Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko lihavat miten kokoajan selitätte miksi ette voi syödä terveellisesti? Oikeasti sen selityksen takana on asennevamma, mutta sitä te ette suostu myöntämään.
Se on vähän kuin alkoholisti joka tervehtyy ensin sillä että myöntää että mulla on ongelma ja addiktio. Seuraava vaihe on myöntää että tästä ongelmasta ja addiktiosta on päästävä eroon. Ja siitä taas seuraava vaihe on tajuta, että pitää luopua juomisesta kokonaan. Ja hyväksyä se, siis juomisen lopettaminen. Ja tervehtymisen alkaa kun alkkari lopettaa. Korkki kiinni. Ja vaikka repsahtaisikin, niin jatkaa vaan. Ja sitten alkaa se raitis elämä.
Lihavan tulee siis tunnustaa itselleen että kyllä, syön väärin ja liikaa. Sitten pitää hyväksyä että ei voi jatkaa entiseen malliin. Ja muuttaa omia syömistapojaan. Alkaa syödä terveellisesti ja kohtuudella. Herkkuja rajoitetusti ja kohtuudella. Ja jos repsahtaa nousta pystyyn ja jatkaa. Ja jatkaa.
Mutta ei, te inisette että täällä syyllistetään teitä ja haukutaan. Ja ei voi koska köyhyys, ja sairaus, ja kiire & stressi ja perhe etc. No. Jatkakaa vaan sitä lihapiirakan antamista. Ennen kuin myönnetty em asiat ette tule ikinä laihtumaan.
olet kyllä aikamoinen idiootti
Ja sulla lihavana on oikeus haukkua mutta sulle ei saa sanoa totuutta:D Salli mun nauraa!!!! Kuka tässä nyt haukkuu ja ketä?:D:D
vimeisimmän lääkärintarkastuksen epikriisissä lukee, että olen solakka. siinä sulle idiootille
Voi kuule! Tämä sanomani totuus meni sulla kovasti näemmä tunteisiin lihavana ja asennevammaisena. En usko hetkeäkään, koska haukkumalla totuuden puhujaa osuin sun kipeään paikkaan. No, jatka vaan sitä väärän ruoan mässyttämistä ja tilastollisesti kuolet varhaisemmin kuin hoikemmat ja myös sairaampana kuin hoikemmat. Sulla on toki oikeus tehdä ja elää omaan valintojesi kanssa. Mutta ihan turha sitten kitistä vanhempana niitä obieesista johtuvia sairauksia. Sä olet valinnut sen tien. Idiootiksi haukkumalla, paljastat ettet ole valmis kohtaamaan totuutta ylensyönnistä ja väärästä ruokavaliosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.Kyllä mä ainakin tiedän kaikki mainitsemasi asiat. Mutta en silti pysty laihduttamaan. Kuten joku täällä totesi, itsekuria ei valitettavasti myydä kaupassa.
Kerran luin yhdellä palstalla, miten joku oli ottanut töistä lomaa monta kuukautta ihan vain laihdutusta varten. Hirveä stressi ja kiire eivät muuten mahdollistaneet painonpudotusta, kun se keski-ikäisellä on muutenkin hankalaa. Mielestäni hyvä idea, jos vain on varaa tehdä noin, sillä oma terveys on tärkein asia maailmassa.
Monen ongelma onkin se, että ura on tärkeämpää kuin terveys.Mutta kuitenkin raskaanaollessa olet ilman alkoholia!? Vaikka muutoin joisi satunnaisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylitsepääsemättömästä muutoksesta; ostat vain terveellisempää ruokaa kotiin. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan motivaation puutteesta. Ja siitä, ettet ole valmis maksamaan ”hintaa” että laihdut.
Se on vähän kuin olympiavoittaja; hän treenaa tuhansia ja tuhansia kertoja, jotta onnistuisi voittamaan olympiakultaa. Mutta ei se kulta tipahda taivaasta syliin. Sen eteen on tehtävä töitä! On siis hyväksyttävä se, että laihtuminen vaatii työtä.
Ei kyse ole itsekurin puutteesta, vaan siitä että rakastaa ruokaa enemmän kuin laihtumista. Addiktio voittaa. Siitä on kyse.
Alkoholin ja tupakan vertaaminen ruokaan vähän ontuu .
On helpompi olla kokonaan ilman kuin käyttää kohtuudella ja pysyä siinä.
Siksi moni alkoholisti joutuu lopettamaan ihan kokonaan kun ei osaa pysyä kohtuudessa.
Syötävä kuitenkin on joka päivä ja on valtavasti eri tilanteita joissa joutuu kerta toisensa jälkeen valitsemaan otanko vai en ja jos otan niin mitä ja kuinka paljon.
Minun lapsuudessani näitä houkutuksia oli paljon vähemmän .
Ei ollut kotona juuri milloinkaan herkkuja ja jos oli tiesi ennalta ,että vain yksi osa oli itselle.
Ei ollut rahaa taskussa ja kauppaan pitkä matka.
Koulun lähellä ei ollut kauppaa jne.
