Mikä sai sinut vaihtamaan ammattia aikuisena (kouluttautumaan uuteen ammattiin)?

Vakipaikka, mutta rutiineihin ja alan meluisuuteen alan kyllästyä. Lisäksi alalla on liian monta sellaista, joka on leipääntynyt ja väsynyt työhönsä. Ja seura tekee kaltaiseksen. Ajattelin, että junasta on hypättävä kun vielä voi. En halua olla se katkera, joka ei tehnyt muutosta elämässään.

Se mietityttää, tulenko uudesta alastani pitämään. Lomatkin on lyhyemmät. Mutta vanhaanhan voi palata, jos lähteminen kaduttaa.

Vaihdoin tylsästä toimistotyöstä lähihoitajakoulutuksen kautta lastenhoitajaksi päiväkotiin Olin silloin kolmekymppinen. Rakastan tätä työtä, olen mennyt 10v joka päivä hyvillä mielin töihin ja päivät kuluvat hetkessä.

Ap vielä nostelee tätä vanhaa aihetta... Nyt on jo hakupaperit vetämässä ja valintakoe tulossa ;)

Up

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 00:04"]

miten te olette rahoittaneet uudelleenkoulutuksenne/tulleet taloudellisesti toimeen? Kyselee 35-vuotias sairaanhoitaja, joka aikoo lähteä alalta. 

[/quote]hyvä! teitä alkaakin olla jo liikaa http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101718755749_uu.shtml

Odota että sut irtisanotaan ja opiskelet ansiosidonnaisella?

Up

Nostoa

ap

Töiden puute. Koulutus vei pari vuotta, olen tyytyväinen sillä sain helposti vakityöpaikan. Olin päälle 30 kun uudelleenkouluttauduin.

Syitä oli monta. Nuorena oli haaveena yliopisto, mutta se jäi silloin kun en käynyt lukiota. Opiston jälkeen pääsin hakemaan, ja samalla sain ammatin. Ura ei alkanut urkenemaan ja siirryin vähitellen muihin töihin, joissa alkuperäisestä koulutuksesta hyötyä oli. Työtä ei sitten enää niin ollutkaan, ja perhetilannekin suori paremmin opiskelua. Nelikymppisenä pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi ja uusiin työtehtäviin, joita on riittänyt vaihtelevasti.

Olen juuri keskellä prosessia...Opiskelin miltei kolme vuotta ja halusin turvata selustani eli kouluttautua alalle mistä töitä löytyy. Töitä löytyikin ja sanoin itseni irti yli 20v. työsuhteestani. En tiedä vielä kannattiko? Aloitan uudet työt elokuussa. Toisaalta tuntuu, että tämän jälkeen uskallan mitä vaan;-) Ikääkin jo 45v. ja jatkokoulutus vielä mielessä... Prosessi on kesken, mutta olo ainakin tulevaisuuden suhteen turvatumpi. Tosin "vanhan alan työkaverini" eivät varmaan ymmärtäneet ratkaisuani, mutta eihän se heille kuulu lainkaan. Tsemppiä ;-)

Alkuperäisellä koulutuksella ei voinut työllistyä. Opiskelin viitisen vuotta, mikä kannatti, koska sen jälkeen olen työllistynyt huomattavasti paremmin. Olin 30+ valmistuessani.

Minäkin olen keskellä prosessia.

Kouluttauduin suoraan peruskoulusta sellaiseen tutkintoon, joka ei sittenkään ollut minun juttuni, vaikka pari vuotta tein alan töitäkin.

Jäin työttömäksi ja hakeuduin työvoimapoliittiseen koulutukseen suorittamaan ihan toisen alan ammattitutkinnon, ja se liippasi läheltä harrastustani ja intohimoani. 10 vuotta jatkoin alalla.

Kutsumus karisi, jäin työttömäksi ja nyt olen aloittamassa uuden työvoimapoliittisen koulutuksen, joka yhdistää nämä molemmat!

Parasta tässä on se että jos vielä innostun opiskelemaan tavallaan sitten neljättä ammattia, voin mennä vaikka yliopistoon tai minne hyvänsä koska en ole joutunut ottamaan velkaa näitä myöhempiä ammatteja varten ja tuo kaikkein vanhin on jo ajat sitten maksettu pois.

Kävin myös hoitovapaalla ollessani aikusilukion aikoinaan. Että kyllä tässä on koulua käyty :)

Tämä on kiva ketju ;-) Tulen hyvälle tuulelle tästä kaikesta positiivisesta yritteliäisyydestä. More!!!!

up

Mä olen 50+, ja aloitin oman alani syventävät opinnot. Huomasin jääneeni jälkeen alan kehityksestä. Opiskelu kestää reilut 2 vuotta, tavoitteena ammattitaidon päivitys ja oman yrityksen perustaminen (ehkä vielä jo tänä syksynä). Vähän jännittää, mutta opiskelu on ihanaa!

Terveys ei kestänyt enää raskasta fyysistä työtä ja kyllästyin jatkuviin pätkätöihin. Opiskelin itselleni siinä työn ohessa uuden ammatin ja kun yksi pätkä taas loppui, en halunnut enää uutta ottaa vastaan. Pätkätyöläinen olen edelleen, mutta nyt terveys on kohdallaan, eli kannatti. Jatkokoulutusta mietin vielä, mutta haluaisin ensin työpaikan, jota voisin hyodyntää opiskeluissani.

Mä olen tehnyt juuri toisin kuin monet ketjussa, eli olen vaihtanut varmasti työllistävältä alalta epävarmemmalle, suorastaan "huuhaa-alalle". Ihan siksi että se edellinen tylsi niin vietävästi. Töitä olisi kyllä riittänyt, ja palkkaakin maksettiin, mutta se oli aina sitä samaa ja niiden ihmistenkin kanssa oli vaikea tulla tmeen (olin lastenhoitaja ja tarkoitan aikuisia ihmisiä). En kadu hetkekään.

Uppis

Parempi palkka ja pitkät kesälomat houkutti, joten opiskelin opettajaksi kun omat lapset oli pieniä. Kannatti. Nyt lomalla ja palkka okhyvä.

Vielä en ole vaihtanut alaa, mutta vahvasti suunnitelmissa. Osa syynä se, etten ole onnistunut samaan uraa alkuun nykyisellä alallani (ylempi korkeakoulututkinto), mutta myös se etten halua olla tällä alalla tämän päivän työelämässä (pätkätyöt, yt-neuvottelut, suhdanneherkkyys yms.) vaan haluan varman työpaikan. Lisäksi pelko siitä, etten saa ikinä uraani käyntiin ja olen vuosien päästä samassa tilanteessa kuin nyt. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä syynä on se, ettei nykyinen ala kiinnosta aidosti, siispä mieluummin vaihdan alaa kuin täydennyskouluttaudun nykyisellä.