Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Koiran astutus, kuka osaisi vastata kysymyksiini?

Vierailija
05.07.2013 |

Jos siis haluan astuttaa narttukoirani "virallisesti" eli niin, että jälkeläiset saa roturekisteriin, niin

1) Pitääkö meidän perustaa kennel? Vai voinko toimia yksityishenkilönä?

2) Mistä löydämme uroksen, voinko itse valita esim. tutun uroksen joka on samaan rotuun rekisteröity kuin narttuni, ei ole sukua ja on terve ja hyväluonteinen?

3) Miten pitää toimia, että pennut saa roturekisteriin, eli pitääkö astutuksesta jotenkin "sopia" etukäteen roturekisterin ylläpitäjän kanssa?

 

Vain yksi pentue on aikomuksena teettää, jotta kohtutulehduksen riski pienenee ja saadaan itselle jälkeläinen :) Tosin kaikki on vasta suunnitteluasteella, toteutus aikaisintaan vuoden päästä.

 

Kiitän etukäteen asiantuntevista vastauksista.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:38"]

No ei tarvitse käydä näyttelyssä, mutta älä sitten mieti pennutusta. Ihan tajutonta typeryyttä!

[/quote]

Mitä mä en nyt tajua, kertokaa tietäväiset.

Miksi pentuja ei saa teettää, ellei emo ole käynyt näyttelyissä???

Vierailija
22/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:27"]

Ihmettelijöille; meidän koiramme on vasta pentu, eli sillä ei ole mitään näyttely- tms. tuloksia. Kohtuleikkauksen puolustajien kantaa ihmettelen sikäli, että eikö pennutus ole se luonnollisempi tapa koettaa välttää kohtutulehdus?! Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus, eikä "huvin vuoksi" tehtyjä leikkauksia suositella ihmisillekään. Miksi sitten eläimille, jos riskiä voidaan pienentää teettämällä pennut?


Synnytyksen riskit ymmärrän kyllä. Ollaan kuitenkin lähellä kaikkia mahdollisia eläinlääkäripalveluja, eikä Viikin eläinklinikallekaan ole kuin 20 min matka.


Toki juttelen pentuni kasvattajan kanssa lisää pennutusaikeistamme, alustavasti olemme asiasta puhuneet ja kasvattaja on kaiken aikaa tiennyt tästä suunnitelmasta. Hänellä on vuosikymmenten kokemus kasvatustoiminnasta, joten luotan häneen melko lailla.

 

-ap-

[/quote]

Kannattaa sitten todella olla yhteydessä siihen kasvattajaan, eikä täällä kysellä. Kasvattaja kyllä tietää ja neuvoo mitä pitää tehdä, mitkä ovat vaatimukset kyseisen rodun rekisteröinnille, mitä pevisa -testejä pitää olla tehtynä (esim lonkka-, polvi-, selkäkuvat, silmätarkastus). Kasvattajalla on myös näkemystä, mitkä ovat koirasi puutteet ja minkä tyyppistä urosta lähdetään katselemaan. Jos et näyttelyyn halua koiraasi viedä, niin käytä sitten ainakin jalostustarkastuksessa. Sieltä saat todella hyödyllistä ja arvokasta tietoa koirastasi. Koira syynätään millin tarkasti. Minä käytin jopa todella pahasti rakennevikaisen koirani jalostustarkastuksessa ja sain juuri sen tuomion, mitä epäilinkin eli epätyypillinen/ei suositella jalostukseen. Toinen koirani sai arvostelun Erinomainen/suositellaan jalostukseen. Kumpaakaan ei lopulta käytetty jalostukseen ja tuolta epätyypilliseltä poistatin pallit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:38"]

No ei tarvitse käydä näyttelyssä, mutta älä sitten mieti pennutusta. Ihan tajutonta typeryyttä!

[/quote]

Mitä mä en nyt tajua, kertokaa tietäväiset.

Miksi pentuja ei saa teettää, ellei emo ole käynyt näyttelyissä???

[/quote]

 

Koska

a) vaikea saada pentuja kaupaksi siltä pohjalta

b) moni rotu ei anna rekisteröidä

c) näyttelyarvostelu kertoo mm. koiran rodunomaisesta rakenteesta.

d) olisi ihan kiva tietää millaisesta koirasta niitä pentuja teettää. Eikö sua ollenkaan kiinnosta, onko koirasi jalostuskelpoinen. Tiedät kuitenkin miksi luonne ja terveys olisi testattava, eikös?

