Millainen on unelmiesi elämä?
Jos nyt saisit päättää, millainen olisi elämäsi? Asuisitko yksin vai olisiko sinulla mies-/naisystävä? Olisiko sinulla lapsia, montako? Missä asuisit? Mitä tekisit työksesi? Mitä muuta elämässäsi olisi, mitä nyt ei ole?
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan vain aloittajan kysymyksiin, koska muuten tulisi liian pitkä litania.
Eli:
1. Elämäni olisi helppoa ja taloudellisesti riippumatonta
2. Minulla olisi naisystävä joka asuisi kanssani, mutta antaisi minun olla myös yksin kodissani halutessani
3. Lapsia kaksi, eli omani
4. Asuisin paikassa joka tuntuu kodilta
5. Työkseni en tekisi yhtään mitään
6. Elämässäni olisi riittävästi vapaa-aikaa
Omana lisäyksenä: Ydinperhe olisi unelmani, mutta se ei ole enää mahdollista ex-vaimon mielenmuutoksen myötä. Hänestä en tosin unelmoi enää.
Mihin käyttäisit aikasi, ellei työhön tai vapaa-aikaan? Lapsiin (eikö se ole vapaa-aikaa), hyväntekeväisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.
Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.
Kun jäät äitiyslomalle, voit heittää haaveet urallasi etenemisestä. Lapsettomat naiset ja perheelliset miehet menevät ohi sinusta, kun hoidat vauvaa kotona. Jos teet viisi lasta, niin silloin on äitiyslomia viisi. Vai jääkö mies hoitamaan lapsia kotiin? Laitatko äitiyslomien jälkeen lapset hoitoon, ja luot uraa? Silloin et näe viittä lastasi juuri koskaan, lapset kasvavat isän kanssa tai hoitajan helmoissa, joka on heille läheisempi, mitä sinä.
Miksi niin moni suomalainen nainen haluaa uran perheen kustannuksella, sitä en käsitä. Eivätkö heidän miehensä pysty elättämään perhettä? Elämä kyllä kallistuu koko ajan. Mutta aika kamalaa, jos ei pysty omia lapsiaan itse kasvattamaan vaikka haluaisi.
Unelmissa olisi vielä 5 muuta kaupunkikämppää New Yorkista, Lontoosta, Pariisista, Tukholmasta ja Kööpenhaminan rannikolta. Aika vaan ei riitä tässä elämässä kaikkeen kivaan, kun töitäkin on tehtävä, niin tyydyn 3 kaupunkiasuntoon. Ne minulla kohta onkin. Unelmia ja vapaata elämää olen toteuttanut, joten lapsia ja eläimiä ei ole siunaantunut. Jos joskus olisi rahaa ja aikaa tarpeeksi, niin opiskelisin tohtoriksi ja kehittäisin mullistavan aineen kemian saralla.
Olisin taiteilija, kirjoittaisin kirjan vuodessa ja lopun aikaa maalaisin isokokoisia upeita tauluja. Kaikkea taidettani ostettaisiin hullun lailla, joten ei olisi rahahuolia. Lisäksi taiteeni parantaisi maailmaa. Lisäisi onnea ja iloa ihmisten elämään.
Omat ja läheisten lapset voisivat hyvin ja menestyisivät elämässään.
Suurin onni on tietysti lasten onni.
Mutta näin sinkkunaisena... Asuisin hirsimökissä, jossa iso piha ja metsääkin. Maa olisi hyvälaatuista ja näköala kaunis. Puutarhassa olisi erilaisia hedelmäpuita, iso kasvimaa, ja myös iso, hyvälaatuinen kasvihuone. Olisi perennoja ja kivikkopuutarha. Jalostaisin kasveja, ja kokeilisin erilaisia juttuja... Saisin omasta pihastani paljon antimia keittiöön. Minulla olisi myös maatiaiskanoja! (ja varmaan se harrastus karkaisi käsistä)
Kodissani olisi iso keittiö, ja olkkarissa takka. Huoneita ei tarvitsisi montaa olla, mutta yksi niistä olisi ateljee. Siellä leikkisin savella, kokeilisin grafiikkaa, tai mitä milloinkin.