Tuossa ympäristössä oli paljon helpompi pysyä hoikkana kun herkutteluun ei ollut mahdollisuuksia ja ja ruoka oli , no jos ei pahaa niin ei kovin houkuttelevaakaan usein.
Sitä söi nälkäänsä mutta ei se houkutellut santsaamaan myöskään.
Ei oltu erityisen köyhiä, aika tavallisia varmaan.
Onhan tämä tilanne muuttunut ihan radikaalisti.
On tosiaan aika h*****in paljon enemmän tarjolla ja esillä mitä erilaisimpia herkkuja ja kaikki koot vähintään kertaa kolme siihen mitä oli muutama vuosikymmen sitten.
En oikeastaan ymmärrä miten muuten voisi olla kuin että kansa on lihonut ja jatkaa lihomistaan.
Se mua ihmetyttää, että osa sairaanhoitajista on ylipainoisia. Ylipainoisia lääkäreitä on vähemmän. Minusta terveysalan ihmisten kuuluisi näyttää asiakkailleen esimerkkiä!
Yli kolmekymppisistä suomalaisista yli puolet on jo ylipainoisia. Voi hyvä luoja!
Vierailija kirjoitti:
Yli kolmekymppisistä suomalaisista yli puolet on jo ylipainoisia. Voi hyvä luoja!
Yli 50-vuotiaista naisista noin 70 prosenttia!
Kuinka moni on enää laiha, alle 5 prosenttia?
Kuuma puuma on kuolemassa sukupuuttoon, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ei saa puhua? Kyllä mulle ainakin puhutaan, joka helvetin kerta kun käyn lääkärissä, vaikka olis korvatulehduksesta kyse niin aina "ylipainoylipainoylipaino", ihan kuin en jotenkin itse huomaisi olevani lihava.
Ja sitten se helvetin puntarilla ramppaaminen, mitä hyötyä siitäkin on, kun näkeehän sen ihan vain vartaloa katsomalla että kyllä on viskeraalista rasvaa enemmän kuin laki sallii, eikä se ole mihinkään kadonnut. Ensi kerralla kyllä kieltäydyn menemästä puntarille, koska ei siinä vaan ole mitään mieltä, ellei ole kyse esim. lääkkeiden annostuksesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli kolmekymppisistä suomalaisista yli puolet on jo ylipainoisia. Voi hyvä luoja!
Yli 50-vuotiaista naisista noin 70 prosenttia!
Kuinka moni on enää laiha, alle 5 prosenttia?
Kuuma puuma on kuolemassa sukupuuttoon, sanon minä.
Entä miehistä? Vai onko ainoastaan naisten ylipaino huomionarvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mua ihmetyttää, että osa sairaanhoitajista on ylipainoisia. Ylipainoisia lääkäreitä on vähemmän. Minusta terveysalan ihmisten kuuluisi näyttää asiakkailleen esimerkkiä!
Millä alalla itse olet töissä? Voimme arvioida tässä, että näytätkö hyvää esimerkkiä asiakkaillesi näillä kirjoituksillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla se keskustelu pysyy harvoin asiallisena. Tuo lääkärikään ei kannata "kyllä läskiä pitää saada sanoa läskiksi" -ajattelua.
Kaikkein pisimmät ketjut täällä on yleensä asiattomia kauniiden hoikkien naisten haukkumaketjuja. Etkö näe tässä ristiriitaa?
Eipä noita hoikkia ja kauniita naisia kyllä yleensä siksi haukuta että ovat hoikkia ja kauniita. Syynähän on yleensä lähinnä bimbous ja röyhkeä elämäntyyli tai skandaaleissa ryvettyminen. Sellainen herättää helposti keskustelua ja monissa myös tuomitsemisen halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on jälleen kerran täyttä roskaa: ”Miksi ylipainosta ei saa puhua?”
Kyllä ylipainosta saa puhua, kukaan ei kiellä puhumasta ylipainosta ja ylipainosta puhutaan paljon. Tässäkin ketjussa ylipainosta ja siihen liittyvistä asioista on puhuttu 846 viestin verran. Kuka helvetin imbesilli kirjoittaa tuollaisen otsikon vai eikö siitäkään saa puhua?
Olen itse kamppaillut painoni kanssa koko ikäni. Lihoin reilusti ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä, kun olin muutaman viikon mummolassa. Kotiin tullessa samat vaatteet ei sopineet minun päälle mitä minulla oli mummolaan mennessä. Olen lähinnä jojoillut painoni kanssa lapsuudesta asti. Laihtuessa minua inhottaa, kun ihmiset alkavat kiinnittää siihen huomiota. Pahimmillaan minulle on huudettu ihmisä täynnä olevassa huoneessa "katsokaa, miten paljon Minna on laihtunut" tai tultu tunnustamaan kahden kesken, miten hyvältä nyt näytän ja miten hän on monesti halunnut kertoa minulle, että olen ylipainoinen.
