Mikseivät kaikki kehitä luonnettaan?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:05"]

Lisäksi on osin synnynnäisistä temperamentin ja luonteenpiirteistä kiinni, kuinka luontevasti introspektiivisyys ihmisiltä tulee. Kaikkki voivat sitä toki oppia, mutta jollekin introvertille pohdiskelijalle se on jo lapsesta toinen luonto ja omaa luonnetta vatvotaan jopa liikaa, kun taas toisenlainen luonne keskittyy luonnostaan ulkomaailmaan ja tekemiseen niin vahvasti että oma sisäisyys helposti unohtuu kokonaan jos se ei sitten oireile jonkinlaisella kivulla.

[/quote]Introspektiivisyys ei takaa kykyä kehittää omaa luonnetta ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Se on välttämätön mutta ei riittävä ehto. Itseään pohtiva tyyppi voi olla myös ihan vain itsekeskeinen ja muita kohtaan täysi kusipää. Kehittyminen vaatii myös esim. riittävää rehellisyyttä ja älykkyyttä kohdata ja myöntää omat puutteet. Joillakin ei arvoissa ole korkealla kehittyä kunnon ihmiseksi, vaan lähinnä niittää ympäristöltään ansiottomasti kaikki kiva mitä voi saada. Se hirvittää, millaisia ihmisiä tällaisen lapsista kasvaa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:31"] Kaikki negatiiviset tunteet häiritsevät sinun elämääsi, eivät sen, kenestä niitä ajattelet.

[/quote]Monelle näkyy olevan hyvin tärkeää uskotella tällaista itselleen. Ehkä totuus on liian pelottava. Elämässä voi tulla eteen ihan mitä tilanteita tahansa, myös sellaisia, joissa toisen ihmisen mielipide sinusta vaikuttaa olennaisesti sinun ja läheistesi elämään. Hän voi olla vastassasi rekrytoijana työhönottohaastattelussa; hän voi olla se ainoa joka osuu paikalle onnettomuustilanteessa ja päättää antaako sinulle ensiapua; hän voi osua lapsesi opettajaksi, harrastusohjaajaksi, aivan mitä tahansa.

Ihmisten erilaisiin voimavaroihin vetoamisesta: Oikein hyvä pointti, mutta toisaalta ihmisellä olisi todennäköisesti niitä voimavaroja enemmän, jos hän hetkeksi pysähtyisi miettimään elämäänsä ja muuttamaan negatiivisia toimintatapojaan. Monet ihmiset ovat saaneet parilla muutoksella paljon hyvää elämäänsä. Ja mitä huonommin menee, sitä pienempiä muutosten tarvitsee olla, jotta elämänlaatu paranisi.

Älykkyyteen vetoaminen: Itsensä ja käytöksensä kriittinen tarkkaileminen ei vaadi sen kummempaa älykkyyttä. Onhan niitä hyvin yksinkertaisiakin tapauksia, jotka ovat aivan ihania ihmisiä. :)

Kaikilla ihmisillä ei tosiaan ole minkäänlaista itsekriittisyyttä, joillakin sitten taas vähän liikaakin. Luulen, että itsensä tarkastelemisen ja oman toimintansa tiedostaminen on kyky, jonka kuka vain voi oppia harjoittelemalla. Kuten aiemmin sanottiin, on tässä tärkeää kyetä myös samaistumaan toisen ihmisen asemaan ja pohtia sitä, miten toiset asiat kokevat.

Lähipiirissäni olen huomannut, kuinka paljon paremmaksi kahden ihmisen elämä on muuttunut, kun he vihdoin tulleet tietoisiksi omasta toiminnastaan ja sen seurauksista. Kaikki ei ollutkaan niin vaikeaa, eikä kaikki ollutkaan aina toisten vika.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:31"] Kaikki negatiiviset tunteet häiritsevät sinun elämääsi, eivät sen, kenestä niitä ajattelet.

[/quote]Monelle näkyy olevan hyvin tärkeää uskotella tällaista itselleen. Ehkä totuus on liian pelottava. Elämässä voi tulla eteen ihan mitä tilanteita tahansa, myös sellaisia, joissa toisen ihmisen mielipide sinusta vaikuttaa olennaisesti sinun ja läheistesi elämään. Hän voi olla vastassasi rekrytoijana työhönottohaastattelussa; hän voi olla se ainoa joka osuu paikalle onnettomuustilanteessa ja päättää antaako sinulle ensiapua; hän voi osua lapsesi opettajaksi, harrastusohjaajaksi, aivan mitä tahansa.

