Mun tyttöni on niin vaikea. Pitäisiköhän sitä viedä tutkimuksiin..

En minä olisi tuosta mitenkään huolissani. Tuollainen on kyllä piirre joka yleensä iän myötä häviää. Tuskinpa hän vaikka 5 vuoden päästä jaksaa jostain jälkiruoasta kahta tuntia parkua esimerkiksi. 

Jääräpäisyys luonteenpiirteenä sen sijaan voi säilyä jossain määrin ihan aikuisuuteenkin, mutta se on tosiaan luonteenpiirre, ei sairaus. Ja siitä on hyötyäkin sitten, kun oppii kanavoimaan sen rakentavien tavoitteiden saavuttamiseen joskus aikuisuudessa.

Relaa. Älä ainakaan rankaise. Kaikki pääsevät helpommalla ja kodissa on hyvä tunnelma.

Voimakastahtoisen 18-vuotiaan äiti.

Aika saattaa auttaa. Meidän tuittupäinen tyttömme rauhoittui aika paljon n. 4,5 -vuotiaana ja kehitystä parempaan tapahtuu koko ajan. Olin myös häntä viemässä terapiaan tms. eli tilanne oli aika paha välillä. Tsemppiä.

Lapsi rääkyy pää punaisena kaksi tuntia jonkun pikkuasian takia ja puree (!) ja potkii eikä saa solmittua kaverisuhteita kun on niin "joustamaton" - ja tuo on joidenkin mielestä vaan "ohimenevä piirre"? 

Mä kyllä veisin tutkimuksiin... Tuo sosiaalinen puoli on kuitenkin niin tärkeä juttu lapsen tulevan koulunkäynnin ja kaverikuvioiden kannalta.  Nuo "räyhäpirkot" ja "jästipäät" kun ikävä kyllä jäävät usein ilman kavereita. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 00:01"]

Isosisaruksella on adhd, mutta tämä on ihan erilaista. Hyvä keskittymiskyky, osaa olla todella rauhallinen, jopa erittäin ujo, mutta..

Sosiaalinen puoli :( Ei oikein saa kavereita, kun ei osaa joustaa. Päiväkodissa sanovat vain voimakastahtoiseksi, eivät siis ole ilmeisesti huolissaan. Mutta kotona tyttö saattaa parkua pikkuasiasta pari tuntia, ei mikään auta. Tänään raivosi tunnin kun ei saanut jälkkäriä (kiusasi isosiskoaan pöydässä, potki ja puri) lopulta saatiin kompromissillä rauhoittumaan, kun ei vaan enää jaksettu vääntää. Pidetään kuitenkin rajat aika tiukkaan, joskus tässä vaan pitää valita taistelunsa :(

Tälläinen hän on ollut aina. Meidän adhd on ihan peace of cake kuopuksen rinnalla. Agressiivinen tyttö ei kuitenkaan ole, normaalia sisarusnahinaa enempää. Mutta tuo "pänkkiys" on ihan mahdotonta.

mitä ton kanssa tekisi, kun kasvaa jo niin isoksi ettei jaksa kohta kantaakaan muualle huutamaan :(

[/quote] Tarkoitit kai 'piece of cake' = kakun pala, peace = rauha. FYI.

Heh, mikä?! Tarkoitatko piece of cake? Eikä muuten kuulosta rajoilta, jos huonoon käytökseen reagoidaan kompromisseillä...

Onko tuo tosiaan jonkun mielestä normaalia käytöstä? Kannattaisi viedä lapsi tutkimuksiin ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä! Ja samaa mieltä vastaajan 7 kanssa, kompromissit lapsen raivotessa eivät kuulu määrätietoiseen kasvattamiseen!

Ap miten vanha tyttäresi on? Alle 3-vuotiaan kohdalla en olisi puremisesta huolissani, jollei muuten ole osoittanut erityistä aggressiivisuutta. Mutta puremiseen tulee silti AINA puuttua, huutava tuon ikäinen ei välttämättä kuuntele puhetta mutta pureminen on ainakin meidän päiväkodissa ehdoton jäähyn paikka. Mitä pitkään huutoon pikkuasioista tulee, jos lapsesi on uhmaiässä ymmärrän hyvin.

Meillä samanlainen nyt 13-vuotias tyttö, diagnoosina asperger. Se kulkee muuten usein samassa suvussa ADHD:n kanssa.

