Kotikoulu. Harkinnassa vakavasti. Kertokaa kokemuksia, Miten menee käytännössä?

Kotikoulusta pääsee aina takaisin koulun penkille. Ei se ole mikään ikuisuussopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi huolehtii , että lapsi oppii sille vuodelle opetussuunnitelmassa asetetut asiat/ saavuttaa sille vuodelle asetetut tavoitteet. Huoltaja voi itse päättää ja käyttää haluamiaan opetusmenetelmiä ja - materiaaleja. Eli ostat itse kirjat tai käytät nettimateriaaleja tai itse tarinoit tai palkkaat yksityisopettajan tai lapsi pelaa pelejä, jos oppii niin mielestäsi parhaiten.

Huomionarvoista on, että asioita ei tarvitse osata kympillä vaan minimi riittää, että pääsee luokalta. Kunnasta riippuen suoritukset kontrolloidaan vuosittain eritavoin. Pitää esim. Käydä kokeissa keväällä.

Yleensä kotikoulussa menee pari tuntia päivässä opiskeluun kun saa edetä omaa tahtia ja kaikkea ei ehkä opiskella täydellisesti.

Minimi ei riitä jatkokoulutuspaikkoihin. Onkin hienoa, että jotkut lapset ovat kotikoulussa edenneet nopeampaa tahtia kuin ikäisensä, koska heille asiat ovat olleet "helpppoja".

Tämähän se ongelma monesti kotikouluissa onkin. Lapsellehan ei saisi opettaa asioita siten että ovat "helppoja", vaan oikeastihan lapselle tulisi antaa tehtäviä jotka ovat hieman sen oman taitotason yläpuolella. Mitään ei opi tekemällä liian helppoja tehtäviä. Varsinkaan jos tehtävien helppous johtuu siitä että asiat on käyty vain rimaa hipoen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään kotikoululaista joka olisi selvinnyt peruskoulusta ajallaan. Toisaalta en kyllä tiedä/tunne kauhean montaa kotikoulua käynyttä, mutta ainakaan ne jotka tiedän eivät läpäisseet ajallaan vaan vuoden tai kahden viiveellä.

Kalle Kujanpää kävi kotikoulun ja sitten nettilukion. Kirjoitti 10 Laudaturia ja yhden Eximian 16-vuotiaana eli siinä vaiheessa kun muut vasta räpiköivät peruskoulusta ulos.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015051819715148

Tiedän muitakin, jotka ovat suorittaneet peruskoulun etuajassa. Koulussa suuri osa ajasta menee kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Häiriköt ja erityisoppilaat ym. vievät opettajan ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi huolehtii , että lapsi oppii sille vuodelle opetussuunnitelmassa asetetut asiat/ saavuttaa sille vuodelle asetetut tavoitteet. Huoltaja voi itse päättää ja käyttää haluamiaan opetusmenetelmiä ja - materiaaleja. Eli ostat itse kirjat tai käytät nettimateriaaleja tai itse tarinoit tai palkkaat yksityisopettajan tai lapsi pelaa pelejä, jos oppii niin mielestäsi parhaiten.

Huomionarvoista on, että asioita ei tarvitse osata kympillä vaan minimi riittää, että pääsee luokalta. Kunnasta riippuen suoritukset kontrolloidaan vuosittain eritavoin. Pitää esim. Käydä kokeissa keväällä.

Yleensä kotikoulussa menee pari tuntia päivässä opiskeluun kun saa edetä omaa tahtia ja kaikkea ei ehkä opiskella täydellisesti.

Minimi ei riitä jatkokoulutuspaikkoihin. Onkin hienoa, että jotkut lapset ovat kotikoulussa edenneet nopeampaa tahtia kuin ikäisensä, koska heille asiat ovat olleet "helpppoja".

Tämähän se ongelma monesti kotikouluissa onkin. Lapsellehan ei saisi opettaa asioita siten että ovat "helppoja", vaan oikeastihan lapselle tulisi antaa tehtäviä jotka ovat hieman sen oman taitotason yläpuolella. Mitään ei opi tekemällä liian helppoja tehtäviä. Varsinkaan jos tehtävien helppous johtuu siitä että asiat on käyty vain rimaa hipoen.