[/quote]

Nimenomaan, juuri näin. Sinä olet riiippuvainen muista ihmisistä ja heidän oikeudenmukaisista päätöksistään ja hyvästä toiminnasta. Mutta kun joudut vääryyden kohteeksi, heittäydytkö uhriksi, katkeroidutko, alatko vihata, puhua pahaa, vatvoa? Vai toteatko, että tuli taas yksi kolhu elämässä, suret aikasi, keräät palaset kokoon, ravistelet kuraveden niskastasi ja jatkat elämääsi yksi kokemus vahvempana?

Positiivisuus luo positiivisuutta, kauna kaunaa jne. 

Tämän tekstin kirjoittaja on kokenut elämässään useita raskaita vääryyksiä, pahimmat niissä ihmissuhteissa, missä turvan olisi pitänyt olla 'taattu'. Vaikeasta lapsuudesta ja työelämän kolhuista ja sairasteluista huolimatta näen elämäni hyvänä, nautin siitä, olen pärjännyt ja jopa menestynyt. En halua pitää kohtaloani kohtalonani ja kantaa sitä mukanani hautaan asti vaan muovaan itse oman elämäni niistä palasista, jotka olen saanut ja mitä onnistun itse hankkimaan lisää.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:10"]

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[/quote]

Ei kyse ole siitä, että olisi aina positiivinen auringonpaistehymy huulilla, vaan siitä, että ymmärtää mistä omat tunteet johtuu ja tekee töitä sen eteen, että pääsee eroon kohtuuttomista negatiivisista ajatuksista. Esimerkiksi, jos inhoaa jotain tyyppiä, miettii keskenään miksi. Tunnehan ei ikinä ole eikä edes johdu siitä toisesta henkilöstä tai ulkopuolisesta asiasta, vaan se on sinussa ja johtuu sinusta. Jos esimerkiksi minä olen kateellinen ystävälleni, ei se johdu ystävästäni vaan minusta. Jos mietin pitkiä aikoja kohtaamiani vääryyksiä, ei vika ole niiden aiheuttajissa vaan minussa. 

[/quote]

Olen pitkälti samaa mieltä: ihminen on itse vastuussa tunteistaan.

Mutta ihminen on myös vastuussa omasta käytöksestään, eikä voi luistaa vastuustaan olla muille hyvä sillä, että "jos ne loukkaantuvat mun käytöksestä, se on niiden oma ongelma".

Toisin sanoen: kyllä ihmisen vihan ja surun tunteet voivat aidostikin johtua toisesta ihmisestä, mietipä vaikka jotain ääripään esimerkkiä, vaikkapa narsistista alistamista, seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Kyllä sellaisen uhrilla on oikeus pitää vihaa ja surua sen tekijän syynä ja on aika aivotonta ajatella, että tunteista voisi pelkällä psyykkauksella päästä eroon - tai että olisi edes SYYTÄ jotenkin mitätöidä omat tunteensa positiivisiksi.

Juu: olen toki sitä mieltä, että tunnereaktioiden kestoon ja syvyyteen voi vaikuttaa ja "legitiimiä" surua/vihaakin voi hiukan pyrkiä rajoittamaan, koska siitä on ihmiselle itselleen apua, ettei niihin jää liiaksi vellomaan. Mutta ne pitää työstää ja tuntea lävitse ensin.

(ohis)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:05"]

Esimerkiksi koska selviytyminen omasta elämästä vie niin voimavarat että ei ole energiaa ja halua itsensä miettimiseen. Selviytyminen voi olla joillekin ihmisille vaikeaa jopa, vaikka ulkoisesti elämäntilanne ei näyttäisi vaikealta, ihmisillä kun on niin erilaisesti voimavaroja. 

Lisäksi on osin synnynnäisistä temperamentin ja luonteenpiirteistä kiinni, kuinka luontevasti introspektiivisyys ihmisiltä tulee. Kaikkki voivat sitä toki oppia, mutta jollekin introvertille pohdiskelijalle se on jo lapsesta toinen luonto ja omaa luonnetta vatvotaan jopa liikaa, kun taas toisenlainen luonne keskittyy luonnostaan ulkomaailmaan ja tekemiseen niin vahvasti että oma sisäisyys helposti unohtuu kokonaan jos se ei sitten oireile jonkinlaisella kivulla.

[/quote]

Itse taas uskon että kasvatus ja opettaminen muuttaa ihmistä ja ihminen oppii uusia tapoja ja ymmärtää muita kun hänelle annetaan avaimet tähän.