Luonteeltani olen ylikiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. En kestä tilanteita, jossa koen, että minua painostetaan. Anoppini on karjalaista syntyperää ja niin kovin vieraanvarainen. Se jatkuva syömisen tuputtaminen on ihan hirveää, kun pöydässä on aina kymmentä eri sorttia ja kaikkea pitäisi maistaa. Kerrankin selitin anopille pitkään ja hartaasti, että olen pudottamassa painoa enkä enää syö mitään makeaa, koska se sotkee päämäärääni. Anoppi nyökytteli ymmärtäväisenä ja lopuksi sanoi "ota pullaa, ota ota, se on tänään leivottua, ihan sinua varten tein". Kieltäydyin useasti, mutta anoppi vain jatkoi "ei ne minun leipomukset kelpaa" ja näytti surkealta. Otin sitten pullaa. Sama keskustelu jatkui pikkuleipien, täytekakun, riisipiirakoiden ja muiden kohdalla. Kotiin mennessä vtutti niin ankarasti. Koska olin mässäillyt, söin vähemmän seuraavina päivinä. Koska söin vähemmän, olin sitten niin nälkäinen, että söin kaapit tyhjiksi. Olen ratkaissut ongelman anopin kanssa niin, että en enää käy siellä.
Noin, nyt sitten saa tulla ilkkumaan ja kertomaan, miten minulla ei ole selkärankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko lihavat miten kokoajan selitätte miksi ette voi syödä terveellisesti? Oikeasti sen selityksen takana on asennevamma, mutta sitä te ette suostu myöntämään.
Se on vähän kuin alkoholisti joka tervehtyy ensin sillä että myöntää että mulla on ongelma ja addiktio. Seuraava vaihe on myöntää että tästä ongelmasta ja addiktiosta on päästävä eroon. Ja siitä taas seuraava vaihe on tajuta, että pitää luopua juomisesta kokonaan. Ja hyväksyä se, siis juomisen lopettaminen. Ja tervehtymisen alkaa kun alkkari lopettaa. Korkki kiinni. Ja vaikka repsahtaisikin, niin jatkaa vaan. Ja sitten alkaa se raitis elämä.
Lihavan tulee siis tunnustaa itselleen että kyllä, syön väärin ja liikaa. Sitten pitää hyväksyä että ei voi jatkaa entiseen malliin. Ja muuttaa omia syömistapojaan. Alkaa syödä terveellisesti ja kohtuudella. Herkkuja rajoitetusti ja kohtuudella. Ja jos repsahtaa nousta pystyyn ja jatkaa. Ja jatkaa.
Mutta ei, te inisette että täällä syyllistetään teitä ja haukutaan. Ja ei voi koska köyhyys, ja sairaus, ja kiire & stressi ja perhe etc. No. Jatkakaa vaan sitä lihapiirakan antamista. Ennen kuin myönnetty em asiat ette tule ikinä laihtumaan.
olet kyllä aikamoinen idiootti
Ja sulla lihavana on oikeus haukkua mutta sulle ei saa sanoa totuutta:D Salli mun nauraa!!!! Kuka tässä nyt haukkuu ja ketä?:D:D
vimeisimmän lääkärintarkastuksen epikriisissä lukee, että olen solakka. siinä sulle idiootille
Voi kuule! Tämä sanomani totuus meni sulla kovasti näemmä tunteisiin lihavana ja asennevammaisena. En usko hetkeäkään, koska haukkumalla totuuden puhujaa osuin sun kipeään paikkaan. No, jatka vaan sitä väärän ruoan mässyttämistä ja tilastollisesti kuolet varhaisemmin kuin hoikemmat ja myös sairaampana kuin hoikemmat. Sulla on toki oikeus tehdä ja elää omaan valintojesi kanssa. Mutta ihan turha sitten kitistä vanhempana niitä obieesista johtuvia sairauksia. Sä olet valinnut sen tien. Idiootiksi haukkumalla, paljastat ettet ole valmis kohtaamaan totuutta ylensyönnistä ja väärästä ruokavaliosta.
Vainajalle on aika yhdentekevää kuinka terve oli kuollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitteko lihavat miten kokoajan selitätte miksi ette voi syödä terveellisesti? Oikeasti sen selityksen takana on asennevamma, mutta sitä te ette suostu myöntämään.
Se on vähän kuin alkoholisti joka tervehtyy ensin sillä että myöntää että mulla on ongelma ja addiktio. Seuraava vaihe on myöntää että tästä ongelmasta ja addiktiosta on päästävä eroon. Ja siitä taas seuraava vaihe on tajuta, että pitää luopua juomisesta kokonaan. Ja hyväksyä se, siis juomisen lopettaminen. Ja tervehtymisen alkaa kun alkkari lopettaa. Korkki kiinni. Ja vaikka repsahtaisikin, niin jatkaa vaan. Ja sitten alkaa se raitis elämä.
Lihavan tulee siis tunnustaa itselleen että kyllä, syön väärin ja liikaa. Sitten pitää hyväksyä että ei voi jatkaa entiseen malliin. Ja muuttaa omia syömistapojaan. Alkaa syödä terveellisesti ja kohtuudella. Herkkuja rajoitetusti ja kohtuudella. Ja jos repsahtaa nousta pystyyn ja jatkaa. Ja jatkaa.
