Lue keskustelun säännöt.
Tapailen lupaavalta tuntuvaa miestä, mutta...
Saiturin deitti
31.07.2020 |
Olen n. 3kk tapaillut miestä, joka tuntuu lupaavalta, miellyttävältä ja saa perhoset lepattamaan vatsassa. Mies on älykäs, fiksu, erittäin hyväkäytöksinen, mukava, huumorintajuinen ja vielä miehekkeellä tavalla hyvännäiköinenkin. Hän avaa minulle ovet, auttaa tuolin alle ja takin päälle, katsoo puhuessa silmiin ja keskittyy todella kuuntelemaan kun keskustelemme. Huumori kukkii ja natsaa yksiin. Kemiaakin löytyy ;) Mies on hyvässä työssä, koulutettu, asuu omistusasunnossa ja omistaa myös auton. Mutta alusta alkaen hänessä on ollut yksi hyvn häiritsevä piirre, enkä tiedä mitä ajatella...Hän on ihan jumalattoman pihi. En tarkoita häiritsevänä asiana itse pihiyttä, hyvähän se on että on tarkka rahoistaan. Vaan sitä, että jo ensitreffeillä hän mietti moneen otteeseen, että mitäköhän mikäkin maksaa. Leffassa puhuttiin lippujen hinnoista, hän mietti onko joku leffa halvempi kuin toinen (en tiedä olisiko pitänyt mennä katsomaan joku huono leffa ihan sillä kun se on halvempi). Ravintolassa hinnat syynättiin tarkkaan (molemmat kyllä maksoivat omat ruokansa) ja ruokajuomaksi tietty vettä, kun se on ilmaista. Puhuttiinmyöhemmin harrastuksista ja kun keskusteltiin mitä harrastuksia olisi joskus kiva kokeilla, niin hän ensimmäisenä kysyi että mitäköhän se mahtaa maksaa, onko kallista? Jopa sänkyhommissa ilmoitti eri kondomien kappalehinnat, oli tehnyt vertailua :D
Kyse ei ole siitä, että hänellä ei olisi rahaa (on esim. hyväpalkkaisessa hommassa) vaan ihan perusluonteesta. Tuossa yllä on vain muutama esimerkki, oikeasti tuo nuukuus on hallitseva ajatus ja tulee esiin likipitäen joka keskustelussa. Tuo jatkuva mitä maksaa ajattelu on alkanut itse asiassa häiritä siinä määrin, että mietin jo tapailun lopettamista, vaikka mies vaikuttaa muuten täydeltä kympiltä. Olen myös hienovaraisesti antanut palautetta asiasta ja myös huumorin kautta. Mutta tällä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta, mies itse ei ilmeisesti tiedosta asiaa ollenkaan. Kun ajattelee, että yleensä ei nyt heti alussa esitellä niitä negatiivisempia luonteenpiirteitä, niin mihin tuo vielä yltyisikään, jos suhteemme syvenisi? Alkaisiko hän aikaa myöden vahtia ja kommentoida myös minun rahankäyttöäni? Kaipaisin teiltä kokemuksia ja mielipidettä asiasta. Kannattaako jatkaa tapailua, vaikka nyt jo ärsyttää välillä ihan tosissaan? Sietääkö vaan ja ottaa huumorilla?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mitään hänen kotitaustastaan?
Jos on kuunnellut pienestä pitäen kodissaan (joka muutoin on voinut olla hyvinkin mukava ja turvallinen kasvuympäristö) pennien laskemista, saattaa luulla, että se on normaali tapa puhua asioista.
Ehdotan, että keskustelette avoimesti aiheesta, ennen kuin luovutat - eipähän jää kalvamaan, että mikä oli tämän puhetyylin takana.
Voihan olla, ettei hän ole sinänsä pihi, vaikka vertaileekin hintoja. Ymmärrettävää todella, että tunnelma latistuu, jos partneri herkällä hetkellä huomauttaa, että hyvinhän nämä markkinoiden halvimmatkin varmuusesineet toimivat.
Tosi pihi kyllä laskee lakanoille, kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää:
En tietenkään tunne miestä, mutta uskallan silti vastata kysymykseesi että melko varmasti myös sinun rahankäyttösi alkaisi olla miehelle ongelma kun suhteenne syvenisi. Pihi ihminen kun ei vaan mitenkään voi käsittää, että kaikille hinta ei ole tärkeintä elämässä, tai raha ylipäätään.
