voisin antaa koirani pois,ottaisitko tai

Miksi luovut koirastasi?

Kuinka pitkään se on ollut sinulla? 11/2v

Miten asutte (onko koira tottunut em. rivitaloasumiseen) ? rivitalossa

Onko sillä jotain sairauksia tai käytöshäiriöitä? eroahdistusta,mustasukkainen,näykännyt lasta ja minua kiihdyksissään kun luullut,että ruoka/luu otetaan pois

Minkä rotuinen ja mikä sukupuoli? sekarotu,leikattu uros

 

ap

Ei ihme jos näykkää lasta, olen meinaan katsonut kuinka hurjasti pienet lapset koiria kohtelevat (tahattomasti) eivätkä vanhemmat puutu asiaan ja sitten koira on paha!

meidän lapsi ei kohtele koiria huonosti eli näykkiminen ei johdu siitä.ollaan itse syyllistytty koiran paapomiseen,pidetty sitä vauvana ja sitten siitä on tullut niin mustis

 

ap

Ei se ole mustis vaan sekaisin, kun ette ole sitä kasvattaneet. Koira tarvii jonkun, joka pitää palettia kasassa, silloin se voi rauhoittua. 

Onko iso koira? Onko paimenkoiraa?

Minulla on hyviä kokemuksia koiran uudelleensijoituksista. Pari koiraa tullut aikuisena minulle.

No onpa "kiva" antaa sitten koira pois kun itse olette sen "tuhonneet". Koulutusta, koulutusta ja koulutusta. Toivottavasti Jaana-Petteri ei sitten ala ilkeäksi muita lapsia kohtaan, kun annatte sen kasvaa vapaalla kasvatuksella...

Ruoka-aggressio on yleensä todella helppo ongelma selvittää, ja paapominen ei liity sen syntymiseen mitenkään vaan toiset koirat ovat siihen jo itsessäänkin helpommin taipuvaisia ja sitten ihmiset vielä lisäävät vettä myllyyn viemällä koiralta herkkuja/tavaroita pois.

Miksi edes mennä koiran lähelle jos se syö ruokaansa tai luutaan? Antakaa sille ruokarauha niin koiran ei tarvitse pelätä että syömiset viedään pois.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:24"]

No onpa "kiva" antaa sitten koira pois kun itse olette sen "tuhonneet". Koulutusta, koulutusta ja koulutusta. Toivottavasti Jaana-Petteri ei sitten ala ilkeäksi muita lapsia kohtaan, kun annatte sen kasvaa vapaalla kasvatuksella...

[/quote]

Tämähän se on näissä kodinvaihtajissa vikana. Ensimmäine, tai pari ensimmäistä kotia ovat koiran jo lähes pilanneet, sitten sitä myydään apulassa jopa usean sadan euron hintaan kun "Musti on niin ihana, me vaan ei voida sitä pitää"

Meillä on kaksi kodinvaihtajaa. Toinen oli 5kk ja useiden kotien kautta tullut ja toinen oli 3,5v ja yhden kodin kautta tullut. Molemmat koirat ovat opineet talon tavoille ja rakastan niitä suunnattomasti.

Ap. toki koiran voi antaa pois, ja se sopeutuu uuteen kotiin. Varsinkin, jos teillä ollaan nyt juuri koiran takia varpaillaan ja pelätään koiran reaktiota milloin mihinkin, voi olla parempi antaa se pois.

Mutta, rohkaisun sana. Jos teillä on nuori koira, jolla ei ole muuta ongelmaa kuin tarve puolustaa ruokaansa, niin ongelma ei ole ollenkaan niin iso miltä se näyttää. Koiraa ei ole "tuhottu" kuten joku aiempi dramaattisesti ilmaistu, mitään ei olla menetetty ja teillä voi olla edessä monta hyvää vuotta koiran kanssa. Murrosikäiset koirat eivät ole helppoja, mutta ne kasvavat oikealla ohjauksella pois hölmöilyistään ja niistä saa aivan mukiinmeneviä perhekoiria.