Mutta ei, te inisette että täällä syyllistetään teitä ja haukutaan. Ja ei voi koska köyhyys, ja sairaus, ja kiire & stressi ja perhe etc. No. Jatkakaa vaan sitä lihapiirakan antamista. Ennen kuin myönnetty em asiat ette tule ikinä laihtumaan.
olet kyllä aikamoinen idiootti
Ja sulla lihavana on oikeus haukkua mutta sulle ei saa sanoa totuutta:D Salli mun nauraa!!!! Kuka tässä nyt haukkuu ja ketä?:D:D
vimeisimmän lääkärintarkastuksen epikriisissä lukee, että olen solakka. siinä sulle idiootille
Voi kuule! Tämä sanomani totuus meni sulla kovasti näemmä tunteisiin lihavana ja asennevammaisena. En usko hetkeäkään, koska haukkumalla totuuden puhujaa osuin sun kipeään paikkaan. No, jatka vaan sitä väärän ruoan mässyttämistä ja tilastollisesti kuolet varhaisemmin kuin hoikemmat ja myös sairaampana kuin hoikemmat. Sulla on toki oikeus tehdä ja elää omaan valintojesi kanssa. Mutta ihan turha sitten kitistä vanhempana niitä obieesista johtuvia sairauksia. Sä olet valinnut sen tien. Idiootiksi haukkumalla, paljastat ettet ole valmis kohtaamaan totuutta ylensyönnistä ja väärästä ruokavaliosta.
En ole itse koskaan ollut ylipainoinen, mutta hämmentää tämä usein puheissa toistuva moraalisaarna varhaisesta kuolemasta. Miksi juuri se pitää mainita? Tuskinpa oikeasti ketään tuntematonta ihmistä kiinnostaa milloin kukakin kuolee. Joo, no ne verorahat juu, mutta kun niitä syydetään koko ajan vaikka minkälaisiin muihinkin "kyseenalaisiin" kohteisiin, kuten alkoholistien, narkomaanien, seksitautien ja extreme-urheiluvammojen hoitamiseen sekä vankien kuntouttamiseen, vaikka monesti näissäkin on kyse ihan omasta puhtaasta tyhmyydestä ja riskinotosta. Minusta siis myös nämä puolet verorahojen ja resurssien tuhlaamisessa pitäisi ottaa huomioon ja priorisoida hoidon häntäpäille. Tosin sekin pitää ottaa huomioon, että joissakin taudeissa ihmisen ulkonäkö voi muuttua itsestä riippumattomalla tavalla sillä lailla, että hän näyttää ylipainoiselta ja onkin sitä, mutta kyseessä on esimerkiksi kortisonin aiheuttama turvotus tai muu nestekertymä. Myös jotkin harvinaiset sairaudet voivat johtaa liikuntakyvyn menetykseen tai hallitsemattomaan ylensyöntiin ja painon kertymiseen. Tällöin vika ei tietenkään ole potilaassa eikä häntä tulisi siitä syytellä, jos ruokatavat ovat kuitenkin päällisin puolin kunnossa eikä olla jumiuduttu sohvalle mättämään pelkkää sipsiä. Mutta minusta juuri nämä itsehankitut seksitaudit, kaiken maailman ehkäisyvälineet, abortit ja turhanpäiväiset julkisella tehtävät hörökorvaleikkaukset ja ilmaiset huumeneulat ja korvaushoidot saisi jokainen setviä itse omilla aivoillaan ja rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kamppaillut painoni kanssa koko ikäni. Lihoin reilusti ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä, kun olin muutaman viikon mummolassa. Kotiin tullessa samat vaatteet ei sopineet minun päälle mitä minulla oli mummolaan mennessä. Olen lähinnä jojoillut painoni kanssa lapsuudesta asti. Laihtuessa minua inhottaa, kun ihmiset alkavat kiinnittää siihen huomiota. Pahimmillaan minulle on huudettu ihmisä täynnä olevassa huoneessa "katsokaa, miten paljon Minna on laihtunut" tai tultu tunnustamaan kahden kesken, miten hyvältä nyt näytän ja miten hän on monesti halunnut kertoa minulle, että olen ylipainoinen.
Luonteeltani olen ylikiltti enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. En kestä tilanteita, jossa koen, että minua painostetaan. Anoppini on karjalaista syntyperää ja niin kovin vieraanvarainen. Se jatkuva syömisen tuputtaminen on ihan hirveää, kun pöydässä on aina kymmentä eri sorttia ja kaikkea pitäisi maistaa. Kerrankin selitin anopille pitkään ja hartaasti, että olen pudottamassa painoa enkä enää syö mitään makeaa, koska se sotkee päämäärääni. Anoppi nyökytteli ymmärtäväisenä ja lopuksi sanoi "ota pullaa, ota ota, se on tänään leivottua, ihan sinua varten tein". Kieltäydyin useasti, mutta anoppi vain jatkoi "ei ne minun leipomukset kelpaa" ja näytti surkealta. Otin sitten pullaa. Sama keskustelu jatkui pikkuleipien, täytekakun, riisipiirakoiden ja muiden kohdalla. Kotiin mennessä vtutti niin ankarasti. Koska olin mässäillyt, söin vähemmän seuraavina päivinä. Koska söin vähemmän, olin sitten niin nälkäinen, että söin kaapit tyhjiksi. Olen ratkaissut ongelman anopin kanssa niin, että en enää käy siellä.
