Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska ja missä olosuhteissa (koti)äitiydestä tulee työtä?
08.07.2013 |
Mulla on yksi, kohta 3-vuotias lapsi. Olen ollut hoitovapaalla ja palaan töihin pian. Olen seurannut näitä taistoja aiheesta onko kotiäitiys työtä, ja haluaisinkin kysyä, niiltä, jotka sitä työksi sanovat, että montako lasta, millaiset olosuhteet ja sosiaaliset verkot yms teillä on?
Ilmeisesti kotiäidiksi 'pääsee' vasta hoitovapaan jälkeen kotiin jäädessä, eli hoitovapaalla oleva ei ole vielä kotiäiti?
Olen pitänyt näitä kulunutta kolmea vuotta elämäni mukavimpina, ihanimpina, pehmoisimpina, rennoimpina ja tärkeimpinä. En todellakaan voi pitää omaa elämääni työnä! Lapseni on terve, allergiaton ja nk. helppo ja mukava lapsi (ei uhmaa, rauhallinen temperamentti jne). Ihanaa, kun ei tarvi herätä aikaisin aamulla, ei ole mitään pakollista menoa, ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, ei suorituspaineita, tulosvastuuta.. (Paitsi tietenkin lapsen hyvinvointi, onnellisuus ja kasvatus, joka on suuri vastuu, mutta silti en pidä sitä TYÖNÄ vaan äitiyden osana).
Minulla on myös hyvät sosiaaliset tukiverkot, vanhemmat jotka osallistuvat, ystävät, joilla lapsia, mies, joka paljon kotona. Onhan meilläkin ongelmia, esim miehen pätkätyöt ja jatkuva rahan vähyys, eli emme elä mitään rikkaiden helppoa elämää.
Olen tehnyt töitä 20 vuotta ennen hoitovapaatani, ja nauttinutkin useimmista työpaikoistani. Kaikkiin työpaikkoihini verrattuna tämä elämä on todellakin leppoisinta, stressittömintä ja mukavinta.
Millainen elämä, lapset ja tilanne on teillä, jotka pidätte kotiäitiyttä työnä? Vai onko kyseessä se, että jotenkin tuntuu että muuten kotiäitiyttä vähäteltäisiin? Minä en vähättele, itse asiassa olen kateellinen kaikille, jotka voivat jäädä kotiäideiksi (itse haluaisin olla kotiäiti). Kauhulla ajattelen miten ehtii hoitaa kaikki samat kotihommat kuin nytkin, hoitaa itseäänkin jotenkin, nähdä ystäviä ja nauttia lapsesta sitten kun täytyy käyttää 10h päivässä työpaikalla ja -matkoihin!
Elkää nyt hyvät ihmiset raivostuko kysymyksestä!
Kommentit (90)
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
Työstä maksetaan palkkaa ja veroja ja eläkemaksuja yms. ja sitä säätelee työlait ja työehtosopimukset. Sinä päivänä kun em. asiat toteutuu, kotiäitiys on työtä. Ennen sitä se on valinta ja elämäntapa tai -tyyli.
Yhden kanssa se onkin lähinnä lomaa. Työksi se muuttui kun tuli toinen, joka sairasti paljon. Samaan aikaan piti jo viedä isomppaa kerhoon, kuskata yhtä siedätyshoitoon ja toista astmalääkärille ja kokata viljatonta ja maidotonta... Minä tein sktten vielä kotona kok ajan töitä ja mies oli paljon työmatkoilla.
En väitä, että kotiäitiys olisi työtä sillä sitä se ei omasta mielestäni ole. Listassasi vaan kiinnitin huomiota kohtaan, että ei tarvitse herätä aamulla aikaisin. Pienten lasten kanssa se toki on niin, mutta kylläpä vaan itse jouduin viime talvena heräämään aikaisin, että päästiin lasten kanssa saattamaan kävellen eskarilaista päiväkotiin aamulla. Eskari alkoi klo 8.00 ja matkaan meni puolisen tuntia. Sitä ennen piti luonnollisesti olla lapsille aamupalat annettuna ja porukka täysissä pukeissa. Ja ylipäätään päivien rytmin saneli eskariaika eli sieltä oli haettava klo 12.00 ja pienemmät tietty ruokittuna siinä vaiheessa. Illalla taasen oli harrastuksia yhdellä jos toisella ja pienimmillä päiväkerho parina iltapäivänä. Kiinnipidettäviä aikatauluja siis oli ihan riittämiin ja nyt ollaan selvästi LOMALLA vaikka useimpien ihmisten mielestä lomailenkin ympäri vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:55"]
Työstä maksetaan palkkaa ja veroja ja eläkemaksuja yms. ja sitä säätelee työlait ja työehtosopimukset. Sinä päivänä kun em. asiat toteutuu, kotiäitiys on työtä. Ennen sitä se on valinta ja elämäntapa tai -tyyli.
