Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla ei vain ole ystäviä?
02.08.2020 |
Nuorempana minulla oli ne pari läheistä lapsuuden ystävää joiden kanssa tuli hyvin juttuun. Nyt opiskelujen vietyä eri suuntiin nähdään hyvin harvoin.
En ole osanut oikeastaan luoda lähelleni ketään uusia ystäviä. Toki nuo lapsuuden ystävät pysyvät aina ystävinä. Olisi kuitenkin kiva saada sellaisia uusia ystäviä, joiden kanssa kävisi vaikka kahvilla tai viettäisi tyttöjeniltaa yms.
Olen todella helposti lähestyttävä ja sydämellinen luonne. Olen ystävällinen ja mielestäni ihan hauskakin. Minulla on hyvä itseironia ja osaan keskustella syvällisiä keskusteluja ja heittää myös hauskempaa heittoa.
Missä vika? Muita kohtalotovereita, joilla ei ole ystäviä tai niitä on vaikea saada?
On myös hyvin vaikea ylipäänsä löytää näitä uusia ystäviä, koska nyt aikuisempana tietää jo, että kaikki eivät sovi itselle kavereiksi ja on ns joku "rima" ystävyyden rakentamiseen. Esim jos kemiat eivät kohtaa niin turha siitä on ystävyyttä rakentaa väkisin.
Olen kyllä miettinyt, olisiko syy siinä, että olen aika analysoiva ja psykologinen ihminen :D Tällä tarkoitan sitä, että keskustelen ehkä liikaakin kaikenlaisesta vakavasta ja syvällisestä.. en tiedä..
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja Oulusta. Eli meitä yksinäisiä oululaisia on aika monta.
Mahtavaa! Olisiko jollakin meistä oululaisista jokin anonyymi spostiosoite, johon voisimme kaikki kirjoitella ja ehkäpä muodostaa kahvitteluporukan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma ikä 24 ja ei lapsia. - Ap :)
Heh, itsekin N24 Espoo eikä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa nainen +30v jonka hankala tutustua, tai siis ei oo hankala tutustua, mutta siihen se jääkin 😅 En mie ihan kaverit on ole, mutta aika paljon joudun olemaan yksin. Ei ole oikein seuraa esim. kiertelee kauppoja, kahville, keilaamaan.
Täällä oli joku toinenkin Itä-Suomesta? Mie oon Joensuusta.
Imatran suunnalla asun minä, joka aiemmin ketjuun kommentoin! 🙂
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama juttu, ja olen aika saman tyyppinen persoona. Justiin tässä mietin että vaihtaisinko numeroani. Kun ei ne vanhat kaverit pidä yhteyksiä niin sama kai se on vaihtaakin tässä vaiheessa. Silti tuntuu jotenkin lopulliselta.
Kaikkien kanssa ei tosiaan kemiat natsaa, osa ei tykkää jutella just psykologiasta ja sen tyyppisistä tai syvällisemmistä. Sitten taas yksi kaveri on jäänyt onneksi jonka kanssa ollaan tosi samalla aaltopituudella. Mutta joo kaikki muut kaverit jääneet. On vähän kurja olo jos sitä alkaa miettimään. Nykyään olen lähinnä miehen kanssa, kun ei noita muita enää kiinnosta. Yritin pitää yhteyksiä yllä vuosia ja mun ansiosta ne pysyikin yllä joten kuten, nähtiin harvakseltaan, mutta sitten tyrehtyi.
Samaistun tuohon yksipuolisuuteen. Itse olen siis se joka on muuttanut parisuhteen perässä toisaalle ja koitin pitää useampaankin ystävään välit mahdollisimman ennallaan. Olin aina valmis ajamaan pitkän matkan, että nähtäisiin useamminkin. Huomasin kuitenkin, että minä olin aina se joka ehdotti että nähdään ja lopulta kyllästyin siihen, ettei toista kiinnostanut kysyä vuorostaan. Siihen se sitten hiipui. Harmittaa kyllä.
Nyt tällä paikkakunnalla tuntuu, että kaikilla esimerkiksi opiskelukavereilla on jo ns. tarpeeksi ystäviä eikä kaivata uusia samalla tavalla. Eikä sitä nyt väkisinkään viitsi tuppaantua mihinkään.
N30
Jep, juuri noin itsellekin kävi. Ja kun löysin miehen muutettuani ensin muualle, yritin kyllä pitää huolta ettei käy niin että olisin vain miehen kanssa, yritin pitää yhteyksiä ja pidin, reissasin näkemään muita, ehdottelin tekemistä, mutta kun heitä ei enää kiinnostanut, niin ei väkisin.