Tätä minäkin pelkään. Olen itsekin suht hyvätuloisessa hommassa ja mielelläni myös hieman nauttisin elämästä. Pidän matkustelusta, käyn hierojalla, nautin hyvässä ravintolassa käynnista aika ajoin yms. Mies kyllä tulee innolla mukaan, mutta kun koko ajan sitten mietitään kuinka paljon kaikki maksaa, niin siinä se tunnelma latistuu. Ihan sama kuin olisi jäänyt kotiin kutomaan sukkaa :(
Ap
Neulominen se vasta kallis harrastus onkin. Villapaitalangat maksaa helposti 80-120€.
Mutta tosissaan puhu miehen kanssa avoimesti asiasta ja voit sanoa että sinulle on herännyt tunne ettette ehkä pysty nauttimaan yhdessä elämästä jos jokainen päätös pitää tehdä rahan kautta. Äläkä syytä häntä pihiksi, voit hybin korostaa, missä asioissa ja tilanteissa tuo on jopa suotavaa. Avoin keskustelu on aina tärkeä asia hyvässä suhteessa. Voi hyvin olla että mies ei tiedosta käyttäytymisensä laajuutta ja sitä, millaisen kuvan hän antaa itsestään toimimalla noin.
Ihmeen jyrkkiä neuvoja ketju täynnä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikissa ihmissuhteissa pitää antaa tilaa kasvaa ja kehittyä, muuten ollaan ensimmäisen vastoinkäymusen jälkeen luovuttamassa ja "kasvettu erilleen". Pitkän suhteen salaisuus on se että osataan nähdä myös ihmisen potentiaali ohi negatiivisten piirteiden ja työskennellään yhdessä sen hyvän suhteen eteen. Ihme jos haluat jättää täyden kympin tapauksen antamatta edes mahdollisuutta miehelle selittää ja kehittyä. Nythän olisi tapailussanne juuri se hetki kun voitte alkaa rakentaa mahdollisen suhteen hyvää pohjaa.
Minulle sopisi sinun miesystäväsi kun tykkään myös seurata hintoja ja olen tietyissä asioissa tosi nuuka. Mutta jos asia häiritsee sinua jo nyt niin se tulee takuulla vaivaamaan myöhemminkin. Alkuvaiheessa kannattaakin ottaa puheeksi kaikki sellaiset asiat, jotka vaivaavat.
Kerronpa oman tarinani. Olen ollut lasteni isän kanssa yhdessä parikymmentä vuotta, niistä puolet naimisissa. Mieheni on aikalailla ap:n tapailukumppanin kaltainen ja itse olen vähän kuin ap. Ja todella huomasin nämä piirteet hänessä alusta lähtien. Elän asian kanssa ja olen oppinut tietyt toimintatavat, jotka meillä toimivat.
Lapset tietävät, että äidin kanssa tehdään kaikki ostokset, isän kanssa siitä ei tulisi mitään. Nytkin olen esikoisen kanssa tehnyt hankinnat lukioon ja kahden muun kanssa käymme tänään ostamassa koulun alkuun kaiken tarpeellisen ja samalla syömme ulkona. Ansaitsen itse hyvin, joten voin toimia noin. Vuosia sitten äitiysvapailla oli hankalampaa, mutta selvisin siitäkin.
Lahjoja mieheni ei osta koskaan kenellekään, se on ollut ehkä vaikeinta hyväksyä. Puhuttu rahankäytöstä on aikoinaan paljon, enää ei juurikaan. Suhteessa ei ole oikeastaan ongelmia. Olemme vuosien aikana kerryttäneet runsaasti omaisuutta ja pörssiosakkeita lukuunottamatta kaikki on jaettu 50/50, joten ei tilanne ihan turvaton minunkaan kannalta ole. Mieheni huolehtii monista sijoutusasiosta, minun vastuullani ovat asunto-osakkeet ja vuokralaisjutut, joten ei minua ihan taloudessa vedätetäkään.
Saa kysyä!
Järkyttävää! Kuin vain ekan lauseen, huh huh... 3 kk jahkailua. Ap, ryhdistäydy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, luin aloitusta pidemmälle, "sänkyhommiin" asti. Eli hän on rakastajasi. Jolla on jokin persoonallisuuden vinoutuma, josta on sekä etua että haittaa. No, mitä sinä oikein haluat? Jos pidät hänet vain rakastajana, mihin tarvitset hänen rahojaan?