Et varmaan ymmärrä edes mikä on helpon tehtävän ja helpon asian ero? Onnea elämääsi :)

Paljon on väärää tietoa. EI tarvitse noudattaa opetussuunnitelmaa, eikä tarvitse tenttiäkään. Nuo pitää tehdä silloin jos haluaa arvosanan tai numerot esim. jatkokoulutusta varten.  Eivät ole siis mitenkään pakollisia, opintoihin voi pyrkiä myös pääsykokeilla, jolloin niitä numeroita ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi huolehtii , että lapsi oppii sille vuodelle opetussuunnitelmassa asetetut asiat/ saavuttaa sille vuodelle asetetut tavoitteet. Huoltaja voi itse päättää ja käyttää haluamiaan opetusmenetelmiä ja - materiaaleja. Eli ostat itse kirjat tai käytät nettimateriaaleja tai itse tarinoit tai palkkaat yksityisopettajan tai lapsi pelaa pelejä, jos oppii niin mielestäsi parhaiten.

Huomionarvoista on, että asioita ei tarvitse osata kympillä vaan minimi riittää, että pääsee luokalta. Kunnasta riippuen suoritukset kontrolloidaan vuosittain eritavoin. Pitää esim. Käydä kokeissa keväällä.

Yleensä kotikoulussa menee pari tuntia päivässä opiskeluun kun saa edetä omaa tahtia ja kaikkea ei ehkä opiskella täydellisesti.

Miksi krjat pitää ostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koulun, etenkin peruskoulun, tärkein tehtävä on opettaa lapselle, millaisia erityyppiset ihmiset ovat. On tärkeää nähdä ikäluokan koko kirjo, jottei sitten myöhemmin tule yllätyksiä esim. armeijassa tai työelämässä. Tätä taitoa ei opi kotikoulussa.

Nyt on alkamassa viides luokka, ja viimeistään yläasteelle taas normaaliin kouluun, joten kyllä siinä ehtii niitä erilaisia ihmisiä näkemään.

ap

Miten mun 2 v kiertokoulua käyneet vanhempai oppivat sivistyneiksi , sosiaalisiksi kunnon kansalaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi tilapäisesti, se on joko tai.

Meinaatko että jos ensimmäisen luokan on kotikoulussa niin toiselle luokalle ei voi enää mennä kouluun?

Olikohan kotikoulu ry. Muistaakseni löytyy netistä.

Ja kyllä, hometta kannattaa vältellä. Mielestäni ketään ei voi pakottaa sisäilmaongelmaisiin tiloihin.

Kotikouluun voi siirtyä esim. vuodeksi. Kyllä tavalliseen kouluun aina takaisin pääsee. Se ei tässä maassa ole ongelma...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kovin montaa vastausta tullut ihmisiltä joilla olisi kokemusta asiasta. 

Minä tiedän kyllä nuo asiat joista on moni sanonut, sosiaaliset taidot jne. Mutta lähinnä mietin juuri sitä että miten järjestetään kotona musiikki-, käsityö- ja liikuntatunnit ja miten todistetaan että niissä on noudatettu opsia. Meidän lapset aloitti koulun uudella opsilla ja sitä esiteltiin meille vanhemmille etukäteen, enkä tykännyt siitä alunperinkään.

Minulle ei olisi mitään ongelmaa opettaa lukuaineet, koulun tahtikin on ollut aika hidasta kuitenkin. Etänä koulu vei aikaa ehkä tunnin päivässä, ja silti tuli kirjat käytyä loppuun. Lapsi voisi oikeasti panostaa koulunkäymiseen vaikka kolme tuntia päivässä, ja varmasti oppisi vähintään saman kuin muut koulussa viidessä kuudessa tunnissa.

Luultavasti kotikoulua olisi vain ensi lukuvuosi tai korkeintaan sitä seuraavakin, ja sitten olisikin jo yläaste vuorossa ja sinne toki pitää mennä että ei ala syrjäytyä omasta ikäluokasta. 

Harrastuksissa toki jatkaa ja varmasti kaverisuhteet säilyy vaikka olisi vähän aikaa pois normaalista koulusta.

Alakoulun musiikki, liikunta ja kädentyöt eivät ole mitään rakettitiedettä. Voittehan laittaa lapsen liikuntaharrastukseen, musiikkiopistoon, kuvataidekouluun tms. jos siltä tuntuu.