Noin, nyt sitten saa tulla ilkkumaan ja kertomaan, miten minulla ei ole selkärankaa.
Vai on niin kovin vieraanvarainen. Kateellisen äitipuolen arkkityyppi, yrittää lihottaa sinua. Pidä varasi ja pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko hetkeäkään, että jokainen ylipainoinen olisi ruoka-addikti.
Itselläni on ollut hetki, jolloin oli pakonomaista ruokakäyttäytymistä ja sen syyksi selvisi suolistossa villiintynyt candida albicans. Kun floora saatiin kuntoon (tiukalla ruokavaliolla), katosi pakonomaisuus ja addiktiivinen käytöskin.
Superterveellinen syöminen vaatii itselläni jatkuvaa työtä sen eteen, koska se ei ole rutiini ja koska ruokaa on myös vaikea löytää ja sitten kun löydät jotain, sitä ei enää kahden kuukauden tai puolen vuoden päästä ole saatavilla tai vaihtelun vuoksi pitää muuttaa jotain ja homma pitää keksiä uudelleen.
Keskityin yhden vuoden syömisiin, hyvin meni. Sitten käytin seuraavan vuoden liikenevän ajan mieleni ja kehoni hyvinvointiin, hyvin meni. Ja nyt sitten korona ja sen myötä kaikki meni sekaisin ja paino on noussut 6 kg.
Itsekurin puutteesta en jaksaisi puhua. Allergioiden vuoksi joudun joka ainoa päivä kieltäytymään ruoista, jotka ovat normaalia arkipäivää "muille" ja itsellenikin ennen diagnoosia. Ja töitä olen tehnyt talvesta asti 55-tuntista työviikkoa ilman kesälomaa. Kaikissa töissä ei ole mahdollista kieltäytyä ylitöistä eikä irtisanoutuakaan viitsi ohimenevän tilanteen vuoksi.
Mites kun minä joka olen laihtunut sen 65 kg, olen haastavassa asiantuntija tehtävissä rahoitusalalla, teen jatkuvasti ylitöitä, ja stressiä. Silti syön terveellisesti; itseasiassa monipuolinen, ravintorikas ruoka auttaa juuri jaksamaan! Siinä on vitamiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita; syön paljon kasviksia, juureksia, lihaa, pähkinöitä kourallisen joka päivä, marjoja ja hedelmiä, rasvattomia maitotuotteita, täysjyvätuotteita. Vettä ja rasvatonta piimää/maitoa ruoan kanssa, herkut minimissä, kerran viikossa pieni määrä. Tämä terveellinen ruokavalio auttaa kehoani jaksamaan toisin kuin hiilarihöttö, roskaruoka. Prisma dokumentissa (BBC:n tuottama) kerrottiin että kaupan pakastepizzassa ei esim käytännössä ole lainkaan mitään ravintoaineita, mutta kaloreita saattaa olla 1200 yhdessä normaalikokoisesssa salamipizzassa.
Juuri stressaantuneena ja uupuneena PITÄISI syödä ruokaa, josta keho saa oikeaa ravintoa jaksamaan!!
Lihavat vain käyttävät tekosyynä kiirettä ja stressiä. Koska itsevalehtelu etc. Uskokaa jo, ette vaan halua tehdä oikeita valintoja joka olisi väsyneellä keholle parempi kuin ravinneköyhä ja lihottava ruoka.Omasta kokemuksesta tiedän että myös väsyneenä ja stressaantuneena voi ihan hyvin syödä yhtälailla terveellisesti. Se vaan on arvovalintoja!
Ja myös harrastan työpäivän jälkeen liikuntaa, koska se on tutkitusti todettu hyväksi stressin purkajaksi. Jos käy ylikierroksilla rauhallinen liikunta, kuten kävely on juuri parasta stressiin ja riittävä uni. Laittaa sen telkkarin klo 21 kiinni ja menee nukkumaan ajoissa!
Minun arvovalintani on pitää pääkoppa kasassa enkä aja itseäni burn outiin, koska kukapa minusta sitten pitää huolen. Kaikilla tarjottimella olevat valinnat eivät ole keskenään samoja.
Tähän asti olen valinnoillani pystynyt pitämään työni, aivoni toimintakunnossa sekä painon niissä lukemissa, että 65 kilon laihdutus ei ole mahdollinen, koska kuolisin sitä ennen alipainoon. Yhtä hyvin voisin sanoa, että sinulla meni päin persettä, että ylipäätään lihoit noin valtavan paljon. Koska minulla EI OLE addiktioa eikä elämänhallintaongelmaa, ylipaino on paljon pienemmässä mittakaavassa eikä meidän tilanteita voi verrata keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.Kyllä mä ainakin tiedän kaikki mainitsemasi asiat. Mutta en silti pysty laihduttamaan. Kuten joku täällä totesi, itsekuria ei valitettavasti myydä kaupassa.