Vierailija
24/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt puhutaan ihan pentujen rekisteröinnistä, niin se onnistuu vaikkei kumpikaan vanhempi olisi käynyt ikinä näyttelyissä. Rotujärjestön pentuvälityslistalle ei välttämättä pääse, mutta jos saa pennut muutenkin kaupaksi niin miksi sinne pitäisikään niitä laittaa? Itse en ole koskaan laittanut, vaikka kaikki pentueeni ovat täyttäneet myös rotujärjestön suositukset rekisteröintivaatimuksiin nähden ylimääräisistä terveystutkimuksista, näyttelytuloksista jne. 

 

Allekirjoitan myös nro 21:n näkemykset. Omassa rodussani on iso ongelma, että kun joku uros menestyy oikein kunnolla näyttelyissä, hyvin suuri osa nartun astuttamista suunnittelevista haluaa juuri tämän vuoden voittajan isäksi pennuilleen. Siitä mitä se oikeasti periyttää, ei ole edes vielä mitään tietoa (aina hyvä koira ei tuota hyviä jälkeläisiä), ja mikä pahempaa, tosiaan rodun geenipohja sen kun kapenee ja sisäsiittoisuus lisääntyy ajan kanssa. Itse en ole koskaan noita ylikäytettyjä uroksia käyttänyt, vaan olen etsinyt esim. vähän näyttelytettyjä ja siten vähemmän tunnettuja, mutta hyväluontoisia ja -rakenteisia koiria, joita ei välttämättä ole edes erityisesti tarjottu jalostukseen. Rodun terveys myös tulevaisuudessa on minulle tärkeämpää kuin se että voisin ylpeillä pitkällä tittelirivistöllä pentujen isän rekisteripapereissa.

Vierailija
25/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertoisitte ne koirien rodut. Käytännöissä kun on paljon eroja.

Vierailija
26/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos, eli jalostustarkastus riittää, ei tarvita näyttelyitä, hyvä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pennuttaminen ei suojaa kohtutulehdukselta, oma narttuni sairastui kohtutulehdukseen (ja erittäin vakavaan sellaiseen) pentujen jälkeen, kohdun poisto oli ainoa mahdollisuus säästää Veeruskan henki. Joten jos ihan oikeasti haluat kohtutulehdukselta säästyä, niin siihen tehokkain ennaltaehkäisy on se kohdun poisto. Tehtynä oikeaan aikaan ja perusterveelle koiralle se ei ole muuta leikkausta vaarallisempi. Mikäli taas koiralla on joku ongelma joka pitää miettimään leikkauksen turvallisuutta, niin silloin varmasti myös pennutus on riski. Olen kasvattaja itsekin ja täytyy sanoa että jos olisin tiennyt mitä kaikkea pennutuksessa voi tapahtua, olisi saattanut aikoinaan jäädä ne ensimmäisetkin pennut teettämättä. Se pentue kai syntyi ja kasvoi ns. vasta-alkajan tuurilla... mutta sen jälkeen onkin vuosien mittaan tullut vastaan kaikenlaista. Eikä pelkästään minulle, vaan myös monille tutuille kasvattajille niin omassa kuin muissakin roduissa.

Eli jos päädyt siihen että teetät pennut, yritä oppia kaikki mahdollinen koirasi kasvattajalta juoksuajan kulusta, nartun tiineysajan hoidosta ja ruokinnasta, ja totta kai myös siitä synnytyksestä ja synnytyksen kulusta. Ihan ensimmäisenä ota selvää rotusi terveysvaatimuksista, pitääkö tutkituttaa polvia, lonkkia, kyynärpäitä, selkärankaa, silmiä, kilpirauhasta, yms. Voi olla että ei ole sitovaa tutkimuspakkoa, mutta jos rodussa esiintyy ongelmia, niin kyllä vastuuntuntoinen kasvattaja selvittää tilanteen - ethän halua että esimerkiksi sitten siinä omassa, kotiin jäävässä pennussa, tulee esille jotain perinnöllistä ongelmaa jonka mahdollisesti olisit voinut emon tutkituttamalla välttää. Tutkimuksiin menee rahaa jo ennenkuin pääsee edes siihen astutustilanteeseen, ja todennäköisesti myös  uroksen omistaja haluaa astutusmaksun, jonka suuruus vaihtelee mutta joka helposti nousee satoihinkin euroihin. Uroksen omistajan ei ole pakko allekirjoittaa astutustodistusta, minkä tarvitset pentujen rekisteröintiin, mikäli astutusmaksua ei ole suoritettu. Ja KAIKKI sopimukset tulee tehdä kirjallisena, ihan oman ja toisten mielenrauhan vuoksi! Kaveruus ei välttämättä koiramaailmassa paljoa paina. 