Entäpä jos lapsi inhoaa näitäkin. Kerhoissa on ohjaaja, joka sanoo mitä tehdään ja miten. Sääntöjä sielläkin. Kiusaajiakin voi ryhmään eksyä. Millä tavoin nämä sitten eroaisivat koulumaailmasta?

Vierailija kirjoitti:

Paljon on väärää tietoa. EI tarvitse noudattaa opetussuunnitelmaa, eikä tarvitse tenttiäkään. Nuo pitää tehdä silloin jos haluaa arvosanan tai numerot esim. jatkokoulutusta varten.  Eivät ole siis mitenkään pakollisia, opintoihin voi pyrkiä myös pääsykokeilla, jolloin niitä numeroita ei tarvita.

Hakukelpoisuus on silti oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi huolehtii , että lapsi oppii sille vuodelle opetussuunnitelmassa asetetut asiat/ saavuttaa sille vuodelle asetetut tavoitteet. Huoltaja voi itse päättää ja käyttää haluamiaan opetusmenetelmiä ja - materiaaleja. Eli ostat itse kirjat tai käytät nettimateriaaleja tai itse tarinoit tai palkkaat yksityisopettajan tai lapsi pelaa pelejä, jos oppii niin mielestäsi parhaiten.

Huomionarvoista on, että asioita ei tarvitse osata kympillä vaan minimi riittää, että pääsee luokalta. Kunnasta riippuen suoritukset kontrolloidaan vuosittain eritavoin. Pitää esim. Käydä kokeissa keväällä.

Yleensä kotikoulussa menee pari tuntia päivässä opiskeluun kun saa edetä omaa tahtia ja kaikkea ei ehkä opiskella täydellisesti.

Miksi krjat pitää ostaa?

Koska huolehdit itse koulutuksesta, siihen kuuluu oppimateriaali, tarvikkeet ja opetus.

Kotikoulu ei ole mikään kunnallinen koulu, jossa kaikki tulee kuin Manulle illallinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän kyllä nuo asiat joista on moni sanonut, sosiaaliset taidot jne. Mutta lähinnä mietin juuri sitä että miten järjestetään kotona musiikki-, käsityö- ja liikuntatunnit ja miten todistetaan että niissä on noudatettu opsia.

Portfoliota muistiinpanoineen, päiväkirjaa, videokuvaa, valokuvia. 

https://m.facebook.com/suomenkotikouluyhdistysry/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on väärää tietoa. EI tarvitse noudattaa opetussuunnitelmaa, eikä tarvitse tenttiäkään. Nuo pitää tehdä silloin jos haluaa arvosanan tai numerot esim. jatkokoulutusta varten.  Eivät ole siis mitenkään pakollisia, opintoihin voi pyrkiä myös pääsykokeilla, jolloin niitä numeroita ei tarvita.

Hakukelpoisuus on silti oltava.

Kyllä, mutta sitä ei ole välttämätöntä suorittaa kuten koulussa (tai ainakaan ennen ei ollut)

Lapseni oli kotikoulussa yhden lukukauden alakouluaikana koska hänellä oli neurologinen ongelma ja koulussa oli niin paljon kiusaamista, että siitä tuli paniikkihäiriö.

Tässä tilanteessa minua ei juuri huolettaneet ne sosiaalisuuden oppiminen, koska vaihtoehtona olleessa koulutilanteessa ne olisi myös tullut opittua ihan pieleen. Lapsihan sai siellä jo paniikkioireita. Myös ihan silleen perus asiasisältöjen kannalta oppiminen oli kotona jopa helpompaa kuin koulussa. Mutta opetusuunnitelman noudattaminen ei silti ollut helppoa. Siellä nimittäin on niiden oppikirjastakin luettavissaolevien asiasisältöjen lisöksi kaikkea muutakin, arvoihin ja taitoihin liittyvää opittavaa. Itse asiassa muutamakin edellä peruskoulun opetussuunnitelman toteuttamista yksinkertaisena pitävä ihminen on käsittääkseni lukenut suunnitelman aika puolinaisesti. Siellähän puhutaan esimerkiksi siitä, että paitsi että joukko asioita pitää tietää ja tunnistaa, pitäisi myös osata keskustella niistä, vertailla kokemuksia, välittää niitä muille ja kuunnella toisten kokemuksia vaikkapa taiteesta tai kielen käytöstä. Pitäisi osata arvioida ja välittää tietoa. Ja joo, kyllähän vanhempi voi sitten alkaa esittää koululuokkaa, käydä lapsen kanssa taidenäyttelyssä ja kuunnella kun lapsi selittää kokemustaan, ja kertoa omastaan lapsen tasoisesti, niin että lapsi saa pohtia myös toisen koksmusta - mutta ei se käy helposti, nopeasti, oman työn ohella eikä ihan kaikin ajoin luontevastikaan. Oikeasti minä en ole alakoululainen, enkä siis lapseni vertainen kokemuksen jakaja.

