Lue keskustelun säännöt.
Katkeaako napanuora ikinä?
05.07.2013 |
Kertokaa kokemuksia kanssasisaret, onko JOKU ikinä missään onnistunut auttamaan miestänsä katkaisemaan napanuoran vanhempiinsa ja päässyt napanuorasta roikkumisen sijaan normaaliin aikuisten väliseen vuorovaikutukseen? Tyyliin tapaillaan kerran kuussa ja soitellaan kerran viikossa - sen sijaan että tapaillaan noin viisi kertaa viikossa ja soitellaan pari kertaa päivässä sillä aikaa kun vaimo hoitaa kodin ja lapset - ja keittelee appivanhemmille kahvia.
Omalla mieheltä unohtui katkaista napanuora, alkaa noin nelikymppisenä jo haistakin vähän pahalle se nuoran pätkä. Olisi pitänyt ajoissa ottaa jalat alleni mutta olin tyhmä ja luulin "oman" perheen menevän lapsuudenperheen edelle kun naimisiin on menty ja lapsia saatu. Väärässä olin ja nyt istun uppoavassa laivassa. Kertokaa nyt ihmeessä omia tarinoita, kannattaako tätä hemmetin äyskäröintiä jatkaa vai onko vaan parempi hypätä kyydistä. Lapsia ei vain viitsisi hyppäyttää kylmään veteen mutta itseltä menee kohta hermot :( Ihan hyvä mies muuten, en kai tässä muuten miettisi mutta tunnen itseni vähän ovimatoksi kun en oikein ylene tuolla ajankäytön priorisointilistalla.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:54"]
Miksi niin moni nainen kokee miehen hyvät välit vanhempiinsa - etenkin äitiinsä - niin suurena uhkana?
[/quote]
(ap) En niinkään tunne appivanhempia uhkana, ovat ihan mukavia ihmisiä sopivasti nautittuna - se on vain tämä liikakäyttö mistä tahtoo tulla krapulaa. Ja sen takia haluaisin vähän rajoittaa kanssakäymistä kun työssäkäyvinä ja pienten lasten vanhempina on tätä tekemistä ihan tarpeeksi ilman että jatkuvasti vieraita viihdytetään. Tai mies saa viihdyttää ja minä sitten hoidan kotityöt ja lapset.
[/quote]
Meillä viihdytetään molempien appivanhempia siinä kotitöiden lomassa. Molempien appivanhemmat osallistuvat niihin kotitöihinkin joskus. ehkä tämä on sitten erona. Sinuna voisin lähteä silloin esim. lenkille, jos jättävät kaikki hommat sinulle. Sanot vain, etä sehän mukavaa, kun tänne tuli mummo ja pappakin paikalle. Nyt ei siipan tarvitse yksin kokata ja hoitaa muksuja. Heippa ja hyvää iltaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitatko itse kavereillesi kerran viikossa ja omistat kaiken muun ajan perheellesi? Oletko niitä, joiden ystävät ihmettelevät, että mikä sille tuli, koska sinulla ei saa olla mitään muuta kuin mies ja lapset, koska muuten et ole katkaissut napanuoraasi.
Ihmisillä saa ja pitää olla muuta elämään kuin puoliso ja lapset. Vai oletatko, että muutaman vuoden kuluttua asutte miehen kanssa erillänne lasten muutettua kotoa ja teidän tajuttuanne, että olette läheisriippuvaisia, jos näette päivittäin?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:54"]
Miksi niin moni nainen kokee miehen hyvät välit vanhempiinsa - etenkin äitiinsä - niin suurena uhkana?
[/quote]
(ap) En niinkään tunne appivanhempia uhkana, ovat ihan mukavia ihmisiä sopivasti nautittuna - se on vain tämä liikakäyttö mistä tahtoo tulla krapulaa. Ja sen takia haluaisin vähän rajoittaa kanssakäymistä kun työssäkäyvinä ja pienten lasten vanhempina on tätä tekemistä ihan tarpeeksi ilman että jatkuvasti vieraita viihdytetään. Tai mies saa viihdyttää ja minä sitten hoidan kotityöt ja lapset.
