Millainen on unelmiesi elämä?

Vierailija kirjoitti:

Ikuinen haaveeni on jo toteutunut, eli se, että lapset ovat onnellisia ja pärjäävät hyvin elämässä. Nimimerkillä oma poika hakemassa juuri Suomelle u20-mestaruutta♡.

Yksi kaveri pelaa kyseisessä joukkueessa, joten itsekin jännitän ja toivon parasta hänelle ja koko joukkueelle.

Minulla olisi oma hattarakone. Tekisin sillä aina hattaran kun tekee mieli hattaraa.

Asuisin jälleen Dubaissa. Puolitoista vuotta siellä jätti ison jäljen sydämeeni, vielä joku päivä palaan sinne.

Unelmieni elämässä lapseni olisivat jo omillaan ja minulla olisi lapsenlapsia. Mies olisi ulkokuoreltaan entinen mieheni, mutta käyttäytymiseltään nykyinen mieheni ja asuttaisiin vain osan ajasta yhdessä. Olisin rikas, ei tarvitsisi käydä töissä, vaan saisin harrastaa sekä yksin että miehen kanssa kaikkea mukavaa. Minulla olisi myös palkattuja työntekijöitä pitämässä taloudestani ja omaisuudestani huolta.

Jäisin pois töistä ja muuttaisin Fuengirolaan. Paras paikka maailmassa mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.

Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.

Kun jäät äitiyslomalle, voit heittää haaveet urallasi etenemisestä. Lapsettomat naiset ja perheelliset miehet menevät ohi sinusta, kun hoidat vauvaa kotona. Jos teet viisi lasta, niin silloin on äitiyslomia viisi. Vai jääkö mies hoitamaan lapsia kotiin? Laitatko äitiyslomien jälkeen lapset hoitoon, ja luot uraa? Silloin et näe viittä lastasi juuri koskaan, lapset kasvavat isän kanssa tai hoitajan helmoissa, joka on heille läheisempi, mitä sinä. 

Miksi niin moni suomalainen nainen haluaa uran perheen kustannuksella, sitä en käsitä. Eivätkö heidän miehensä pysty elättämään perhettä? Elämä kyllä kallistuu koko ajan.  Mutta aika kamalaa, jos ei pysty omia lapsiaan itse kasvattamaan vaikka haluaisi. 

Suomalainen yhteiskunta perustuu kahden vanhemman työssäkäymiselle. Vain isopalkkaisimmilla tai kultalusikka suussa syntyneillä on varaa elättää puolisonsa ja lapsensa.

Tiedätte sen yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen tunteen, kun vaikka olla ihan omasta ilosta auttamassa kaveria muutossa ( ilman mitään laskemista, että senkin pitää kyllä sinua tulla auttamaan.) Tai ollaan kaveriporukalla mökillä ja tehdään ennen saunaa ja ruokailua jokin, mieluiten vähän fyysinen ja mieluiten "miehinen" puhde, vaikka puunkaato ja sen pilkkominen isännille saunapuiksi. (sori tämä sukupuolittunut näkökulma)

Tuo fiilis on suurinta luksusta mitä tiedän. (Toki elämäni perusasiat ovat erittäin hyvällä mallilla muutenkin, lähellä monien unelmia aineellisesta elintasosta).

Oikeasti pohdin miten tuollaista voisi lisätä enemmän omaan elämään. Mitkään huvijahdit tai asunnot ulkomailla eivät ole omassa elämässä tuon veroisia asioita. Eiväthän tietysti ole toisiaan poissulkeviakaan, mutta jos pitäisi valita, niin toiseksi jäisivät.

Tämä on tärkeä kysymys! Minulla nimittäin on kaikki se, mistä olen aina haaveillut (hyväpalkkainen mielekäs työ, hyvä mies, kiva lapsi, hieno omistusasunto, tasainen ja mukava elämä), mutta en ole siihen tyytyväinen. Suurin unelmani olisikin olla onnellinen siihen hyvään, mitä minulla juuri tällä hetkellä tai aina kulloisellakin hetkellä on ilman, että eläisin ajatuksissani aina jo siinä seuraavassa pisteessä, johon pyrin. Tai joissain haaveissa, jotka tuskin toteutuvat. Elämä ei ole eikä sen tarvitse olla koskaan valmis. Tärkeää on oppia nauttimaan hyvista asioista aina silloin kun ne ovat käsillä sen sijaan, että tähyää ajatuksissaan liikaa elämään, joka on hyvää "sitten kun".