On myös otettava huomioon, että kotikouluun ei välttämättä saa koulusta mitään apua. Koulun ei siis tarvitss suostua tarjoamaan mitään tenttimistä tai mitään tapaa arvioida lapsen osaamista tai muuta. Sattuneesta syystä minulla oli pääsy tähän apuun, koska kotiopetukseen päädyttiin yhdessä koulun kanssa, mutta koululla ei ole siihen velvollisuutta. Ja kun ap kysyy, että kuka ja miten tällöin varmistetaan, että opetus ja oppiminen on opetussuunnitelman mukaista, vastaus on, että ei välttämtätä mitenkään. JOS sulla on joknun koulun kanssa sopimus, voit toki tuottaa oman opetussuunnitelman ja hopsin ja vaikka tuntisuunnitelman (esim käsitöistä ja musiikista jne), jossa selität, miten yleisen opetussuunitelman tavoitteet saavutetaan - mutta mikään ei velvoita ketään koulussa ryhtymään siihen ylimääräiseen työhön minkä näiden tarkastaminen vaatii.

Toisin sanoen, kukaan ei oikeasti vastaa siitä, oppivatko kotikoulussa olevat lapset mitään, vai ovatko he heitteillä. Tai vanhempi vastaa, mutta oikeasti monilla vanhemmilla ei ole siihen valmiuksia, kuten jo totesin, monet eivät edes osaa lukea sitä opetussuunnitelmaa tietosisältöjä pitemmälle. He siirtyvät luokalta toiselle ikänsä perusteella, ja oppivelvollisuus lakkaa iän perusteella. Jos et onnistu suostuttelemaan jotain opinahjoa tarjoamaan tenttimahdollisuutta, lapset eivät myöskään välttämättä saa mitään sellaisia arvosanoja, jotka olisivat vertailukelpoisia esim toisen asteen koulutukseen haettaessa. Heillä on hakukelpoisuus, mutta ei mitään sellaista suoritusta, jonka perusteella toisen asteen oppilaitos voisi arvioida, pärjäävätkö he jatkokoulutuksessa. He helposti jäävät väliinputoajiksi. Monet hakevatkin sitten täysi-ikäisenä todistuksen jostain kansanopistokympiltä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on väärää tietoa. EI tarvitse noudattaa opetussuunnitelmaa, eikä tarvitse tenttiäkään. Nuo pitää tehdä silloin jos haluaa arvosanan tai numerot esim. jatkokoulutusta varten.  Eivät ole siis mitenkään pakollisia, opintoihin voi pyrkiä myös pääsykokeilla, jolloin niitä numeroita ei tarvita.

Aika moniin toisen asteen opintoihin ei voi pyrkiä pelkillä pääsykokeilla. Itse asiassa tosi harvoihin voi.

Pistikö korona ns lisää ajatuksia ,että lapsi olisi kotikoulussa ? Paljon on lapsia suomessa kotikoulussa.Itse en laittaisi.Jokainen tekee omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi huolehtii , että lapsi oppii sille vuodelle opetussuunnitelmassa asetetut asiat/ saavuttaa sille vuodelle asetetut tavoitteet. Huoltaja voi itse päättää ja käyttää haluamiaan opetusmenetelmiä ja - materiaaleja. Eli ostat itse kirjat tai käytät nettimateriaaleja tai itse tarinoit tai palkkaat yksityisopettajan tai lapsi pelaa pelejä, jos oppii niin mielestäsi parhaiten.