[/quote]
Niin, mä olen tätä mieltä myös, mutta en tiedä johtuuko siitä, että olen ollut kotona vain 3 vuotta, mulla on työpaikka johon kohta palaan, ja helppo ainokainen. Olisin kiinnostunut kuulemaan niitä, joiden mielestä kotiäitiys on työtä, ajatuksena mulla se, että koetaanko se työksi lähinnä silloin, kun se on raskasta (monta lasta, sairas lapsi, ei toista vanhempaa, ei muita ihmisiä tukena jne).
ap
KylLä tosiaan pitää nousta. Kerhot yms on aina aamupäivällä ja kotitöitäkin pitää rhtiä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KylLä tosiaan pitää nousta. Kerhot yms on aina aamupäivällä ja kotitöitäkin pitää rhtiä tekemään.
KylLä tosiaan pitää nousta. Kerhot yms on aina aamupäivällä ja kotitöitäkin pitää rhtiä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:59"]
En väitä, että kotiäitiys olisi työtä sillä sitä se ei omasta mielestäni ole. Listassasi vaan kiinnitin huomiota kohtaan, että ei tarvitse herätä aamulla aikaisin. Pienten lasten kanssa se toki on niin, mutta kylläpä vaan itse jouduin viime talvena heräämään aikaisin, että päästiin lasten kanssa saattamaan kävellen eskarilaista päiväkotiin aamulla. Eskari alkoi klo 8.00 ja matkaan meni puolisen tuntia. Sitä ennen piti luonnollisesti olla lapsille aamupalat annettuna ja porukka täysissä pukeissa. Ja ylipäätään päivien rytmin saneli eskariaika eli sieltä oli haettava klo 12.00 ja pienemmät tietty ruokittuna siinä vaiheessa. Illalla taasen oli harrastuksia yhdellä jos toisella ja pienimmillä päiväkerho parina iltapäivänä. Kiinnipidettäviä aikatauluja siis oli ihan riittämiin ja nyt ollaan selvästi LOMALLA vaikka useimpien ihmisten mielestä lomailenkin ympäri vuoden.
[/quote]
Joo, näinhän se tietysti on. Tuo lista oli siis omasta elämästäni ja niistä kohdista, jotka eroavat eniten omasta työssäkäynnistäni. Kyllähän joillakin lapset heräävät jo kuudelta, joten siinä herää sitten pienen lapsen kotivanhempikin aikaisin.
Sinänsä hassua että ei mun mielestä kotiäitiys nyt ihan lomaakaan ole.. Onhan siinäkin arki. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kotiäitiyttä sanovat työksi sellaiset, joilla ei ole ns. oikeaa työtä (palkkatyö tms) odottamassa.
Minä jäin juurI kotirouvaksi. Kyllä päivä täyttyy, kun siivoan kodin ja kakkosasunnon, hoidan koirat, laitan kaikki ruoat, kuskaan lapset kouluihin ja harrastuksiin. Opetan molemmille myös kahta kieltä koulunkäynnin tueksi, vahdin läksyt ja hoidan kahden koulun vanhempainyhdistykset. Tarkoitus olisi myös valvoa yksi remppa ja laatia ja toteuttaa keshuvilan piharemppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:06"]
Minä jäin juurI kotirouvaksi. Kyllä päivä täyttyy, kun siivoan kodin ja kakkosasunnon, hoidan koirat, laitan kaikki ruoat, kuskaan lapset kouluihin ja harrastuksiin. Opetan molemmille myös kahta kieltä koulunkäynnin tueksi, vahdin läksyt ja hoidan kahden koulun vanhempainyhdistykset. Tarkoitus olisi myös valvoa yksi remppa ja laatia ja toteuttaa keshuvilan piharemppa.
[/quote]
Kuulosta ihanalta! Mutta tuo kaikki ei varmaan tee ÄITIYDESTÄ työtä?