Itselläni on alkoholisoituneet vanhemmat, koin lapsena turvattomuutta ja väkivallan uhka oli kotona vaikka se kohdistuikin äitiin, minulle ei lapsena siis opetettu tapoja riidellä, en nähnyt miten riidat lopetetaan. Opettelin niitä sitten parisuhteessa aikuisena ja se oli rankkaa mutta olisin voinut vaan jatkaa vanhaa käytöstä.

Minustakin on hyvä istua alas ja miettiä millainen on ihmisenä muille, hyvässä ja pahassa. Voi muuttaa vaan itseään, halu muuttaa itseään tarvitsee tulla ihmisestä itsestään, vaikka silloin kun näkee miten ympäristö reagoi negatiivisesti.

Siskoasi ap et voi muuttaa, voit puhua hänelle ja toivoa että hän muuttaa toimintaansa mutta se on vaikeaa. Itseään säästäkseen kannattaa hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat, vikoineenkin.

Yksi pointti vielä tähän keskusteluun: Kyllähän ihminen "saa" toimia itsekkäästi ja piittaamattomasti, kenelläkään ei nykymaailmassa ole velvollisuutta toimia hyväntahtoisesti. Kyse onkin valinnoista ja arvoista. Joillekin ihmisille on tärkeää levittää positiivisia asioita ympäristöönsä, toisille taas saattaa merkitä kaikista eniten se oma napa kaiken muun kustannuksella. Kaikki eivät koe hyvää käytöstä ja muiden kunnioittamista tarpeelliseksi, jos he kokevat, että se olisi mitenkään heiltä pois tai jos sen eteen pitäisi ponnistella vähääkään. Olennaista lieneekin se ihmisen oma oivallus siitä, että tahtoo luoda hyvää tähän maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 12:06"]

Yksi pointti vielä tähän keskusteluun: Kyllähän ihminen "saa" toimia itsekkäästi ja piittaamattomasti, kenelläkään ei nykymaailmassa ole velvollisuutta toimia hyväntahtoisesti. Kyse onkin valinnoista ja arvoista. Joillekin ihmisille on tärkeää levittää positiivisia asioita ympäristöönsä, toisille taas saattaa merkitä kaikista eniten se oma napa kaiken muun kustannuksella. Kaikki eivät koe hyvää käytöstä ja muiden kunnioittamista tarpeelliseksi, jos he kokevat, että se olisi mitenkään heiltä pois tai jos sen eteen pitäisi ponnistella vähääkään. Olennaista lieneekin se ihmisen oma oivallus siitä, että tahtoo luoda hyvää tähän maailmaan.

[/quote]

Minä näkisin tämän niin, että ihmisen on tärkeintä oman itsensä vuoksi jättää kaunat ja vihat ja suhautua positiivisesti itseensä ja ympäristöönsä. Tämä hyödyttää yksilöä itseään ihan ensimmäiseksi ja sitten alkaa hyödyttää myös ympäristöä, kun on yksi myrkyttäjä vähemmän liikkeeellä. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:10"]

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[/quote]

Ei kyse ole siitä, että olisi aina positiivinen auringonpaistehymy huulilla, vaan siitä, että ymmärtää mistä omat tunteet johtuu ja tekee töitä sen eteen, että pääsee eroon kohtuuttomista negatiivisista ajatuksista. Esimerkiksi, jos inhoaa jotain tyyppiä, miettii keskenään miksi. Tunnehan ei ikinä ole eikä edes johdu siitä toisesta henkilöstä tai ulkopuolisesta asiasta, vaan se on sinussa ja johtuu sinusta. Jos esimerkiksi minä olen kateellinen ystävälleni, ei se johdu ystävästäni vaan minusta. Jos mietin pitkiä aikoja kohtaamiani vääryyksiä, ei vika ole niiden aiheuttajissa vaan minussa. 

[/quote]

Olen pitkälti samaa mieltä: ihminen on itse vastuussa tunteistaan.

Mutta ihminen on myös vastuussa omasta käytöksestään, eikä voi luistaa vastuustaan olla muille hyvä sillä, että "jos ne loukkaantuvat mun käytöksestä, se on niiden oma ongelma".

Toisin sanoen: kyllä ihmisen vihan ja surun tunteet voivat aidostikin johtua toisesta ihmisestä, mietipä vaikka jotain ääripään esimerkkiä, vaikkapa narsistista alistamista, seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Kyllä sellaisen uhrilla on oikeus pitää vihaa ja surua sen tekijän syynä ja on aika aivotonta ajatella, että tunteista voisi pelkällä psyykkauksella päästä eroon - tai että olisi edes SYYTÄ jotenkin mitätöidä omat tunteensa positiivisiksi.