Minulla olisi rahaa sen verran, että voisin ostaa ihan mitä tykkään! Lähtisin välillä käymään eksoottisissa paikoissa, valokuvaamassa, tutustumassa luontoon, löhöilemään valkoisella hiekalla, ja nautiskelemassa hyvästä ruuasta...
Minulla olisi intohimoinen, tärkeä työ, jota tekisin hyväntekeväisyytenä. :)
Minulla olisi miesystävä, jonka kanssa viettäisin aikaa ainakin muutaman kerran kuukaudessa.
Ja voisi olla lapsikin. Joka voisikin sitten olla elämäni keskipiste.
Toteutin lapsuuden unelmani ja kotini ja ammattini ovat ne mitä halusin. Nytpä vaan en halua enää.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siihen kuuluisi avioliitto rakastamani tytön kanssa. Jossain satulinnassa varmaankin jossa ei normaalit lait ja säännöt päde.
Hyh, mitenköhän tääkin kommentti on saanut niin paljon yläpeukkuja, kovin epäilyttävä nimittäin...
Ai niin, ystäviäkin olisi kiva olla! Viettäisimme iltoja hyvän ruuan äärellä, tai lenkkeillen koirien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siihen kuuluisi avioliitto rakastamani tytön kanssa. Jossain satulinnassa varmaankin jossa ei normaalit lait ja säännöt päde.
Hyh, mitenköhän tääkin kommentti on saanut niin paljon yläpeukkuja, kovin epäilyttävä nimittäin...
Koska sattui olemaan ensimmäinen, ja lukijat olivat vielä melko vastaanottavaisia.
Se on crepy.
Jos ei tarttisi ollenkaan käydä töissä, se olisi jo lähellä unelmaelämääni... Ja asuttaisiin jossain lämpimässä maassa miehen kanssa..
Unelmieni elämässä olisin kuollut
Unelmaelämäni olisi sellainen, että asuisin jossain järven rannalla missä olisi pihasauna. Tai sitten olisi mökki järven rannalla. Haluisin kuitenki sellaisen kodin, missä olisi se pihasauna. Joku mukava sopiva omakotitalo.
Unelmassani olisi puoliso, jonka kanssa olisi mukavaa ja hauskaa yhdessä. Saisin kuitenkin omaa rauhaa myös.
Lapsia en tiedä, haluaisinko. Ehkä kaksi tai sitten en yhtään. En tiedä haluanko sellaisia. Kissoja haluan kaksi.
Tottakai olisin terve ja toki toivoisin sitä läheisille ja ystäville, mutta tämä taitaa olla itsestäänselvä toive.
Unelmaelämässäni olisin ekstrovertti, enkä tällainen introvertti.
Työstä en tiedä, mikä olisi unelma-ammatti, kun sellaista ei ole. Tekisin varmaan hoitotyötä niin kuin nytkin, mutta osa-aikaisesti. Tosin sitten ei olisi rahaa, mutta unelmissani voittaisin lotossa.
1) minulla olisi rakastava puoliso
2) olisin terve
3) minulla olisi läheisiä, joilla myös olisi asiat hyvin
Olen naimisissa nykyisen puolisoni kanssa. Asumme minun vanhempieni suuuressa talossa, jossa käyvät lähistöllä asuvat sisarukseni puolisoineen yhtä mittaa kylässä.
Joku rivari tai pienomakotitalo rauhalliselta alueelta laitakaupungilta. Ei lapsiperheitä ym. rikkauksia naapureina. Metsää näkyisi ikkunasta ja autolla pääsisi peltomarkettiin. Yksin asuisin ja pelailisin nintendoa. Asunnossa sauna, erillinen makkari, olohuone ja keittiö. Sisustus tummaa puuta ja joku yhteensopiva väri välttämättömille tekstiileille. Ei paljoa ylimääräistä. Nykyinen kuljetusalan työni sopii ihan hyvin. Kunhan ei sossutädit ole hiillostamassa ja voin tehdä mitä tykkään niin hyvin menee.
