Tiedätkö yhtään työtöntä tohtoria, siis väitellyttä,

Tiedän viisi. Kaikki luonnontieteelliseltä alalta paitsi yksi humanisti. Osa jatkokouluttautunut uudelleen. Yksi työtön, yksi kokki, yksi diakoni, yksi siivooja, yksi kirjastontäti.

voi, vaikka kuinka monta tiedän ja tunnen. suurin osa työllistyneistä tohtoreista on pätkätöissä yliopistolla, kuten minäkin. välillä duunit katkolla. jokunen on kokonaan työtön. on toki vakinaisissa lehtoraateissakin jotkut, ja jopa professuurin autuuden saanut.

itse olen vain maisteri enkä aio väitelläkään, yritän saada jossakin vaiheessa duunia yliopiston ulkopuolelta.

Kemia käsittääkseni. Opetustöitä tuntitöinä aika ajoin eli sijaisuuksia. En taidakaan tuntea kuin kaksi tohtoria yleensä. Toinen on arvostettu ja valtakunnallisestikin mainetta niittänyt lääkäri, joka on mulle sukua. Tai no olin yhdessä yliopiston yksikössä työharjoittelussa joskus, ja siellä oli tohtoreita, joilla oli paljon määräaikaisuuksia, mutta en laske tuntevani heitä enkä tiedä mikä tilanne on nyt. 

Kemia. Ollut työttömänä jo vuoden, hakee töitä koko ajan, mutta ei edes pätkiä saa.

Tiedän yhden pysyvästi ilman kokopäivätyötä jääneen. Hän tekee yliopistolla satunnaista tuntiopetusta. Ala on humanistinen. Kyseessä on niin vaikea, kaiketi lapsuudssaan traumatisoitunut ihminen, että ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhön tai tiimityöhön kenenkään kanssa ja käyttäytyy tavalla, jota ei oikein voi ihmisten silmiin päästää. Siksi häntä ei oikein voi mihinkään kokopäpivätoimiseen työhön palkatakaan.

Itsekin ole vyliopistolla "pätkätöissä", mutta koska meidän pätkät on vuodenk tai kolmenkin vuoden mittaisia mä en näe mitään syytä verrata niitä oikeasti pätkätöitä -kahden viikon pätkiä, jne - tekevien sairaanhoitajien jms pätkätöihin. Joo rahoituskausien väliin voi joskus jäädä kuukausi tai pari, mutta ei se ole mikään ylivoimainen ongelma. Tohtorien työttömyys on muiden koulutustasojen työttömyyteen verrattuna edelleen minimaalista, koska vaikka lähes jokainen on ollut pari kuukautta työttömänä joskus, harvalla niitä kausia on ihan tämäntästä, vaan samalle yksiölle se osuu harvoin ja työttömyysjaksot ovat niin lyhyitä, että ne tilastoissa ovat käytännössä merkityksettömiä. Niistä puhutaan aljon, koska ammattiliitto on katsonut aiheelliseksi valittaa pätkätöistä (eikä esim palkkakuopasta tai siitä, mitn paljon ylitöitä käytännössä joutuu tekemään kun nykyään yliopistoissa tohtoristason ihmiset tekee oman työnsä ohella myös toimistosihteerien, ja joissain ylipistoissa jo siivoojijenkin hommat) ja koska ihmiset kuvittelevat, ettäkun on pitkä kooulutus, sen pitäisi automaattisesti taata töitä ilman mitään sen jälkeistä omaa yrittämistä.

Taitaa suurin osa työllistyneistä tohtoreista olla meidän firmassa töissä. Alkaa olla ihme paikka. Ensisijaisesti sais olla tohtori ja jollet ole katsotaan, että onko edes DI..muuten ei ole asiaa tutkijaksi...ja laborantin töihin palkataan insinöörejä..

4 tunnen. Tietotekniikan ovat kaikki.

Kyllä tunnen monta, luonnontieteiden aloilta. Nyt tosin on yksi vähemmän kun eräs tappoi itsensä.

Tunnen. Kokemusteni myötä olen saanut käsityksen, että tohtoreiksi opiskelee onnettomia ihmisiä joilla on isoja ongelmia elämässään. Tutkijanopinnoilla he toisaalta haluavat vältellä tavallisia työmarkkinoita, joilla eivät pärjäisi, ja toisaalta hakevat korkean koulutustason "kunniaa" kompensoimaan alemmuudentunnettaan. Tietenkään kaikki tohtorit eivät ole tällaisia, mutta niin monta tämänkaltaista reppanaa olen läheisestikin tuntenut, että nykyään jos kuulen jonkun olevan tohtori tai jatko-opiskelija, ajatukset lähtevät automaattisesti näille urille.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 17:12"]

Tunnen. Kokemusteni myötä olen saanut käsityksen, että tohtoreiksi opiskelee onnettomia ihmisiä joilla on isoja ongelmia elämässään. Tutkijanopinnoilla he toisaalta haluavat vältellä tavallisia työmarkkinoita, joilla eivät pärjäisi, ja toisaalta hakevat korkean koulutustason "kunniaa" kompensoimaan alemmuudentunnettaan. Tietenkään kaikki tohtorit eivät ole tällaisia, mutta niin monta tämänkaltaista reppanaa olen läheisestikin tuntenut, että nykyään jos kuulen jonkun olevan tohtori tai jatko-opiskelija, ajatukset lähtevät automaattisesti näille urille.

