Oletko vaihtanut koskaan suoraan suhteesta toiseen

Up

Ei hävetä.

Ex-mies kun muutti pois niin seuraavaa mies muutti saman tien tilalla :)

Tosin tästä on jo yli 20 vuotta ja yhä olemme siis yhdessä.

PS. vaihtamalla parani ;)

Olen, minulla se ei toiminut. Olen hitaasti asioista (ja miehistä) irtipäästävä. Parempi mulle on tauko (joskus aika pitkäkin) välissä. Itseasiassa olin ex-miehen kanssa naimisissa 15 vuotta ja koko ajan haikailin sitä edellistä.

Lopulta sekin varmaan osaltaan vaikutti siihen, ettei suhteestamme tullut hyvä ja erosimme.

Olen, ei hävettänyt. Ystävyydellä hoidettiin ero. Hankalin paikka taisi olla uuden miehen ystävillä, että miten meidän suhteeseen pitäisi suhtautua.

Tavallaan, mutta se ensimmäinen suhde oli vasta tapailuvaiheessa enkä ollut ollenkaan varma, haluanko aloittaa sen miehen kanssa vakavaa suhdetta. Siksi ei ollut ongelma vaihtaa lennosta nykyiseen mieheeni.

Olen.Tapasin  Elämäni Miehen. Hän epäili olevansa pelkkä "laastarisuhde" minulle. Vannoin ettei näin ole. Meidät vihittiin viidennellä tapaamiskerralla. Siitä on jo yli 28 vuotta. Eipä ole viime aikoina kuulunut höpinää mistään "laastarisuhteesta"..;))

Kyllä, kerroin heti kaillle.Ei, ei hävettänyt pätkääkään - miksi aitoa rakkautta pitäisi missään koskaan häpeillä ????

Olen. Ystäväni ja sukulaiseni tiesivät siitä jo ennestään, koska aviomiehelläni oli muita suhteita ollut pidempään. Erosta viisi vuotta ja tuon sivusuhteeni kanssa olen. Ei ole hävettänyt eikä hävetä, elämäni parasta aikaa elän.

Ai vähän niinkuin lennosta vai? Hehheh :D Juu kyllä olen ja kuulutin sen heti kaikille.

Olen, 18-vuotiaana ja hyvin, hyvin, hyvin lapsellisena. En kestänyt mennä yksin kotiin jätettynä itkemään, vaan sovin heti treffit keskustaan uuden tuttavuuden kanssa. Ei hävettänyt, olin pikemminkin ylpeä kun kerroin kaikille, mikä osaltaan kertoo tuolloisesta kypsyysasteestani. En tekisi näin uudestaan.

Mulla tismalleen sama tilanne kuin 13:lla. Mutta pääsinpähän eroon ensimmäisestä miehestä, en olisi muuten osannut suhdetta katkaista.

Aina, mutta toivottavasti viimeinen vaihto oli viimeinen...

Olen. Häpesin asiaa silloin, ja häpeän yhä. Mitenkään erityisesti en asiaa paljastanut kellekkään, mutta ihmiset puhuvat vaikken minä puhuisikaan. Vanhempani tuomitsivat tekoni, niinkuin arvasin että tekisivätkin.

Mutta pääsinpä eroon exästäni. Monien mielestä minun olisi pitänyt tyytyä kohtalooni ja mennä hymyssä suin naimisiin. Mutta minäpä pääsin pakoon!

Nykyään olen ollut jo vuosia itsekseni. Jotkut haluavat syyllistää minua sanomalla: ansaitsetkin olla yksin. Mutta minun mielestäni: minä SAAN olla yksin.

Muutin avoliitosta suoraan toiseen. Ei hävettänyt, enkä ole katunut. Yhdessä 16 v.

Olen, ei ollut hyvä idea. Tarvitsin oikeasti omaa tilaa ja sinkkuutta löytääkseni itseni, en toista miestä. Ero tuli vuoden päästä sen toisenkin kanssa, ja se oli helpotus.