Mutta haaveissani minulla olisi hieno iso omakotitalo jollain ihanalla alueella, järvenrantamökki ja pieni kaupunkiasunto esim Töölössä. Jatkaisin muuten elämääni kuten tähän saakka. Lapsestani kasvaisi tasapainoinen ja elämäänsä tyytyväinen tyyppi, jota ei kiusata ja joka saa kivoja hyviä ystäviä ja joka oppii jo nuorena, mitä hän elämältään haluaa ja pyrkii sitä kohden.

329 jatkaa. Tämä koronahomma on saanut haaveilemaan enemmän myös ystävistä, sukulaisista ja niiden tapaamisesta. Haluan tiiviimpiä ja pysyvämpiä ihmissuhteita elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Unelmieni elämässä lapseni olisivat jo omillaan ja minulla olisi lapsenlapsia. Mies olisi ulkokuoreltaan entinen mieheni, mutta käyttäytymiseltään nykyinen mieheni ja asuttaisiin vain osan ajasta yhdessä. Olisin rikas, ei tarvitsisi käydä töissä, vaan saisin harrastaa sekä yksin että miehen kanssa kaikkea mukavaa. Minulla olisi myös palkattuja työntekijöitä pitämässä taloudestani ja omaisuudestani huolta.

Boldasin.

Hieman karua nykyisen miehesi näkökulmasta, mutta ei siinä mitään. Jokaisella on omat unelmansa.

Nyt vajaa 60 v. iässä taloudellisesti riippumattomana suunnitteilla elää puolison kanssa muutama kuukausi  Välimeren rannalla, elokuusta-loka/marraskuun tienoille. Talvella muutama viikko Aasiassa. Kevättä vastaan taas Välimerelle joku viikko ja kesäviikot Suomessa. Puitteet ei tarvitse olla kovin prameat, lämpö tärkeintä. 

Jos terveyttä riittää niin tuossa "ylimääräiset" kertyneet säästöt tulee kuluteltua. Koto-Suomeen pysyvämmin sitten, kun reissaaminen alkaa käydä voimille iän myötä. 

Olen laiha ja mulla vakituinen työ, josta saan vähintään 1400e käteen.

Mutta nämä molemmat on liikaa vaadittu.

-pitkäaikaistyötön 100kg -

Unelmaelämässä työpaikkani siirtyisi lähemmäs kotiani ja voisin pitää enemmän lomia tai tehdä lyhyempää viikkoa. Tykkään työstäni, mutta pitkä työmatka vie mehut. Haluaisin myös ehtiä matkustamaan enemmän mutta toisaalta en haluaisi käyttää siihen kaikkia lomiani koska kotonakin on kiva olla ja kotihommat pitää ehtiä tehdä. Unelmaelämässäni meillä olisi varaa palkata siivooja, jotta minun ei tarvitsisi käyttää aikaani siihen.

Lisäksi haaveilen tilavasta omakotitalosta isolla pihalla rannan lähellä, mutta kuitenkin lähellä palveluita (kävelymatka lähikauppaan, kouluun, päiväkotiin, bussilla pääsisi keskustaan helposti). Tämä olisi mahdollista nykyisessä kotikaupungissani, ja taloa etsitään parhaillaan, mutta budjetti ei kyllä riitä ihan unelmataloon. Toivon mukaan löydetään joku ihana talo silti, vaikka jostain joutuukin tinkimään :)

Suurimmat ja tärkeimmät unelmat ovat kuitenkin toteutuneet: kaksi ihanaa lasta, aviomies, koira, vakituinen työ jossa viihdyn. Käytännössä siis isohkon rahasumman voittaminen/saaminen auttaisi nyt toteuttamaan loput unelmani, eli lyhyemmän työajan ja ihanan talon ja mahdollisuuden matkustella (olettaen että koronasta päästään).

Vierailija kirjoitti:

Olen laiha ja mulla vakituinen työ, josta saan vähintään 1400e käteen.