[/quote]
Siis mitkä ihmeen kotityöt vie noin paljon aikaa? Kone tiskaa ja pesee pyykit, siivota ei paljoa tarvitse, koska olette päivät pois kotoa. Olet jotenkin uusavuton.
Minulla on vanhempiinsa takertuva eksä ja kaksi yhteistä poikaa. Haluan, että omat poikani osaavat seisoa omilla jaloillaan eivätkä takerru vanhempiinsa. Viimeistään perheenperustamisen aikaan toivon, että poikani ymmärtävät laittaa omat vaimonsa etusijalle. Ilokseni olenkin huomannut, että vanhin poika osaa laittaa tyttöystävänsä etusijalle. Hän elää varsin itsenäistä elämää, mikä ilahduttaa minua äitinä kovasti. Samaa toivon myös tälle nuoremmalle, joka asuu vielä kotona.
Tietysti olen tarvittaessa valmis auttamaan poikiani ja heidän perheitään, mutta ainoastaan pyydettäessä. En siis ole samanlainen avun ja neuvojen tuputtaja kuin eksäni vanhemmat. Eksäni ei aina muistanut edes kertoa minulle kaikkia meidän perhettämme koskevia asioita vaan sain kuulla niistä appivanhemmiltani.
Mielestäni ei ole tervettä aikuisen miehen käytöstä, että omat vanhemmat menevät kaikissa asioissa vaimon ja lasten edelle. Näissä tapauksissa napanuora on tosiaankin unohtunut katkaista ajoissa.
Erikseen on sitten ne perhekunnat, joissa rajat, rakkaus ja välittäminen ovat tasapainossa keskenään. Niissä voidaan vierailla ristiin rastiin ja voidaan vaihtaa kuulumisia.
Minkähän takia tämän ymmärtäminen on niin kovin vaikeaa joillekin tähän keskusteluun osallistuneille?
Meillä on tehty lapsille selväksi, että he ovat vain käymässä elämässämme. Kun ikää tulee 18v ja opiskelut alkavat, on syytä opetella itsenäisyyttä (siis muutto pois kotoa jne.) ja kun parisuhde alkaa, ei lapsuudenkotiin enää ole asiaa kuin kyläilemään. Kaikenlainen taloudellinen tukeminen päättyy siihen, kun lapsi nostaa ensimmäisen opintorahansa, koska en halua taloudellisesti olla sitomassa lasta itseeni.
En ymmärrä perheitä, joissa vanhempien rahat ovat samalla kotoa jo pois muuttaneiden lasten rahoja. Puuhamaareissulle oletataan isovanhempien antavan muutaman satasen, asunnonostossa oletetaan vanhempien tulevan takaajiksi ja vasta 50v vanhemmilta kärtetään rahaa ennakkoperintönä !!! , jotta nuorella parilla ja lapsella olisi taloudellisesti helpompaa.
Ei, napanuora katkaistaan kokonaan eikä oleteta, että isä ja äiti ovat ikuisesti ne, jotka auttavat ja tukevat. Vaikka se tarkoittaa sitä, että ei ole varaa unelma-asuntoon, koska palkka ei riitä edes käsirahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit onnistua, mutta epäilen, liian pitkään jo jatkunut...