Huomionarvoista on, että asioita ei tarvitse osata kympillä vaan minimi riittää, että pääsee luokalta. Kunnasta riippuen suoritukset kontrolloidaan vuosittain eritavoin. Pitää esim. Käydä kokeissa keväällä.

Yleensä kotikoulussa menee pari tuntia päivässä opiskeluun kun saa edetä omaa tahtia ja kaikkea ei ehkä opiskella täydellisesti.

Minimi ei riitä jatkokoulutuspaikkoihin. Onkin hienoa, että jotkut lapset ovat kotikoulussa edenneet nopeampaa tahtia kuin ikäisensä, koska heille asiat ovat olleet "helpppoja".

Tämähän se ongelma monesti kotikouluissa onkin. Lapsellehan ei saisi opettaa asioita siten että ovat "helppoja", vaan oikeastihan lapselle tulisi antaa tehtäviä jotka ovat hieman sen oman taitotason yläpuolella. Mitään ei opi tekemällä liian helppoja tehtäviä. Varsinkaan jos tehtävien helppous johtuu siitä että asiat on käyty vain rimaa hipoen.

Mulle oli ihan peruskoulussa kaikki aineet helppoja. Lukuaineiden keskiarvo ysi päättötodistuksessa. Koulu ei ollut millään tavalla haastavaa, lähinnä tylsää odottelua, olin tehtävät tehnyt ja seurasin miten opet yritti saada muita oppilaita kuriin ja järjestykseen.

Nyt omat lapset yläasteella, koulumenestys erinomainen.

Tykkäävät opiskella, etäkoulu oli paljon hauskempaa kuin lähiopetus.

Asioihin sai rauhassa perehtyä eikä tarvinnut seurata häiriköiden touhuja.

Kotikoulu voisi sopia meidänkin lapsille.

Ollaan jo perehdytty siihen, miten se käytännössä toteutuisi ja oltu kouluun yhteydessä. Koulu suhtautuu hyvin positiivisesti ajatukseen ja siellä on ihan selkeät systeemit miten kotikoululaisia tuetaan ja oppimista seurataan.

Ihme kommentteja nämä, mitkä maalailee kauhukuvia kotikoululaisille.

Meillä lapsi oli viime vuonna 1. luokan kotikoulussa. Hän osasi lukea jo ennen kouluun menoa ja täytyy sanoa, että meillä kotikoulu sujui hienosti. Ei se helppoa silti ollut. Teimme joka päivä 5-6 h töitä, usein kauemminkin. Etenimme lukujärjestyksen mukaisesti ja lapsi lukee, kirjoittaa ja laskee nyt sujuvasti. Luin lapselle aivan valtavasti kirjoja ja hän luki lukudiplomikirjoja lähemmäs 50. Kävimme etänä taidenäyttelyissä, museoissa ja lasten konserteissa. Liikuntatunnit olivat aina pidempiä kuin koulussa. Paljon retkeilyä, suunnistusta, jalkapalloa, hiihtoa, luistelua, tanssia, jumppaa. Ja säiden salliessa myös uintia saunasta. Tapasimme myös kuukausittain lapsen ystäviä, ja sisarukset olivat päivittäin leikkikavereina. Koulussa kaikkiin aineisiin ei ollut oppikirjoja, mutta kotikouluun hankin lapselle kaikki kirjat ja materiaalit. Teimme paljon tehtäviä myös erilaisissa verkkoympäristöissä, pelasimme pelejä sekä harjoittelimme asioita leikin ja laulun kautta. Leikkejä pystyi toteuttamaan pienempien sisarusten kanssa.

Kotikoulu ei ole mikään helppo nakki vanhemmalle, eikä varmasti lapsellekaan. Me olemme molemmat onneksi luonteeltamme sellaisia, että emme mene sieltä, mistä aita on matalin, vaan harjoittelemme ahkerasti. Olemme kovasta työstä huolimatta nauttineet yhteisestä ajastamme. Lapsi on nauttinut kotikoulusta ja siitä olen erityisen iloinen. Näen silti, että koulu on tärkeä paikka lapsen ystävyyssuhteiden solmimisen kannalta. Arvostan myös lapsen lähikoulun opettajia ja heidän ammattitaitoaan. Siksi lapsi palaa kouluun heti epidemiatilanteen salliessa. Jatkamme kuitenkin vielä kotona.