[/quote]

JAa-a, minä tiedän yhden joka väitteli kun ei ollut töitä ja järkevää tekemistä piti saada. Opettajistahan aika moni on tohtori, myös amk:ssa on muutama ainakin meillä päin.

tunnen yhden, mutta sillä viiraa niin pahasti päästä, ettei siitä työelämään olisikaan... taitaa olla ainakin kolmannen aineen gradu just tuloillaan

En tunne kyllä yhtään tohtoria, joka olisi työttömänä. Mutta en mä tunnekaan kuin kaksi tohtoria muutenkaan. Ja kumpikin näistä tohtoreista on ihan naimisissa olevia, perheellisiä miehiä, joilla on myös korkeasti koulutetut vaimot.

Joo, yhden. Opiskelee nyt uutta alaa kun vanhalla ei saa töitä. Tai sais se kai töitä, mutta se vaatis muuttamista, jopa ulkomaille ja siihen hän ei ole perheen takia valmis. 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 17:12"]

Tunnen. Kokemusteni myötä olen saanut käsityksen, että tohtoreiksi opiskelee onnettomia ihmisiä joilla on isoja ongelmia elämässään. Tutkijanopinnoilla he toisaalta haluavat vältellä tavallisia työmarkkinoita, joilla eivät pärjäisi, ja toisaalta hakevat korkean koulutustason "kunniaa" kompensoimaan alemmuudentunnettaan. Tietenkään kaikki tohtorit eivät ole tällaisia, mutta niin monta tämänkaltaista reppanaa olen läheisestikin tuntenut, että nykyään jos kuulen jonkun olevan tohtori tai jatko-opiskelija, ajatukset lähtevät automaattisesti näille urille.

[/quote]

Miten sitä voi vältellä työmarkkinoita, kun suurin osa tohtoreista opiskelee töiden ohessa? Omassa seminaariryhmässäni on 12 jatkokoulutettavaa, joista jokaisella on työpaikka, melkein kaikilla jopa vakituinen eikä määräaikainen.

AMK:ssa edellytetään vastuuopettajilta tohtorin tutkintoa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 17:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 17:12"]

Tunnen. Kokemusteni myötä olen saanut käsityksen, että tohtoreiksi opiskelee onnettomia ihmisiä joilla on isoja ongelmia elämässään. Tutkijanopinnoilla he toisaalta haluavat vältellä tavallisia työmarkkinoita, joilla eivät pärjäisi, ja toisaalta hakevat korkean koulutustason "kunniaa" kompensoimaan alemmuudentunnettaan. Tietenkään kaikki tohtorit eivät ole tällaisia, mutta niin monta tämänkaltaista reppanaa olen läheisestikin tuntenut, että nykyään jos kuulen jonkun olevan tohtori tai jatko-opiskelija, ajatukset lähtevät automaattisesti näille urille.

[/quote]

Miten sitä voi vältellä työmarkkinoita, kun suurin osa tohtoreista opiskelee töiden ohessa? Omassa seminaariryhmässäni on 12 jatkokoulutettavaa, joista jokaisella on työpaikka, melkein kaikilla jopa vakituinen eikä määräaikainen.

AMK:ssa edellytetään vastuuopettajilta tohtorin tutkintoa.

[/quote]

Hyvin ovat tuntemani tohtorit vältelleet työelämää. Pari biokemistia, 1 kemisti ja tuotantotalouden tohtori.(en laske yliopistolla satunnaisesti vedettyjä alkeiskursseja työksi) Ikinä eivät ole päivääkään oikeita töitä tehneet ja epäilen että tulevatkaan. Väsäävät "tieteisartikkeleita" nykyisin ja yks oli espanjassa tekemässä jotain "syventävää" mitä lie. Yliopistolla kuljailevat hanttihommissa ja oikea maailma taitaa kauhistuttaa heitä yhtälailla.

Tunnen, tai tarkemmin ajatellen tiesin mutta sitä en tiedä, onko nyt työtön. Humanisti, joka oli saanut jonkun palkinnon ansioistaan.