Olen itse Helsingistä joten jos isompi ryhmä haluaisi joskus tavata voisin uskaltaa mukaan. Ihan kaksisteen jännittäisi liikaa ehkä.
Minäkin Imatran suunnalla asun. Tänne muutin muualta päin Suomea ja sinnepä ne jäi kaikki tutut ja kaverit. Täällä sitä ei ole sitten päässytkään enää kaveriporukoihin. Tuntuu, että kaikilla on jo ne omat parhaat ystävät ja ei oikein mukaan mahdu. Jotenkin vaikeampaa näin aikuisiällä uusien ystävien saaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylä-aste ikään asti oli kavereita, mutta siihen se loppui. Joskus 20-vuotiaana olisin halunnut oman kaveripiirin, jonka kanssa juhlia vaput yms. Epätoivoisesti yritin luoda suhteita netin kautta yms. Lopputulos oli aina kuitenkin se, että jäin yksin.
Nykyään olen 35-vuotias ja en halua ystäviä. Viihdyn yksin. Matkustelen yksin, vietän viikonlout yksin jne. Nautin. Saa itse päättää kaikki asiat.
Kaikkeen tottuu. Jopa yksinäisyyteen.
Viimeksi ollut ystäviä/kavereita 18-vuotiaana. Ikää nyt 31 v. Olen täysin erakoitunut enkä enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Sos. tilanteiden pelkokin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin melkein viisikymppisenä miehenä olen viimeisen kahden vuoden aikana tutustunut kahteen uuteen ihmiseen, niin ottaahan se ystävystyminen aikansa. Itsensähän siinä on laitettava likoon. Uskaltaa avautua ja antaa toisen avautua. Enkä todellakaan väitä, että kaikista voi pitää, mutta kaikkien kanssa voi yrittää tulla toimeen. Että oisiko ne omat ennakkoluulot yksi este, ettei löydä ystäviä? En väitä niin, mutta ainakin omalla kohdalla auttoi kun heitin ennakkoluulot mäkeen ja antauduin keskusteluun.
Koomista oli että ensimmäinen johon tutustuin oli kymmenen vuotta nuorempi, toinen olikin jo kaksikymmentä vuotta nuorempi. Ystävystymistäni auttoi kyllä muutos elämän tilanteessa.
Sitten se toinen puoli, liika kiirehtiminen ystävystymisen kanssa voi kääntyä yksinäistä vastaan. Tämän nuoremman kanssa katseltiin työympäristössä kaksi, kolme kuukautta tosiamme kulmien alta, ja sitten pomo alkoi pistää meitä samoille keikoille, ja pikku hiljaa siitä se lähti.
Joskus kannattaa ehkä panostaa vähän niihin väliaikaisiinkin kavereihin, eihän sitä etukäteen voi varmuudella tietää, kuinka tiiviiksi yhteyden pito muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama juttu, ja olen aika saman tyyppinen persoona. Justiin tässä mietin että vaihtaisinko numeroani. Kun ei ne vanhat kaverit pidä yhteyksiä niin sama kai se on vaihtaakin tässä vaiheessa. Silti tuntuu jotenkin lopulliselta.
Kaikkien kanssa ei tosiaan kemiat natsaa, osa ei tykkää jutella just psykologiasta ja sen tyyppisistä tai syvällisemmistä. Sitten taas yksi kaveri on jäänyt onneksi jonka kanssa ollaan tosi samalla aaltopituudella. Mutta joo kaikki muut kaverit jääneet. On vähän kurja olo jos sitä alkaa miettimään. Nykyään olen lähinnä miehen kanssa, kun ei noita muita enää kiinnosta. Yritin pitää yhteyksiä yllä vuosia ja mun ansiosta ne pysyikin yllä joten kuten, nähtiin harvakseltaan, mutta sitten tyrehtyi.
Vaikutat oikein kiinnostavalta ja ihanalta tyypiltä kun tykkäät puhua syvällisiä ja olet valmis panostamaan ystävyyteen.
Itse olen jo 45 ja kahden teinin äiti ja olen surullinen kun minulla olisi mielestäni paljon annettavaa ystävänä, mutta työt ovat vieneet perhettä ympäri Suomea ja ystävät ovat jääneet. Iän myötä vaatimuksetkin tavallaan kasvavat, haluan ehdottomasti kiltin ystävän joka ei töksäyttele ja antaa minun olla sellainen kuin olen. Fiksukin pitäisi olla, jutuissa muutakin sisältöä kuin arkijutut ( mitään älykköjä mulla ei ole ollut ystävinä, ihan tavallisia tunneälykkäitä naisia vain)Ja siinä mielessä positiivinen että ei ihan pelkkää valitusta ole elämä.
