Pyytääkö kummiksi vai ei?
Ongelmani on seuraava, odotamme perheeseemme kolmatta lasta jolle olemme nyt miettineet kummeja.
Eräs ehdokas olisi eräs sukulaiseni, tätä sukulaista pyysimme miehensä kanssa esikoisemme kummeiksi 7 vuotta sitten. Kysyessäni silloin tältä sukulaiselta hän oli valmis suostumaan mutta sanoi että täytyy toki puhua vielä miehensäkin kanssa, ja sukulaisen mies ei sitten halunnut tulla kummiksi koska hänellä oli niin paljon kummilapsia jo ennestään. Joten sukulaiseni pahoitellen ilmoitti etteivät voi tästä syytä tulla kummeiksi.
Nyt sukulaiseni ja miehensä ovat eronneet n. vuosi sitten. Eli nyt olisi mahdollisuus pyytää tätä sukulaista yksin kummiksi.
Mutta onko sopivaa pyytää kun jo kerran on pyydetty, vaikka kieltäytyminen silloin kyllä johtuikin miehestä eikä tästä sukulaisesta.
Tämä sukulaiseni on sellainen ihminen, lämmin ja empaattinen jonka mielellään soisin lapselleni kummiksi.
Mutta voiko tässä tilanteessa häntä pyytää kummiksi vai ei?
Tokihan hänellä nytkin olisi mahdollisuus halutessaan kieltäytyä.
Kommentit (2)
Minusta kummien ei suinkaan tarvitse olla pariskunta. Eikä meidän lapsilla edes ole pariskuntia kummeina, tai on mutta niin että nainen on esikoisen kummi ja mies kuopuksen. Ja kuopuksen kummisetää kummiksi pyytäessämme pyysimme vain häntä, emme hänen vaimoaan. Koska toivoimme saavamme vielä lisää lapsia, ja vaimon haluaisimme sitten seuraavan lapsen kummiksi.
Mutta jos kummiehdokas olisi teistä sopiva kummiksi, niin pyytäkää! Hän kieltäytyy kyllä, jos ei halua.
Vaikkei kummiudesta " sovi kieltäytyä" , hän on tehnyt sen jo kerran (tai siis miehensä) ja osaa varmasti nyttenkin sanoa, jos ei sovi.