Sinuna menisin käytöshäiriöihin erikoistuneen eläinlääkärin luokse ja kertoisin ongelmastasi. Saat paperilla mukaasi selkeät ohjeet miten mikäkin ongelma ratkaistaan. Ja jos teillä ei tosiaan tuon suurempaa ongelmaa ole kuin nuoren uroksen pöllöily, niin koulutus ei vaadi mitään vuosien tahkoamista, vaan tehoaa jo muutamassa päivässä.

Tsemppiä hei, älä sentään aivan masennu, vaikka koiran omistaminen olisikin ollut raskaskin pettymys.  Aina ei men kaikki aivan putkeen. :)

Sekarotuista en ottaisi, muuten kyllä.

sitten kun täällä kertoo totuuden niin saa vettä niskaansa,joo varpaillaan ollaan,koska syksyllä tuo 7v lapsi jää tänne kotiin aamuisin koirien kanssa keskenään ja siis tosissaan tämä koira mistä puhetta oli niin arveluttaa,ettei ala pomottaa.Eläinlääkärille ollaan menossa tuon eroahdistuksen takia. Kiitos sinulle nro 14 rohkaisun sanoista.Onko sulla antaa koulutusvinkkejä?

 

ap

Jos annat koiran pois, sillä pitää olla kokenut, mielellään palveluskoiratoimintaa harrastanut omistaja. Voisin ottaa sen, mutta minulla ei ole tällä hetkellä tilaa.

Te tarvitsette kuppiharjoitusta ja muutakin tottista, ja joka päivä ja monta kertaa päivässä. Mulla on ollut saksanpaimenkoiria ja rottweilereita, ja niiltä saa lapset viedä pullatkin suusta. Tuo että "anna koiran syödä rauhassa", on justiinsa se virhe, jolla koira alkaa vahtia ruokaansa. Kun koiralle opetetaan, että se ei omista ruokaansa, vaan se kuuluu lauman johtajalle eli sinulle ja lapselle, murinat loppuu. Laumassa johtaja syö ensin, muut vasta sitten. Siksi se nyt näykkii ja murisee. Minä olen antanut pois sekarotuisen (muista syistä kuin sen käytös). Meillä ollessaan (4 vuotta) se ei ikinä murissut ruuastaan, vaan siltä sai viedä kupin pois kesken syönnin, koska niin oli opetettu. Mutta kun se tuli meille hoitoon, se oli alkanut murista ruuasta eli uudessa paikassa oltiin liian lepsuja. Otalsimme siitä kerran yhteen ja murinat meillä loppui sen jälkeen, mutta uudessa kotonansa murisi, kunnes ottivat neuvoni käyttöön. Eli perheessä johtajuus...Koiran paapominen ilman aihetta on justiinsa väärin. Se ei ole ihminen, eikä lapsi, vaan eläin, jonka laumasääntöihin kuuluu hierarkia.

Ymmärrätkös? Nyt koirasta on tullut laumanne johtaja, koska olette pitäneet sitä vauvana. Siksi se nyt yrittää määrätä. Koirien tyyli määrätä on murista ja näykkiä, ja tarpeen vaatiessa ne tulevat päälle. Jos kaikki menee normaalisti, tulee tappelu, karvat pölisevät,  tilanteessa toinen yleensä alistuu selälleen, kääntää hännän koipien väliin, tekee rauhoittelevia eleitä, kun toinen murisee ja pitää uhkaavasti kurkusta kiinni. Mutta jos koira ei ole normaali, vainaitakin voi tulla.  Ihmisellä ei ole karvoja, vaan kurkun ohut nahka.