Joo, on minunkin mies ihan iskän ja äiskän helmoissa kiinni. Heille soittelee töistä joka päivä, ja he tulevat käymään liiaksikin. Äiskä ja iskä antaa rahaa isompiin ostoksiin, ovat aikaisemmin tarjoutuneet ostamaan meille sänkyjä, sohvia, puutarhakalusteita jne. Olen kieltäytynyt, joten sen sijaan ostavat (olevinaan lainaavat rahaa) miehen veneisiin, moottoripyöriin ja kelkkoihin, sekä mihin tahansa remonttitarpeeseen. Meillä on omaakin rahaa, mutta kun iskä ja äiskä haluavat auttaa, niin... Ovat ihan kivoja, mutta perkele kun pitää tuppautua joka asiaan. Kohtelevat kuin pikkupentuja, jotka eivät tajua ajatella tai eivät ihan selviä itse. Ei se ikinä tästä muutu, eikä varmaan teilläkään, kunnes rakkaat vanhukset siirtyvät toiseen ulottuvuuteen. Minä olen tullut siihen päätökseen, että olen itsenäinen, enkä kutsu ainakaan heitä tuppautumaan. Teen mitä minä haluan. Jos mies haluaa roikkua iskän joka sanassa, ja tehdä vaan mitä äiskä ajattelee on hyvä ja järkevä juttu, niin senkun vaan. Joskus se oppii seisomaan omilla jaloillaan. Omat vanhempani ovat jo kuolleet, joten minulla ei ole sellaista napanuoraa, eikä ikinä ole ollutkaan, joten en voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailtavaa että jaksat nousta asian yläpuolelle! Itsellä se onnistuu yleensä, mutta välillä tuntuu ettei jaksaisi (olen tässä suhteessa kyllä itse se jojo, josta provosointiyritys kirjoitti :). Täällä appivanhemmat vielä tekevät yllätysvierailuja, tänäänkin viimeksi olin suihkusta tulossa kun appi tuli avoimen takaoven kautta yllättäen sisään. Ei jaksanut ohi mennessään pysähtyä pääovelle ovikelloa soittamaan niinkuin normaalit ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä järsin miehen napanuoraa epätoivoisesti, mutta eihän se mihinkään katkennut. Usein sain kuulla anopilta ja apelta, mitä meidän perheeseen kuuluu, mitä on suunniteltu ja mitä seuraavaksi tehdään, kun olivat keskenään järjestelleet meidän perhe-elämää. Ja miehellehän ei tullut mieleen kertoa minulle näitä asioita, joten oli ihan hyvä, että sentään appivanhemmilta kuulin.
Minusta ja minun miehestäni ei tullut koskaan oikeaa perhettä. Hän oli enemmän perhettä omien vanhempiensa kanssa. Tuli sitten muutakin häikkää ja päädyin eroon. Siinä katkesi välit sekä mieheen että hänen vanhempiinsa. Appi hieman avitti irtautumisessa rupeamalla tosi ikäväksi eron aikoihin, olivat miehen kanssa samalla asialla. Kun en suostunut kynnysmatoksi, minulle suututtiin. Ei harmita yhtään välien katkeaminen. Ilman tuota välikohtausta olisi voinut hieman harmittaakin. Nykyään olen pelkästään iloinen, että pääsin eroon siitä sakista.
Mun ex on just tuollainen äidin helmoissa roikkuja. En usko että tulee muuttumaan niin kauan kun äidissä henki pihisee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on, kenen kanssa mies viihtyy? Siis olivat sitten kavereita, naapureita tai omia vanhempiaan? Meillä tosin mies pitää harvoin yhteyttä omaan sukuunsa, vaikka kaikki samassa kaupungissa asutaan. Soittelee ehkä kerran viikkoon, nähdään ehkä kerran kuukaudessa (miehen vanhempia), sisaruksiaan vielä harvemmin. Mutta minusta se on hänen asiansa, ei minun.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:18"]
Kyllä pitää tajuta oman perheen rajat.
[/quote]
Ei ole olemassa mitään yleisesti sovittuja raja-aitoja. Jokainen pariskunta määrittelee oman perheensä rajat itse. Onko appivanhempien vika, jos mies ei pysty pitämään yhdessä sovitusta kiinni? Esim.taloudellista tukea ei oteta vastaan kuin yhdessä sopien. En ymmärrä, miksi tästäkin pitää yrittää tehdä ongelma. Keskustelkaa naiset miehenne kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se just on kun itse tekee kaikkensa perheen eteen, mutta miehellä on ihan toinen perhe :(
Miksi niin moni nainen kokee miehen hyvät välit vanhempiinsa - etenkin äitiinsä - niin suurena uhkana?
Nainen haluaa kieltää mieheltä kaikki muut naissuhteet ja siis myös kanssakäymisen oman äidin kanssa. Aika hiton sairasta, mutta onhan tämä yleisesti tunnettu asia.
Mies yleensä arvostaa äitiään hyvin, hyvin korkealle. Esimerkiksi parempaa kokkia ei mies yleensä tiedä kuin äitinsä.
Vaimolle tämä tietenkin on disadvantage.
Mutta ajatelkaa vaimot; ettekö tahtoisi omien poikienne olevan aikanaan hyvissä väleissä teidän kanssanne vaikka menisivätkin naimisiin?