Otsikossa lukee, että LUPAAVA mies... mitä ajattelit olevasi saamassa, ei kai toteudu, joten hän sai vain halvalla naisseuraa. Et rakasta häntä, etsit taloudellista turvaa, mikä on ihan fine mutta toiveesi "lupaavasta tulevaisuudesta" ei toimi testaamatta: ala vaatia, tai löhde lätkimään! Niin kauan kuin olet vähään tyytyvä rakastajatar, et ansaitse mitään sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako mies olla köyhästä perheestä lähtöisin?
Tähän en osaa vastata, se ei ole tullu keskusteluissa esiin. Mutta olen tavannut hänen sisarensa, joka oli ihan toisenlainen ihminen ajatusmaailmaltaan.
Ap
Riippuu persoonasta. Vanhempani tulevat köyhistä oloista. Isäni on pihi, äitini tuhlaaja. Äiti tuhlaa, koska lapsena ei saanut mitään, koska ei ollut varaa. Me lapset saimme mitä halusimme, mutta emme halunneet mitään. Emme olleet keskituloisiakaan, mutta emme ihan köyhiäkään.
Siskoni osti joskus teininä 70 euron farkut, ja minä ihmettelin miten kukaan haluaisi ostaa jotain niin kallista. Aikuisina meistä lapsista yksi sisaruksista on järkyttävä tuhlaaja, käyttää miehensä ja äitini rahoja (ei käy itse töissä). Yhdestä en oikein tiedä, hän ei kylläkään vertaile hintoja mutta tulonsa eivät ole kovin suuret. Me muut taas olemme niin pihejä, että sitä voisi jotkut sanoa sairaudeksi. Minulle se on enemmänkin sitä, että tarvitsenko oikeasti uutta paitaa, tai maksanko brändistä vai voisiko halvempi olla yhtä hyvä. Mieheni on samanlainen, ja hänen sisaruksensa taasen ovat erilaisia.
Vertailemme mieheni kanssa hintoja, mutta emme automaattisesti osta halvinta, jos se ei ole toimiva ratkaisu.
Suosittelen keskustelemaan miehen kanssa. Itse en oikein tule toimeen tuhlareiden kanssa (tarkoitan sitä että siskoni tuhlaa muidenkin rahoja ja hamstraa, enkä voi ystäväni kanssa shoppailla koska hänellä on todella kallis maku ja itse harvoin ostan mitään).
Ehkä jollekin toiselle tapailukumppanisi on täysi kymppi. Minulle hän ei olisi, koska en sietäisi tuollaista herrasmiesmäisyyttä. Parisuhteessa tulisi olla tasavertaisia, eli itse avaan välillä miehelleni oven, ja ihan itse huolehdimme takeistamme (käytän itse tiukkoja takkeja, niitä ei mies saisi helposti päälle/päältä). Lisäksi inhoan sitä jos joku yrittää avittaa tuolin kanssa, kun se ei kuitenkaan onnistu.
Toisen överiksi menevä pihiys on katalaa ja tulee syömään energiasi arkipäivässä kokonaan. Ja pahenee iän ja suhteen keston ja vakiintumisen myötä. Vältä tälläistä ihmistä! Pikku hiljaa lompsa unohtuu aina kotiin..
Jos ja kun perhettä tulee, arkipäivän kulut, ruokaostokset yms vaan ajautuu sinun hoidettavaksi ja maksuun. Pihiydestä tulee vallankäytön väline suhteessa
. Kun naisten työuran pituudesta ja palkan määrällisestä kertymästä ei ole kovin pitkää kokemusta, reilu tulojen jakaminen ei nykyään toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittelin tällaisen miehen kanssa. Heti särähti korvaan kuinka kertoi ostoksiensa edulliset hinnat ja kuinka paljon sai säästettyä jostain muttereistakin. Ihan liikaa keskittyi vain rahaan. Päätin etten tapaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman tarinani. Olen ollut lasteni isän kanssa yhdessä parikymmentä vuotta, niistä puolet naimisissa. Mieheni on aikalailla ap:n tapailukumppanin kaltainen ja itse olen vähän kuin ap. Ja todella huomasin nämä piirteet hänessä alusta lähtien. Elän asian kanssa ja olen oppinut tietyt toimintatavat, jotka meillä toimivat.
Lapset tietävät, että äidin kanssa tehdään kaikki ostokset, isän kanssa siitä ei tulisi mitään. Nytkin olen esikoisen kanssa tehnyt hankinnat lukioon ja kahden muun kanssa käymme tänään ostamassa koulun alkuun kaiken tarpeellisen ja samalla syömme ulkona. Ansaitsen itse hyvin, joten voin toimia noin. Vuosia sitten äitiysvapailla oli hankalampaa, mutta selvisin siitäkin.