Kun koira murisee ja yrittää näykkäistä, silloin ei peruuteta että oho eikä pelätä! Koira vaistoaa mielentilat ja pelko kertoo sille, että se on johtaja. Tilanteessa samalla sekunnilla lennossa koiraa niskasta kiinni ja koira selälleen, käy sen päälle, koira polvien välissä ja pidä se maassa. Moni siellä nyt väittää että ei ei, mutta käytännössä se nyt vaan toimii noin. Ota kiinni se poskista tai miten vain saat (älä satuta, mutta pidä pää paikallaan) ja murise takaisin, tuijota sitä silmiin ja pidä se alhaalla! Koira pääsee vapaaksi vasta, kun se alistuu ja rauhoittuu. Sen jälkeen aletaan opetella käskyjä irti ja anna ja nimenomaa ruuasta. Viet kuppia, annat takaisin, vaadit siltä aina istu-käskyä, ennenkuin kuppi tulee takaisin. Otat sen pois kesken syönnin. (äidin pikku mussen "ei saa häiritä kesken ruuan" paapojat voi nyt pitää suunsa kiinni) Lopulta se oppii, että sen ruoka ei ole sen omistuksessa. Koiran syönnin pitää olla koko perheelle turvallinen hetki.

Opetat se myös tuomaan syönnin jälkeen kuppinsa tiskipöydän luo. Ruokakuppi annetaan koiralle vasta, kun se on tehnyt pari temppua. Esim. tutun metsästyskoira joutuu joka kerta ottamaan nenänsä päälle sokerinpalan ja odottamaan kun lasketaan kymmeneen. Sen jälkeen se saa syödä sen sokerin ja saa ruokakuppinsa. Se koira juoksee jänikset kiinni ja tappaa ne niskasta puremalla, mutta sen lauman jäsen, lapsi saa viedä siltä ruuan. Ymmärrätkö mikä on kasvatuksen ja koulutuksen merkitys hyvän perhekoiran omistamiseksi?

Eroahdistus joutuu ihan samasta asiasta. Eläinlääkäriltä saat siihen rauhoittavaa lääkettä ja yksinoloa pitää harjoitella. Siihen liittyy myös johtajuusharjoittelut ja rauhoittumisharjoittelut, kuten paikka-käsky, oma peti, maahan, vapaa, hiljaa. Eli jos ei olla koirakoulussa oltu, niin mars ja osta niitä oppaita. Katso myös Cesar Millania, koirakuiskaajaa. En allekirjoita kaikkia hänen metodejaan, mutta hänellä on selvä periaate johtajuudesta. Lapsi mukaan koirakouluun ja koiraa opettamaan, jotta koira tajuaa, kuka on pomo. Opetelkaa puhumaan koiraa, ei vauvaa.

Kaikki koirani ovat tähän mennessä olleet aikuisia kodinvaihtajia, pentua en huolisi ollenkaan. Nykyinen koirani on vastaavanlainen tapaus kun teidän, lapsiperheestä lähtöisin oleva täysin kouluttamaton koira. Kaksi vuotta tein töitä, että sain koirasta yhteiskuntakelpoisen.

Teidän koiraa en ottaisi vielä noiden tietojen perusteella, kun esim. koirassa olevia rotuja ei ole esitetty, onko esim paimen- vai metsästyskoiria taustalla vai jotain muuta. Myös koiran koon haluaisin tietää, kun omaan laumaani en kovin pienikokoista voisi ottaa. Sinällään nuo teidän ongelmat on ihan helposti kitkettävissä pois, kunhan on oikeasti motivaatiota sitoutua koiraan.

Hieman OT, nro 17 kirjoitti osittain ihan asiaakin. Olen hieman eri mieltä (ja niin on moni muukin) tuosta koiran selättämisestä.On tiettyjä rotuja joita ei missään nimessä pitäisi selättä ko tavalla, ne ottavat selätyksen haasteena tappeluun.

Voisin ottaa ja olen vuoden sisään ottanutkin 2v nartun, sopetui meidän perheeseen todella nopeasti ja myös tuohon olemassa olevaan narttuumme, noin nuori oppii vielä helpollakin koulutuksella uusia toimivia asioita. Mutta teidän koiraa en ota, meillä ei ole kolmannelle tilaa.