Kerran luin yhdellä palstalla, miten joku oli ottanut töistä lomaa monta kuukautta ihan vain laihdutusta varten. Hirveä stressi ja kiire eivät muuten mahdollistaneet painonpudotusta, kun se keski-ikäisellä on muutenkin hankalaa. Mielestäni hyvä idea, jos vain on varaa tehdä noin, sillä oma terveys on tärkein asia maailmassa.
Monen ongelma onkin se, että ura on tärkeämpää kuin terveys.Mutta kuitenkin raskaanaollessa olet ilman alkoholia!? Vaikka muutoin joisi satunnaisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylitsepääsemättömästä muutoksesta; ostat vain terveellisempää ruokaa kotiin. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan motivaation puutteesta. Ja siitä, ettet ole valmis maksamaan ”hintaa” että laihdut.
Se on vähän kuin olympiavoittaja; hän treenaa tuhansia ja tuhansia kertoja, jotta onnistuisi voittamaan olympiakultaa. Mutta ei se kulta tipahda taivaasta syliin. Sen eteen on tehtävä töitä! On siis hyväksyttävä se, että laihtuminen vaatii työtä.
Ei kyse ole itsekurin puutteesta, vaan siitä että rakastaa ruokaa enemmän kuin laihtumista. Addiktio voittaa. Siitä on kyse.Alkoholin ja tupakan vertaaminen ruokaan vähän ontuu .
On helpompi olla kokonaan ilman kuin käyttää kohtuudella ja pysyä siinä.
Siksi moni alkoholisti joutuu lopettamaan ihan kokonaan kun ei osaa pysyä kohtuudessa.
Syötävä kuitenkin on joka päivä ja on valtavasti eri tilanteita joissa joutuu kerta toisensa jälkeen valitsemaan otanko vai en ja jos otan niin mitä ja kuinka paljon.
Minun lapsuudessani näitä houkutuksia oli paljon vähemmän .
Ei ollut kotona juuri milloinkaan herkkuja ja jos oli tiesi ennalta ,että vain yksi osa oli itselle.
Ei ollut rahaa taskussa ja kauppaan pitkä matka.
Koulun lähellä ei ollut kauppaa jne.
Tuossa ympäristössä oli paljon helpompi pysyä hoikkana kun herkutteluun ei ollut mahdollisuuksia ja ja ruoka oli , no jos ei pahaa niin ei kovin houkuttelevaakaan usein.
Sitä söi nälkäänsä mutta ei se houkutellut santsaamaan myöskään.
Ei oltu erityisen köyhiä, aika tavallisia varmaan.
Onhan tämä tilanne muuttunut ihan radikaalisti.
On tosiaan aika h*****in paljon enemmän tarjolla ja esillä mitä erilaisimpia herkkuja ja kaikki koot vähintään kertaa kolme siihen mitä oli muutama vuosikymmen sitten.
En oikeastaan ymmärrä miten muuten voisi olla kuin että kansa on lihonut ja jatkaa lihomistaan.
Nyt on kyllä niin kuraa tuo kommentti alkoholista. Ihan kuin sen lopettaminen kokonaan ja päätöksessä pysyminen olisi jotenkin "helpompaa": minkä kiellät itseltäsi sitä haluat kahta kauheammin. Helpompaa on useimmille luopua vääristä ruokatottumuksista, koska mitään ei ole kokonaan pakko lopettaa vaan kyse on esim. määristä. Ottaa vain pienen palan herkkua ja syö 80% ajasta terveellisesti.
Alkoholistilla se viina taas voi tykyttää aina takaraivossa. Aina tekee mieli vaikkei joisi tippaakaan. Mietipä sitä jos sulta vietäisiin herkut loppuiäksi, nauttisitko? Että sanottaisiin ettet enää koskaan saa syödä mitä haluat vaan se on nyt tätä yhtä joka päivä. Juhlapäivänä tätä yhtä ja samaa. Kaverit tai perhe vieressä nauttivat herkuistasi ja sinä siinä syöt sitä terveysruokaa vain.
Tältä tuntuu luopua alkoholista kokonaan, koska toisin kuin muut päihteet se on laillinen ja sitä käytetään. Alkoholisteja saa kyllä ilmeisesti haukkua, vaikka se alkoholismi näkyisi vain viinanhimona ajatuksissa maanantaiaamuna ennen töihin lähtöä eikä gambinapulloa sillan alla kannattelevissa kätösissä.
Sen sijaan ei saa näemmä sanoa, että se syökö yhden palan suklaata vaiko levyn kerralla on myös yhtä vaikea valinta sille jolle ruoka aiheuttaa riippuvuutta kuten viina alkoholistille. Jos alkoholisti ei saa ottaa yhtään niin miksi se ruokariippuvainen saa? Ja miksei sitä saa kritisoida toisin kuin juoppoa saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen lihava. Tunnistan tuon asenteen mikä monella lihavalla on.
Lihavuus voi olla kuin alkoholismi; aina löytyy syy miksi pitää syödä sitä epäterveellistä, lihottavaa ruokaa. Ja miksi ei voi harrastaa liikuntaa.