Lahjoja mieheni ei osta koskaan kenellekään, se on ollut ehkä vaikeinta hyväksyä. Puhuttu rahankäytöstä on aikoinaan paljon, enää ei juurikaan. Suhteessa ei ole oikeastaan ongelmia. Olemme vuosien aikana kerryttäneet runsaasti omaisuutta ja pörssiosakkeita lukuunottamatta kaikki on jaettu 50/50, joten ei tilanne ihan turvaton minunkaan kannalta ole. Mieheni huolehtii monista sijoutusasiosta, minun vastuullani ovat asunto-osakkeet ja vuokralaisjutut, joten ei minua ihan taloudessa vedätetäkään.
Saa kysyä!
Minua kyllä jurppisi elättää lapset yksin, niihinhän menee rahaa tosi paljon. Saatko jotain kompensaatiota tästä (maksat vähemmän asuinkuluja tms.) vai vapaamatkustaako miehesi asiassa? Jouduitko vanhempainvapaillakin tosiaan ostamaan lapsille kaiken? Eikö mies siis suostu esim. ostamaan lapselle kumisaapasta, jos on sadesää?
Kuulostaa vaikealta elämältä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tunnelmani olisi latistunut jo ensimmäiseen sängyssäolokertaan, jos toinen puhuisi kondomien hinnoista. Ihan kuin niiden osto olisi joku valtava uhraus.
Naisetkin ostavat kondomeja, joten ei kannata kenenkään nyt tulla sanomaan että mies olisi se, joka ne aina kustantaa.
Kai tuo äärettömän pihi mies tietää, ettei halvalla saa hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Minun tunnelmani olisi latistunut jo ensimmäiseen sängyssäolokertaan, jos toinen puhuisi kondomien hinnoista. Ihan kuin niiden osto olisi joku valtava uhraus.
Naisetkin ostavat kondomeja, joten ei kannata kenenkään nyt tulla sanomaan että mies olisi se, joka ne aina kustantaa.
Kai tuo äärettömän pihi mies tietää, ettei halvalla saa hyvää?
Miten kalliiksi se vasta tulisikaan, jos halpiskortonki menisikin puhki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katselisi tuollaista. Latistaa tunnelmaa ja menee tekemisen ja elämän ilo, kun toinen miettii vaan raha raha raha.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä on jotain mitä te naiset ette selvästi ymmärrä. Miksi maailman rikkaimmat ovat muuten miehiä?
Mitä iloa on rikkaudesta, jos se tarkoittaa tilillä makaavia rahoja eikä elämästä nauttimista?
En voisi olla avauksessa kuvatun miehen kanssa. Meillä on parisuhteessa omat rahat eikä miehelle siis kuulu, mihin minä rahani käytän, mutta en jaksaisi elämänkumppania, joka puhuisi koko ajan rahasta, ei lähtisi kanssani matkoille, ei tykkäisi syödä ulkona miettimättä hintoja jne.
Mieheni on pihi tai nuuka, mitä termiä halutaan käyttää.
Kun esikoinen pääsi Helsinkiin opiskelemaan, ei tarvinnut miettiä kalliita vuokra-asuntoja. Mies saattoi ostaa lapsemme asuttavaksi kaksion keskustasta neuvottelematta pankin kanssa.
Rahansa voi käyttää tai tuhlata, käyttäminen on mukavampaa.
Mieshän on kuin Solsidanin Ove. Jos ap koet itse olevasi kuin Annette, niin anna palaa, muuten ei.
-> Omistusasunto
-> ei pihi
Valitse toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä on jotain mitä te naiset ette selvästi ymmärrä. Miksi maailman rikkaimmat ovat muuten miehiä?
Mitä iloa on rikkaudesta, jos se tarkoittaa tilillä makaavia rahoja eikä elämästä nauttimista?
En voisi olla avauksessa kuvatun miehen kanssa. Meillä on parisuhteessa omat rahat eikä miehelle siis kuulu, mihin minä rahani käytän, mutta en jaksaisi elämänkumppania, joka puhuisi koko ajan rahasta, ei lähtisi kanssani matkoille, ei tykkäisi syödä ulkona miettimättä hintoja jne.
Miksi oletat, että pihi ei nauttisi elämästä? Hän vain käyttää rahansa fiksummin kuin se, joka hetken mielijohteesta laittaa tilin sileäksi.
Ja mies ajattelee: Muuten kiva nainen, mutta ei osaa päättää vaan kyselee asioita ventovierailta jossain hemmetin keskustelupalstalla. Ei jatkoon, sori!