Pari etäystävää minulle on jäänyt, sellaisia joihin se yhteys on vahva. Nähdään jokusen kerran vuodessa, mutta onhan se kulkeminen vaivalloista kun kummallakin on ruuhkavuodet elämässä. Helposti huomaa että itse kulkeekin aina vaan kaveria tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa nainen +30v jonka hankala tutustua, tai siis ei oo hankala tutustua, mutta siihen se jääkin 😅 En mie ihan kaverit on ole, mutta aika paljon joudun olemaan yksin. Ei ole oikein seuraa esim. kiertelee kauppoja, kahville, keilaamaan.
Täällä oli joku toinenkin Itä-Suomesta? Mie oon Joensuusta.
Joensuulainen yksinäinen nainen myös täällä. Olisi kiva käydä kahvilla, shoppailemassa, yöelämässä, erilaisissa tapahtumissa, mutta ei viiti kyllä yksin lähteä...
Ei ole yhtään kaveria tai ystävää. Mies sentään löytyy.. aluksi kyllä juttelen vaikka työkavereiden kanssa . Mutta kun "perusasiat" on selvillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä puhuttavaa ja olen sitten hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut ystäviä tai ainakin aluksi luulin niin. Jossakin vaiheessa "ystävä" alkoi arvostelemaan minua, millainen olen, kotiani, toimintatapojani jne. Tutustun helposti ihmisiin, olen iloinen ja puhelias, kotini ei ole Avotakka-tyyppinen, jne. Totesin, että jos en kelpaa tällaisena ystäväksi, niin antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää kaverihaku.net sivulle ilmoituksia, sieltä voi löytyä ystäviä
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kaverihaku.net sivulle ilmoituksia, sieltä voi löytyä ystäviä
Täytyy tutustua tuohon sivustoon. Aiemmat kokemukseni erilaisista ystävänhakusivustoista ovat saaneet minut vähän skeptiseksi, koska valtaosa yhteydenotoista tuli epätoivoisesti tyttöystävää kaipaavilta miehiltä, joilla ei viestiensä perusteella ollut mitään muita kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita kuin se naisen saanti. Joillain yksinäisille tarkoitetuilla foorumeilla koin senkin ikävänä, että niin moni määritteli itsensä lähinnä yksinäisyyden kautta eivätkä he oikein osanneet keskustella mistään muusta kuin yksinäisyydestä ja sen epäreiluudesta. Sen ilman muuta ymmärrän, että yksinäisyys helposti lannistaa ja katkeroittaa mutta haluaisin tietää ihmisestä muutakin kuin sen, että hän on yksinäinen. Pelkkä ystävien puute ei ole minulle riittävän yhdistävä tekijä ystävystymistä ajatellen.
Mutta kuten todettua, pitää ensin käydä katsomassa tuota kaverihaku.netiä. Tutkitaan ensin ja hutkitaan vasta sitten, jos aihetta on :P
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa nainen +30v jonka hankala tutustua, tai siis ei oo hankala tutustua, mutta siihen se jääkin 😅 En mie ihan kaverit on ole, mutta aika paljon joudun olemaan yksin. Ei ole oikein seuraa esim. kiertelee kauppoja, kahville, keilaamaan.
Täällä oli joku toinenkin Itä-Suomesta? Mie oon Joensuusta.
Samaistun tähän. Minäkin tutustun helposti ihmisiin, mutta jostain syystä en vain saa mitään sellaista syvempää yhteyttä, mikä johtaisi koskaan mihinkään sen enempään. Sama on sekä ystävien, että kumppanin hankinnassa. Olen vähän sellainen "kaikkien kaveri", ihminen josta kaikki tykkäävät, mutten kuitenkaan kenenkään luottokaveri ja ikisinkku. Näin on ollut elämässäni aina ja olen jo yli 40v nainen.
Joten tuskin mikään tulee enää muuttumaan.. En vain ymmärrä miten ihmiset luo tiiviitä ihmissuhteita. Ilmeisesti ei riitä, että on kiva ja tykätty ihminen. Mikä se juttu sitten on, mitä vaaditaan?
Täällä kanssa nainen +30v jonka hankala tutustua, tai siis ei oo hankala tutustua, mutta siihen se jääkin 😅 En mie ihan kaverit on ole, mutta aika paljon joudun olemaan yksin. Ei ole oikein seuraa esim. kiertelee kauppoja, kahville, keilaamaan.
Täällä oli joku toinenkin Itä-Suomesta? Mie oon Joensuusta.