Leikkimielinen kiusoittelu parisuhteessa??

Meillä kiusoitellaan joka päivä, mutta ei asioista, jotka ovat toiselle oikeasti herkkiä. Sen ottaisin vittuiluna, koska kaikelle ei tavallinen kuolevainen aina jaksa nauraa. Ja mieheni tunteita en missään nimessä halua loukata.

Mutta, minusta kiusoittelu ja vitsailu auttaa ylipäänsä selviämään hengissä tässä elämässä. Meillä on nyt ollut aika rankkaa, myös parisuhteessa ja aina välistä taputellaan toisiamme oikein urakalla selkään ja hoetaan, että kyllä tää tästä, kyllä tää tästä, onhan tää niin perseestä olla naimisissa mutta ainakin meillä on jotain yhteistä, tämä yhteinen parisuhdekriisi! Tästä selvitään!

Sitten sitä kummasti taas jaksaa. :)

Ei se mistään kerro. Jollain on tuollaisia tapoja ja toisilla ei. 

Mä en itse pidä mistään härnäämisestä ja leikkimielisestä herjanheitosta, onneksi ei miehenikään. En tiedä miksi, se ei vain huvita mua. Huumoria löytyy paljon hauskemmistakin asioista mielestäni.

Itse ainakin tapailin miestä joka ei kestänyt että sille naurettiin tai edes kiusoiteltiin. Yritti esittää ettei haittaa mutta selvästi puri hampaita yhteen ettei olis suuttunut.

Mies on nyt ex :D

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 12:40"]

Ei se mistään kerro. Jollain on tuollaisia tapoja ja toisilla ei. 

Mä en itse pidä mistään härnäämisestä ja leikkimielisestä herjanheitosta, onneksi ei miehenikään. En tiedä miksi, se ei vain huvita mua. Huumoria löytyy paljon hauskemmistakin asioista mielestäni.

[/quote]

Sä olisit sitten sopinut sen tapailemani miehen kanssa :D

T.3

Toisinaan, niin kaveri- kuin parisuhteessa se on ok. Jatkuvana taas sopimatonta ja lapsellista. Siis päivittäin. 

Mun mielestä se menee käsikädessä sen kanssa millaiset tunteet on toista kohtaan. Olin suhteessa miehen kanssa ja meillä oli välillä (ei tietenkään kaiken aikaa) tuollaista pientä härnäämistä. Olimme tosi rakastuneita ja se toisen kiusoittelu oli niin kivaa ja meiltä se sujui.

Sitten olin miehen kanssa, jota kohtaan en tainnut tuntea juuri mitään. Sen härnäämisen otin lähinnä vit...luna. Ei kiinnostanut tippaakaan.

Jos kemiat kohtaa, niin kai sellainen kiusoittelukin sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä!

Olin yksissä miehen kanssa joka mm. ensin kiusoitteli syömisistäni, ja lopulta - raskausaikana - avoimesti vittuili kun olin niin isoruokainen.

Idiootti oli peräisin oloista joissa naiset eivät syöneet kunnolla miesten läsnäollessa, joten luuli että pitkä normaalipainoinen nainen elää varpusen annoksin.

Yhtään ei auttanut että heppu kehotti minua iskemään takaisin samalla mitalla. Olen kohtelias ihminen, en viitsi normaalipainoisena alkaa letkauttelemaan ylipainoiselle kun raukka ei edes itse tajunnut olevansa hyvää vauhtia läskeytymässä, ainakaan tietoisesti. Joku niissä painoasioissa ilmeisesti kumminkin kismitti kun piti perheen ainoalle normaalipainoiselle avautua.

No joo, kävi kai selväksi että minä olin se normaalipainoinen?

Mut joo: hauska on hauskaa, mutta sellainen hauska jonka takana on joku oma tiedostamaton kompleksi ei ole yhtään hauskaa. Tiedostetut kompleksit saavat aikaan yleensä itseen suuntautuvia letkautuksia, joten niissä ei ole mitään vikaa.

Kyllä me toisiamme kiusoitellaan... ollaan tehty alusta asti. Siinä pitää vaan olla sen verran varovainen että ei kiusoittele asioista jotka toiselle on ihan oikeasti "herkkiä" eikä silloin kun toisella "huono päivä"...

Tämä on mielestäni muuten hyvä parisuhteen "kuntomittari"... siinä vaiheessa kun toista alkaa ärsyttämään kiusoittelusi jonka on aikaisemmin ottanut huumorilla on jotain pielessä...