Ei mun tarvi herätä aikaisin että ehdin tehdä kotityöt. Lapsi herää 9 ja 10 välillä, usein minäkin. Aamun hommat kuten aamupalan jälkeen keittiön siivoaminen ja tiskaus sekä petaaminen teen samalla kun lapsi leikkii. Imuroinnit, pölynpyyhkimiset ja lakaisut hoitaa 'siinä sivussa' silloin kun on tarpeen. Kissojen vessat joka aamu + tarvittaessa. Pyykit silloin kun tarvii. Ruokaa tehdään kun on nälkä tai kun on aikaa.
Kerhoja ja muita on iltapäiväryhmiäkin, mutta siis joo, kyllähän näitä vapaaehtoisia heräämisen aiheita löytyy, mekin käytiin muskarissa aamupäivällä (muut harrastukset oli valittu ajan perusteella iltaisin). Ap
Siinä vaihessa, kun muita vaihtoehtoja ei ole; Esim. ulkomailla miehen työkomennuksilla ollessa perheen kanssa.
Monissa maissa ulkomaalaisen naisen/pienten lasten äidin on lähes mahdotonta saada työpaikkaa.
Mieti asiaa toisinpäin: Palkkaisitko terveyskeskukseen tuskin sanaakaan suomea puhuvan argentiinalaisen naislääkärin, jolla on kolme pientä lasta ja jonka argentiinalainen IT-alan DI-mies tekisi 10-12 tunnin työpäiviä? Vai valitsistko ehkä kuitenkin nuoren suomalaisen, vastavalmistuneen lääkärin...?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
Kehitysmaiden naiset eivät tee ollenkaan työtä, vaikka puuhastelevat aamusta iltaan.
hakevat vettä ja polttopuita kilometrien takaa. Kyntävät peltoa naisvoimin, kuokkivat pelota kuokalla, istuttavat, kitkevät rikkaruohoja, lannoittavat yms.
laittavat ruokaa.
Pesevät vaatteet, astiat, lapset, lämmittävät veden tätä varten.
Ruokkivat kanat, lehmät, siat yms.
lypsävät lehmät.
jauhavat jauhot käsin.
yms.
Laiskoja ovat kun töissä eivät käy. Samoin miehensäkään ei paimenina tai maatyöläisiän omalla pelloollaan tee työtä, kun kerran eivät saa palkkaa tai eläkettä...
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]
Työtä on se, mikä on pakko tehdä. Itselleni kotiäitiys oli paljon haastavampaa kuin päiväkodissa lastenhoito. Jäin täysin yh:ksi, kun mies joutui onnettomuuteen Lapsella vaivoja ja heräsi ensimmäisten 10 kuukauden ajan vähintään kerran tunnissa. ensimmäisen kerran nukkui kolme tuntia peräkkäin tasan 1-vuotiaana. 2-vuotiaana nukkui jo hyvin yönsä yleensä rytmi oli näin: nukkui yhden 3-tuntisen pätkän, kolme 1-tunnin pätkää, 2 kahden tunnin pätkää. Päiväunien aikaan heräsi 2-4 kertaa.
Lapsen ollessa 3-vuotias palasin työelämään.
[/quote]
Argh, ei kuulosta helpolta tuo. Toivottavast nykyään helpompaa. Mutta onko kotiäitiys 'pakko tehdä'? t.ap
[/quote]
Kotiäitiys ei sinällään ole pakko, mutta jos tehnyt valinnan, että lapsen hankkii niin se lapsi on hoidettava hoiti lapsen sitten äiti tai joku muu.
toki voihan lapsen jättää heitteille tai hylätä, Minusta nuo nyt eivät kuitenkaan ole todellisia vaihtoehtoja, joten pakko mikä pakko.
[/quote]
Heitteillejättö ei ole vaihtoehto, mutta sen ja kotiäitiyden väliin mahtunee muutakin? Ap
[/quote]
Niin on. Kuten jo tekstissäni sanoin, on lapsi hoidettava, hoiti sen sitten äiti tai joku muu. Tällöin tämä lastenhoito on "pakko tehdä". Sillä kuka sen tekee, ei ole väliä. Pakko joka tapauksessa on lapsi hoitaa, ellei sitten hylkää. Ja se hylkääminenhän eim eistä kummastakaan ollut todellinen vaihtoehto.
Koska lapsen hoitaminen on pakollista, niin se on työtä.
Ap, kokeilepa tEhdä kaikki tuo. Tai vietä kesäloma kahden alakoulaisen kanssa... Kummasti tää työltä tuntuu. Minustakin yhden pienen kanssa oli lokoisaam mutta enää ei ole. Siksi aionkin pitää nyt pari välivuotta. 15
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys on työtä jos se niin määritellään. Eli yleispätevää ohjetta ei varmaan ole.