Pääsisin katsomaan suosikkibändiäni, joka on siis Amerikasta, ja Suomessa tai muualla lähimaissa todella harvoin keikkoja.
Elän unelmieni elämää nyt... Mies ja koira. (gay)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin työkseni lastenlääkäri. Aviomies ja lapsia 5. Asuisimme Helsingissä meren rannalla isossa itse rakentamassamme talossa, jossa olisi poreamme, elokuvahuone sekä isot makuuhuoneet. Meillä olisi hieno maasturiauto ja valkoinen avomersu sekä oma iso moottorivene. Matkustelisimme paljon ulkomailla (eikä koronasta olisi tietoakaan). Rahaa olisi sen verran, että ei tarvitsisi miettiä mitä ostaa.
Nämä kaikki ovat vielä mahdollisia, sillä pääsin juuri lääkikseen opiskelemaan, ja poikaystävän kanssa ollaan oltu yhdessä jo 6v, lapsia suunnitteilla muutaman vuoden päästä.
Kun jäät äitiyslomalle, voit heittää haaveet urallasi etenemisestä. Lapsettomat naiset ja perheelliset miehet menevät ohi sinusta, kun hoidat vauvaa kotona. Jos teet viisi lasta, niin silloin on äitiyslomia viisi. Vai jääkö mies hoitamaan lapsia kotiin? Laitatko äitiyslomien jälkeen lapset hoitoon, ja luot uraa? Silloin et näe viittä lastasi juuri koskaan, lapset kasvavat isän kanssa tai hoitajan helmoissa, joka on heille läheisempi, mitä sinä.
Lääkäreillä ei ole usein aikaa omistautua perheelle, ovat hyvin urakeskeisiä. Jos nyt yhden lapsen teette ensin, ja katsokaa, onko sillekään aikaa töiltä...
Täällä yksi lääkäri, jolla 4 lasta ja aviomies. Asumme meren lähellä, pääkaupunkiseudulla talossa, jonka olemme itse rakennuttaneet. Minulla on paljon aikaa lapsilleni, miehelleni sekä työlleni. Työ on hyväpalkkainen ja mieskin isossa yrityksessä, joten pääomaa on kertynyt hyvä määrä. Emme elä mieheni rahoilla, vaan yhteisillä tuloillamme. Tämä nyt varmaan kuulosti pelkältä hehkutukselta, mutta halusin vain sanoa alkuperäisen kommentin laittaneelle, että sinun haaveesi voi vielä hyvin toteutua, kunhan jaksat uskoa siihen, ja tehdä töitä sen eteen!
Haaveilin ihanasta puolisosta, lapsista, kotiäitiydestä. Omasta isosta kodista. Ihanan perheen sain, mutta väsymys, äitiyden yksinäisyys ja muut stressit ajoivat masennukseen. Haaveeni toteutuminen ei johtanutkaan siihen, että elämä olisi mitenkään onnea ja auvoa. Unelma-ammattiinikin valmistuin juuri, mutta nyt on kriisi senkin kanssa, kun vaikuttaa ettei mun kropasta vaan ole vuorotyöhön, jota ammatti vaatisi.
Nyt unelmoin mielen tasapainosta, siitä että nauttisin lasten kanssa elämästä. Että puoliso löytäisi työn, josta aidosti nauttii, eikä tarvitsisi tehdä vain sitä mitä on pakko. Haaveilen myös edelleen siitä omakotitalosta, jossa tosin joku muu hoitaisi lumityöt... Ja siitä, että naapurusto olisi läheisiä ystäviä lapsineen täynnä. Nyt omat ystävät asuu kaukana, eikä juuri kellään muulla ole lapsia.
Että löytäisin oman paikkani elämässä ja kokisin merkityksellisyyttä siitä.
Eiköhän tässä elämässä onneksi vielä paljon ehdi näin alle kolmikymppisenä, mutta en malttaisi odottaa 😅