Ja penikointi... nykykoira ei ole enää susi ja sujunekko tuo kaikilta susiltakaan täydellisesti, luonnossa vaan kuollaan hiljaa pois. Eli tee itsellesi palvelus ja järkkää kaveriksi penikointiin, joku koiralle tuttu ihminen joka on kokenut siinä asiassa, jotta tiedät milloin tarvitsee antaa apua, varsinkin kun koirasi on myös ensikertalainen.

niin ja se itse uroksen valinta... jokaisella rotujärjestöllä on jalostustoimikunta, joilla toki asiantuntemus voi vaihdella, mutta yleensä sieltä kyllä saa hyvää tietoa, myös rotujärjestön omista vaatimuksista vanhemmille. En tiedä miksi vastustat näyttelyitä, eihän siellä koiran tarvitse muuta osata kuin olla ihan hermojaan menettämättä, kävellä hihnassa vaikka lähellä ois muitakin koiria, ja antaa vieraan ihmisen käsitellä itseään minuutin parin ajan. Jos karsastat "kaikkitietäviä" siellä kehän reunalla, no, meitä on moneen junaan ja siellä on myös mukavia ja kannustavia ihmisiä. Meillä ainakin ihan kotikoirankin omistajat ovat suostuneet kerran pari tuomaan lapset näytille, ja kukaan ei siitä sen huonommaksi ole muuttunut. Siellä koira saa kirjallisen arvion (jos haluat anatomiasta tarkemman arvion niin mene pohjoismaiselle tuomarille) joka antaa vinkkiä myös siihen mitä kenties pitäisi uroksen kautta kohentaa, ja myös näyttelyarvosana vaikuttaa pentueen rekisteröintimaksuihin. Niin, siis papereistakin pitää maksaa, ja tokin ennen rekisteröintiä pitää myös jokaiselle pennulle laitattaa mikrosiru tunnistusmerkinnäksi ja sekään ei ole ilmaista... Eli kuluja on vallan perhanasti jo ennenkuin on pentu edes luovutusiässä, ja voi olla että kaikkien kulujen jälkeen sulla on se tasan yksi pentu eli ei yhtään edes myytäväksi. Ja tuossahan ei ole mainittu edes ruokintaa saati sitten eläinlääkärin tarkastuksia... 

Että silleen. Ei taida kannattaa itsekään miettiä liian pitkään *headdesk*

PS: Tämä foorumi ei todellakaan ole paras paikka kysellä neuvoja koirankasvatuksesta. Itse lähtisin suosittelemaan ihan pohjatiedoksi tutustumista Suomen Kennelliiton sivuihin ja oman koirasi rodun rotujärjestön nettisivuihin.

 

Vierailija
28/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä vastauksia tullutkin. Koska koira oli vielä nuori, on hyvin aikaa lukea läpi kaikki aiheeseen liittyvä materiaali, minkä käsiinsä saa, alkaen SKL:n rekisteröintiohjeesta. Sitten oman rodun rotujärjestön ja jalostustoimikunnan ohjeet ja suositukset ja vaatimukset pentulistalle pääsyyn. Joka rodulla pitäisi jo olla JTO eli jalostuksentavoiteohjelma tehtynä, se kannattaa ehdottomasti lukea. Linkki pitäisi löytyä ainakin rodun etusivulta KoiraNetistä. Muiden kasvattajien kanssa kannattaa jutella teettävätkö muita terveystutkimuksia esimerkiksi kuin ne rodun Pevisa-tutkimukset tai rotujärjestön suosittelemat, ja mitä pitävät rajoina. Toki onrotuja joissa ei tutkita juuri mitään, toisissa on pakollisten ja suositeltujen lisäksi tapana teettä paljonkin epävirallisia tutkimuksia ja pakollisissakin virallisten vaatimusten/suositusten raja-arvot yms. voi olla paljon löysemmät kuin mitä kasvattajat käytännössä pitävät rajoina.