Juu: olen toki sitä mieltä, että tunnereaktioiden kestoon ja syvyyteen voi vaikuttaa ja "legitiimiä" surua/vihaakin voi hiukan pyrkiä rajoittamaan, koska siitä on ihmiselle itselleen apua, ettei niihin jää liiaksi vellomaan. Mutta ne pitää työstää ja tuntea lävitse ensin.

(ohis)

[/quote]

Totta tuokin, asia ei mene mustavalkoisesti joko tai. Ihmisen tunteista ei ole vastuussa vain hän itse, vaan myös tunteiden aiheuttaja.

Itse aloin toteuttamaan elämässäni ohjetta "olemme syntyneet tänne palvelemaan, emme palveltaviksi". Vaikea selittää, miten se vaikutti elämääni muuten kuin että kaikesta tuli paljon helpompaa. En ole uskovainen!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:10"]

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[/quote]

Ei kyse ole siitä, että olisi aina positiivinen auringonpaistehymy huulilla, vaan siitä, että ymmärtää mistä omat tunteet johtuu ja tekee töitä sen eteen, että pääsee eroon kohtuuttomista negatiivisista ajatuksista. Esimerkiksi, jos inhoaa jotain tyyppiä, miettii keskenään miksi. Tunnehan ei ikinä ole eikä edes johdu siitä toisesta henkilöstä tai ulkopuolisesta asiasta, vaan se on sinussa ja johtuu sinusta. Jos esimerkiksi minä olen kateellinen ystävälleni, ei se johdu ystävästäni vaan minusta. Jos mietin pitkiä aikoja kohtaamiani vääryyksiä, ei vika ole niiden aiheuttajissa vaan minussa. 

[/quote]

Olen pitkälti samaa mieltä: ihminen on itse vastuussa tunteistaan.

Mutta ihminen on myös vastuussa omasta käytöksestään, eikä voi luistaa vastuustaan olla muille hyvä sillä, että "jos ne loukkaantuvat mun käytöksestä, se on niiden oma ongelma".

Toisin sanoen: kyllä ihmisen vihan ja surun tunteet voivat aidostikin johtua toisesta ihmisestä, mietipä vaikka jotain ääripään esimerkkiä, vaikkapa narsistista alistamista, seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Kyllä sellaisen uhrilla on oikeus pitää vihaa ja surua sen tekijän syynä ja on aika aivotonta ajatella, että tunteista voisi pelkällä psyykkauksella päästä eroon - tai että olisi edes SYYTÄ jotenkin mitätöidä omat tunteensa positiivisiksi.

Juu: olen toki sitä mieltä, että tunnereaktioiden kestoon ja syvyyteen voi vaikuttaa ja "legitiimiä" surua/vihaakin voi hiukan pyrkiä rajoittamaan, koska siitä on ihmiselle itselleen apua, ettei niihin jää liiaksi vellomaan. Mutta ne pitää työstää ja tuntea lävitse ensin.

(ohis)

[/quote]

Esimerkiksi koska selviytyminen omasta elämästä vie niin voimavarat että ei ole energiaa ja halua itsensä miettimiseen. Selviytyminen voi olla joillekin ihmisille vaikeaa jopa, vaikka ulkoisesti elämäntilanne ei näyttäisi vaikealta, ihmisillä kun on niin erilaisesti voimavaroja. 

Lisäksi on osin synnynnäisistä temperamentin ja luonteenpiirteistä kiinni, kuinka luontevasti introspektiivisyys ihmisiltä tulee. Kaikkki voivat sitä toki oppia, mutta jollekin introvertille pohdiskelijalle se on jo lapsesta toinen luonto ja omaa luonnetta vatvotaan jopa liikaa, kun taas toisenlainen luonne keskittyy luonnostaan ulkomaailmaan ja tekemiseen niin vahvasti että oma sisäisyys helposti unohtuu kokonaan jos se ei sitten oireile jonkinlaisella kivulla.

Komppi tälle!! Oma elämäkin on kummasti helpompaa ja mukavampaa kun vaihtaa silmälasit toisiin. Voi olla onnellinen vaikeassakin elämäntilanteessa ja tyytyä omaan osaansa. 

Siksi koska kirkko ei enää kasvata, vaan ihminen saa olla just sellainen mikä on.

Keskiajalla opetettiin nöyryyttä ja toisen huomioonottaminen oli luontevampaakin, koska piti tulla toimeen isossa porukassa ja sieltä kyläyhteisöstä ei niin vaan lähdetty. Kusipäät piestiin.

