kärsi erosta ihan hirveästi. Vanhempi aina kiusasi ja pomotti sitä nuorempaa. Äitinsä ei ollut niin kelpo huoltajaksi, että olisi saanut edes lapsia oikeuden päätöksellä luokseen lomilla tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset jää isälle vain jos äiti on kuollut. Näin Suomessa.

Höpöhöpö. Tunnen monta yh isää ja äiti on kyllä elossa, äitiä ei vaan lapset kiinnosta.

Enkä kyllä ihmettelekään näin etä-äitinä. Kamalan vaivalloisia ja jos on huono mies, vielä pahempaa. Siis sellainen mies, joka nojautuu enemmän lapsiin, kuin kumppaniinsa kasvatuskysymyksissä. Siis ei neuvottele niistä perheen toisen aikuisen kanssa ollenkaan, vaan suuntautuu lapsiin jo perheenä aivan kuin ois yh.

Ikävä kuvio on se, että molemmat vanhemmat kysyvät lapselta erossa yhdessä ah niin sivistyneesti, että "no kummanko luokse sinä haluat jäädä?", mutta sitten se hylätty vanhempi ei kuitenkaan kykene oikein olemaan tuntematta pettymystä, mikä heijastuu sitten suhteeseen lapseen myöhemmin. Itselleni kävi juuri noin, eikä toinen vanhempani oikein kuitenkaan loppupeleissä tykännyt siitä, etten valinnut häntä. Sai välillä kuulla juttua tyyliin, että no, sinä valitsit isäs. Silleen vähän ikävällä äänensävyllä. Jos vanhemmat aikovat antaa tilanteessa koko päätösvallan lapselle, kuten minulle annettiin kauan sitten, niin kannattaa vanhempana miettiä sitä ennen tosi tarkkaan, kykeneekö hyväksymään kaikki vastausvaihtoehdot aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on mahdollinen. Miksei olisi?

No oliskohan vaikka siksi että niillä jotka näistä asioista määrää on oma lehmä (lol) ojassa, eli ovat itsekin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on mahdollinen. Miksei olisi?

No oliskohan vaikka siksi että niillä jotka näistä asioista määrää on oma lehmä (lol) ojassa, eli ovat itsekin naisia.

Mun mielestä taas kuulostaa siltä, että sä elät jossain eristyneessä maailmassa eikä sulla ole kovin kummoisia tietoja siitä, mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Naapurissa, kun vanhemmat erosi lapset muutti ensin äidin kanssa maatilalta kerrostaloon. Pian lapset kuitenkin omasta tahdostaan muuttivat isänsä luo. Olivat kyllä aina läheisempiä isänsä kuin äitinsä kanssa, isä oli vanhempien yhdessäkin ollessa se kuka enemmän hoiti lasten asioita.

Mieheni exällä nuorin lapsi asuu isällään n 400 km päässä ja äiti maksaa isälle elatuksen.

Veljeni on ollut nyt 15 vuotiaan poikansa lähivanhempi erosta asti, eli 13 vuotta. Samoin ystäväni on lähi-isä, kaverini serkku on kahden teinin lähi-isä, onhan näitä, vaikka kuinka.

Kyllä meillä jäi lapset eron alussa isälle, joka sai lapsilisät, ja maksoin elatusapua. En halunnut repiä lapsia mukaani vain annoin aikaa totutella eroon omassa kodissa. Ei isällä kiinnostanut kuitenkaan. Uusi nainen oli kiikarissa ja se vei kaikki ajatukset ja viikonloput. Yksitellen lapset halusivat muuttaa luokseni.

Eipä isällä kiinnosta nytkään. Olen ymmärtänyt ettei edes soita lapsille joka kuukausi ja tapaa päiväseltään muutaman kerran vuodessa. Lapset on jo teinejä ja hoitavat suhteensa isään ihan itse. Elatusavusta on pitänyt muistuttaa useita kertoja.

Tunnen suoraan synnäriltä yh-isäksi muuttuneen isukin. Äitiä ei kiinnostanut vaikka miten yritettiin tarjota tukea ja apua. Äippä makselee elarit isän hoitaessa kasvatuksen.

Hyvä muistutus muuten siitä ettei kannata tehdä toisen mieliksi lasta. Tässäkin oli äidin mukaan kysymys miehen miellyttämisestä ja koki voivansa kasvaa äitiyteen sitten synnytyksen jälkeen. No näin ei käynyt, mutta onneksi ite iskä päätti ottaa täyden vetovastuun lapsen kasvatuksesta.

Meillä eron tultua oli tytölle 10 v. viikko-viikko -systeemi ja isä oli lähivanhempi eli hänen tililleen menivät lapsilisät. Se miksi minusta äitinä tuli etävanhempi, johtui lähinnä käytännönseikoista esim. koulumatkatuki tarvittiin isän luota kuljettaessa ja isä on heikkotuloisempi. En maksanut elatustukea, koska lapsi oli molemmilla yhtä paljon. Osallistuin kuitenkin enemmän lapsen harrastusten, vaatetuksen, matkailun ym. rahoittamiseen.

En väitä, että ratkaisu oli itselleni helppo. Kävin suuren kriisin läpi asiaa pohtiessani. Rakkaus kuitenkin voitti ja ajatus siitä, että lapsen etu on tilanteessa tärkein. Ymmärsin myös, ettei etävanhemmuus tee minusta yhtään vähemmän äitiä. 

Nyt lapsi on aikuinen ja omillaan. Paljon enemmän hän on minun kanssani tekemisissä mutta yhteys isäänkin on säilynyt. Uskon, että menneisyyden järjestelyillä on tässä osansa. 

Itse tunnen kolme tapausta. Yhdessä lapsen äiti kyllästyi perhe-elämään, lähti ja jätti lapsen isälle. Toisessa nainen muutti töiden vuoksi kauas kotipaikkakunnalta, joten lapset jäivät isälleen entiseen asuntoon. Kolmannessa tapauksessa lasten huoltajuus ratkaistiin oikeudessa ja lapset määrättiin isälle. Tässä perheessä lapsista oli huolehdittu yhdessä, mutta erotessa eivät päässeet sopuun. Kumpikin vanhemmista oli ihan hyviä vanhempia. Vanhin näistä tapauksista tapahtui 80-luvulla.