 

Jos omassa rodussa on jotenkin toimiva JTK, siltä kannattaa kysyä niitä suunnitellun yhdistelmän sukulaisten terveystietoja. Joskus voi tulla sitä kautta ilmi jotain mitä omakaan kasvattaja ei ole tiennyt tai muistanut sanoa. Ei se nyt ihan niin ole, että koiran pennuttaminen on tositosi vaikeaa ja vaarallista ja vain kolmenkymmenen vuoden kokemuksella sitä pystyy tekemään edes vähän sinne päin oikeansuuntaisesti, mutta on se ainakin ikävää jos jälkikäteen tulee ilmi joku vakava terveysongelma vaikkapa, jonka olisi voinut välttää jos vain olisi vähän perehtynyt etukäteen... Se on hyvä jos on kokenut kasvattaja apuna, mutta tiedosta kuitenkin että se on sinun pentue eikä tämän kasvattajan. Varmaan ei ole sellaista rotua ja sellaista kasvattajaa, jonka touhuista joku toinen kasvattaja ei olisi eri mieltä tai pitäisi ratkaisuja huonoina, joten kannattaa tutustua laajemminkin rodun harrastajiin ja muihin kasvattajiin kuin vain omaan tai sen kavereihin.

 

Minusta se kohtutulehduksen riskin pienentäminen on huono syy teettää pennut, se että itsellä on kiva koira ja haluaa itselleen sen pennun taas on oikein hyvä syy. Vielä parempi jos jo ennakkoon on tiedoissa muitakin ihmisiä, jotka haluaisi itselleen sinun kasvattaman pennun, eli että koteja olisi jo ainakin jokunen odottamassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on kääpiövillakoira, ja olen ajatellut vuoden sisään teettää hänellä pennut kahdesta syystä, haluan meille toisen "puudelin" kaveriksi tälle jo olemassa olevalle ja toisaalta kyllä terveydenkin vuoksi. En ole käyttänyt tätä näyttelyissä, eikä ole mitään kiinnostustakaan siihen, enkä ole aiemmin kuvitellut, että se olisi este teettää pennut?

Mutta, silti aiotaan, ja rekisteröidään ne silti, kuten on tämäkin rekattu.

Rahaahan tällä ei haeta, eli ei pelkoa teille, jotka olette tällaista vastaan.

 

Vierailija
30/31 |
05.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en anna urostani jalostukseen ilman että nartulla on terveystutkimusten lisäksi myös näyttelytulos. Ja tietenkin jalostustoimikunnan hyväksyntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
07.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 17:44"]

Minusta se kohtutulehduksen riskin pienentäminen on huono syy teettää pennut, se että itsellä on kiva koira ja haluaa itselleen sen pennun taas on oikein hyvä syy. Vielä parempi jos jo ennakkoon on tiedoissa muitakin ihmisiä, jotka haluaisi itselleen sinun kasvattaman pennun, eli että koteja olisi jo ainakin jokunen odottamassa.

[/quote]

 

Tuosta olen samaa mieltä. Lisäisin vain, että jos haluaa pennunkin olevan mukavan, niin kannattaa tavata se isäehdokas/isäehdokkaat ihan privaatisti jotta näet että se on yhtä mukava kuin omakin koirasi, koska myös urokset periyttävät luonnettaan ja esimerkiksi isän mahdollinen varautuneisuus ja arkuus saattaa tulla esiin pennuissa vaikka emo olisikin mukava, rento ja täysipäinen (ja tuo nimimerkillä "kokemusta aiheesta on" Ja puudelin omistajalle tiedoksi, niiltä tietääkseni vaaditaan ainakin silmien tutkimista perinnöllisten silmäsairauksien varalta, ja taitaa olla polvitutkimus pakollinen myös? Ja todellakaan pentujen teettämisellä ei ole terveysvaikutuksia siinä mielessä että se ei suojele kohtutulehdusta yms. vastaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi seitsemän