Ihminen nyt on sokea itselleen. Ja ainoastaan itseään voi muuttaa.

Uskon että se johtuu siitä,ettei älykkyys riitä kaikilla tällaisten asioiden ymmärtämiseen :) Olisi oikeastaan helpompi elämä jos olisi tarpeeksi yksinkertainen,elää rauhassa olettaen että tämähän on ihan hyvä.:) Ne kärsii,jotka näkee.
Ja meitä kutsutaan usein ylimielisiksi sen vuoksi,joten jo se kertoo mitä on "vastassa".;)

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:07"]Uskon että se johtuu siitä,ettei älykkyys riitä kaikilla tällaisten asioiden ymmärtämiseen :) Olisi oikeastaan helpompi elämä jos olisi tarpeeksi yksinkertainen,elää rauhassa olettaen että tämähän on ihan hyvä.:) Ne kärsii,jotka näkee. Ja meitä kutsutaan usein ylimielisiksi sen vuoksi,joten jo se kertoo mitä on "vastassa".;)[/quote]

Siis kumpi tässä on se älykäs ja kumpi 'tyhmä'? Molemmat voi siis olla onnellisia: tyhmä yksinkertaisuuttaan ja älykäs tietoisen valinnan kautta?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:10"]

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[/quote]

No tällaisia oppeja olen saanut, mistä voisi olla apua. Anna itsellesi lupa vain puolen tunnin ajan päivässä keskittyä negatiivisiin tunteisiin. Sen ajan saat rypeä niissä, jos tahdot (huomaat ehkä, että tuo aika käy tarpeettomaksi ajan mittaan). Muulloin kun huomaat puhuvasi tai ajattelevasti negatiivisesti, vaienna itsesi. Illalla otat nätin vihkon tai kalenterin, johon kirjoitat kyseiseltä päivältä ainakin kolme hyvää asiaa. Ne voi olla vaikka kuinka mitättömiä tyyliin ettet kastunut pahasti sateessa, jos et parempaa keksi. Mutta kun pakotat itsesi tähän päivästä toiseen juuri ennen nukkumaanmenoa, alkaa mielesi nähdä hyviä asioita ympärilläsi.

Ja muista, aina tulee olemaan rikkaampia, kauniimpia, helpomman elämän omaavia jne. Mutta tee omasta elämästäsi paras mahdollinen. Kateus, viha, mustamaalaaminen tms. saastuttavat omaa elämää ja omaa mieltä ja imevät energiaa ihan uskomattomia määriä. Kun tuon kaiken energian saa hyvään käyttöön, elämä helpottuu kummasti vaikkei mikään muu muuttuisikaan. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:10"]

Mä haluaisin mutta en tiedä miten se onnistuu! Olen kaikesta ärsyyntyvä, ihmisiä vihaava pessimistinen ja katkera piilovittuilija ja todellakin haluaisin muuttua. Mutta miten? Oisko jotain kursseja? Halusisin NIIIIIN paljon olla aina onnellinen ja aurinkoinen positiivinen ihminen, jolla jopa olisi ystäviä. Olen jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että ihminen ei voi luonteelleen mitään.

[/quote]

Ei kyse ole siitä, että olisi aina positiivinen auringonpaistehymy huulilla, vaan siitä, että ymmärtää mistä omat tunteet johtuu ja tekee töitä sen eteen, että pääsee eroon kohtuuttomista negatiivisista ajatuksista. Esimerkiksi, jos inhoaa jotain tyyppiä, miettii keskenään miksi. Tunnehan ei ikinä ole eikä edes johdu siitä toisesta henkilöstä tai ulkopuolisesta asiasta, vaan se on sinussa ja johtuu sinusta. Jos esimerkiksi minä olen kateellinen ystävälleni, ei se johdu ystävästäni vaan minusta. Jos mietin pitkiä aikoja kohtaamiani vääryyksiä, ei vika ole niiden aiheuttajissa vaan minussa. 

Vielä, jos sisko on vihainen toisen siskon saamasta hoitoavusta, että mummu hoitaa enemmän hänen lapsia kuin omia, kannattaa miettiä, mistä oikeasti on vihainen. Miksi se on niin tärkeää, että omia hoidetaan saman verran? Miksi aikuinen ihminen edelleen haluaa vaatia omilta vanhemmilta tarkkaa tasapuolisuutta? Mitä pelkää, että tapahtuu, jos omia lapsia hoidetaan vähemmän? Miksei pysty iloitsemaan toisten saamasta avusta, että onpa hyvä, että meillä on tuollainen mummo, jolta sentään riittää aikaa!