Joo, nro 17 neuvoja ei ihan varauksetta kannata noudattaa. Jos koira on pehmeä, tuolla saa vaan enemmin tuhoa tehtyä.

Kukaan ei pysty koiraasi auttamaan nettikeskustelussa koiraasi tuntematta. Kokenut kouluttaja pystyy tapaamisessa arvioimaan onko koira kova vai pehmeä, ja onko se kuinka terävä. Yleensä omistajatkin tulkitsee ongelmakoiransa virheellisesti kovaksi ja dominoivaksi, vaikka todellisuudessa koira voi olla pehmeä ja arka.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 09:50"]

Jos annat koiran pois, sillä pitää olla kokenut, mielellään palveluskoiratoimintaa harrastanut omistaja. Voisin ottaa sen, mutta minulla ei ole tällä hetkellä tilaa.

Te tarvitsette kuppiharjoitusta ja muutakin tottista, ja joka päivä ja monta kertaa päivässä. Mulla on ollut saksanpaimenkoiria ja rottweilereita, ja niiltä saa lapset viedä pullatkin suusta. Tuo että "anna koiran syödä rauhassa", on justiinsa se virhe, jolla koira alkaa vahtia ruokaansa. Kun koiralle opetetaan, että se ei omista ruokaansa, vaan se kuuluu lauman johtajalle eli sinulle ja lapselle, murinat loppuu. Laumassa johtaja syö ensin, muut vasta sitten. Siksi se nyt näykkii ja murisee. Minä olen antanut pois sekarotuisen (muista syistä kuin sen käytös). Meillä ollessaan (4 vuotta) se ei ikinä murissut ruuastaan, vaan siltä sai viedä kupin pois kesken syönnin, koska niin oli opetettu. Mutta kun se tuli meille hoitoon, se oli alkanut murista ruuasta eli uudessa paikassa oltiin liian lepsuja. Otalsimme siitä kerran yhteen ja murinat meillä loppui sen jälkeen, mutta uudessa kotonansa murisi, kunnes ottivat neuvoni käyttöön. Eli perheessä johtajuus...Koiran paapominen ilman aihetta on justiinsa väärin. Se ei ole ihminen, eikä lapsi, vaan eläin, jonka laumasääntöihin kuuluu hierarkia.

Ymmärrätkös? Nyt koirasta on tullut laumanne johtaja, koska olette pitäneet sitä vauvana. Siksi se nyt yrittää määrätä. Koirien tyyli määrätä on murista ja näykkiä, ja tarpeen vaatiessa ne tulevat päälle. Jos kaikki menee normaalisti, tulee tappelu, karvat pölisevät,  tilanteessa toinen yleensä alistuu selälleen, kääntää hännän koipien väliin, tekee rauhoittelevia eleitä, kun toinen murisee ja pitää uhkaavasti kurkusta kiinni. Mutta jos koira ei ole normaali, vainaitakin voi tulla.  Ihmisellä ei ole karvoja, vaan kurkun ohut nahka.

Kun koira murisee ja yrittää näykkäistä, silloin ei peruuteta että oho eikä pelätä! Koira vaistoaa mielentilat ja pelko kertoo sille, että se on johtaja. Tilanteessa samalla sekunnilla lennossa koiraa niskasta kiinni ja koira selälleen, käy sen päälle, koira polvien välissä ja pidä se maassa. Moni siellä nyt väittää että ei ei, mutta käytännössä se nyt vaan toimii noin. Ota kiinni se poskista tai miten vain saat (älä satuta, mutta pidä pää paikallaan) ja murise takaisin, tuijota sitä silmiin ja pidä se alhaalla! Koira pääsee vapaaksi vasta, kun se alistuu ja rauhoittuu. Sen jälkeen aletaan opetella käskyjä irti ja anna ja nimenomaa ruuasta. Viet kuppia, annat takaisin, vaadit siltä aina istu-käskyä, ennenkuin kuppi tulee takaisin. Otat sen pois kesken syönnin. (äidin pikku mussen "ei saa häiritä kesken ruuan" paapojat voi nyt pitää suunsa kiinni) Lopulta se oppii, että sen ruoka ei ole sen omistuksessa. Koiran syönnin pitää olla koko perheelle turvallinen hetki.