Mitä itse ajattelisitte "ulkopuolisesta naisesta" joka tahtoisi, että poikanne lopettaisi yhteydenpidon teihin?
Haluatteko aikanaan tavata omia lapsianne enintään kerran kuukaudessa sunnuntaipäivällisellä?
Minä haluan tavata lapsiani useammin, jos vain asuvat lähellä. Miksi en siis antaisi anopin tavata poikaansa useammin?
Kyllä pitää tajuta oman perheen rajat.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:54"]
Miksi niin moni nainen kokee miehen hyvät välit vanhempiinsa - etenkin äitiinsä - niin suurena uhkana?
Nainen haluaa kieltää mieheltä kaikki muut naissuhteet ja siis myös kanssakäymisen oman äidin kanssa. Aika hiton sairasta, mutta onhan tämä yleisesti tunnettu asia.
Mies yleensä arvostaa äitiään hyvin, hyvin korkealle. Esimerkiksi parempaa kokkia ei mies yleensä tiedä kuin äitinsä.
Vaimolle tämä tietenkin on disadvantage.
Mutta ajatelkaa vaimot; ettekö tahtoisi omien poikienne olevan aikanaan hyvissä väleissä teidän kanssanne vaikka menisivätkin naimisiin?
Mitä itse ajattelisitte "ulkopuolisesta naisesta" joka tahtoisi, että poikanne lopettaisi yhteydenpidon teihin?
[/quote]
No jotain rajaa nyt pitää olla. Ihan kaikkea oman perheen asioita ei ruodita omien eikä appivanhempien kanssa eli ei heti soiteta vanhemmille, että yhyy, kun riidellessä mies sanoi minulle noin ja näin. Eikä yhteisiä suunnitelmia hyväksytetä vanhemmilla eli peruta lomamatkoja ja remontteja, koska ne ovat vanhempien mielestä turhuutta ja tuhlausta. Joka viikonloppua ja lomaa ei vietetä vanhempien luona sen vuoksi, että he saattavat siitä pahastua, jos haluttaisikin tehdä jotain muuta.
Mun omat vanhemmat yrittivät hallita meidän elämää ja kyllä siitä hirveä vääntö oli ennen kuin ymmärsivät asian. Meidän lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja vanhin on muuttanut pari vuotta sitten pois kotoa. Kyllä minun pitää välillä miettiä, että poika on jo aikuinen ja osaa päättää asioistaan. Autan, jos tarvitaan, mutta en tuppaudu hänen ja avopuolisonsa perhe-elämään. Ilahdun, jos he tulevat käymään lomalla, mutta en syyllistä heitä siitä, jos he eivät halua minun mielihalujeni mukaan meillä käydä.
Meillä on hyvät välit ja toivottavasti pysyvätkin. Aikuista ihmistä pitää kohdella kuin aikuista. Ja tuohon ruokahommaan - onko mitään loukkaavampaa, jos anoppi houkuttelee poikaansa käymään ruualla, kun "et sinä kotonasi saa yhtä hyvää".
Youtubesta löytyy hyvä kappale taustamusiikiksi kun ne ei-toivotut appivanhemmat tai oma vanhemmat tunkevat käymään: Maritta Kuula - Mä en tarvi äitii
Ja ehkä sille omalle miehelle joka on tiukasti napanuorassa vielä voisi laulaa kohtaa "mä tarviin miehen" tökäten miestä rintakehään "pienenä vihjailuna". Ei oikeastaan muuten ole aiheeseen minulla sanottavaa...
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 21:54"]
Miksi niin moni nainen kokee miehen hyvät välit vanhempiinsa - etenkin äitiinsä - niin suurena uhkana?
[/quote]
(ap) En niinkään tunne appivanhempia uhkana, ovat ihan mukavia ihmisiä sopivasti nautittuna - se on vain tämä liikakäyttö mistä tahtoo tulla krapulaa. Ja sen takia haluaisin vähän rajoittaa kanssakäymistä kun työssäkäyvinä ja pienten lasten vanhempina on tätä tekemistä ihan tarpeeksi ilman että jatkuvasti vieraita viihdytetään. Tai mies saa viihdyttää ja minä sitten hoidan kotityöt ja lapset.