Lapsi haluaa lopettaa "pianon pimputuksen" koska vie liikaa aikaa "kokeisiin lukemiselta"

Up

Jos joku kutsuu pianoa pimputukseksi, hän on epämusikaalinen ja olkoon soittamatta. Lukekoon niihin kokeisiin sitten.

Ei lasta kannata harrastukseen pakottaa, antaisin lopettaa, kun ei selkeästi tykkää.

Ap, minkä tasoinen muusikko olet itse? Erotatko toisistaan pianistin ja pimputtelijan?

Voit kyllä tehdä kuten minun vanhempani ja pakottaa yhdeksän vuotta soittotunneille, mutta sen jälkeen voit olla varma, ettei lapsesi halua sinua ja pianoa nähdäkään.

Huvittavaa oli, että käteni olivat aivan liian pienet ja että äidillä ilmeni sormissa nivelrikko viisikymppisenä. Olen perinyt sen, mutta kiitos pianoinhoni, sormia ei ole tarvinnut jäykistää. Äidiltä jäykistettiin kun sormet alkoivat soittaessa vääntyä.

Lapsesi ei ole, tai ainakaan ei koe olevansa, musikaalinen. Sen sijaan hän on tai haluaa olla enemmän taipuvainen lukuaineisiin.

Anna lapsen lopettaa soittaminen, jos itse hän sitä haluaa. Voi olla, että hän katuu sitä myöhemmin, mutta harrastuksen voi aina aloittaa uudestaan ja vanhat jutut voivat silloin palata nopeastikin mieleen. Tai voi olla, ettei hän koskaan kadu asiaa. Sen sijaan hän tulee muistamaan lopun ikänsä, jos hänet pakotetaan jatkamaan "pimputtamista" muiden mielenkiinnon kohteiden kustannuksella, ja tuskin kiittää sinua siitä.

Voi lopettaa, mutta sen tilalle pitää ottaa joku muu harrastus. Vaikka kuinka olisi pänttääjätyyppiä niin aivot tarvitsevat välillä muunlaista virikettä (ja ei, puhelin, tietokone yms eivät ole sopiva vaihtoehto siihen).

Harrastuksesta pitäisi olla lapsesta lähtöisiä. En ole vielä katunut pianon soiton lopettamista.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä tasoinen muusikko olet itse? Erotatko toisistaan pianistin ja pimputtelijan?

Voit kyllä tehdä kuten minun vanhempani ja pakottaa yhdeksän vuotta soittotunneille, mutta sen jälkeen voit olla varma, ettei lapsesi halua sinua ja pianoa nähdäkään.

Huvittavaa oli, että käteni olivat aivan liian pienet ja että äidillä ilmeni sormissa nivelrikko viisikymppisenä. Olen perinyt sen, mutta kiitos pianoinhoni, sormia ei ole tarvinnut jäykistää. Äidiltä jäykistettiin kun sormet alkoivat soittaessa vääntyä.

Ensinnäkään kädet eivät voi olla liian pienet pianonsoittoon. Jopa 3-4-vuotiaat lapset soittavat pianoa.

Ja toiseksi: nivelrikkoa ei hoideta jäykistämällä sormia, koska se nimenomaan jäykistää sormet. Pianonsoitto ei kenenkään sormia pilaa.

Älä pakota lastasi harrastamaan. Minusta lapsen pitää saada lopettaa harrastus jos hän haluaa niin.

Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta

Minun lapseni lopetti, ja kohta sen jälkeen harjoitteli itsekseen enemmän kuin koskaan. Eipä silti harmita soittotuntien lopettaminen, pääasia on, että on löytänyt mukavan harrastuksen.

Mitä tulee jonkun toisen viestiin, niin käsien koko ei estä soittamista, eikä soittaminen millään tavalla pilaa sormia, pikemminkin päinvastoin. Sormien eriytyminen myös kehittää tutkimusten mukaan aivoja hyvin tehokkaasti, ja voimaahan soittaessa ei kovin paljoa alkuvaiheessa edes tarvita.

Ilman muuta saa lopettaa pimputtamisen, hyvä ,kun hoitaa koulun hyvin ja kokeilkaa jotain uutta harrastusta.

Annat lopettaa. Ei ole mitään järkeä maksaa harrastuksesta joka ei enää kiinnosta.

Mutta juttele silti lapsen kanssa. Onko syy oikeasti se, ettei ole aikaa luka kokeisiin? Kuinka paljon lukee, tuntuuko pärjäävän? Mikä keskiarvo? 

Itse paloin loppuun kasiluokalla. Keskiarvo 9.5 mutta luin ja luin kuin hullu illat pitkät kokeisiin, sanakokeisiin ja mahdollisiin pistareihin. Olin ihan seonnut. Kaikki kouluun liittyvä väsytti ja ahdisti.

Siinä vaiheessa terkkari vihelsi pelin poikki, kun mainitsin että olen skipannut ratsastustunteja kokeisiin lukemisen vuoksi. Terkkari (ja paikallaollut lääkäri) kielsivät minua skippaamasta enää ainuttakaan ratsastustuntia, ja komensivat olemaan kokonaan lukematta seuraaviin kokeisiin ja katsomaan mitä tapahtuu.

9½ sieltä tuli. Se avasi silmäni ja sain taas pääkoppani takaisin normaaliin olotilaansa; elämässä on niin paljon muutakin kuin koulu ja siellä pärjääminen.

Seitsemän lapsen vanhempana sanon kokemuksella, sillä lapset ovat jo aikuisia kaikki.

Kaksi lasta harrasti vähän aikaa jotain , muuten lukivat paljon ja ulkoilivat iha itsekseen.

Erittäin hyvin ovat paikkansa löytäneet, ilman harrastuksiakin.

Ei ollut sitä hosumista koulun jälkeen harrastuksiin, vaan sai keskittyä läksyihin, kavereihin tai olla vaan.