Opetat se myös tuomaan syönnin jälkeen kuppinsa tiskipöydän luo. Ruokakuppi annetaan koiralle vasta, kun se on tehnyt pari temppua. Esim. tutun metsästyskoira joutuu joka kerta ottamaan nenänsä päälle sokerinpalan ja odottamaan kun lasketaan kymmeneen. Sen jälkeen se saa syödä sen sokerin ja saa ruokakuppinsa. Se koira juoksee jänikset kiinni ja tappaa ne niskasta puremalla, mutta sen lauman jäsen, lapsi saa viedä siltä ruuan. Ymmärrätkö mikä on kasvatuksen ja koulutuksen merkitys hyvän perhekoiran omistamiseksi?

Eroahdistus joutuu ihan samasta asiasta. Eläinlääkäriltä saat siihen rauhoittavaa lääkettä ja yksinoloa pitää harjoitella. Siihen liittyy myös johtajuusharjoittelut ja rauhoittumisharjoittelut, kuten paikka-käsky, oma peti, maahan, vapaa, hiljaa. Eli jos ei olla koirakoulussa oltu, niin mars ja osta niitä oppaita. Katso myös Cesar Millania, koirakuiskaajaa. En allekirjoita kaikkia hänen metodejaan, mutta hänellä on selvä periaate johtajuudesta. Lapsi mukaan koirakouluun ja koiraa opettamaan, jotta koira tajuaa, kuka on pomo. Opetelkaa puhumaan koiraa, ei vauvaa.

[/quote]

Voi jestas mitä vanhentunutta kakkaa kirjoitat. Älä ap (tai kukaan muukaan) vaan noudata näitä neuvoja. Todennäköisesti tulet vain purruksi, jos näin toimit. Koira ei ole laumaeläin, eikä muodosta ihmisen kanssa laumaa. Viemällä ruoan todistat koiralle vain, että sillä on syytä pelätä että ruoka viedään, jolloin seuraavalla kerralla se on entistä enemmän varuillaan. Hienoa vedota Millanin oppeihin, äijähän joutuu koirien puremaksi aika useinkin, ja yksi pahimmista mokista sattui juuri ruoan suhteen koska aivan tarpeettomasti ahdisteli ja pelotteli koiraa:

Koira ei siis pyri johtajaksi, ja selättämisellä ei tee muuta kuin hallaa ihmisen ja koiran väliselle suhteelle. Minkään rotuista koiraa ei tarvitse selättää.

Millan ei osaa edes opettaa koiralleen peti-käskyä, paljon surkeampaa tapaa ei enää voisi olla: http://www.cesarsway.com/newsandevents/videos/Cesars-Class-on-Separation-Anxiety-Part-1 (noin puolivälistä eteenpäin, jos ei jaksa katsoa alun erittäin sekavaa sepustusta jossa ei ole päätä eikä häntää).

Kasvatuksella ja koulutuksella ei ole mitään eroa, käytös kuin käytös oli kyseessä sitten tassun antaminen, hihnassa kulkeminen tai oviaukossa odottaminen. Koira ei synny näiden taitojen kera, koira ei tiedä että pienen ihmisen pienessä päässä hihnakäytös tai ruoasta luopuminen on kasvatusta, ja toko-kentällä tapahtuva toiminta sitä koulutusta. Ruoasta luopuminen on sitä paitsi erittäin omituinen toiminta eläimelle, jokaisella jolla on vähänkään itsesuojeluvaistoa on halua pitää ruokaa itsellään, muuten ei luonnossa selviytyisi elossa.

