Muita joilla ei vain ole ystäviä?

Mulla on paljonkin ystäviä siis mielikuvitusystäviä. Kysyn aina kaikilta eri mielipiteen ja nivon ne yhteen.

Täällä näyttää olevan monta oululaista. Minäkin olen Oulusta.

Vierailija kirjoitti:

Missä te kaikki asutte? Ehkä voitaisiin sopia kahville menosta, jos asumme lähekkäin? :) 2

Aika pieni mahdollisuus että kaikki asuisivat lähekkäin.

Minä olen Espoosta -Ap :)

Kiitos viesteistänne. Jotenkin samaan aikaan huojentavaa huomata, etten ole ihan yksin näiden fiilisten kanssa. Vaikkakin surullista että muillakin samanlainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole minullakaan. En osaa olla avoin enkä luottaa ihmisiin joten vaikea on kehenkään tutustuakaan.

Silloin tällöin tosin sattuu kohdalle joku joka osaa hienovaraisesti jutella mulle niin kiinnyn tähän ihmiseen mutta lopuksi huomaan että heille olin vaan hyvän päivän tuttu jolle rupatella kunnes tiemme erkanevat enkä sen enempää. Masentaa.

Paljon on meitä ystävän puutteessa. Mitenköhän ei ole mitään ystävätinderiä olemassa? Tai siis varmaan siksi, että jotkut, vain sen yhden perään olevat, muuttaisi sen tavalliseksi tinderiksi alta aika yksikön.

Siellä voisi olla myös joku arvostelumahdollisuus, koska monikaan meistä ei tunnu tietävän miksi ei ole ystäviä. Saisi jotain palautetta edes. Usein päin naamaa tulee vaan liibalaabaa.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on meitä ystävän puutteessa. Mitenköhän ei ole mitään ystävätinderiä olemassa? Tai siis varmaan siksi, että jotkut, vain sen yhden perään olevat, muuttaisi sen tavalliseksi tinderiksi alta aika yksikön.

Siellä voisi olla myös joku arvostelumahdollisuus, koska monikaan meistä ei tunnu tietävän miksi ei ole ystäviä. Saisi jotain palautetta edes. Usein päin naamaa tulee vaan liibalaabaa.

Niin ja ongelmana on se, että ollaan kasvotusten mukavia ja kerrotaan kuinka olisi kiva nähdä joskus. Se "joskus" ei kuitenkaan koskaan tule. :/

Sitten taas jäät miettimään, mitä sanoit ja teit väärin, vaikka itsellesi jäi olo, että kaikki meni hyvin ja viihdyitte yhdessä..

Sama ongelma ja Oulusta. Eli meitä yksinäisiä oululaisia on aika monta.

Laittakaa paikan lisäksi myös ikä, vaikka se nyt onkin vain numeroita niin voi jostain kertoa... Ja onko lapsia jne...

ja poliittinen kaltevuus

Minulle käy usein niin, että aluksi vaikuttaa lupaavalta, mutta sitten se lopahtaa. En tiedä miksi, koska olen mielestäni ystävänä rehellinen, hauska ja ystävällinen. Olen avoin ja iloinen luonne. Olen aidosti kiinnostunut toisen asioista, olematta kuitenkaan mikään ahdistava kuulustelija.

Ei vain silti nappaa:/

Oma ikä 24 ja ei lapsia. - Ap :)

Olen syrjäänvetäytyvä luonne ja suhtaudun näennäisen välinpitämättömästi ihmisiin. Silti olen löytänyt sydänystäviä joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Vähän vaivihkaa tutustuttu, kun on vietetty paljon aikaa samoissa tiloissa esim. töiden tai opiskelun vuoksi. Siitä vaan jossain vaiheessa joutunut vähän keskustelemaan eikä se ole tuntunut epäluontevalta. Yleensä tuntuu.

Sattuman kauppaa.

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut kavereita, paitsi joskus peruskoulussa.

Toisaalta en kyllä kaipaakaan ketään. Olen introvertti, viihdyn yksin.

En vain edes keksi mitään juteltavaa toisen ihmisen kanssa.

Ja mitä vanhemmaksi tulee, tajuaa, että hyvät tyypit ovat harvassa.

Homma menee ystävyyssuhteissa usein niin, että seurastasi olla kiinnostuneita vain siinä tapauksessa, jos sinusta hyödytään jollain tavalla...

Esimerkiksi mun naapuri joka on hädin tuskin tervehtinyt mua tähän asti. Nyt muutama päivä sitten hän tuli oikein jutulle ja oli niin tuttavallista. Kutsui minut jopa grillaamaan illalla. No, mä menin. Syy selvisi kutsuun. Hän halusi lainata mun auton peräkärryä.....lainasin tietenkin. Mitään korvausta naapuri ei kysynyt. Mutta sainhan mä pari grillimakkaraa . =D

Mulla on sama juttu, ja olen aika saman tyyppinen persoona. Justiin tässä mietin että vaihtaisinko numeroani. Kun ei ne vanhat kaverit pidä yhteyksiä niin sama kai se on vaihtaakin tässä vaiheessa. Silti tuntuu jotenkin lopulliselta.