Minä laihduin 65 kg! Siis sairaalloisesta lihavuudesta normaalipainoon, oli pakko. Olisin muutoin sairastunut vakavasti. Valitsin ennen aikaisen kuoleman sijaan terveyden.
Ensimmäinen asia mitä piti tehdä oli sisäinen muutos. Oli henkisesti tajuttava, etten voi jatkaa entiseen malliin. Pitää muuttua. Ja että minun on PAKKO luopua haitallisista ruokatottumuksista jotta muutos on mahdollinen.
Tähän seikkaan kompastuu moni ruokariippuvainen. Ei haluta tunnustaa että minulla on addiktio. Vähätellään sitä riippuvuutta, vaikka oikeasti ruokaa käytetään väärin; sitä syödään kun halutaan viihdyttää itseään, syödään kun halutaan lohduttaa itseään, syödään kun halutaan piristää itseään, syödään kun halutaan juhlistaa, syödään suruun, ahdistukseen, yksinäisyyteen, erotiikan nälkään, rakkaudettomuuden....Syödään ja syödään. Ja EI tietenkään mitään terveellistä vaan kaikkea epäterveellistä, joista aivot saa sen dopamiini annoksensa. Ruoan ei pitäisi toimia tunne-elämän sääntelystä!! Se on ruoan väärinkäyttöä! Ruokaa pitäisi syödä koska on nälkä. Tunnenälkään syöminen on pohjaton kaivo: ihminen ei tule tunnesyöppönä koskaan kylläiseksi; koska ruoka ei voi korvata seksiä, rakkautta, seuraa, onnellisuutta.
Toisekseen moni lihava on henkisesti hyvin mukavuuden haluinen jopa laiska. Miksi ei haluta nähdä vaivaa kunnon, terveellisen ruoanlaittoon?? Moni muu näkee, se kuuluu elämään. Välillä pitää siivota kotia ja välillä laittaa ruokaa. Mutta lihava ihminen haluaa että se lihapiirakka on mikrossa lämmitettynä niin paljon helpompaa kuin broilerin fileen paistaminen ja kasvisten wokkaus.
Toisekseen lihava ei halua luopua, ei kokea muutoksen aiheuttamaa kipua. Sillä muutos vaatii vaivannäköä, ahkeruutta toistaa päivästä toiseen terveitä elintapoja. Ei. Lihava haluaa edelleen löhötä sohvalla ja katsoa lempisarjaa, ja edelleen juoda litra jääkylmää kokista ja syödä sipsejä! Koska se on mukavaa, koska se on viihdyttävää.
Kyllähän tässäkin ketjussa puhutaan miten laihduttaminen on kallista, stressaavaa, työlästä etc.
Niin. Alkoholistilla on myös vaikeaa lopettaminen. Mitä dokaamisen tilalle? Maailma tuntuu tyhjältä ja tylsältä jos ei saa ikinä enää tuntea päihtymystä. Niin. Miettikääpä sitä.Kyllä mä ainakin tiedän kaikki mainitsemasi asiat. Mutta en silti pysty laihduttamaan. Kuten joku täällä totesi, itsekuria ei valitettavasti myydä kaupassa.
Kerran luin yhdellä palstalla, miten joku oli ottanut töistä lomaa monta kuukautta ihan vain laihdutusta varten. Hirveä stressi ja kiire eivät muuten mahdollistaneet painonpudotusta, kun se keski-ikäisellä on muutenkin hankalaa. Mielestäni hyvä idea, jos vain on varaa tehdä noin, sillä oma terveys on tärkein asia maailmassa.
Monen ongelma onkin se, että ura on tärkeämpää kuin terveys.Mutta kuitenkin raskaanaollessa olet ilman alkoholia!? Vaikka muutoin joisi satunnaisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylitsepääsemättömästä muutoksesta; ostat vain terveellisempää ruokaa kotiin. Kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan motivaation puutteesta. Ja siitä, ettet ole valmis maksamaan ”hintaa” että laihdut.
Se on vähän kuin olympiavoittaja; hän treenaa tuhansia ja tuhansia kertoja, jotta onnistuisi voittamaan olympiakultaa. Mutta ei se kulta tipahda taivaasta syliin. Sen eteen on tehtävä töitä! On siis hyväksyttävä se, että laihtuminen vaatii työtä.
Ei kyse ole itsekurin puutteesta, vaan siitä että rakastaa ruokaa enemmän kuin laihtumista. Addiktio voittaa. Siitä on kyse.Alkoholin ja tupakan vertaaminen ruokaan vähän ontuu .
On helpompi olla kokonaan ilman kuin käyttää kohtuudella ja pysyä siinä.
Siksi moni alkoholisti joutuu lopettamaan ihan kokonaan kun ei osaa pysyä kohtuudessa.
Syötävä kuitenkin on joka päivä ja on valtavasti eri tilanteita joissa joutuu kerta toisensa jälkeen valitsemaan otanko vai en ja jos otan niin mitä ja kuinka paljon.
Minun lapsuudessani näitä houkutuksia oli paljon vähemmän .