Ja eipä koira paljoa joudu tekemään ruokansa eteen, jos yhden tai kaksi pientä temppua suorittaa ennen kuin kuppi annetaan. Kannattaa ennemmin ottaa puolet ruoasta, tai vaikka kaikki, ja palkita koiraa päivän mittaa kaikesta mitä se tekee oikein ruoalla. Sen sijaan että saisi ruoan yhden tempun tekemällä, tuleekin koiran oikeaa käytöstä vahvistettua päivän aikana kymmeniä tai jopa satoja kertoja ja koira aivot saavat samalla hyvin aktivointia.

Voisin ottaa, mutta ap:n koiraa en näillä tiedoilla vielä ottaisi, pitäisi saada enemmän tietoa koirasta ja sen elämästä.

Meille tuli nuori aikuinen, monen kodin läpi käynyt kodinvaihtaja. Taustalla oli lapsien näykkimistä ja sun muuta ikävää käytöstä ja hihnassa pomppi takajaloillaa kun näki muita koiria. Lähdettiin ongelmakoira-kouluttajan (paremminkin omistajan kouluttajan) luo ja nykyään ei enää mitään ongelmia.

ns. ongelmakoiran kanssa pitää mennä asiantuntijan luokse jotta osataan katsoa sopiva "uudelleen-koulutusmuoto". Jos joku kammoksuu sanaa JOHTAJA, käytä sitten sanaa AUKTORITEETTI. Koiralle pitää kertoa ja näyttää miten tietyissä tilanteissa käyttäydytään. Jos sitä ei ole mahdollista tehdä pentuaikana (kuten aikuisille kodinvaihtajille) niin sen voi tehdä myöhemminkin kunhan uudet säännöt ja tavat pysyy aina ja kaikkialla, myös hoidossa.

14 tässä; myös minä olisin tosi huolissani, jos lapsen on oltava koiran kanssa kahdestaan syksyllä. Ymmärrän siitä näkökulmasta täysin halusi antaa koira pois. 7-vuotias on vielä ihan liian pieni toimimaan tilanteessa, jossa koira alkaa murista, ja voi hätääntyneenä asettaa itsensä vaaraan tai pahentaa tilannetta. Miettisin vakavasti, onko mitään muuta keinoa kuin jättää lapsi ja koira kahdestaan, koska jos jotain tapahtuu, lapsi ei välttämättä pääse edes hälyttämään itselleen apua, jos koira ei päästä häntä liikkumaan. Ja toisaalta on paljon vaadittu sekin, että lapsen pitää jännittää omassa kodissaan sen ajan kunnes tulet kotiin.

Vaikka meillä on melko hankalienkin koirien kanssa saatu asiat sujumaan, niin lapsieni turvallisuutta en ole valmis riskeeraamaan. Koira on vain koira kuitenkin, ja sen tehtävä on tuottaa elämään iloa. Vastaavassa tilanteessa minäkin harkitsisin vakavasti koiran antamista pois.

En tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta tuskin halusit tällaista tilannetta. Jos tunnet asiasta paljon stressiä, surua, syyllisyyttä tms. voisi olla hyvä, että saisit puhua jonkun järkevän ja luotettavan ihmisen kanssa aiheesta. Voi tehdä hyvää kuulla, mitä kaikkea asialle voi tehdä ja mitä teillä oikeastaan siellä kotona näissä tilanteissa tapahtuu (koska sitä ei välttämättä voi päätellä vain sen perusteella, mitä nyt netissä kerroit). Koska koirankouluttajia on monenlaisia, ja osa on sen vakuuttavan ulkokuoren alla enemmän tai vähemmän ammattitaitoista, suosittelisin siksi eläinlääkärin tapaamista . He ovat yleisesti aika tervejärkistä porukkaa, joilta saa kokemukseen perustuvaa näkökulmaa. Et ole ensimmäinen jolla on koiransa kanssa ongelmia, ja aina niihin joku ratkaisu löydetään.

Tsemppiä, muista ettet syyllistä itseäsi, olet varmasti yrittänyt parhaasi.