Kaikkien kanssa ei tosiaan kemiat natsaa, osa ei tykkää jutella just psykologiasta ja sen tyyppisistä tai syvällisemmistä. Sitten taas yksi kaveri on jäänyt onneksi jonka kanssa ollaan tosi samalla aaltopituudella. Mutta joo kaikki muut kaverit jääneet. On vähän kurja olo jos sitä alkaa miettimään. Nykyään olen lähinnä miehen kanssa, kun ei noita muita enää kiinnosta. Yritin pitää yhteyksiä yllä vuosia ja mun ansiosta ne pysyikin yllä joten kuten, nähtiin harvakseltaan, mutta sitten tyrehtyi.

Ja tosiaan tuo yksi kaveri joka vielä on, hänellä on paljon läheisempiäkin kuin minä. Eikä me usein nähdä, mutta ollaan samalla aaltopituudella, niin se on mukavaa. Ja pois jääneistä kavereista joko ne on muuttaneet tai itse olen ja ei asuta samalla alueella enää, toisaalta musta se ei ole mikään este, musta tuntuu että osa kyllästyy ja droppaa kavereista heti kun joku asuu kauempana. Itse en ole sellainen, mutta mulle on tehty niin.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on meitä ystävän puutteessa. Mitenköhän ei ole mitään ystävätinderiä olemassa? Tai siis varmaan siksi, että jotkut, vain sen yhden perään olevat, muuttaisi sen tavalliseksi tinderiksi alta aika yksikön.

Kyllä jotain ystäväsovelluksia on, en ole kokeillut niin en tiedä käyttääkö niitä Suomessa kuinka moni.

Olen lähipäivinä miettinyt pitäisikö kokeilla kun yhtäkkiä alkoi iskeä oikein epätoivo yksinäisyyden vuoksi.

Jatkan pohdintaa vielä vähän. Eri paikkakunnilla asuminen ei ole se juttu, toki etäännyttää, mutta ollaan me asuttu kaukana toisistamme tuonkin kanssa jonka kanssa on samanlaiset jutut ja mielenkiinnonkohteet. Että kemiat taitaa olla ratkaisevampi asia. Eivät jaksa panostaa ”ihan kivaan kaveriin” jos se muuttaa, tai sitten ovat vaan että no pääsipä siitä oudosta syvällisten puhujastakin nyt eroon :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama juttu, ja olen aika saman tyyppinen persoona. Justiin tässä mietin että vaihtaisinko numeroani. Kun ei ne vanhat kaverit pidä yhteyksiä niin sama kai se on vaihtaakin tässä vaiheessa. Silti tuntuu jotenkin lopulliselta.

Kaikkien kanssa ei tosiaan kemiat natsaa, osa ei tykkää jutella just psykologiasta ja sen tyyppisistä tai syvällisemmistä. Sitten taas yksi kaveri on jäänyt onneksi jonka kanssa ollaan tosi samalla aaltopituudella. Mutta joo kaikki muut kaverit jääneet. On vähän kurja olo jos sitä alkaa miettimään. Nykyään olen lähinnä miehen kanssa, kun ei noita muita enää kiinnosta. Yritin pitää yhteyksiä yllä vuosia ja mun ansiosta ne pysyikin yllä joten kuten, nähtiin harvakseltaan, mutta sitten tyrehtyi.

Samaistun tuohon yksipuolisuuteen. Itse olen siis se joka on muuttanut parisuhteen perässä toisaalle ja koitin pitää useampaankin ystävään välit mahdollisimman ennallaan. Olin aina valmis ajamaan pitkän matkan, että nähtäisiin useamminkin. Huomasin kuitenkin, että minä olin aina se joka ehdotti että nähdään ja lopulta kyllästyin siihen, ettei toista kiinnostanut kysyä vuorostaan. Siihen se sitten hiipui. Harmittaa kyllä.

Nyt tällä paikkakunnalla tuntuu, että kaikilla esimerkiksi opiskelukavereilla on jo ns. tarpeeksi ystäviä eikä kaivata uusia samalla tavalla. Eikä sitä nyt väkisinkään viitsi tuppaantua mihinkään.

N30

Täällä kans yksi joka ei aikuisiällä enää löydä ystäviä.. nuoruuden ystävän kanssa vietämme joka syksy yhteisen viikonlopun, asumme eri puolella Suomea. Muutin opiskelu kaupungista miehen perässä pois 12 vuotta sitten ja perheen perustamisen jälkeen en ole kavereita vain saanut.. luulen että aikuisiällä on syvemmät kaverisuhteet monille jo muodostuneet ja uusille ystäville ei välttämättä ole vain tarvetta. Monikaan ei halua avata omia asioitaan enää uudelle ihmiselle. Kaipaisin niin kovasti ystävää jonka kanssa lähteä shoppaileen tai viettämään iltaa.. :(