Ei ollut kotona juuri milloinkaan herkkuja ja jos oli tiesi ennalta ,että vain yksi osa oli itselle.
Ei ollut rahaa taskussa ja kauppaan pitkä matka.
Koulun lähellä ei ollut kauppaa jne.
Tuossa ympäristössä oli paljon helpompi pysyä hoikkana kun herkutteluun ei ollut mahdollisuuksia ja ja ruoka oli , no jos ei pahaa niin ei kovin houkuttelevaakaan usein.
Sitä söi nälkäänsä mutta ei se houkutellut santsaamaan myöskään.
Ei oltu erityisen köyhiä, aika tavallisia varmaan.
Onhan tämä tilanne muuttunut ihan radikaalisti.
On tosiaan aika h*****in paljon enemmän tarjolla ja esillä mitä erilaisimpia herkkuja ja kaikki koot vähintään kertaa kolme siihen mitä oli muutama vuosikymmen sitten.
En oikeastaan ymmärrä miten muuten voisi olla kuin että kansa on lihonut ja jatkaa lihomistaan.Nyt on kyllä niin kuraa tuo kommentti alkoholista. Ihan kuin sen lopettaminen kokonaan ja päätöksessä pysyminen olisi jotenkin "helpompaa": minkä kiellät itseltäsi sitä haluat kahta kauheammin. Helpompaa on useimmille luopua vääristä ruokatottumuksista, koska mitään ei ole kokonaan pakko lopettaa vaan kyse on esim. määristä. Ottaa vain pienen palan herkkua ja syö 80% ajasta terveellisesti.
Alkoholistilla se viina taas voi tykyttää aina takaraivossa. Aina tekee mieli vaikkei joisi tippaakaan. Mietipä sitä jos sulta vietäisiin herkut loppuiäksi, nauttisitko? Että sanottaisiin ettet enää koskaan saa syödä mitä haluat vaan se on nyt tätä yhtä joka päivä. Juhlapäivänä tätä yhtä ja samaa. Kaverit tai perhe vieressä nauttivat herkuistasi ja sinä siinä syöt sitä terveysruokaa vain.
Tältä tuntuu luopua alkoholista kokonaan, koska toisin kuin muut päihteet se on laillinen ja sitä käytetään. Alkoholisteja saa kyllä ilmeisesti haukkua, vaikka se alkoholismi näkyisi vain viinanhimona ajatuksissa maanantaiaamuna ennen töihin lähtöä eikä gambinapulloa sillan alla kannattelevissa kätösissä.
Sen sijaan ei saa näemmä sanoa, että se syökö yhden palan suklaata vaiko levyn kerralla on myös yhtä vaikea valinta sille jolle ruoka aiheuttaa riippuvuutta kuten viina alkoholistille. Jos alkoholisti ei saa ottaa yhtään niin miksi se ruokariippuvainen saa? Ja miksei sitä saa kritisoida toisin kuin juoppoa saa?
No niinpä. Kun kaikilla läskeillä ei ole addiktioa samoin kuin kaikilla ei ole alkoholismiakaan. Addiktio on addiktio ja jos lopettaa yhden hallitsemattomasti, syntyy tilalle helposti toinen.
Kun sain aikuisena tietää laajoista ruoka-aineallergoista, pystyin helposti jättämään ison määrän ruokia, joista olen sekä tykännyt että ovat terveellisiä, toki ison määrän herkkujakin, oikeastaan kaikki parhaiksi kokemani herkut. Ei ole mitään hinkua tai pakkoajatuksia, kun ei ole addiktioa, vaikka on ikävä viiliä, raejuustoa, jäätelöä, maitosuklaata, lakua, voita, munaleipää, vispipuuroa, mannapuuroa, leipää, omelettia, ruisleipää, juustoja, berliinimunkkia, jugurttia, piimää, hiivaleipää, useita karkkeja jne jne. Lista satunnaisessa järjestyksessä. Silti olen läski, vaikka pystyin jättämään nuo pois ongelmitta.
Ongelmana poisjättö ei ole suurin, koska ei ole addiktioa. Ongelmana on koostaa riittävä ja terveellinen ruokavalio jäljellä olevista aineksista ja totutella siihen ja osata luoda siitä rutiini, joka olisi niin selkärangassa, että se pitää kiireessäkin. Jos menen vaikka salaatille ravintolaan, joudun usein jättämään pois proteiinin- ja rasvanlähteitä sekä mahdollisen lisukeleivän mikä johtaa sitten nopeampaan uuteen nälkään sekä tarpeeseen paikata proteiinivaje myöhemmin.
Ketjusta näemme että mitenkähän se lääkäri vois konkreettisesti auttaa kun ei siihen pysty kaikkitietävä av-mammakaan.
Ketjusta näkee että tekosyitä on paljon, ja halutaan että yhteiskunta pudottaa ne kilot eikä itse.
Ei sun onneksi tarvikaan. Ihmiset ja niiden elämät on erilaisia. Siksi alunperin toivoinkin että joku laittais sellaisen palvelun pystyyn joka tarjoaa annokset valmiina.