Mun poika - tosin ilman puremista - sai vastaavasta myös diagnoosin as-piirteet. Mutta ei mitään muuta ongelmaa kuin raivarit pikkuasioista ja jankkaaminen ja yhteen asiaan jumittuminen pitkäksi aikaa. Erittäin ujo myös. Jälkimmäinen ei nyt iso ongelma mielestäni ole. Raivarit vähenivät kouluiässä ja murrosikää ei oikein edes ollut, taisi leikki-iässä raivota kiintiönsä täyteen. Ihan normaali poika tuo nyt on ja hyvin on normaalit koulut mennyt, kavereitakin on. Ihan alaluokilla ei vielä ystävystynyt, mutta kolmannelta luokalta eteenpäin ujous karisi sen verran.

Normaalisti ei siis ole agressiivinen. Nyt suuttui pöydässä isosiskolleen, potki ja kun isosisko puolustautui, puri takaisin. Siitä rangaistuksena jäi jälkiruoatta, eli sai rangaistuksen. Siitä kiukutteli tunnin, kompromissinä sovittiin että saa herkkunsa iltapalan jälkeen jos on nätisti, sitten rauhoittui. 

Hei, te joiden lapsilla on diagnoosi, onko päiväkodissa ongelmia? Meillä ei ole. Kavereitakin on, mutta suhteet ovat välillä myrskyisiä, eikä tule kaikkien kanssa toimeen. 

Lapsi täyttää kohta 5.

Ap

tuohonkin on saatavilla kuntoutusta. Mitä vanhemmaksi kasvaa, sen monimutkaisemmaksi maailma muuttuu ja jos joustokyky ei kehity lainkaan, tulee isoja ongelmia. Suositan tutkimuksia, toimintaterapia voisi olla hyvä juttu.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 07:59"]

Normaalisti ei siis ole agressiivinen. Nyt suuttui pöydässä isosiskolleen, potki ja kun isosisko puolustautui, puri takaisin. Siitä rangaistuksena jäi jälkiruoatta, eli sai rangaistuksen. Siitä kiukutteli tunnin, kompromissinä sovittiin että saa herkkunsa iltapalan jälkeen jos on nätisti, sitten rauhoittui. 

Hei, te joiden lapsilla on diagnoosi, onko päiväkodissa ongelmia? Meillä ei ole. Kavereitakin on, mutta suhteet ovat välillä myrskyisiä, eikä tule kaikkien kanssa toimeen. 

Lapsi täyttää kohta 5.

Ap

[/quote]

Päiväkodista meidän lapsi juuri ehdotettiin viemään tutkimuksiin, kun oli vaikea tulla kaikkien kanssa toimeen ja raivostui toisille pikkuasioista. Esim. siitä, että toiset ajoivat pikkuautoilla hänen hiekkaan tekemillään teillä miten sattuu, valitti että ne menevät rikki ja oikeaa puoltahan sitä kuuluu aina ajaa, ettekö te ole kuulleet väistämissäännöistä yms. Leikkiterapiassa kävi muutaman kerran, olikohan joka toinen viikko vuoden ajan. En tiedä oliko siitä apua, mutta ei ainakaan haittaakaan. Kotona raivareita tuli harvoin, mutta ne olivat rajuja. Saattoi tulla jostain sellaisesta, ettei päässyt mummolassa isänsä mukaan kun isä lähti moottorisahan kanssa metsää raivaamaan. Yhden ainoan kerran on saanut raivarin kaupassa, kannoin pois ja se jäi siihen. 

tyttöjen asperger jää usein tunnistamatta ja voi aiheuttaa pahoja sosiaalisia ongelmia, ahdistusta ja masennusta jos ei saa mitään tukea.

LApsi on siis vasta nelivuotias - eikö sen ikäisillä ole ihan nornaalia vasta harjoitella sosiaalisia taitoja, lapsihan on vasta hiljattain ylipäätään alkanyt leikkiä yhteisleikkejä (vrt. rinnakkainleikkimiseen). 

Meillä poika 4v ja saa kyllä myös itkuhuutokohtauksia, jos ei saa tahtoaan läpi tai pettyy johonkin jne.  Kuuluu mielestäni tuohon ikään.  Toiset ovat vain siinäkin hiukan tulisempia kuin toiset.  Kyllä minuakin rasittaa ainainen huuto, jos sattuu jotain olematonta, mutta pitäisi vain jaksaa ohjata rauhallisesti ja pitää rajat jämäkästi.  Sehän onkin tosi "piece of cake".......  Mutta eikö kuitenkin helpota tietää, että muidenkin samanikäiset käyttäytyvät aivan samoin :D