Mutta nämä molemmat on liikaa vaadittu.

-pitkäaikaistyötön 100kg -

Osaat ihan selvästi lukea ja ymmärtää kirjoittamasi. Kue siis tuoteselosteet: perunakuitua sisältävät tuotteet pois ja leipä, koska kunnollista ei enää ole saatavilla muuta kuin itsekasvattamalla (=valkkaat torajyvät ym seasta pois). Miehelläni tipahti tuolla valinnalla puolessa vuodessa 7 kiloa. Sokeripussia ei myöskään osteta, eikä mitään keinomakeutusaineita. Suolatonta luomuvoita ruoanlaittoon, niin ei pala pannut pilalle. Suolana Maldon, ei koskaan mineraalisuola. Ruokana kalaa ja luomulihaa, luomukaalta ja luomukukkakaalta kookosmaidossa. Riisin tilalla luomukvinoa. Luomukaakaojauhetta päivittäin, sekaan mantelijauhetta ja luomuhunajaa nokare.

Olen 17v ja unelmani on päästä opiskelemaan Madridin yliopistoon urheilutieteitä.

Olen osa jotain yhteisöä, jonka kautta tapaan ihmisiä. Työskentelen muiden hyväksi, teen jotain missä olen hyvä ja minusta on muille hyötyä.

Joku mielekäs miessuhde mutta ei avioliittoa. 1 lapsi. Asun jossain missä on tilaa olla, isossa vanhassa omakotitalossa. Minulla on kissoja ja hieno kylpyhuone kokonaan sinistä pientä kaakelia. Teen taidetta silloin tällöin.

Joskus haaveilin: mies, kivitalo paremmalta alueelta, pari lasta koira, oma menestyväyritys, matkustelu jne. Sain kaiken, mutta super paskan aviomiehen.

Nyt unelmoin elämästä Helsingin keskustassa vanhassa jugend talossa, lasten ja kissojen kanssa, sekä ihanan miehen. Kesämökki meren rannalla. Pääsisi matkustamaan.

Olen jo saanut kaiken sen, mistä olen ikinä uskaltanut haaveilla (perhe, hyvä työ, omistusasunto). Nyt täytyisi löytää onni siitä arjesta, joka aiemmista haaveista on rakennettu, sekä uusia, sopivankokoisia haaveita, jotka eivät vie liikaa resursseja siitä, että nykyelämästä voisi nauttia.

Koko tähänastinen elämäni on ollut jonkinlaista pyrkimistä, tavoittelua ja suorittamista. Opiskelun ja työnteon yhteensovittamista, vuorotöiden tieltä peruttuja rientoja, omaan asuntoon säästämistä ja kitsastelua, sairastelevan lapsen kanssa valvomista, huolta sairaudesta ja riittävyydestä. Nyt haluaisin hetken vain olla ja elää. Nauttia elämästä ja olla rennosti. Olla kiitollinen parantuneesta syövästä, vakityöstä ja siitä että kaikki on ihan hirmu hyvin. Olla huolehtimatta turhia ja olematta kateellinen kaikesta sellaisesta hyvästä (turvallisemmasta lapsuudesta, varallisuudesta ja perinnöistä, upeammista puolisoista, paremmista töistä, onnekkaammista valinnoista), mitä muut ovat saaneet ja mikä on itselle mahdotonta saada. Isossa mittakaavassa olen kuitenkin aivan onnenporsas.

Unelmieni elämässä palaisin ajassa muutaman vuoden taaksepäin, ja tekisin kaiken toisin, jotta rakas lapseni saisi toisen mahdollisuuden elää. Hän kuoli 3-vuotiaana syöpään, yhä kaipaan häntä päivittäin.

Mun unelma elämä on että lapsi on muuttanut pois kodista. Mun laina maksettu kokona pois. Työpaikka on mutta en ole pakko käydä töissä. Rahasto ja vuokratulot tuottaa riitävästi voitto että en tarvitsee käydä paljon töissä. Mies ja minä, olemme terve, emme tarvitsee käydä sairaalla usein.

Emme tarvitse paljon rahaa mutta tulo riitä maksaa kuulua.